Kumpi on vastuussa lain mukaan kun kyse on lapsen ja isän tapaamisesta?Tapaaja vai "kotivanhempi"?Exä velvoittaa minut (uudessa avoliitossa,1 lapsi nyksän kanssa 4 exän kanssa) viemään lapset 80km päähän joka toinen vkl, vienti lauantaina ja haku sunnuntaina eli 320km/2pv.Isä ei suostu joustamaan tapaamisissa vaan tyyli on "minä sanon päivän,kellonajan ja paikan".Pidemmäksi aikaa lapset eivät voi mennä, koska isä tarvitsee "omaa rauhaa".Bensakuluissa ei suostu tulemaan vastaan, päinvastoin ilmoitti että hakee elatusmaksun alentamista,koska perheeseen syntyy vauva (maksaa elatusapua 70€/kk per lapsi (4kpl).
Tietoa laista?Mielipiteitä?
Tietoa laista?Mielipiteitä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
tämmöinen teksti löytyi. tämähän ei ole "laki", mutta kuitenkin..
HYVÄN JA TOIMIVAN TAPAAMISSOPIMUKSEN LAADINNAN PÄÄPERIAATTEET
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 2§ mukaisesti ”tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu.
Lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu 1§:ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti”.
Tapaamissopimuksen on oltava sosiaalitoimen tai oikeusistuimen vahvistama ollakseen täytäntöönpanokelpoinen ja turvatakseen lapsen oikeudet kumpaankin vanhempaansa.
Lisäksi tapaamissopimuksen tulee olla täsmällinen, ajallisesti tarkka ja toteuttamiskelpoinen kummankin vanhemman osalta ja huomioiden vielä lapsen erityispiirteet.
Täytäntöönpanolain 2§ mukaisesti ”jos lapsi on täyttänyt 12 vuotta, täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä vastoin lapsen tahtoa. Täytäntöönpanoon ei myöskään saa ryhtyä vastoin 12 vuotta nuoremman lapsen tahtoa, jos lapsi on niin kehittynyt, että hänen tahtoonsa voidaan kiinnittää huomiota”.
Tapaamissopimus on nimenomaan lapsen oikeus.
Huoltomuodolla ei ole mitään tekemistä tapaamissopimuksen laajuuden kanssa, vaan tapaamissopimus voi olla erittäin laaja vaikka lapsen huolto olisi uskottu yksin lähihuoltajalle.
Tapaaamisia vahvistettaessa ei lapsen iällä ole olennaisen rajoittavaa merkitystä, mikäli lapsi ei ole rintaruokinnassa. Ei ole tutkimuksin osoitettu, että nuoren lapsen paikka olisi enemmän äidin luona.
Luonnollisesti tapaamissopimus perustuu asianosaisten henkilökohtaiseen tilanteeseen ja mahdollisuuksiin tavata ja pitää lasta luonaan.
Mallisopimus
Isällä on oikeus tavata ja pitää lasta luonaan vähintäänkin seuraavasti:
Viikonlopputapaamiset
Parillisina viikonloppuina perjantai-illasta klo 17.00 sunnuntai-iltaan klo 19.00.
Arkitapaamiset
Parittomien viikkojen tiistai-illasta seuraavaan aamuun. Isä noutaa lapsen päiväkodista ja palauttaa seuraavana aamuna päiväkotiin. Jatkossa, kun lapsi aloittaa koulun niin lapsi tulee suoraan koulusta isän luo ja menee seuraavana aamuna suoraan kouluun.
Vuosilomat
Talvella 1 vk ja syksyllä 1 vk koulun alkuun asti. Isä ilmoittaa ajankohdat vähintään 1 kk ennen loma-ajankohtaa. Koulun alettua talvi,- ja syyslomat vuorovuosin, siten että talvella 1 viikko koulun talviloman ajankohtana isällä parittomina vuosina ja koulujen syyslomien ajankohtana isällä parillisina vuosina.
Kesällä 4 viikkoa yhdessä tai kahdessa jaksossa isän luona. Ilmoitettava 30.04. mennessä.
