Apua kissojen tutustuttamiseen

Vanha kissa pistää uudelle rajat.Siksi kyörää, tai muuten ajaa loitommalle.Uuden tulokkaan ei ole mikään pakko tupata toisen iholle, voisi pysyä loitimmalla.Jos, olis jätkevä.
Joskus käy niin, et pystyvät toki elelemään samassa taloudessa, mutta ystävyyttä ei tule.Vanhempi sitten rajoja laittaa, ja uudempaa pitää nii kauempana niin itestään.
Kun ne on samaa sukupuolta, niin se reviiristä sähiseminen ja toisen suvaitsemattomuus on ihan normaalia.Nartuthan kyörää narttupennutkin pihastaan, kun pennuille ikää tulee.
Tietysti on myöhäistä kohdallasi kertoa, et olis kannattanut valita nartulle kolli kaveriksi.Mutta niin se menee, et olivat sitten leikattuja tai ei .Niin eri sukupuoliset sopeutuu helommin keskenään elelemään.Myös se ikä vaikuttaa, nuoret kissat on suvaitsevaisempia kun vanhat.Et jos kaveria mielii, kannattaa ottaa hetimiten kaks pentua, tai ainakin eri sukupuolia olevat jos vanhemmalle kaveriksi ottaa.
Seuraile tilannetta, ettei mene liuan totiseksi.Jos jommalle kummalle tulee vammoja niin kannattaa miettiä asiaa uudelleen.Kyllä sähinää ja räppäilyä voi alkuun, ja loppuajankin olla.Kunhan ei kukasn loukkaannu, tai stressaa niin,ettei vessalootalleen uskalla.

Kannattaa olla itse koko ajan paikalla, ja näyttää pentua vaikka sylistään toiselle, samalla puhellen rauhallisesti. Pieni käpälällä läpsiminen ja urina kuuluu asiaan, mutta yleensä tottuvat nopeasti ja jos hyvin käy, ovat kohta kaveria. Vanhempi tietysti alkuun määrää tahdin. Minullakin on kyllä aina olleet eri sukupuolta, joten ei ole kokemusta tytöstä ja pojasta. Eristäminen ei mielestäni koskaan ole hyväksi, asia mutkistuu ja pitkistyy vain. Lykkyä tykö!

Samahan se on ihmisillä. Vanhat akat ovat kateellisia ja jopa vihaisia nuorille kaunokaisille.

Vanha kissa ei ikinä opi hyväksymään uutta kissaa.Niin siinä vaan käy.

Moi! Niin kuinka pitkän aikaa olet näitä kissoja koettanut totuttaa toisiinsa? Ja miten nuori tulokas on? Kahden saman ikäisen ja kokoisen ja saman sukupuolisen kissan ystävystyminen voi lla kieltämättä vaikean takana.

Itellä on tuollainen kohta 3v norjan mettäkissa kolli, jonka olen kasvattanut aika samaan tapaan kuin koiran. Olen siis puhdas koiraihminen, enkä koskaan uskonut asuvani joskus kissan kanssa, mutta tämän yksilön koiramainen persoonallisuus puhutteli minua. Ei siis ole mitään suurempaa kissan kasvatuskokemusta, kunhan vain päätin soveltaa koiran kasvatusta tuohon. Olen totunnanut sen ikänsä aikana about 20 eri kissaan, ihan vain sosiaalistaakseni sitä, ja yhtä hyvin tulee juttuun parikymppisten leikkaamattomien yrmykollien kuin samanikästen kanssa. Yleensä tämä pystyy olemaan jo saman illan aikana toisen kissan kanssa niin, ettei ole pelottanut mennä nukkumaan vaikka ovat irtaallaan molemmat -eikä haavoja ole koskaan tullut. Osaksi tämä saattaa johtua siitä, että kollini on alistuva ja hieman leikkisä, rohkea muttei tyhmänrohkea.
Paras tapa aloittaa on mielestäni nimen omaa tuo hajujen vaihtelu, ja se että kun kissat ovat samassa tilassa niin käy vuoron perään silittämässä kumpaakin.
Sitten toinen asia mihin itse kiinnitän humioni, on se ettei kissoja saa päästää uhkailemaan toisiaan liian paljoa. Vanhemman pitää päästä näyttämään asemansa, mutta se olisi parasta hoitaa vasta vähän myöhemmin. Omani uskoo heti jos sille sanon, ja lopettaa mouruamisen. Yleensä siitä tulee vain turhaa jännitettä eikä arki pääse rullamaan lainkaan.

Toinen mihin huomioni kiinnittyy on se, että kissat eivät uskalla/voi mennä haistelemaan toisiaan kuten koirat, koska katsekontakti on niille niin uhkaava asia. Siksi useimmat kissoista jäävät hirveän pelon vallassa mouruamaan, koska eivät tiedä mikä toinen on kissojaan. Ja koska oma kollini luottaa minuun totaalisesti, yleensä koppan sen parin tunnin päästä ensikohtaamisesta syliin, painan pään kainaloon niin ettei se voi vahingossakaan lähteä, ja käyn näyttämässä sitä häntä ja ahteri edellä vieraalle kissalle niin etteivät ne saa katsekontaktia. Vieras kissa ei siis saa enää olla enää hyökkäävä, vaikka vähän urisisi yhä -koska jos se lyö sylissäsi olevaa kissaa, kostautuu se suoraan sinun ja kissasi luottamussuhteelle.

Sitten saatan käydä tilanteen taas rauhotututtua näyttämässä vierasta kissaa omalleni, jos se sen sallii. Toiset kissat eivät normaalitilanteessakaan huoli vierasta niin lähelle, ja siinä saattaa saada kynsistä, mutta mulla kipukynnys kyllä kestää sen.

Sitten ruokin kissat vielä jollakin erikoisherkulla ja houkuttelen niitä vapaaehtoisesti lähemmäs toisiaan /sinunasi pyytäisin jota pitelemään uutta kissaa, jottei se lähentelisi vanhempaa liian nopeaa ja houkuttelisin ruualla vanhempaa tämän oman tahdin mukaan nuorempaa lähemmäs. (Nuorempi kannattaa taas kääntää niin, ettei toljota ihan tikkusuoraa vanhempaa päin).

-Näin koirakokemukseen perustuen laadittu, enkä usko että kukaan kissaihminen komppaa mun sanoja :D