Omaishoitaja ja vanhustensuojeluilmoitus

Nuo oli hyviä kysymyksiä, mutta tuskin niihin löytyy mistään oikeaa vastausta.

Voiko omaishoitaja tehdä itse huoli-ilmoituksen hoidettavastaan, jos terveydenhoitohenkilökunta ja lääkärit eivät ole kuunnelleet omaishoitajaa? Silloinhan asioihin periaatteessa pitäisi ottaa kiinni.
Entäpä miksi tk-henkilökunta ei tee virkansa puolesta huoli-ilmoitusta silloin kun näkevät ja kuulevat omaishoitajan väsymyksen ja käyttäytymisen hoitajaansa kohtaan.

om.hoit2 kirjoitti:

Nuo oli hyviä kysymyksiä, mutta tuskin niihin löytyy mistään oikeaa vastausta.

Voiko omaishoitaja tehdä itse huoli-ilmoituksen hoidettavastaan, jos terveydenhoitohenkilökunta ja lääkärit eivät ole kuunnelleet omaishoitajaa? Silloinhan asioihin periaatteessa pitäisi ottaa kiinni.
Entäpä miksi tk-henkilökunta ei tee virkansa puolesta huoli-ilmoitusta silloin kun näkevät ja kuulevat omaishoitajan väsymyksen ja käyttäytymisen hoitajaansa kohtaan.

Lue lisää

Ei omaishoitajan jaksaminen ketään kiinnosta, ei ainakaan palveluohjaajat korvaansa lotkauta, jos niille sanoo olevansa väsynyt. Mun kohdalle sattui onneks kuunteleva lääkäri, joka käyttäessäni hoidettavaani lääkärillä, kuunteli myös minua. Hoidettavani pääsi voinnin arviointijaksolle sairaalaan ja siellä ollut lääkäri sai aikaseksi sen, ett pääsimme kotihoidon piiriin. Palveluohjaajista yksikään ei ottanut tosissaan mua, kun puhuin väsymyksestäni ja heidän mielestä meillä ei ollut oikeutta päästä kotihoidon piiriin. Kotihoidon saaminen avuksi on helpottanut mun jaksamista ja vienyt asioita eteenpäin ja tällä hetkellä hoidettavani odottaa palvelukotipaikkaa. Palveluohjauspuolelta ei olis saanut vieläkään apua, jos heiltä sitä olisin taas kerran kerjännyt kuten pari kertaa aiemmin ja ei todellakaan olis ollut mahdollista heidän kautta saada hoidettavaa jonottamaan palvelukotipaikkaa.
Olen tietenkin yhä väsynyt ja välillä pimahdan hoidettavalleni, kun hänellä on kunnon hepulivaihe ollut päällä monta päivää putkeen, kuten muistisairailla tuppaa yleensä olemaan ja olen huutanutkin niin ett on varmaan kuulunut naapureille asti, mutt kun ei tavallinen puhe tahdo mennä hoidettavalle perille. No, huutaa hänkin takas ja on joskus rollaattorilla pukkinut mun kintuille, kun en ole antanut hänen lähteä ulos omille teilleen. Pitäis olla aika hyvähermonen tai hyvä lääkitys, ettei menettäisi hermojaan muistisairasta hoitaessa. Väsymyshän se pistää huutamaan ja piuhat tiukalle, välillä on joutunut valvomaan ympärivuorokauden, kun on pitänyt vahtia ettei hoidettava painele ulos omille teilleen. Nyt ottaa pattiin, kun vuorohoitopaikassa on seuraavaa hoitojaksoa on siirretty päivällä eteenpäin eli pitää jaksaa yks päivä lisää hoidettavan kanssa. Eihän ne siellä paikassa jaksa ymmärtää ett joskus se yksikin ylimääräinen päivä hoidettavan kanssa on liikaa, kun jaksaminen on muutenkin jo tiukilla. Tuntuu joskus, ett eikö ne joltain muulta vois sitä hoitojaksoa siirtää, pitääkö se siirto aina osua meidän kohdalle tai voishan ne joskus edes tehdä siirron toiseen suuntaan eli päivää siirrettäisiin aikaisemmaksi, mutt eihän semmoinen tuuri voi mun kohdalle sattua. Kun oikein huonoja päiviä sattuu hoidettavan käytöksen takia kohdalle, niin oikeasti olen kiitollinen siitä, ett olen hänet saanut jo hoitopaikkajonoon laitettua ja en tunne syyllisyyttä siitä. Mulla on jo terveyden kanssa ongelmia ollut johtuen tästä rankasta työstä ja sekin on syynä miks olen hoidettavan pistänyt hoitopaikkajonoon.

Kyllä on tuttua arkea meilläkin.
Kotihoito käy muutaman kerran viikossa.
Hoidettava pyytää hoitajia kanssaan sänkyyn, minua nolottaa vanhan miehen jutut. Kehuu itseään, kuinka hyvä hän on...
Minua haukkuu hoitajille, että en välitä/huolehdi hänestä. Itku pääsi tänäänkin tuommoisia juttuja kuunnellessa. Ne on hänen mielestään vitsejä...lähipiiriläiset ei käy enää meillä, eivät kestä kuunnella miten minua kohdellaan ja nälvitään....
Olen hänessä kiinni 24/7, uhraan oman elämäni. Jatkuvaa huolehtimista ihan kaikista asioista...ja haukkumista palkaksi.
En saa nukkua öitä rauhassa.
Tekisi mieli "heittää" pihalle.
Kun saisin edes intervalliin. Ei tämä ole omaishoitajille ihmisarvoista elämää. Ei ihme, että uuvutaan.
Olen jo siinä iässä ja vakavasti sairas itsekin. Olisi kiva olla vielä hyvillä mielin loppu elämä...eikä elää toisen ilkeilyä sietäen.