Juhlapyhät vuorovuosin
- Pääsiäisenä kiirastorstaista klo 16.00 2. pääsiäispäivään klo 19.00 alkaen isällä
2004 (parilliset)
- vapunaatosta klo 16.00 vapunpäivään klo 19.00 alkaen äidillä 2004 (parilliset).
- juhannusaatosta klo 16.00 juhannuspäivän jälkeiseen sunnuntaihin klo 19.00
alkaen 2004 isällä (parilliset)
- joulun aatonaatosta klo 16.00 Tapaninpäivän iltaan klo 19.00 alkaen 2004 äidillä
(parilliset)
- uudenvuoden aatonaatosta klo 16.00 2.uudenvuodenpäivään klo 19.00
alkaen 2004 isällä (parilliset).
Äitienpäivänä äidin luona ja isänpäivänä isän luona koko viikonlopun tapaamisen puitteissa alkaen perjantaista klo 17.00 ja päättyen sunnuntaihin klo 19.00. Mahdollista viikonlopun menetystä ei korvata.
Muuta huomioitavaa
Jos lapsi sairastuu tapaamisella niin tapaava vanhempi hoitaa lapsen terveeksi. Pienet sairaudet (flunssa jne.) eivät ole tapaamisten este.
Tapaamissopimusta vahvistettaessa tai sovittaessa lapsen iällä ei ole ainakaan rajoittavaa merkitystä. Varsinkin kun tutkimustulokset eivät puolla tietyn ikäisten lasten tapaamisten rajoittamista.
Mikäli vanhemmat asuvat lähekkäin ei ole mitään estettä sille, että lapset tapaavat muualla asuvaa vanhempaansa vuoroviikon (vrt De vuxna skillsmässobarn berättar).
Lomaviikko käsittää 7 vuorokautta.
Matkakustannukset
Vanhemmat vastaavat puoliksi lapsen kustannuksista tapaamisiin ja pois.
ja täältähän tämä löytyi
http://www.elatusvelvolliset.fi/?action=arkisto&RYHMA=4&ID=132
Isä hakee ja tuo.
Näin ilmoitti lastenvalvoja.
Isä siitä rutisee, mutta hän saa kulukorvaukset matkoista.
Korvaus on 0.20e/km
Ja korvaus tulee siis elatustoimistosta, ei sossusta. Mutta jotta korvauksen saa, täytyy huolto ja tapaamis sopimuksessa olla merkintä vielä siitä, että etä hakee.
Taitaa olla aika tulkinnan varaista, mutta nämä neuvot tuli helsingin toimistosta aikoinaan.
minun täytyisi yrittää saada uusi tapaamissopimus tai lisämerkintä vanhaan?Ex totesi näihin maksuasioihin "tiputtavansa elatusmaksuja kaikkien kulujen osalta".En viitsinyt vaivautua kertomaan,ettei se minua hetkauta koskapa jo vuosien ajan elatusmaksut ovat tulleet kaupungin kautta.Pudotus ei tunnu myöskään siinä mielessä,että ex maksaa jo nyt alle lakisääteisen rajan.
Teidän tapauksessa isä kuitenkin tapaa lastaan?
Kyllä tapaa.
Ja nykyään hakee itse.
Hän yritti vuosia, että minä kuljettaisin lasta, mutten suostunut. Meillä meni silleen, että erossa minä lahjoitin auton hänelle, jotta hän voi lasta hakea.
Äkkiä unohti sen sopimuksen, kun sai nimen autopapereihin.
Joten, hän vei minulta kaiken, ja sitten yritti vielä, että minä kuljetan lasta bussilla hänen luokseen. Siin kohtaa vain meni hermo, ja ilmoitin, etten ikinä tuo lasta hänen luokseen. Ei tarvitse tavata, jos ei itse hae.
No, kättä väännettiin aikamme, kunnes otin yhteyttä lastenvalvojaan.
Hän neuvoi sitten niin, että etä hakee.
Jatkuvasti se siitä vieläkin rutisee, mutta minä en jaksa enään antaa joka asiassa periksi.
Jos ei jaksa hakea, olkoot hakematta.
Nimin. Täysin kyllästynyt etän temppuihin ;)
että valitettavan moni mies on täyspaska.
