Eli mitkä on chäänssit saaha se diagnoosi
Ittee mietityttää ku yli 2kk parista ekasta sairaanhoitajan visiitistä tampereella ja ei oo kuulunu YHTÄÄN mitään :D
Siis joo lisätietoo, transtuntemukset alko tulla 13-14 vuotiaana ja 15-vuotiaana päätin että lähen tähän prosessiin ja 17-ikävuoteen mennessä tämä trans asia oli ihan jokapäiväistä, jokahetkistä tuskastelua siitä että keho miehistyy koko ajan, olen jo menettänyt ääneni (tosin onneksi ei oo mikään supermöreä ääni) ja 18 vuotiaana tämä identiteettiasia niinikään kuin varmistui 150%, ajattelin itseäni vain tyttönä, ja elämäni parani totaalisesti. Pystyin olemaan oma itteni, ja kaikki vihdoinkin tuntui oikealta. Pystyin vasta silloin käsittelemään kaikki tunteeni ja tuli itkettyy tosi paljon jne. Siis mä oon oikeasti tällä hetkellä oma itteni, olen transnainen ja kaikki tietää sen. Siis ennen kuin vihdoin sain elää tätä minun oikeaa elämääni, olin todella dissosioiutunut omasta itsestäni. Yritin epätoivoisesti kopioida minun idoleitani, yritin vain olla joku muu. Mikään ei toiminut, en pystynyt olemaan kuvissa, en pystynyt katsoa itseäni peiliin, ääneni ei tuntunut oikealta. Mutta vihdoinkin kun ymmärsin sen, että olen vain tyttö, olen vain Kati, kaikki loksahti paikalleen ja mikään ei ennen sitä tuntunut niin oikealta.
Eli siis joo on 20v nyt eli jee voin vittu ostaa VÄKEVII. Mut eiku nii ei saa olla päihdeongelmaa lol
Ittee mietityttää ku yli 2kk parista ekasta sairaanhoitajan visiitistä tampereella ja ei oo kuulunu YHTÄÄN mitään :D
Siis joo lisätietoo, transtuntemukset alko tulla 13-14 vuotiaana ja 15-vuotiaana päätin että lähen tähän prosessiin ja 17-ikävuoteen mennessä tämä trans asia oli ihan jokapäiväistä, jokahetkistä tuskastelua siitä että keho miehistyy koko ajan, olen jo menettänyt ääneni (tosin onneksi ei oo mikään supermöreä ääni) ja 18 vuotiaana tämä identiteettiasia niinikään kuin varmistui 150%, ajattelin itseäni vain tyttönä, ja elämäni parani totaalisesti. Pystyin olemaan oma itteni, ja kaikki vihdoinkin tuntui oikealta. Pystyin vasta silloin käsittelemään kaikki tunteeni ja tuli itkettyy tosi paljon jne. Siis mä oon oikeasti tällä hetkellä oma itteni, olen transnainen ja kaikki tietää sen. Siis ennen kuin vihdoin sain elää tätä minun oikeaa elämääni, olin todella dissosioiutunut omasta itsestäni. Yritin epätoivoisesti kopioida minun idoleitani, yritin vain olla joku muu. Mikään ei toiminut, en pystynyt olemaan kuvissa, en pystynyt katsoa itseäni peiliin, ääneni ei tuntunut oikealta. Mutta vihdoinkin kun ymmärsin sen, että olen vain tyttö, olen vain Kati, kaikki loksahti paikalleen ja mikään ei ennen sitä tuntunut niin oikealta.
Eli siis joo on 20v nyt eli jee voin vittu ostaa VÄKEVII. Mut eiku nii ei saa olla päihdeongelmaa lol
Vastaukset 31
Vanhimmat
kyllä sieltä uusi aika tulee. Nyt on loma-ajat ja muut hidastavat tekijät,
Vaikuttaakohan asiaan se että mulla oli marraskuussa aika hullu psykoosi ja sit siellä tehtiin kaikenlaiset ihmetestit psykologien, toimintaterapeuttien, sosiaalityöntekijöiden ja psykiatrien kanssa?