Mielestäni voi tehdä. Olen tehnyt jopa itsestäni ilmoituksen, kun meni tossa syksyllä "vähän" huonosti. Tosin otin yhteyttä kaupungin sosiaalipäivystykseen. Joutuvat ottamaan sosiaalipuolella huomioon sekä hoidettavan, että hoitajan jos hoitaja niin haluaa. Mitään väärähään et tee tehdessäsi ilmoituksen. Huoli riittää.

Omaishoitajaliittokin on pyhittänyt kesäajan meidän syyllistämiselle alkoholisteiksi.
Ei varmaan mene pitkään kun alkavat syyllistää meitä väkivallastakin hoidettavia kohtaan.

Hoidettava jäkättää joka asiasta vastaan.
Minua syyttää, että minä vaan v......len hänelle.
En saa sanoa mistään mielipidettäni. Hän ei usko lääkärinkään antamia hoito-ohjeita.. en ota vastuuta enää.
Kaikki hommat minun kuitenkin pitää tehdä...hän vaatii.
Olen niin väsynyt ja mieli maassa.
Kai pitää tehdä itsestään huoli-ilmoitus, mutta eihän minua kukaan usko.
Tää henkinen väkivalta on kamalaa.
Ei auta jos sanotaan,.älä välitä...

Sama täällä. Jatkuvaa haukkumista ja syyttelyä. Jos olen hiljaa, se ei ole hyvä. Jos puhun sekään ei ole hoidettavan mieleen. Mielipidettä ei saa sanoa, kun olen tyhmä ja aina joka asiassa väärässä. Hoidettava on se, joka tietää kaikki, osaa kaikki ja hallitsee kaiken.
Onko tämä ihmisen elämää, kun koko päivän pelkää hoidettavaansa joka on mielenterveys- ja särkylääkkeistä pökkyrähumalassa. Tästä tilanteesta olen puhunut hoitajille ja lääkäreille ja turhaan. Mitä h...tin väliä minun elämälläni on kun olen vain omaishoitaja.

Ei tämä henkinen väkivalta mieltä ylennä....olo on täysin turta ja tekee työnsä kuin robotti.

elävä.zombi kirjoitti:

Sama täällä. Jatkuvaa haukkumista ja syyttelyä. Jos olen hiljaa, se ei ole hyvä. Jos puhun sekään ei ole hoidettavan mieleen. Mielipidettä ei saa sanoa, kun olen tyhmä ja aina joka asiassa väärässä. Hoidettava on se, joka tietää kaikki, osaa kaikki ja hallitsee kaiken.
Onko tämä ihmisen elämää, kun koko päivän pelkää hoidettavaansa joka on mielenterveys- ja särkylääkkeistä pökkyrähumalassa. Tästä tilanteesta olen puhunut hoitajille ja lääkäreille ja turhaan. Mitä h...tin väliä minun elämälläni on kun olen vain omaishoitaja.

Ei tämä henkinen väkivalta mieltä ylennä....olo on täysin turta ja tekee työnsä kuin robotti.

Lue lisää

Tuttua juttua. Mun hoidettava osaa syyllistää, jos joku asia ei mene hänen mielen mukaan esim.kun sanon ettei vielä voi vuorohoitoon mennä, kun siellä ei ole tilaa vasta kuin annettuna ajanjaksona, niin saattaa höpistä ett pitää sitten kuolla kotia. Hän suuttuu, jos sanon vastaan ja suuttuu, jos joutuu yksinänsä yöllä olemaan, kun ei ymmärrä ett mäkin tarvitse unta jaksaaseni, luulee vissiin jo ett kotikin on joku hoitopaikka. On yrittänyt lyödä, on lykkinyt rollaattorilla sääriini, kun en ole antanut lähteä ulos omille teilleen talvipakkasilla. On tässä itsekin huutanut hänelle, kun ei tavallinen puhe ole perille mennyt ja on joutunut saikkaamaan hänen kanssaan samasta asiasta useasti. Nyt sitten tuli kiva ylläri vuorohoidosta häntä kotiin hakeassani taas kerran, oli siirretty seuraavaa vuorohoitojaksoa päivällä eteenpäin, niinkuin myös viimeksikin eli on tiedossa toistamiseen yks ylimääräinen helvetillinen päivä hänen kanssaan ja bonuksena sen päälle myös sitä seuraavaa vuorohoitojaksoa on siirretty kahdella päivällä eteenpäin eli pitääpä muistaa lämpimästi iltarukouksessa vuorohoitolistan tekijää, jospa hänkin sais jotain yhtä mukavia ylläreitä kohdalleen. Nyt pitää lisäks säätää uusiksi kotihoidon käyntipäivätkin eli kiitosta vaan sinne vuorohoitopaikkaan tästäkin ylimääräisestä työstä, ihan kuin ei olis muutenkin rankkaa ollut, niin pitää vääntää jaksamistani vieläkin tiukemmalle. Hoidettavalle sanonutkin, kun hän puhuu kuolemastaan, ett mä se tässä hommassa taidan ensin kuolla. Ei heru empatiaa ja ymmärrystä kaupungin puolelta omaishoitajalle, oikeasti nakkaavat paskat meistä. Ja valtion päättäjiltä ei muuta heru kuin arvostusta, muuten pyyhkivät likaiset kenkänsä meihin kuin kynnysmattoihin.