Vähän hävettää miehenä lukea näitä juttuja. En voi ymmärtää miten vähän lapset monille miehille merkitsevät. Mistä tämä johtuu, en halua syyllistää, mutta eikö sitä tosiaan huomaa miehestä onko hän lapsirakas vai ei, kun yhdessä asuu? Ovatko nämä miehet halunneet lapsia, jotka nyt näin välinpitämättömästi heihin suhtautuvat. Kiinnostaa tietää.
Mulle ei tulis mieleenkään omia lapsia hyljätä, koskaan.
Yritimme lasta aika kauan, ennen kun tärppäs. Minussa on lääketieteellinen vika, joka löytyi vata myöhemmin.
Jokatapauksessa, lapsi sai alkunsa, mutta en tajua, mikä mieheen meni.
Ehkä lapsesta tuli sitten liian tärkeä hänelle. Tavallaan.
Jos tein raskausaikana jotain, mikä hänen mielestään vahingoitti lasta (urheilut ym) hän löi. Se ei hänen mielestään riskeerannut lasta. Hänhän löi minua päähän.
No, kuka tuollaista kestää.
Lapsi syntyi, ja se ei ollut terve.
Sairaalakierre siitä alkoi.
Raskasta aikaa.
En jaksanut "hoitaa" miestäkin siinä samalla.
Ja taas tuli nyrkkiä.
Lähdin.
Sen jälkeen hän on kaikin tavoin yrittänyt vaikeuttaa elämääni. Hän ei vain tajua, että se vaikeuttaa lapsenkin elämää. Hän yrittaa aina saada jotain riitaa aikaiseksi.
Sekin, miksi hän ei lasta hae, hän laittaa minun syyksi. Minä en kuulemma tuo lasta hänelle ym,,,
Näin hän yrittää saada lapsen mielen käännettyä minua vastaan, ja kerätä itselleen sääli pisteitä, jotta lapsi ilmoittaisi välittävänsä hänestä enemmän.
Valtapeliä, josta kaikista eniten kärsii lapsi.
Minä en oikeasti jaksa hänen pillin mukaan tanssia.
Minulla on pysyvät vammat pahoinpitelystä, jotka vaikeuttaa elämää.
Mutta aina olen hänen antanut lasta tavata.
Tää nyt on tätä.
Kaikki miehet eivät ole samanlaisia. Ei todellakaan. Jos en olisi elämäni aikana tavannut ns, normaalia miehiä, olisin varmasti katkeroitunut miehiä kohtaan.
Hänen mielestään minä teen hänelle kiusaa, kun olen hakenut lähestymiskiellon ym. Hän nyt on vain parikertaa hermostunut, muttei ole käyttänyt väkivaltaa. JOnkun kerran vain vähän ojentanut minua, kun olen niin kovakalloinen, etten vähemmällä tajua.
Joten, aina asioissa on kaksi puolta. Ja minun vammat ovat tulleet kuulemma, kun olen toheloinut portaissa ym...
Aikas tunari taidan olla, mutta ei mennyt tuomarilla läpi porras jutut.
Kyllä meillä isä lapsia halusi ja on aina heistä pitänyt ja päinvastoin.. Tosin arki (ruuat,pyykit,harrastuksetyms)oli silloinkin minun vastuulla.
Mutta uskoakseni, ja näin itse sen olen kokenut, kun tulee ero joka on katkera ja tulehtunut, silloin käytetään kaikki mahdolliset keinot toisen satuttamiseen..Ja kun muut keinot loppuu, niin jäljelle jää tämä -ah- niin oiva pelinappula; lapset.. ="SINÄ olet ollut niin pa@@a että en lapsia ota, elareita maksa" jnejne Ja parhaassa tapauksessa vielä mahd tapaamiset käytetään äidin mustamaalaamiseen ja valheisiin, ja tapaamiselta tullaan surullisina ja rikkinäisinä kotiin..
Etävanhempi ei asu lasten kanssa, joten hän ei näe eikä hänen tarvitse kantaa vastuuta siitä, että alkaessaan tämän pallottelun viiltää syviä haavoja lapsiin ja polttaa omat siltansa heihin..