Pääpointti kuitenkin se, etten saanut mitään mielenterveysdiagnoosia, että oon käytännössä psyykkisesti terve. Oli vain tuo määrittelemätön psykoosi.
Ja siis joo ne on tietosii tästä ja mähän allekirjotin sellasen suostumuksen että ne saa tiedot kaikilta niiltä hoitotahoilta jossa kirjotin kaikki aikaisemmat psykiatriset hoitokontaktit.
Kirjoitit ilmeisesti humalassa? Joo, vastaanotolle ei tietenkään kannata mennä kännissä eikä päihdeongelmasta kannata mainostaa siellä - sen voi hoidattaa myöhemmin, ja osalle prosessi tuo niin suuren helpotuksen, ettei tarvitsekaan enää päihteitä. Kuten todettiin, kesällä ei saa aikoja nopeasti. Muuten, kun itse aikoinaan kävin prosessin läpi, aikoja sai odottaa 1-2 vuotta. Onneksi nykyään ei ole enää näin.
Joo en mä ees käytä alkoholia kun sen 1-2 siideriä sillon tällön
Mikäs kiire sulla on? :) diagnoosi on kuitenkin vaan joku lause paperissa, loput on susta itestä kiinni. *sarkasmia vähän, kyllä mä tiedän* Elä Katina äläkä stressaa <3 Ihan varmasti "pääsee läpi" jos lääkärit näkee saman kuin sä itse...
Pääasia tässä on hormonit. Ilman niitä mulla on erittäin hankala elää. Niille on ihan vakava kiire.
Ja tarve sille, että ihan virallisesti minun nimi on minkä sen koen oikeasti olevan, sekin on tärkeää.
Jos olisin henkisesti heikomassa asemassa tällä hetkellä, rintokarvojen kasvu, naamakarvojen leviaminen, kasvojen miehistyminen, ihokarvojen leviäminen, nämä kaikki asiat ajaisivat minut kohti itsemurhaa. Mutta onneksi olen psyykkisesti vakaa.
Kaikki järjestyy! Tuut saamaan hyvää hoitoa ja kun pääset prosessiin, niin saat tuntea olevasi sitä mitä olet. Tsemppiä!
..itse taisin olla aika pohjalla myös, niin kyllä siellä asiat järjestyy.
Jouduin itse jäähylle 15 vuotta sitten - ja nyt olen elänyt elämääni täysillä yli 10 vuotta.
No tuntuu olevan enempi siitä arvon raadista kiinni ja heidän mielialastaan että antavatko hoito suunnitelmaa ja millaista sitten kun on siellä käynnyt tarpeeksi pitkään juttelemassa.Itsellä ensikuussa silleen viimeinen juttelu käyminen jonka jälkeen sitten tulee päätös siitä että jatkuuko homma sen hoito suunnitelman laatimiseen ja mitä se sitten tuo tullessaan eli tuoko sutta ja sutea vai sitten saanko hormooni hoidot vai en niin sanotusti..Eli itsehän tähän asian etenemiseen ei voi muuten vaikuttaa kuin käydä kiltisti siellä niin kauan kuin pitää käydä ja muistaa sen että pitää olla terve ja ei ylipainoinen ainakaan.
Terveys ja/tai henkilön paino ei ole ratkaisevaa hormonihoitoa määrättäessä. Hormoonihoitoa määriteltäessä terveydentila vaikuttaa lähinnä hoitotapaan. Jos on sydän- ja verisuonitauteja, se voi olla este hormoonihoidolle, mutta lievemmissä tapauksissa voidaan valita vähemmän altistava hoitotapa (esimerkisi estrogeenigeeli tai -laastari). Yleensä halutaan muidenkin sairauksien olevan hyvässä hoitotasapainossa, este ne eivät välttämättä ole.
