Onko kukaan päätynyt pohtimaan vastaavaa asiaa;
Ikäero parisuhteessa ja nimenomaan perheen hankkimisen kantilta? Tai paremminkin sen kantilta ettei ole mahdollista?
Itselläni nämä ajatukset alkavat vasta nyt useamman vuoden jälkeen puskea pintaan. Moneen vuoteen en uhrannut asialle juuri ajatustakaan, asia tuntui selvältä, mutta nyt kysymys nousee mieleeni aika-ajoin melko voimakkaanakin. Niinkuin asia leijuisi käsittelemättömänä ilmassa. Tuntuisi oudolta käydä asiaa kotona läpi koska mitään asialle ei ole (tässä suhteessa) tehtävissä. Olen siis nuorempi osapuoli, mies ja muutoin hyvin onnellinen.
Ikäeron tuomat haasteet?
Sleeplion
22
620
Vastaukset
No naisilla tuo hedelmällisyys alkaa voimakkaasti laskea siinä 30 v tietämillä ja jyrkkenee 35 vuoden jälkeen. Miehillä taas euollaista voimakasta pudotusta ei ole. Lisäksi riski vammaisuuteen kasvaa.
Henkinen puoli sitten onkin vaikeampi. Joillekin ikä tuo vaan plussaa vanhemmuuteenesim 40-50 vuotiaana on usein se pahin uho työelämässä laantunut ja muutenkin on ehkä löytänyt paremmin sen paikkansa maailmassa.
Monille lapsettomuus on suurimpia suruja koko elämässä, joka voi muuttua pahemmaksi iän myötä. Sinun on kyllä mietittävä asia läpi ja tehtävä päätös. Ehkä tarvitset siihen jopa ulkopuolisia ihmisiä joiden kanssa keskustella.
Meillä on tuo ikäero toisinpäin. Minä voisin saada lapsia (minulla on jo), mutta en enää halua.
Kumppanini sanoi, että hän nuoresta pitäen on nähnyt itsensä perheenäitinä, mutta kun 30 ikävuoteen mennessä ei ollut löytynyt edes vakituista kumppania, (vaikka sellaista oli toivonut) , tuntuisi absurdilta hylätä muuten loistava parisuhde ja lähteä etsimään lapsille isää. Lisäksi hänellä on sairaus, joka saattaa vaikuttaan mahdollisuuteen lapsia, joten hän sanoi, että ei ole edes ihan varma haluaako tietää, että saisiko vai ei.- oma.mielipide
Jätitkö tarkoituksella ikänne kertomatta?
Itse en haluaisi vanhempaa naista sen takia, että he näyttävät epäviehättävältä ja hedelmällisyyskin on huonompaa.
Itse vanhanaikaisena miehenä olen sitä mieltä että naisen tulee olla nuorempi.
Esim jos mies on 30v niin hyvä naisen ikä voisi olla 25v.- 8523111
Tuo on hyvin yksilöllistä. Monet miehet tykkää huomattavasti vanhemmista naisista. Samoin on paljon naisia jotka tykkää vanhemmista kypsässä iässä olevista miehistä. Mielestäni ikä ei ole se ratkaiseva asia parisuhteessa, vaan henkinen kypsyys ja mieltymys kyseisen ihmisen luonteeseen.
- 74512
Mieheni ja minä olemme lähes saman ikäisiä. Mutta kummankin suvussa on yleisempää se että ikäero on vähintään 15v. Enkä ole nähnyt että siinä olisi mitään ongelmaa ollut. Lapsia on kaikissa suheissa useampiakin. Uskon että ihmisestä se on kiinni ei iästä.
- Sleeplion
UP! Ajatuksia/vertaistukea kaivataan edelleen! Eihän tähän varmaan ratkaisua ole muilla kuin itselläni mutta kaikki ideat otetaan vastaan koska koko asia varjostaa muutoin niin onnellista arkea.
Joku kysyi ikää. Vähän päälle 50, itsellä vähemmän.- Kakkossmiess
Lasten hankkiminen ei ole mahdollista miksi?
Eikös juuri Antti Lindman 35 hankkinut lapsen puolisonsa 55 kanssa? - Sleeplion
Suomessa ei onnistu, ikärajat tulee vastaan. En tiedä missä Lindman on mahtanut vaimoineen asioida.
- Kakkossmiess
Sleeplion kirjoitti:
Suomessa ei onnistu, ikärajat tulee vastaan. En tiedä missä Lindman on mahtanut vaimoineen asioida.
