Olimme vuonna 2001 puolisoni kanssa päättäneet Turussa käydessämme mennä myös katsomaan Louhisaaren kartanoa. Saavuimme paikalee kesäisenä aamuna noin 9.30. Pieneksi pettymykseksi huomasimme että kartano avautuu yleisölle vasta 11.00. No kartanon piha on kaunis kuten moni varmaan tietää ja päätimme kierrellä odotusajan siellä.
Jossain välissä takapihalla istuessamme penkillä katselin rakennusta ja sen ikkunoita, pian havaitsin ylimmän tai toiseksi ylimmän kerroksen ikkunoiden takaa pitkän naisen. Tämä nainen oli pukeutunut vanhanaikaiseen siniseen mekkoon ja hänellä oli päässä valkoinen hilkka. Ensin hiemän säikähdin mutta ajattelin sitten että on varmaan henkilökuntaa ja siivoamassa paikkoja tai jotain.
No, sitten kello lopulta tuli 11.00 ja odottelimme kartanon ovella, autoja tuli paikalle ja niissä henkilökuntaa joiden asu oli totaalisen erinäköinen kuin naisella yläkerrassa, sitten yksi virkailia alkoi avata isoa tammiovea... se oli ollut lukossa koko ajan ja näytti siltä että sitä ei saa sisältä auki.
Koko sinä aikana kun kiertelimme rakennuksessa sisällä en nähnyt kyseistä naista kertaakaan. Olen nähnyt aaveita ennenkin mutta tämä oli kaikista selkein, jos olisi tullut vastaan niin elävänä olisi pitänyt. Olsikohan ollut Flemingien tai Mannerheimien palvelijain haamu.
P.S. Pistää tietysti miettimään kuinka moni ihminen jonka näemme päivän aikana on todellakin... todellinen!
Jossain välissä takapihalla istuessamme penkillä katselin rakennusta ja sen ikkunoita, pian havaitsin ylimmän tai toiseksi ylimmän kerroksen ikkunoiden takaa pitkän naisen. Tämä nainen oli pukeutunut vanhanaikaiseen siniseen mekkoon ja hänellä oli päässä valkoinen hilkka. Ensin hiemän säikähdin mutta ajattelin sitten että on varmaan henkilökuntaa ja siivoamassa paikkoja tai jotain.
No, sitten kello lopulta tuli 11.00 ja odottelimme kartanon ovella, autoja tuli paikalle ja niissä henkilökuntaa joiden asu oli totaalisen erinäköinen kuin naisella yläkerrassa, sitten yksi virkailia alkoi avata isoa tammiovea... se oli ollut lukossa koko ajan ja näytti siltä että sitä ei saa sisältä auki.
Koko sinä aikana kun kiertelimme rakennuksessa sisällä en nähnyt kyseistä naista kertaakaan. Olen nähnyt aaveita ennenkin mutta tämä oli kaikista selkein, jos olisi tullut vastaan niin elävänä olisi pitänyt. Olsikohan ollut Flemingien tai Mannerheimien palvelijain haamu.
P.S. Pistää tietysti miettimään kuinka moni ihminen jonka näemme päivän aikana on todellakin... todellinen!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Louhisaaressa että sen eräs omistaja Klaus Fleming lähtiessään jollekin matkalle telkesi vaimonsa johonkin komeroon minne hän kuoli nälkään. Synkän ja kolkon tuntuinen paikka. En ihmettele yhtään vaikka siellä näkisi mitä.
Klaus Fleming ei ikinä omistanut Louhisaaren kartanoa, se oli toinen Flemingin sukuhaara. Ja sitäpaitsi Louhisaari on rakennettu 1600-luvulla 30-vuotisen sodan jälkeen. Klaus Fleming kuoli 1597 nuijasodan aikana.
Isäni asui Askaisissa sotien jälkeen ja kertoi yhden mielenkiintoisen tapahtuman, en vain nyt muista tapahtuiko se kirkolla, vai itse kartanossa, tapahtuma on seuraavanlainen kole kaverusta houkutteli yhden heistä pientä rahapalkintoa vastaan istumaan keskiyöllä kirkon, tai kartanon perustuksissa olleessa tuuletus aukossa puolisen tuntia. No kaveri istui sitten tuuletusaukkoon, hetken istuttuaan tunsi hän suunnatonta kipua takamuksissaan ja juoksi kauhuissaan pitkin kylätietä ja karjui, että piru puri häntä persuksiin niin, että puoli Askaista heräsi. No ei se ihan piru ollut, ainoastaan yksi kavereista, kuka oli ryöminyt kirkon tai kartanon alle ja hohtimilla hienan puristeli kaveriaan.