Reagoiminen

Se mistä ärsyynnyt ei välttämättä ärsytä toista ihmistä lainkaan. Mieti miksi ärsyynnyt ? Tavoite tietysti on se että ei ärsyyntyisi helposti. Olisi tilanteen yläpuolella. Mutta kyllähän Jeesuskin ärsyyntyi. Teki nuoran pätkistä ruoskan ja ajoi rahanvaihtajat pois temppelistä. Paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä.
Itselleen pitää olla armollinen.

Olen ymmärtänyt että reagointi on havainto että jokin hiertää. Näkisin niin että se on mahdollisuus katsoa asiaa uudelleen. Aivan kuten Julia sanoo, toinen ei ehkä huomaaa mitään reagoitavaa.
Minusta elämä on juuri siksi niin täydellistä kun jokainen "keksii" itse omat ongelmansa. Siis jokaiselle näytetään se mihin vielä pitää (reagoida) katsoa eli antaa anteeksi. Siis omassa mielessä olevat "virheet" sytyttävät reagoinnin. Kaso eli tarkkaile mieltäsi ja jätä syylisyys PH.n poispyyhittäväksi. Jälkikäteen se "katumus" tulee ja korjataan, tarvittaessa uudelleen samastakin asiasta.
Todellisuudessa ei mitään ongelmia ole.
Olen tehnyt anteeksantoa edesmeneidenkin läheisten kanssa ja luotan, ei ole eroa onko jokin kehossa kunhan on mielessä. Ongelma ja ratkaisu on kuitenkin aina mielessä, ei kehoissa

Entäs erotilanteet? Sureminen on myös regoimista. Teet erosta totta.

Kuulostaa hassulta, mutta olen eronnut ystävästä, enkä tiedä kuinka iok neuvoisi minua reagoimaan tässä tilanteessa. Tuntuu, että jos suren, teen tilanteesta totta enkä anna sitä anteeksi Iok:n tapaan ja jos en sure, patoan tuskan sisälleni

Kurssi on mielen muutoksen kurssi:
Voit myös hiljentyä ajatukseen mikä siinä erossa surettaa. Kurssin mukaan, sinulla on aina se mikä on sinun mielessäsi. Kun katsot niitä ilon ja yhteenkuuluvuuden hetkiä joita suhteessa alun perin voinet antaa anteeksi ne erilleen johtavat seikat itsellesi.
Tärkeätä on että kumpikaan ei ole syyllinen ja se on hyvä kertoa myös hänelle. Jumalan mielessä molemmat olette syyttömiä.
Luku 13 sivulta 265 ja varsinkin 269

Lisäksi anna itsellesi aikaa. Älä jää odottamaan tuloksia, silloin jo olet asettanut vaatimuksen itsellesi mieleisestä tuloksesta.

"Voit myös hiljentyä ajatukseen mikä siinä erossa surettaa. "
Kun teen tämän, saan selvyyttä tilanteeseen.
Olen purkanut menneinä vuosina sitä padottua tuskaa pois, jota olen "unessa" padonnut sisälleni.
Mutta nyt olen saanut tarpeeksi suremisesta.
Kun katson erotilannetta "ylhäältä", en näe mitään syytä suremiselle, koska kaikki tämä on jo ennaltamäärättyä. Mikään täällä ei ole henkilökohtaista. Tämä ajatus siis saa surun kaikkoamaan.
Mutta samalla pelkään, että pakenen näin tunteita, jotka pitäisi vapauttaa....

"Tosielämässä esim ärsytyksen tunne tulee ja pysyy tahdoin tai en. Siinä vaiheessa tunnen itseni epäonnistuneeksi, vaikka pystyisin antamaan tilanteen anteeksi jälkikäteen. "

Kurssissa lukee näin: "Näe epäonnistumisesi vain tekemänäsi erehdyksenä siitä, mitä olet." Kirjoitin sen tänään ylös, mutta hävitin lapun, enkä ole enää varma menikö sanasta sanaan oikein. Juuri toi sisältökuitenkin sanottiin.

Jatkuvasti on oltava valppaana tuon ennalta määrätyn kanssa. Lopputulos on yhtä varma kuin Jumala. Minun tehtäväni on valita anteeksianto rakkaus ja rauha, nuo valinnat ovat vapaaehtoisia, rakkaus odottaa milloin Hänet otetaan mukaan päätöksentekoon


Valintojen tekeminen maailmassa
Tämän maailman puitteissa tehdyille valinnoille ei ole perusteita siksi, että valinnat tapahtuvat täällä illuusioiden (harhojen) välillä, jolloin kysymyksessä ei ole lainkaan todellinen valintatilanne. Kahden illuusion välillä tehdyn valinnan tuloksena voi olla vain illuusio. Sen sijaan valinnassa Todellisuuden (Rakkauden) ja illuusion välillä, lopputuloksena on joko Todellisuus tai illuusio. Todellisuuden valitseminen kumoaa (tekee tyhjäksi, tekee tekemättömäksi) illuusion (harhan) ja jokainen Todellisuuden puolesta tehty valinta lähentää meitä Todellisuuteen, Rakkauteen. Todellisuudessa itsessään, missä kaikki on Rakkautta ei valitsemista tarvita.
Rakkauden valitseminen merkitsee Todellisuudessa Lähteen Rakkauden valitsemista, joka ehtymättömänä luonnonvarana virtaa Lähteestä meidän kauttamme kaikkialle sinne, mihin Sen suuntamme.
On vuosisatoja ylläpidetty väärinkäsitys ajatella, että minä itse olisin rakkauden lähde, tai että joku toinen ihminen olisi minulle rakkauden lähde. Se mikä tavallisesti tulkitaan rakkauden saamiseksi joltakin täällä maailmassa, on todellisuudessa Jumalallisen Rakkauden Virtausta meidän kauttamme. Hyvää tekevä Voima meille itsellemme, on juuri tämä Rakkauden Virtaaminen. Rakkaus virtaa kauttamme ehtymättömästi maailmaan, sen mukaan kun annamme Sen virrata sinne, missä se otetaan vastaan. Mielemme on kykenevä kuitenkin asettamaan esteitä Rakkauden ilmentymisen tielle. Ihmeiden Oppikurssi opastaa meitä kumoamaan (tekemään tyhjäksi, tekemään tekemättömiksi) todellisen anteeksiannon avulla nämä esteet Rakkauden ilmentymisen tieltä. Näin alue laajenee, johon Rakkauden virtauksella on pääsy, kunnes se ulottuu lopuksi kaikkiin ja kaikkeen yhtäläisellä voimalla.