En nyt oikein tiedä, mille palstalle olisin tämän tekstin kirjoittanut...
Olen 20-vuotias. Vanhempani erosivat jo, kun olin 7-vuotias. Isälläni oli pitkä suhde (avoliitto) vanhempien eron jälkeen, joka päättyi vasta puolisen vuotta sitten siihen, kun isä löysi uuden naisen.
Nyt he menevät naimisiin. Siis ihan vähän ajan kuluttua. Ja minä en kestä sitä! Enkä edes itse oikein ymmärrä, minkä takia se on niin vaikeaa. Mielestäni he tekevät suuren virheen, kun menevät puolen vuoden suhteen jälkeen naimisiin. Tämän liiton mukana isä saa hieman yli 10-vuotiaat "tytärpuolet".
Isästäni ja hänen tulevasta vaimostaan näkee ihan selvästi, että he ovat vielä alkuhuumassaan. Eniten minua pelottaa se, että liitto päättyy eroon ja kaikki osapuolet kärsivät. Olen myös huolissani noista tytöistä, jotka vain vähän aikaa sitten muuttivat pois oman isänsä luota ja nyt heidän äitinsä jo menee naimisiin. Jotenkin vain järki sanoo, että ei tässä voi käydä hyvin.
Miten voisin saada itseni paremmin hyväksymään tuon liiton, vai onko minun pakko sitä hyväksyäkään? En kuitenkaan haluaisi joutua isäni kanssa huonoihin väleihin (kun välimme eivät ennestäänkään ole mitenkään hirveän läheiset) tämän asian takia, mutta minun on vain niin vaikeaa olla heidän kanssaan tekemisissä.
Olen 20-vuotias. Vanhempani erosivat jo, kun olin 7-vuotias. Isälläni oli pitkä suhde (avoliitto) vanhempien eron jälkeen, joka päättyi vasta puolisen vuotta sitten siihen, kun isä löysi uuden naisen.
Nyt he menevät naimisiin. Siis ihan vähän ajan kuluttua. Ja minä en kestä sitä! Enkä edes itse oikein ymmärrä, minkä takia se on niin vaikeaa. Mielestäni he tekevät suuren virheen, kun menevät puolen vuoden suhteen jälkeen naimisiin. Tämän liiton mukana isä saa hieman yli 10-vuotiaat "tytärpuolet".
Isästäni ja hänen tulevasta vaimostaan näkee ihan selvästi, että he ovat vielä alkuhuumassaan. Eniten minua pelottaa se, että liitto päättyy eroon ja kaikki osapuolet kärsivät. Olen myös huolissani noista tytöistä, jotka vain vähän aikaa sitten muuttivat pois oman isänsä luota ja nyt heidän äitinsä jo menee naimisiin. Jotenkin vain järki sanoo, että ei tässä voi käydä hyvin.
Miten voisin saada itseni paremmin hyväksymään tuon liiton, vai onko minun pakko sitä hyväksyäkään? En kuitenkaan haluaisi joutua isäni kanssa huonoihin väleihin (kun välimme eivät ennestäänkään ole mitenkään hirveän läheiset) tämän asian takia, mutta minun on vain niin vaikeaa olla heidän kanssaan tekemisissä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Isäsi ja tuleva vaimonsa ovat aikuisia ihmisiä. He päättävät itse tekemisensä ja kantavat niiden seuraukset. Älä sinä huolehdi siitä; anna isäsi mennä naimisiin ja itse katsoa mitä tulevaisuus tuo tullesaan.
Lapset ovat tietysti eri asia... siihen on vaikea sanoa mitään. Muuta kuin se, että oma isäni meni naimisiin alkuhuumassa, vailla järjen hiventä. Nyt he ovat olleet naimisissa 10 vuotta, aivan onnellisesti, eivätkä meinaakaan erota.
Alkuhuuma ei siis välttämättä tarkoita katastrofia.
Koita suhtautua kaikkiin osapuoliin neutraalisti ja ystävällisesti. Älä puutu asioihin, he järjestävät ne itse.
Sanon suurin piirtein samaa kuin tuo edellinenkin vastaaja:
Isäsi ja hänen uusi vaimonsa ovat aikuisia ihmisiä, jotka päättävät itse tasan tarkkaan tekemisensä ja menemisensä. Sinä et asiaan voi, etkä ennen kaikkea SAA vaikuttaa.
Se, mikä olisi sopiva aika seurustella ja mikä olisi sopiva aika mennä naimisiin, on aina ikuisuuskysymys. Ennen muinoin maailmassa naimisiin mentiin vielä nopeammallakin aikataululla. Harvoin seurusteltiin vuosikausia, kuten nykyään, sillä esim. avoliittoa ei hyvällä katsottu. Jokainen pari päättää tästä kuitenkin itse -mikä oikein onkin.
Isäsi tulevista tytärpuolista ovat ennen kaikkea vastuussa heidän omat vanhempansa, siis isäsi tuleva vaimo ja hänen entinen miehensä. Jos he eivät näe asiassa ongelmaa, ei sinullakaan ole mitään oikeutta, eikä mahdollisuutta asiaan puuttua.
Aikuistumiseen kuuluu sekin, että näkee vanhempansa tavallisina ihmisinä omine virheineen yms. Ehkä sinun pitäisi nyt määrätietoisemmin keskittyä elämään omaa elämääsi ja rakentamaan sitä. Isäsi ja hänen uusi vaimonsa rakentavat omaansa ja heillä on siihen täysi oikeus.
Ethän toki toivo, että aikanaan isäsi puuttuisi sinun seurusteluusi, puhumattakaan nyt siitä, että isäsi tuleva puoliso alkaisi säätämään sinun seurustelukumppaneita ja naimisiinmeno ajankohtia?
Kai haluat päättää niistä aivan itse?
Isäthän nyt aina puuttuvat tyttäriensä seurusteluihin ja naimisiinmenoon, sehän on selvää. Jos jonkun tytär olisi menossa lyhyen seurustelun jälkeen naimisiin, tämän isällä olisi varmasti sanansa sanottavana. Ja hänellä on siihen oikeus, vaikka tytär olisikin aikuinen. Valitettava totuusasia.
Minulla ei ole ollut aikomustakaan mennä mitään säätämään heidän välilleen tai paukuttamaan omia mielipiteitäni. Lähinnä tässä mietin, että miten saisin itseni paremmin ymmärtämään tuota liittoa ja hyväksymään sen.
Ei kai tohon auta muu kuin aika. Sitä täytyykin kulua sitten kunnolla. Olet kyllä kuitenkin järkevän nuoren tuntuinen, joten löydät kyllä oikean tien.