Se on kipeää, tuntuu usein mistä saisi niin paljon voimaa että pystyisi lapset, rakkaimpansa, kaikelta tältä suojaamaan, auttaa heitä parantaman jo tulleet haavat, kasvattaa heistä ehjiä vahvoja nuoria ja aikuisia kaikesta tästä huolimatta..
Ja isälle toivoisin että silmät aukenisi näkemään tämän ennenkuin on liian myöhäistä..
Mutta tiedän toki että kaikilla ei näin ole, on huolehtivia ihania etäisiä ja äitejä, ei se sukupuolta katso jos ongelmia on tullakseen.
Kiva jakaa kokemuksia teidän kanssanne, aurinkoisia kevätpäiviä teille vanhemmat, ihanien muksujenne kanssa;)!!
Kyllä sitä itsekin joutuu tiukille, kun saa lapselle yrittää selittää, ettei äiti ole sellainen kun isä sanoo.
Kaikista toimivammaksi systeemiksi olen todennut sen, että omalla käytöksellään näyttää asioiden oikean laidan.
Eli, kun isä sanoo, ettei äiti rakasta lasta, huomio lasta enemmän kun normaalisti.
Pitää sylissä ja kertoo, että rakastaa tätä.
Ei lapselle auta sanoa, että isä valehtelee.
Lapsen täytyy huomata se itse.
Jaksamisia vain kaikille, saman läpikäyville.
Näinhän sen on käytäntö osoittanut. Eikä oloe itseni tarvinnutkaan samaiseen mustamaalaamiseen lähteä mukaan. Lapset ovat jo onneksi kyllin isoja itse ymmärtämään että isä ei puhu totta, tietäväthän he kuinka paljon äiti välittää ja pitää huolta, mutta rikki he ovat siitä että kokevat niin raskaana, välillä lähes painajaismaisena sen, mitä isä heille puhuu koska vaistoavat myöös tarkoitusperät mutta eivät uskalla sanoa isälle 'vastaan'..
Mutta onpahan noista selvitty, onneksi oma keskuseluyhteys lapsiin on niin hyvä että asioita ja tuntemuksia on pystytty purkamaan, usein seuraava vrk kotiintulosta meneekin siihen..
Olen isällekkin yrittänyt sanoa, ettei valheillaan pysty lapsia minua vastaan kääntämään,ei minullakaan ole tarve tehdä vastaavaa hänelle, vaan ainaq koittanut vaikeatkin tilanteet seliittää hänen edukseen ja että kyllä lapset tietävät miten asiat kotona on ja päinvastoin etääntyvät hänestä itsestään tällaisen käytöksen vuoksi..
Joskus se on auttanut, joskus tehnyt asioita vaikeammaksi siten että lapset sitten seuraavana v-loppuna ovat saaneet syyt niskoilleen tyyliin 'pitikö heti kannella kaikki äidille'?!
Nykyään en kerrokkaan hänelle enää mitään näistä, niin olen valitettavasti lasteni kanssa joutunut sopimaan, silloin he uskaltavat luottaa minuun ja kertoa jos joku painaa, pelkäämättä haukkuja..!
Eli aikamoista välillä, mutta hengissä ollaan, paljon ihania ystäviä tukena ja muutenkin onnellista, pikkuhiljaa päivä päivältä vahvemmaksi..;)
Olisi kiva kuulla muiden kommentteja, kuullostaako ihan vieraalta ja miten ootte yli päässeet ja jakselette!
halusi lapsia kanssani,viisi sitten laitettiin alulle.Oli leikkivä, huolehtiva,ihana isä, mutta kun ero tuli...tuli myös katkeruus.Lapset ovat yksinkertaisesti se ainoa väline, jolla minua saa loukattua.Rahalla ei pysty kiristämään,enkä näytä loukkaantumistani exän haukkumisista.
Mutta lapsiani kun loukataan ja satutetaan,se todella sattuu syvälle minuun ja sen hän myös tietää.
Säälittää vaan, kun ei idiootti ymmärrä omaa parastaan vaan jatkaa lasten kautta kiusaamista.Menettää ne arvokkaimmat asiat elämässään.