Totta! Muistin väärin. Nehän saivat lapsen ihan "luonnollisella" tavalla
- Sleeplion
Tarkoitin lähinnä että missä maassa ovat mahtaneet vierailla hedelmöityshoidoissa..kun Suomessa ikäraja taitaa olla jossain 45 vuoden tasolla.
- Ei_kokemusta
Nuorempi osapuoli voi jossain elämänsä vaiheessa, kokea tulleensa petetyksi, kun hän ei ole saanut biologisia lapsia, mutta kuitenkin on huolehtinut toisen lapset mahdollisesti aikuiseksi.
Entäpä kun toinen on jo eläkkeellä ja itsellä työvuosia vielä hurjasti edessä? Vanhemmalla osapuolella alkaa tulemaan vanhuuden tuomia sairauksia, ei jaksa samalla tavalla enää liikkua tai lähteä mukaan rientoihin kuin ennen. Jääkö nuorempi osapuoli kotiin, koska ei kehtaa / halua / osaa lähteä yksin mihinkään? - dxdx
"Ikäero parisuhteessa ja nimenomaan perheen hankkimisen kantilta? Tai paremminkin sen kantilta ettei ole mahdollista?"
Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: jatkaa onnellisessa parisuhteessa, tai erota ja hommata niitä lapsia jonkun muun kanssa.
Itse olen ollut suunnitelmallinen. Exän, lasteni isän kanssa en olisi jatkanut pitkään, ellei hän olisi myös halunnut lapsia. Lapset olivat teinejä erotessamme. Uusi suhde piti täyttää kaksi perheen kantilta pari kriteeriä. a) miehellä on omia lapsia b) hän ei halua niitä lisää.
Mieti sellaista mahdollisuutta josko alkaisit varaisäksi jo jollekin olemassa olevalle lapselle. Tunnen parikin tällaista varaisää.- Sleeplion
Ehkä on viisainta antaa vain ajan kulua. Arki on kuitenkin niin onnellista että tuntuisi älyttömältä lopettaa toimiva suhde vain sen vuoksi ettei perhettä ole mahdollista saada. Tämän toki ymmärrän muutenkin.
Toki jos jollain on kokemusta asiasta ja neuvoja asian hautaamiseksi ja hyväksymiseksi niin kiinnostaa toki. - vaikeepaikka
Kertoisitko minkä ikäinen olet? Mun mielestä toi asianne ei ole pikkujuttu kuten jotkut on sanoneetkin. Jos sä haluat lapsia ja toinen ei halua tai ei voi saada niin kantsii miettiä tarkkaan suhteen jatkoa. Lapset on niin iso asia elämässä ja menee kyllä monella sen parisuhdetakkauden edellekin, että otseään kannattaa kujnnella ja todella avoimesti jutella puolison kanssa.Tuollaseenkin tilanteeseen on monesti kumpaakin tyyduttävä ratkaisu, jos vaan kumpiki joustaa (mikä tosin lienee harvinaista).
- Sleeplion
vaikeepaikka kirjoitti:
Kertoisitko minkä ikäinen olet? Mun mielestä toi asianne ei ole pikkujuttu kuten jotkut on sanoneetkin. Jos sä haluat lapsia ja toinen ei halua tai ei voi saada niin kantsii miettiä tarkkaan suhteen jatkoa. Lapset on niin iso asia elämässä ja menee kyllä monella sen parisuhdetakkauden edellekin, että otseään kannattaa kujnnella ja todella avoimesti jutella puolison kanssa.Tuollaseenkin tilanteeseen on monesti kumpaakin tyyduttävä ratkaisu, jos vaan kumpiki joustaa (mikä tosin lienee harvinaista).
36. Kysymys ei ole halusta vaan siitä että ei ole puolison iän puolesta mahdollista.
Minkälaista ratkaisua tarkoitat..? - vaikeepaikka
Se mikä on mahdollista riippuu sekä itsesi että kumppanisi haluista. Itse asiassa vaikka kumppanisi olisi kanssasi saman ikäinen on hedelmällisyys joka tapauksessa laskenut ja tosiaan kuten joku tuolla jo aiemmin kirjoittikin niin myös vammaisen lapsen saamisen riski jo kasvanut. Enkä tarkota tällä sitä, että vammainen lapsi olisi kauhistus, ihana sekin, mutta ei kukaan varmaan ehdoin tahdoin sellaista halua. Mutta siis jos kumpikin lasta haluaisitte niin adoptio, sijaisvanhemmuus mahdollista ja tosiaan hedelmällisyyshoidotkin tietyin rajoituksin. Eli vaihtoehtoja kyllä on, jos kumpikin asiaa haluaa ja osaa toisenkin ottaa huomioon.
