Millaisia nollapäitä täällä liikkuu? Kysymykset tyyliin, mistä teen lopputyön, mikä on näkökulma jne. osoittavat, että olennaisin puuttuu.
Halu ja viitseliäisyys.
Yleensä työn tekeminen aloitetaan kartoittamalla, mitä muut ovat aiheesta sanoneet, eikä niitä tosiaan löydy keskustelupalstalta tai googlesta.
Gradu on mahdollista tehdä alle vuodessa ja koko yliopisto-opinnot kolmessa ja puolessa vuodessa, ja töihinkin ehtii. (Siis gradu mukaan lukien)
Se riippuu vain siitä, mitä haluaa tehdä ja kuinka viitseliäs on.
Halu ja viitseliäisyys.
Yleensä työn tekeminen aloitetaan kartoittamalla, mitä muut ovat aiheesta sanoneet, eikä niitä tosiaan löydy keskustelupalstalta tai googlesta.
Gradu on mahdollista tehdä alle vuodessa ja koko yliopisto-opinnot kolmessa ja puolessa vuodessa, ja töihinkin ehtii. (Siis gradu mukaan lukien)
Se riippuu vain siitä, mitä haluaa tehdä ja kuinka viitseliäs on.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mutta joidenkin elämässä tapahtuu muutakin kuin opiskelua ja työtä... Joten joskus elämä vaan tulee siihen väliin ja pistää suunnitelmat uusiksi. Ei kyse välttämättä ole aina halusta tai viitseliäisyydestä. (en kyllä vähättele niiden merkitystä)
Tyhmää on se jos ei viitsi edes kysyä mistään jos ei ymmärrä asioita. Se mikä on sulle ehkä helppoa ei tarkoita, että samat asiat ois yksinkertaisia muille!
Myöskin eri tutkimuskurssit ja ohjauksen taso ovat huikaisevan vaihtelevia. (Kokemusta useammasta graduohjaajasta, ja täytyy sanoa, että eroa löytyy heidänkin viitseliäisyydestään...)
Vielä ei oo kukaan näistä mainitsemistasi valopäistä tullut itkemään tyyliin: "Miten sä voit olla noin julma??!!" tai "Älä vastaile niinq noin tylsti!"
Lopputöitä tehdään paljon muitakin kuin graduja (yms. korkeampaan korkeakoulututkintoon johtavia). Jonkinlaisia lopputöitä on tietääkseni jo ammattiopistotasolla ja Steiner-koulussa. Oletan, että noi "avuttomimmat" ovat noita nuorempia, joilla ei lopputyö ole laajuudeltaan muutenkaan niin suuri. Eipä se noita kysymyksiä silti fiksuksi tee, mutta sentään hieman ymmärrettävämmiksi. (Itse olen sitä mieltä, että jo yläasteikäisten pitäisi kyetä ja kannattaisi etsiä esitelmienkin aiheet jostain muualta kuin täältä.)
scholar.google.com
löytyvät sillä kätevästi :)
joo niinpä. Mutta sehän tässä keskustelussa alkuperäinen idea olikin, niinhän...
Että näin,hoh hoijaa.
"Gradu on mahdollista tehdä alle vuodessa ja koko yliopisto-opinnot kolmessa ja puolessa vuodessa, ja töihinkin ehtii. (Siis gradu mukaan lukien)"
Ihan kiva ajatus sinänänsä, mutta joillakin meillä on elämäkin elettävänä tässä oravanpyörän välissä. Ei siinä mitään, keep on going, saat sitten yhteiskunnalta paljon pisteitä, kun olet ahkera;)
Usko tai älä, olen aivan mahtavasti ehtinyt seurustelemaan ystävien kanssa ja viettämään aikaa avopuolisoni kanssa, harrastamaan ja elämään täyttä elämää.
Onpahan tullut seurattua opiskelukavereita, jotka eivät jaksa lukea edes perusopintojen tenttejä, sehän vaatii viitseliäisyyttä...
Kyse on edelleen halusta ja motivaatiosta.
Ja sille joka kyseli miksi kirjoitin,oli kyllästynyt palstalla valittaviin luusereihin.
Olen kyllä totisesti hieman täällä yliopistolla ja työelämässä miettinyt, että voi taivas, tällaisiako kypsymättömiä, ripsivärin väristä vessassa puhuvia teinejäkö työelämä hinkuaa? Kun nykyisin joka paikkaan on vaatimuksena korkeakoulututkinto ja yliopistoon kuka tahansa kohta pääsee, niin muutoksen pitäisi tapahtua ennen kaikkea työnantajien korvien välissä - huom! maisteri ei välttämättä ole viisas. Ja siitä valmistumisajasta: kolme vuotta riittää kyllä, jos vaan viitsii, ja elääkin kerkeää (mitä sillä kukin sitten tarkoittaa).
Eikös se opiskelujen kesto ole riippuvainen siitä, mitä opiskeluiltaan haluaa?
Haluaako laaja-alaisen tutkinnon, joka antaa mahdollisimman syvän sivistyksen vai haluaako valmistua vauhdikkaasti työelämään minimimäärällä opintoviikkoja?
Itse opiskelin kahdeksan vuotta enkä todellakaan laiskotellut vaan aivan tosissani opiskelin. Opintomenestykseni oli erinomaista kaikissa opinnoissani. Viimeiset vuodet olin töissä ja samalla tein gradua.
Yhtään opiskeluvuotta en kadu enkä yhtäkään opintosuoritusta.
Akateemisten opintojen nopeassa tahdissa suorittaminen ei takaa laatua, päinvastoin!
Good for you! Hienoa, että olet noin pystyvä henkilö. Onnittelut.
Kysymys kuitenkin herää: mitä sinä tältä palstalta mahdat hakea? Itsetunnon kohotusta elämättömälle elämällesi?
Elämäni on loppujen lopuksi hyvin tyhjää. Vaimoni ei halua enää minua. Koirallani on ripuli. Onneksi minulla no vielä kirjani. Rakkaat kirjani - tahdon rakastella kirjojani.
Kyllä sen taas huomaa ettei ikinä saisi olla onnellinen omasta puolestaan saatika sitten toisen :) Kateellista kansaa sanon minä! Terveisin semmoinen, jolla kesti 4 vuotta opinnoissa
Olen aivan samaa mieltä. Voi Suomen (akateemisia) nuoria...