Mulla on aika suuri vauvakuume. Olen jo "haaveillut" vauvasta pidemmän aikaa. Mutta ongelmana on ehkä se ettei mies ihan vielä halua lasta. Ollaan oltu jo yhdessä useamman vuoden, kihloissa, ja kummallakin vakituinen työ. Ikääkin on jo aika paljon, mulla 25 v. ja miehellä 29 v. Hän hokee koko ajan että hankitaan se lapsi kohta, mutta en millään jaksaisi odottaa. Haluaisin jo aloittaa yrittämisen parin kuukauden päästä, en millään jaksaisi odottaa vuotta enää (tietysti raha-tilanne voi sillon olla parempi, ollaan juuri ostettu asunto). Miten te muut olette pärjänneet vauvakuumeenne kanssa?
Vauvakuume
Peppi
121286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
meilläkin oli tämä sama tilanne vielä puoli vuotta sitten. silloin yritin taas kerran saada miestä innostuun vauvasta. mutta ei! hän vetosi siihen että molemmilla pitää olla vakituinen työpaikka että talous on aina vakaalla pohjalla, pitää ostaa oma asunto ja tehdä vaikka ja mitä ennen vauvaa. mä olin tosi masentunu kun tuli taas kuraa niskaan ja lopetin koko asiasta puhumisen. heitin hanskat tiskiin ja aattelin että ei sitten ikinä perkele. jotenki tyydyin siihen kunnes yhtäkkiä yks kaunis päivä mies sanoi että miten olis vauva! mä menin kyllä onnesta sekaisin ja nyt ollaan yritetty mutta ei vielä tulosta tullut. ehkä nuo ukkelit tarvii aikaa sulatella asiaa ja sanoa sen sitten itse ääneen kun ovat valmiita. painostus ei todellakaan auta, ainakaan minun mielestäni. tiedän kyllä että vauvakuumeessa aika tuntuu iäisyydeltä ja kaikki tuskastuttaa mutta kyllä se ilon päivä sinullekin koittaa kun vain jaksat antaa aikaa miehellesi.
Kiitos viestistäsi. En ole painostanut miestäni, ja tiedän ettei se auta. Mutta välillä tulee sellainen turhautunut olo että me tehdään kaikki asiat sitten kun hän haluaa. Esim. kihloihin mentiin sitten vasta kun hän halusi, ja naimisiin mennään sitten joskus kun hän sanoo että nyt mennään yms... Tiedän ettei toista voi pakottaa mihinkään, mutta olisi se kivaa jos mun ei aina tarvitsisi odottaa kaikkea, vaan sen takia kun mies ei vielä halua sitä tai tätä! Olen sanonut hänelle tästä, mutta eipä sekään oikeen auta.
minä ainakin olen tullut siihen tulokseen että miehet kehittyy niin hitaasti, tuntuu välillä että tuo omakin on ihan kakara vaikka jo 30. tietysti on poikkeuksiakin...tietysti on aina mahdollisuus vaihtaa joustavampaan mieheen, joka ei "määrää" kaikesta...mutta onko sekään sitten se toivottu lopputulos, jos rakastaa sitä omaansa? tuota minäkin olen miettinyt kun meilläkin oli vaihe jossa mies yritti sanella aikataulut. jotenkin tässä vain ollaan onnistuttu luovimaan asiat kuitenkin niin että yhdessä mennään eteenpäin ja se mikä ei tapa se vahvistaa=)
Sanos muuta. Olen nyt vain jotenkin niin turhautunut. Kuvittelin jo hetken olevani raskaana, kun kuukautiset eivät alkaneet, mulla kun ne ovat hyvin säännölliset, ja sitten tein testin ja se näytti negatiivista. Nyt sitten vuotoa on ollut hyvin vähän, mutta en usko että olisi sellaista mahdollisuutta että olisin raskaana. Jotenkin tuntui siltä että nyt olisi ollut mahdollisuus, jos olisin ollutkin raskaana (emme yritä siis lasta, mutta pari pilleriä jäi ottamatta vahingossa). Nyt sitten "joudun" odottamaan sitä että mies näyttää vihreätä valoa lapselle. Mutta en mä nyt miestä vaihda tämän takia. Täytyy vaan keksiä jokin hyvä keino selvitä. Ja onhan elämässä muutakin kuin lapsenteko!
kyllä se pahalta tuntuu kun vauvaa niin haluaisi mutta yritä keksiä jotain tekemistä että saat ajatuksesi pois pahasta mielestäsi. ja yhtäkkiä huomaat että aika kuluukin nopeasti ja pian miehesi innostuu vauvasta. ja koskaan ei voi tietää jos luonto tekee päätöksen puolestanne ja sattuukin onnellinen vahinko. niitäkin kuulemma on...
tsemppiä ja kärsivällisyyttä sinulle!