Ylipainokaan ei ole este hormoonihoidolle, mutta hyvin suuri ylipaino voi olla este leikkauksille.
Mahdollisuuksiin en osaa ottaa kantaa, mutta itellä on ollu 5 kk aikojen välillä. Kutsukirje tulee 2-3 kk ennen aikaa, tai vasta lähempänä.
Aloittaja ei tule pääsemään tutkimuksia läpi. Hänen kirjoitustyylistään, eritoten kiroilusta ja CAPS-LOCKIN käytöstä välittyy selkeästi jonkin asteinen keskittymishäiriö tai henkisen kehityksen puute. Myös tuo viinan kanssa läträäminen ja psykoosit kuulostavat huolestuttavilta. Ei kukaan järkevä lääkäri tuollaista tapausta tulisi päästämään läpi.
Siis jos poleilla olisi töissä niitä järkeviä lääkäreitä. Se polien toiminta on niin mielivaltaista ettei sitä koskaan tiedä. Onnea jos pääset, mutta paljon paremmassa jamassakin olevat ihmiset eivät ole päässeet. Muun muassa Voimalehdestä voi lukea täysin fiksun oloisten ja nykyään työssä käyvien ja "tavallista elämää elävien" ihmisten haastatteluja.
Aloittalijan kannattaakin valehdella mahdollisimman paljon, jos pystyy pitämään valheet kasassa. Se tays onkin niin haastavaa ettei sitä monikaan hallitse. Tiedän yhden joka puhui puuta heinää ja onnistuikin saamaan diagnoosit mutta se vaatii tietynlaisen itsehillinnän ja tilanteentajua mitä aloittajalta vaikuttaisi puuttuvan.
Samaa mieltä... jos aloittaja pääsee läpi, syön kukkahattuni...!
Tutkimusjakso edennyt toistaiseksi mainiosti, nimenmuutokset tehty jne.
Ilmoitan vielä jatkossa.
>Aloittalijan kannattaakin valehdella mahdollisimman paljon, jos pystyy pitämään valheet kasassa.
En ole joutunut valehtelemaan enkä myöskään aio. Sille ei ole ollut mitään tarvetta. Aikaisempi psyk. historia on käsitelty ja siihen ei olla keskitytty mitenkään, koska asia on menneisyydessä. Mitään varsinaisia masennus ahdistus jne. juttuja ei myöskään ole koskaan todettu.
Tosiaan nyt olen päässyt käymään poliklinikalla jo useamman kerran ja olen saanut erittäin hyvää ja asiallista kohtelua ja joka kerta olen lähtenyt pois hyvillä mielin ja odotan hartaasti viimeistä paria käyntiä.
Mutta niin, nimen olen saanut vaihdettua naisen nimeksi sekä olen elänyt tavallisesti omana itsenäni joten hommat sujuu tosi hyvin transsukupuolisuuden suhteen eikä ole mitään pelkoja. Tuntuu hyvältä.
Ja alkoholijutut oli pelkkä vitsi lol.
Ihan perus jonoo, jouduin ite oottelee 6kk ja aika voi olla vielki pidempi
Eli ruuhkaa on pahasti. Hoitotakuun mukaan tutkimuksiin pitäisi päästä kolmessa kuukaudessa ja hoidontarpeen harkintaan ei pitäisi kulua kuin muutama päivä lähetteen saapumisesta.
Joo niinhän siinä kävikin että oli 6kk väli käynneillä jota he sitten pahoittelivatkin koska se jonotilanne on aika kauhea nykyään.
Itde en tarvitse mitään diagnooseja yms. tietääkseni ja ollakseni se mikä olen. Ehkä joskus meen tutkimuksiin mutta en välttämättä koska ne koe sitä vielä tarpeelliseksi.