- ijpouhde
Sinun on nyt tehtävä päätös. Miten paljon haluat lapsia?
Itselleni se on ollut tärkeämpää kuin oikeastaan mikään muu. Olen myös pitänyt huolen siitä, että kun eron jälkeen löysin uuden ja ihanan kumppanin, niin huolin vain sellaisen, jolla oli jo lapsi, ja enempää hän ei halunnut vauvoja saada. Koska itselläni oli "kiintiö" täynnä, enkä aikonut enää lapsia tehdä enempää. Mielestäni tällaiset asiat on järkevää pohtia jo ennen kuin parisuhteen aloittaa.
Mutta ymmärrän hyvin, että mielikin voi muuttua... Silloin on vaan tehtävä päätös uudelleen. Mutta ÄLÄ JÄÄ VAIN AIKAA KULUTTAMAAN. Jos et ole varma mitä haluat, niin mene vaikka terapiaan aktiivisesti etsimään vastauksia. Mutta jos jäät suhteeseen ilman että olet tehnyt päätöstä, se ei ole reilua kellekään.
Jos päätät että lasten saaminen ei ole sinulle tärkeää, niin ok! Sitoudu sitten suhteeseesi, ja lopeta lapsista haaveilu.
Jos päätät että haluat ehdottomasti lapsia, puhu siitä avoimesti puolisollesi, ja tarvittaessa lopeta suhde. Selkeästi, reilusti.
Tsemppiä ja päätöksentekokykyä!- mjau
"Sinun on nyt tehtävä päätös"
Älähän hoppuile. Ap:llä ei ole todellakaan ole mikään kiire mihinkään eikä etenkään tehtävä päätöstä nyt. Miehillä on aikaa vaikka kuinka paljon.
Ap on hyvässä suhteessa, hän on sen valinnut. Kaikilla ei ole hyvää suhdetta. Ja valitettavasti voi sanoa, että nimenomaan lasten syntymän jälkeen suhde kääntyy USEIN laskuun kuin lehmän häntä. Suuri osa eroistakin tapahtuu, kun lapset ovat siinä kouluiän kynnyksellä tai juuri ylittäneet sen.
AP: tarkastelee asiaa edellisen kantilta. Vaikka eroaisit nykyisestä kumppanista, tapaisit jonkun ihanan naisen, jonka kanssa saisit lapsia - niin se ei kerta kaikkiaan takaa onneasi. Sinulla olisi lapsi/lapsia, mutta olosuhteet olisivat toiset, samoin elämäsi aivan erilaista - eikä välttämättä parempaa. Kuten jo kirjoitin, lasten syntymä usein kiristää vanhempien välejä. Kun ajattelen ikääsi, niin 36v ei ole vanha, mutta ensisynnyttäjäksi 36v on jo melkoisen vanha. Jos taas etsit nuorempia 20-30vuotiaita naisia... niin heitä ei välttämättä kiinnosta perheenperustaminen. Opiskelut on vaiheessa, siinä sivussa työ ja ihana sinkkuelämä... saattaisit jäädä vain odottelemaan h-hetkeä - milloin nainen on valmis perheen perustamiseen. Eikä sellainenkaan ole oikeastaan mukavaa ja vielä pahempaa - hyvin epävarmaa.
Viimeisenä pohdintana "neuvoja asian hautaamiseksi ja hyväksymiseksi ":
Kuvittele olevasi nainen. Jos nainen alkaa suhteessa haluamaan lasta, kun ikää on 40 , puhumattakaan 50 niin asia vain täytyy haudata ja hyväksyä. Turha pilata elämäänsä murehtimalla asiaa joka ei ole mahdollista.
Mikään ei silti estä olemasta aikuinen vaikka 10 lapsen ja/tai nuoren elämässä. Toisten lapsia voi tarvittaessa aina valita.