Hei Peppi!
Jos te molemmat haluatte lapsen, ja teillä on töitä, niin ei uusi asunto/laina mitään haittaa..olen itse samassa tilanteessa, paitsi että ikää on 28 ja miehellä 34. Käydään hommiin, aikaa ei ole loputtomasti!!!!Muista, että naisen munasolut ovat samanikäisiä kuin nainen itse: mitä kauemmin odottaa, sitä epävarmemmaksi mahikset käy...
itsellä on 1 lapsi 13v, tehty tarpeeksi nuorena, kun kaikki pelasi. Nyt on 3 vuotta yritetty lasta uuden miehen kanssa, tuloksena 2 ulkopuolista ja joulukuussa 10 viikon keskenmeno. Ikää rupeaa olemaan liikaa (maaliskuussa 37) ei kannata aikailla, jos aikoo lapsia saada ilman ongelmia.
meillä on ihan toisinpäin..mies on jo vuoden halunnut vauvaa ja on todella lapsirakas ihminen..tuntuu ihan oudolta että mies kokoajan painostaa mutta mä en vielä halua kun olen mielestäni vielä liian nuori..(20v. mies 22v.) ollaanhan me oltu yhessä jo monia vuosia ja kihloissakin mutta ei ehkä ihan vielä..
Hei!
Itse olen 24 v. ja mies 25 v. Yhdessä olemme olleet vuoden verran, ja yhteiselo sujuu hyvin. Muutamme juuri yhteiseen omaan asuntoon. Häitä alustavasti mietitty kesälle 2006. Vauvakuumetta on kummallakin, mutta olemme päättäneet vielä odotella hetken. En malttaisi odotella sitä, että olemme naimisissa vaan haluaisin lapsen jo ennen sitä. Mutta toisaalta tuntuu että on "oikein" odotella häitä. Mies toki on sitä mieltä että se ei ole välttämätöntä. Saapi nähdä mihin päädymme.
Tsemppiä kuumeisille!
Olen myö itse miettinyt sitä että olisi "hyvä" mennä naimisiin ja sitten vasta hankkia niitä lapsia, mutta sitten taas tuntuu siltä että nyt kun mulla on vauvakuume, se naimisiin meno olisi "vain sitä että sitten voidaan hyvillä mielin hankkia niitä lapsia", jos tiedät mitä tarkoitan, enkä halua että mulla on sellainen tunne. Joten en todellakaan nyt tiedä mitä ajatella asiasta. Häitä ollaan alustavasti suunniteltu ensi vuoden kesäksi, mutta nyt mies on hieman vihjaillut että voisin lopettaa pillereiden syönnin jo ehkä aikaisemmin, ehkö jo tämän vuoden puolella. Mitä mieltä sinä itse olet tuosta asiasta? Kuinka tärkeä asia se on sinulle mennä naimisiin ennen lasten hankintaa?
olen ehkä sen verran vanhanaikainen, mutta minusta ainakin on tärkeää mennä naimisiin ennen lapsia. Itse asiassa olen jo naimisissa, ja nyt lapset suunnitteilla. Sitä vaan ihmettelen, että miksi naimisiin menoa pelätään niin paljon, ettei uskalleta? Minusta lapsien tekeminen on paljon "pelottavampaa" ja sitovampaa, kuin avioliitto. Ja joka tapauksessa avioliitto on järjestetty lähinnä lapsien/perhe-elämän turvaksi. Senkin takia kannattaa mennä naimisiin ennen lapsia, ainakin naisen kannalta on enemmän turvaa.
Niin, minulle se ei ole välttämätöntä mennä naimisiin ennen lapsia, mutta ainakin sitten haluaisin lyödä hääpäivän lukkoon ajoissa. Tottakai naimisiinmeno jollain tapaa tekee olon "turvallisemmaksi" ja myös sukulaiset saisivat mielenrauhan, heh. Joka tapauksessa en voisi kuvitella eläväni ilman avioliittoa, jos on lapsia.