Miksi ystävällinen kohtelu puuttuu?

Pitää vaan sinnikkäästi sanoa jotain. Moikata.
Ajelen ostarille pienellä paikallisbussilla, jossa matkustajat alkavat heti jutella keskenään ja kuski ottaa osaa jutusteluun. Matkustajat istuvat hieman ahtaasti pienessä bussissa, ja lähes jokainen liikkuu huonosti, joten pysäkillä menee aikaa, kun joku poistuu. Viimeiset viestit vielä oven raosta jäljelle jääneille.
"Linja-autossa on myös tunnelmaa . . ."
Onkohan se niin, että ikäihmisen uskaltaa sanoa tuntemattomallekin jotain. Mitä väliä, vaikka ei vastaisi tai katsoisi pahasti: Olkoon sitten omissa oloissaan, ei wanhaa haittaa!
Nuorempana olisi tuntenut itsensä noloksi.
Mutta yleensä vastaus on ilahtunut ja juttu saattaa luistaa hyvissä merkeissä.

Tervehtien ja hymyillenhän se päivä tulee aurinkoisemmaksi, vaikka ei päivä aina paistaisikaan. Hymy on kyllä sellainen ilonlähde ja vielä niin tarttuvaa.

Tänään on ollut hieman tunteikas päivä, siunaustilaisuus oli koskettava Hämevaaran kirkossa Vantaalla.
Leila lapsuusystäväni oli tyttärineen järjestänyt lounasvastaaoton kotonaan n. 40 hengelle, eikä istahtanut itse kuin juuri lähtiessäni. Piti ihan laskea leikkiä, että olet kuin hovimestari katsomassa että kaikki on hallinnassa,..ihmettelen todella sinnikkyyttään ja jaksamistaan.
Lähtiessäni lähihalauksen jälkeen, oli todettava ihan nahistunut oli kasvoistaan rssukka väsymyksestä. Onneksi on tukiverkkoa paljon, on ollut niin seurallinen koko ikänsä,...itse olen melko "naatti" nyt tunneliikutusten jälkeen.

Virsiä ei siunaustilaisuuteen oltu valittu, vaan, yhteislauluna solistin kanssa oli Tove Janssonin Syyslaulu Erna Tauron sävellys
"Kotimatka pitkä on, ei vastaantulijaa, illat sammuvat kylmään hämäryyteen."

ja toisena

"Viimeinen kevät...Aarne Jokela - Mirja Lähde

Jatkuvan tahtoisin päivän tään, päivän niin lämpöisen.
Katseellas poistit sä roudan jään, kylmää nyt tunne en"

On kiva hymyillä, kun Ruuneman'kin taas kirjoittaa 😊

Tervehhdin vastaantulijoita tahtoivat tai ei :) Useammat juttelevat pikkasen :)

Olen tykönäni ruvennut miettimään voisiko tehdä jotakin kaltaisteni hyväksi. On kyllä seuralaisen tarjontaa juttukaveriksi olemassa. Itse en tällaiseen hakeudu kun liian moni kertoo vain sairaudestaan ja edellytetään myös jonkinlaista korvausta seuranpidosta.

Kuten tiedätte, olen peliaddiktioon sortunut ja runsaasti rahaakin menettänyt. Kaltaisiani on paljon ja joku on suruissaan kertonut yksinäisyydestään, ihan kyynelsilmin. Tarjoutuminen vaikkapa juttuseuraksi voisi onnistuakin, mutta mikään iisi homma ei tuokaan varmasti ole.

Oikeassa olet nähdäkseni ettei juttuseuraksi/lohduttajaksi tarjoutuminen olisi helppoa. Toisaalta ongelma on hyvinkin tuttu, mutta vaarana on tiivistäen: Kahden sokean kulku, saattaa johtaa molemmat kuoppaan.

Eikö Punaisella Ristillä ole kurssitusta tähän ystävyystoimintaan? Jostain olen ollut lukevinani.
Kurssin käynyt käy sitten säännöllisesti tapamassa yksin asuvaa ikäihmistä tai muuten kotiinsa sidottua henkilöä.

On hieman arveluttavaa tehdä noita omia johtopäätöksiä kanssaihmisistään, eikä se ole edes oikein. Ensinnäkään ei näillä palstoilla ole hyvä mennä henkilöön, määrätty henkilökohtainen oikeus koskemattomuuteen on jokaisella, paitsi tietenkin häiriköille saisi olla lupa laukoa "painu hornan tuuttiin" koska he ovat ylittäneet inhimillisen rajan.
Mehän saatamme erehtyä, ja tehdä enemmän hallaa tulkinnoillamme, jonka olen itsekin joutunut kokemaan. Tämän ohjeen kohdistankin myös itseenikin, koska en arvuuttele suotta kirjoittajaa,...jos hän haluaa arkuuttaan olla nimetön, onhan se sallittua, mutta ei ole sallittua ylittää rehdin käytöksen rajoja !

No joo, ei oikein ystävällisyys ole esillä tässä kehoituksessa kehumiseen, eikä Ruunen ominaisuuksien erittelykään . En pidä yrityksestä vetää Makriinaa näkemään samalla mittapuulla, minusta on aina kieroutta, että liittolaisia haalitaan!
Niin pitkään on Makriina palstalla ollut, etteikö hän olisi aivan omaa mielipidettään kyennyt kanssakirjoittajista muodostamaan.
Ollaan taas ihan kuin ei olis oltukaan,..heippa