Kerron myös salaisuuden: itse halusin monta lasta nuoruuden liitossani, ja niitä siunaantuikin. Monta lasta halusin siksi, koska haaveilin aivan älyttömästi isovanhemmuudesta. Josko nyt edes yksi lapsistani saisi lapsia. Mitä useampi, sitä parempi, tietysti. Näin siis ajattelin. Lasten kasvaessa kuitenkin minulle siunaantui ystävien lapsia, kummilapsia (eri ikäisiä nyt 10v-25v). Olen reissannut pitkin maailmaa nyt 7-vuotiaan ystäväni lapsen kanssa, jonka elämässä olen ollut lapsen syntymästänsä saakka. Olen ollut hoitamassa toisen ystäväni lapsia maalla, keskellä ei mitään (kamalaa, ei lapset vaan villi maaseutu). Olen hoitanut nykyisen ja entisen naapurin lapsia. Nyt olen alkanut kyseenalaistaa haluni lastenlapsiin. Oikeasti, käsi sydämellä en jaksaisi hoitaa enää yhtään enempää lapsia. Kun jonkun muksu kitisee junassa, saatan hermostua. Paljon enemmän tosin hermostun vanhempiin, jotka ovat työntämässä jatkuvasti lapselle kännykän piirrettyjä käteen. Silti tiedän, että juuri nämä lapset kasvaessaan tarvitsevat tuossa edellä mainittuja, varaisiä, varamummoja, varatätejä ja -setiä - yksinkertaisesti kärsivällisiä, tervejärkisiä ja tunne-elämältään tasapainoisia-aikuisia elämäänsä.
- Sleeplion
Kiitos asiallisista vastauksista ja pohdinnoista!
Tämä asia täytyy nyt vain arvottaa ja olla itselleen rehellinen. Vaihtoehtojahan on tasan kaksi - joko jäädä ja hyväksyä ettei perhettä ole tai lähteä ja kokeilla onneaan muualla. Katumisen riskihän on molemmissa. Luonnollisesti asian mustavalkoisuus oli minulle selvä jo keskustelua avatessani mutta asiasta puhuminen, edes anonyymisti netissä auttoi jo paljon.- Vaihtoehto
Oletko kysynyt toisen mielipidettä asiaan? Voihan olla, että tämä vanhempi osapuoli ymmärtää, että kaipaat lasta/lapsia ja on valmis erillisjärjestelyihin?
- Sleeplion
En varsinaisesti.
Tottapuhuen minusta tuntuisi oudolta, vähän julmaltakin ottaa asia puheeksi kun meidän suhteessamme asialle ei ole mitään tehtävissä. Tottakai olen joskus maininnut että olisi ollut hienoa kun olisi perhettä. - tojotamies
parempi hävitäkki vain yön selekään hehehehe
- naisleijona
Sleeplion kirjoitti:
En varsinaisesti.
Tottapuhuen minusta tuntuisi oudolta, vähän julmaltakin ottaa asia puheeksi kun meidän suhteessamme asialle ei ole mitään tehtävissä. Tottakai olen joskus maininnut että olisi ollut hienoa kun olisi perhettä.Olet hieno mies Sleeplion, ymmärrät asian vakavuuden kumppanisi kannalta.
Vaikka päätyisit eroon ja kertoisit kumppanillesi eron syyn, niin olen satavarma, että hän ymmärtäisi. Tietysti suruinen olisi, mutta ymmärtäisi sinua. Sen sijaan jos nyt käyt asiasta avautumaan, niin se olisi ainoastaan julmaa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 893451
Nainen olet minun
Olen ominut sinut itselleni, täysin itsekkäistä syistä. Haluan rakastella sinua nainen, toivottavasti sinäkin minua. Oli442847Sille ei voi enää mitään
Miten kaikki meni aiemmin. Oon aivan lukossa 🔒 Tuskin uskallat enää mitää tehdä. Ehkä pitää luovuttaa vaan.742366- 612308
Harmi jos ei enään nähdä
Ehkä se on parempi näin kuitenkin. Ehkä jotain uutta löytyy. Uskon ja toivon että olet onnellinen. Sinussa on kaikki512261Miten suhtauisitte jos kaivattunne sanoisi, ettei hänestä ole seurusteluun
mutta seksi, hellyys ja yhdessäolo kelpaa kyllä??1162236Kunpa minä tietäisin
Olisipa minulla tietoa, siitä oletko sinä nainen kiinnostunut minusta, miehestä joka tätäkirjoittaa, vai olenko minä aiv212133Vau miten upea nainen!
Näytit todella tyrmäävältä. 🤩😍 En meinannut saada katsettani irti sinusta.202067- 621964
- 1141946