Et siis vielä ole selvittänyt itsellesi, että mikä olet.
Jos ei halua mitään hoitoja tms. niin parempi ollakin pois sieltä tutkimusjonoja lisäämässä.
Jos et ymmärtänyt tekstistäni niin sanon uudestaan. Tiedän täysin mikä olen enkä tarvi siihen diagnooseja eikä sitä asiaa teidän mielipiteet muuta =)
Ja kukin toimii miten kokee tarpeelliseksi. Tiedän yhden joka sai diagnoosin ja syö hormoneita ja virallinen nimi on naisen nimi mutta hän ei koskaan mene leikkaukseen.
Jos joku menee tutkimuksiin ja kokee olevansa nainen niin vaikka diagnoosin mielestä ei olisi niin ei se muuta sitä asiaa miksikään että tuntee olevansa nainen. Miehetkin kohtelee mua naisena täysin ilman tutkimuksia. .. Ei sitä lopulta muut määrittele mikä kukin on.
"Tiedän yhden joka sai diagnoosin ja syö hormoneita ja virallinen nimi on naisen nimi mutta hän ei koskaan mene leikkaukseen."
Mitä erikoista tuossa on? Minä tunnen useankin transnaisen joka ei ole mennyt leikkauksiin, transmiehiä vielä useamman.
Suomeen on yritetty saada korjattua translakia sellaiseksi että sukupuoli olisi määriteltävissä itse, kuten joissakin muissakin maissa. Ei vaan mene eduskunnassa läpi.
Voisiko kyse kuitenkin olla muusta, esim. tästä:
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/miksi-niin-monet-autistisia-piirteita-omaavat-tytot-ja-nuoret-naiset-ovat-yhtakkia-alkaneet-kokea-olevansa-poikia/
Kyseisen lehden tausta tuntien etsitään aiheentynkää transhoitojen vastustamiseksi. Jätettäköön omaan arvoonsa.
Autismipiirteisyys ei aiheuta kehodysforiaa jossa koet olevasi vastakkaisen sukupuolen edustaja mitä olet syntymässäsi määritelty, mikä on transsukupuolisuuden edellytys. Autismi voi kyllä aiheuttaa tiettyjen kehon osien vierautta tai outouden tunnetta, mutta se ei liity sukupuoli-identiteettiin. Näitä oireita myös pystytään lievittämään lääkityksellä ja terapialla toisin kuin transsukupuolisen terapiointi aiheuttaa vain tilanteen pahenemisen. Autismipiirteiset tytöt saattaa pukeutua maskuliinisesti ja käyttäytyä niin kuin yleensä poikien oletetaan ja on hyväksytty käyttäytyvän, mutta kun pukeutuminen tai maskuliiniseen kulttuuriin kuuluvat tavat ei ole sukupuoli, ei edes sukupuoli-identiteetti. Tuntuu olevan hirveän vaikeasti tajuttava asia tälle "Vaatteet on aatteet" sukupolvelle.
Minut ne laitto odottamaan kolme vuotta. Kun vihdoin oli viimeinen käynti en saanut diagnoosia "arjen tasapainon puutoksen takia". Eli siis sen takia että pidän välivuotta, koska haluan vaihtaa alaa siihen mikä minua oikeasti kiinnostaa. Siellä kanssa vittuiltiin päin naamaa, että koska ala vaihtuu niin miksei sukupuolikin.
Tyypillistä touhua. Siihen paikkaan ei kannata juuri luottaa vaan olla kunnollinen varasuunnitelma horkkujen ja muun hankkimisen varalle muita reittejä pitkin. Heidän touhu on aivan nopan heittoa, siitä ei tiedä mitenpäin se noppa laskeutuu pöydälle.
Tuollainen "välivuoden" pitäminen voi ilmaista epävarmuutta, joten ei ihmekään jos laittoivat vielä miettimään jatkoa.