Lumi taidetta luo maisemaan,
ei pääse mielestä unohtumaan.
Kuurankukkia ikkunalla,
kuukin loistaa taivahalla.
Missä lienee rakkaani,
hän joka joskus ois ainiaanì?
Ei tuonut häntä kesän helle,
ei tuonut häntä talven halla.
Jospa tulee hän kuin kevään ensikukkanen,
tuoden mukanaan onnen avaimen.
Yhdessä se onnen ovi avataan,
lopppuelämämme yhdessä kuljetaan.
Onko olemassa sellaista rakkautta?
Vai onko elämä vain turhuutta?
Ei en voi uskoa moiseen,
kyllä sitä voi rakastua toiseen.
On varmasti molemminpuoleista
rakkautta olemassa,
tässä pienessä maailmassa.
Nyt, tässä tulevaiseedessa.
ei pääse mielestä unohtumaan.
Kuurankukkia ikkunalla,
kuukin loistaa taivahalla.
Missä lienee rakkaani,
hän joka joskus ois ainiaanì?
Ei tuonut häntä kesän helle,
ei tuonut häntä talven halla.
Jospa tulee hän kuin kevään ensikukkanen,
tuoden mukanaan onnen avaimen.
Yhdessä se onnen ovi avataan,
lopppuelämämme yhdessä kuljetaan.
Onko olemassa sellaista rakkautta?
Vai onko elämä vain turhuutta?
Ei en voi uskoa moiseen,
kyllä sitä voi rakastua toiseen.
On varmasti molemminpuoleista
rakkautta olemassa,
tässä pienessä maailmassa.
Nyt, tässä tulevaiseedessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
otanny hänet. hyvä runo. oikee on olemas. tuo o selväst sun. lycka till.
Tuota kun nämä on mun todella vanhoja runojani, eli mulla on jo se oikea, mut aattelin
tänne noita runoja muuten vain kirjoitella,
ajankuluksi ja ehkä muiden iloksi/suruksi.