Oli ensimmäinen kerta kättärillä, siellä perhesuunnittelussa. Mitään varmaa eivät voineet vielä sanoa pelkistä ultrakuvista, että mistä johtuu se ettei munasolu irtoa. Sain lähetteen moniin, moniin verikokeisiin.
Olo on aika masentunut tällä hetkellä. Verikokeissa menee taas aikaa niin paljon ennen kuin mitään konkreettista tapahtuu. Enkä oo yhtään sen viisaampi kuin sinne mennessäkään... Vähän se vasen munasarja oli isompi kuin oikea, että ehdotteli PCO:ta mutta ei voinut olla varma pelkän ultran perusteella..
Voihan huokaus. On jotenkin niiiiin epätodellinen olo. En olis ikinä uskonut että tää kaikki tapahtuis just mulle. Siellä käytävällä kun istuin ni oli niin outo olo. Syyllinen olokin että on mun vika ettei miehestäni tule vielä isää, vaikka eihän noin saa ajatella. En mäkään toivois ikinä et mies ajattelis noin jos siinä olis vikaa. Mutta ymmärrätte varmaan.
Mä en kestä että niissä verikokeissa ja seuraamisessa menee taas pahimassa tapauksessa monta kuukautta... :(
Olo on aika masentunut tällä hetkellä. Verikokeissa menee taas aikaa niin paljon ennen kuin mitään konkreettista tapahtuu. Enkä oo yhtään sen viisaampi kuin sinne mennessäkään... Vähän se vasen munasarja oli isompi kuin oikea, että ehdotteli PCO:ta mutta ei voinut olla varma pelkän ultran perusteella..
Voihan huokaus. On jotenkin niiiiin epätodellinen olo. En olis ikinä uskonut että tää kaikki tapahtuis just mulle. Siellä käytävällä kun istuin ni oli niin outo olo. Syyllinen olokin että on mun vika ettei miehestäni tule vielä isää, vaikka eihän noin saa ajatella. En mäkään toivois ikinä et mies ajattelis noin jos siinä olis vikaa. Mutta ymmärrätte varmaan.
Mä en kestä että niissä verikokeissa ja seuraamisessa menee taas pahimassa tapauksessa monta kuukautta... :(
Vastaukset 11
Vanhimmat
on myös edessä nuo tutkimukset. Verikokeet on otettu ja ultraäänitutkimus on ensi viikolla. Ensi viikolla saan tietää verikokeiden tulokset.
Meillä yritystä takana vuosi ja välillä on niin turhautunut olo että tekisi mieli vaan itkeä. Ja monesti olen miettinyt myös että miksi meille piti käydä näin,että vauvaa joudutaan odottamaan näinkin kauan,vaikka tiedän että monet parit tuskailevat tämän asian kanssa :(
Meillä on sama tilanne... Yritystä puolitoista vuotta ja vasta nyt ensimmäinen hormonikuuri, olen syönyt Clomeja 3 päivää. Saas nähdä, toimiiko. Tutkimuksissa on saanut ravata "miljoona" kertaa! Ja olisi sen PCO:n kyllä voinut havaita jo ekalla kerralla. Laittakaa miehenne heti spermatutkimuksiin, se on kuitenkin edessä seuraavaksi ja nopeuttaa tutkimuksia (siis jos ei ole jo käynyt).
Jos vain suinkaan on rahallisesti mahdollista, niin suosittelen lämpimästi suoraan lapsettomuusklinikalle menoa ( oma kokemus ). Siellä on paras asiatuntemus ja kokemus lapsettomuushoitojen suhteen. Jo ensimmäisellä kerralla molemmat tutkitaan, mieheltä otetaan spermanäyte ja naiselle tehdään ultraäänitutkimus sekä passitetaan verikokeisiin.
Olen seurannut sivusta tuttava pariskuntamme hoitoa. Nainen syö koko ajan hormooneja ja miestä ei ole tutkittu vieläkään. Entä jos sitä vikaa löytyy sieläkin puolelta? En tietenkään ole mikään alan asiatuntia, mutta jos on mahdollisuus, että vikoja on kaksi niin ei se vika vain toista hoitamalla parane.
..mies on jo käynyt tutkimuksissa ja tutkimuksissa olemme käyneet lapsettomuusklinikalla. Erittäin ystävällistä palvelua olemme saaneet.Ens viikolla ollaan taas viisaampia mitä minun verikokeista selviää...
Eniten arvelutti ja tuotti pahaa mieltä oli se, että jos haluttu kuukaudenpäivä osuu viikonloppuun joutuu odottamaan seuraavaan kuukauteen. Joten tulosten saaminen venyy tästä ehkä hyvinkin pitkälle.
Saako yksityisellä käydä verikokeen antamassa viikonloppuna? Se olisi mielestäni hienoa sillä sitten ei menisi aikaa niin kauan.
Meillä on yritystä kanssa takana n. vuosi mutta omat kuukautiset on ollut kadoksissa jo reilut puol vuotta. Nyt vasta alkoi tutkimukset. Miehen sanoivat haluavansa tutkia vasta sitten kun on selvitetty se että miksi minulla ei tuo oma hormoonituotanto tunnu toimivan...
Lääkäri tuolla kunnallisen puolella oli tosi mukava ainakin näin ensimmäisellä kerralla, mutta tosiaan valmiiksi ahdistaa jo noi verikokeiden päivämäärät et miten ne sattuu menemään.
Mulla seurataan nyt tän kuukauden ajan sitä että mitä ne hormoonimäärät siinä veressä on koko kierron eri paalupisteiltä, verensokerit, kilpirauhaskokeet sun muut hormooti. Eli joudun kanssa juoksemaan siellä tuhottoman paljon...
Minulle hoitaja sanoi, että verikokeiden ottamisajankohta ei ole ihan niin päivän päälle. Jos esim. pitäisi ottaa kp 22, ja se sattuu sunnuntaille, voi aivan hyvin mennä verikokeeseen vasta maanantaina, kp 23(jos sattuu lauantaille, voi mennä perjantaina). Näin siis meillä.
Minullekin sanottiin että samana päivänä kun menkat alkavat niin pitää soittaa hoitajalle. Hän sanoi että verkokeet on otettava 3-5 päivän sisällä siitä kun menkat ovat alkaneet. Mulla alkoi maanantaina ja sitten menin verikokeisiin keskiviikkona (koska se oli minulle sopivin päivä) mutta hoitaja sanoi että voit aivan hyvin tulla myös perjantaina. Silloin olisi mennyt se 5 päivää.
Ihmeen nihkeä se hoitaja sitten oli minua kohtaan jos muille kuitenkin on sanottu noin ettei se ole niin päivän päälle...
Oletteko siis muut olleet yksityisellä?
Täytyy katsella nyt miten tää homma alkaa tästä etenemään, että oliko sillä hoitajalla vaan huono päivä :)
Mutta jos tosiaan on niin että homma venyy ja venyy niin taidan minäkin viedä asiani yksityiselle puolelle.
Kiitos paljon kaikille vastauksista, tänään on jo vähän parempi olo kuin eilen. Kertokaahan myöhemminkin sitten miten teillä on mennyt.
Olin julkisella puolella, eli lapsettomuustutkimukset ja hoidot tehdiin keskussairaalassa. Oli se aika nihkeää, kun tosiaan viikonloppuna ei tapahtuntu mitään, ja sitten oli vielä muutaman kuukauden kesätauko!!! Siinä sai laskeskella päiviä ihan tosissaan, ja kyllä otti päähän, mikäli ovulaatio ei ihan päivälleen mennyt suunnitelmien mukaan ja inseminaatio meni "sivu suun".
Hoito kyllä tehosi, eli tulin raskaaksi ja saimme lapsen!
Koittakaa vaan kestää! Lapsettomuustutkimukset ja hoidot ovat todellakin henkisesti hirveän rasittavia! 10 v sítten olin samantyyppisen tilanteen edessä- 3 vuoden yrittämisen jälkeen Clomifeeni-kuurin avulla tulin raskaaksi ja syntyi oma vauva! Mutta uudelleen en enää jaksanut lähteä hoitoihin- lähinnä pelkäsin kai niitä pettymyksiä, joita lapsettomuushoitoihin aina liittyy roppakaupalla. Nyt iäkkäänä vähän kaduttaa, etten sittenkään uudelleen lähtenyt rumbaan mukaan...
Mutta Teille kaikille paljon voimia! Eläkää tästä päivästä nauttien ja päivä kerrallaan!!! Vaikka se olisikin tosi vaikeaa, kun kalenterin päivien laskemiseen kuluu niin paljon aikaa.
Kätilöopiston kautta itsekin lähdin liikkeelle vuonna -97. Mies joutui antamaan näytteensä muualla, koska Kättäri ei tutki miehiä.
Verikokeissa juoksin ehkä noin viisi kertaa, kun yhden kerran hävittivät kokeeni jonnekin.
Kun olivat tarpeeksi minua tutkineet, niin ilmoittivat, että enempää eivät voi tehdä. Minusta ei löytynyt mitään vikaa.
Tähystysleikkauksessa (ei sieltäkään löytynyt vikaa lapsettomuuteen) kävin Diacorissa ja sain siellä niin ihanaa hoitoa, että päätimme siirtyä Diacorin lapsettomuusklinikalle.
Siellä minulle tehtiin neljä inseminaatiota, tuloksetta. Sitten tehtiin koeputkihedelmöitys, joka onnistui ensimmäisellä kerralla. Meillä syntyi -99 poika.
Sitten päätimme mieheni kanssa, että jos lapsia ei luonnollisesti meille tule, niin uudelleen emme koeputkihedelmöitykseen lähde. Mutta kaikkien yllätykseksi saimme vielä tytön 2001 aivan luonnollisella tavalla.
Kuten joku tuolla ylempänä kirjoitti, niin jos nyt olisin samassa tilanteessa, niin yksityiselle menisin.
Kätilöopistolla oli toki ihana henkilökunta, mutta kerrankin odotin kaksi tuntia oman aikani jo mentyä ennen kuin pääsin lääkärin vastaanotolle.
Sinulle Leila tsemppiä ja kärsivällisyyttä ja toivottua lopputulosta!