Sinulla kun on tuo sielu hellä kuin Mimosan hipiä ja kipiä, olet hajalla kuin FSO Polonez hiekkapätkän jälkeen, kokenut paljon vääryyttä ja herkkänä heikkona sieluna et ole kyennyt vastaamaan ympäristön paineisiin, niin tässä sinulle eheyttävää, sisäistettävää tekstiä. Lue ajatuksella.
Peter Pennanen
Peili vastoin tahtoaan
On tuskallista kasvaa vahingollisen ympäristön keskellä. On tuskallista kasvaa ympäristössä, joka synnyttää kipua, pelkoa ja ahdistusta – varsinkin jos joutuu kätkemään ne. On normaalia voida huonosti vahingollisessa ympäristössä. Mutta mitä tapahtuu, jos ympäristömme ei pidä itseään vahingollisena eikä myönnä omaa vahingollisuuttaan?
Nuori tyttö alkoi viillellä itseään salaa. Kun viiltely sitten paljastui, hänen vanhempiensa ensimmäinen reaktio oli sanoa: "Sinulla on kaikki kunnossa. Ei sinulla ole ongelmia". Kaikessa karmeudessaan tuo lause oli totta. Ongelmat eivät olleet lapsella. Ne olivat vanhemmilla, isovanhemmilla, lähisukulaisilla ja koko yhteiskunnalla. Lapsi reagoi niihin ja paljasti ne. Hän oli joutunut peiliksi vastoin tahtoaan. Mutta kukaan ei pitänyt siitä kuvasta, jonka peili heijasti. "Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin" on se, mitä jokainen haluaa nähdä peilissä, johon hän katsoo. Olkoon se mieluummin kaunis valhe kuin kipeästi sattuva totuus.
On tuskallista olla osoituksena siitä, että oma lähiympäristö on sairas. Mitä voi rakastava ihminen tehdä, jos vaihtoehtoina ovat itsensä salaa vahingoittaminen tai perheen ja lähiympäristön vahingollisuuden paljastaminen? Erityisen tuskallista se on lapsuudessa ja nuoruudessa, kun me olemme riippuvaisia vanhempiemme huolenpidosta. Kukaan lapsi ei tahtoisi joutua kertomaan, että isä ja äiti ovat vahingollisia. Kukaan lapsi ei tahtoisi myöntää, että niin tuskallinen asia voisi olla totta. Mieluummin hän tahtoisi uskoa ja toivoa toisin. Kenties minä olenkin sairas ja muut terveitä. Jos salaan sairauteni, isä ja äiti voisivat ehkä sittenkin rakastaa minua. Olisi kauheaa kyseenalaistaa vanhempien kyky rakastaa.
Ei kukaan halua olla peili, johon muut eivät halua katsoa. Jos olen ollut peili, johon edes vanhempani eivät ole halunneet katsoa, kuinka voisin odottaa, että joku muu haluaisi katsoa minuun. Kuinka minun sisimpien tuntemusteni näkyminen voisi olla haluttua, kiinnostavaa ja odotettua? Odottaako joku oikeasti sitä, että saisi katsoa minuun syvälle ja pitkään?
Valitettavasti kaikki eivät odota. Mutta monet odottavat. Sinä olet itsesi muotoinen peili. Jokainen asia, joka peilistäsi näkyy, on hyvä, kaunis ja rakastettava. Sinun peilisi heijastaa maailmaa ainutlaatuisella tavalla. Siinä näkyy rikkinäisyys ja eheys. Siinä näkyy rakkaus ja rakkaudettomuus. Siinä näkyy sinun halusi rakastaa, ja se, kuinka olet yrittänyt. Älä vie peiliäsi piiloon. Kun muut katsovat siihen, he näkevät myös säröjä. Eivät he vierasta niitä.
Jokainen tietää, että myös hänen omassa peilissään on säröjä. Sinun peilisi voi muistuttaa heitä jostakin, johon he eivät haluaisi katsoa. Se ei ole sinun peilisi vika. Eikä se ole heidänkään vikansa. Sinä rakastat muita, kun pidät peiliäsi siten, että muut saavat katsoa siihen silloin kun haluavat, ja kun koet itse olevasi siihen valmis. Silloin et ole peili vastoin tahtoasi. Silloin tiedät olevasi omanlaisesi ihminen, jolla on oma historiansa, nykyisyytensä ja tulevaisuutensa. Sinuun on hyvä katsoa pitkään.
Tällä hetkellä sinua ei ole kiva katsella, mutta sinulla on mahdollisuus muuttua. Lerpattelut katoaa hetkessä, jos lopetat tuntemattomien parjauksen. Se kun olet aina sinä, joka sinne metsään ensin huutaa hävyttömyyksiä ja valheita.
Kirjasta: Omilla siivillä
Peter Pennanen
Peili vastoin tahtoaan
On tuskallista kasvaa vahingollisen ympäristön keskellä. On tuskallista kasvaa ympäristössä, joka synnyttää kipua, pelkoa ja ahdistusta – varsinkin jos joutuu kätkemään ne. On normaalia voida huonosti vahingollisessa ympäristössä. Mutta mitä tapahtuu, jos ympäristömme ei pidä itseään vahingollisena eikä myönnä omaa vahingollisuuttaan?
Nuori tyttö alkoi viillellä itseään salaa. Kun viiltely sitten paljastui, hänen vanhempiensa ensimmäinen reaktio oli sanoa: "Sinulla on kaikki kunnossa. Ei sinulla ole ongelmia". Kaikessa karmeudessaan tuo lause oli totta. Ongelmat eivät olleet lapsella. Ne olivat vanhemmilla, isovanhemmilla, lähisukulaisilla ja koko yhteiskunnalla. Lapsi reagoi niihin ja paljasti ne. Hän oli joutunut peiliksi vastoin tahtoaan. Mutta kukaan ei pitänyt siitä kuvasta, jonka peili heijasti. "Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin" on se, mitä jokainen haluaa nähdä peilissä, johon hän katsoo. Olkoon se mieluummin kaunis valhe kuin kipeästi sattuva totuus.
On tuskallista olla osoituksena siitä, että oma lähiympäristö on sairas. Mitä voi rakastava ihminen tehdä, jos vaihtoehtoina ovat itsensä salaa vahingoittaminen tai perheen ja lähiympäristön vahingollisuuden paljastaminen? Erityisen tuskallista se on lapsuudessa ja nuoruudessa, kun me olemme riippuvaisia vanhempiemme huolenpidosta. Kukaan lapsi ei tahtoisi joutua kertomaan, että isä ja äiti ovat vahingollisia. Kukaan lapsi ei tahtoisi myöntää, että niin tuskallinen asia voisi olla totta. Mieluummin hän tahtoisi uskoa ja toivoa toisin. Kenties minä olenkin sairas ja muut terveitä. Jos salaan sairauteni, isä ja äiti voisivat ehkä sittenkin rakastaa minua. Olisi kauheaa kyseenalaistaa vanhempien kyky rakastaa.
Ei kukaan halua olla peili, johon muut eivät halua katsoa. Jos olen ollut peili, johon edes vanhempani eivät ole halunneet katsoa, kuinka voisin odottaa, että joku muu haluaisi katsoa minuun. Kuinka minun sisimpien tuntemusteni näkyminen voisi olla haluttua, kiinnostavaa ja odotettua? Odottaako joku oikeasti sitä, että saisi katsoa minuun syvälle ja pitkään?
Valitettavasti kaikki eivät odota. Mutta monet odottavat. Sinä olet itsesi muotoinen peili. Jokainen asia, joka peilistäsi näkyy, on hyvä, kaunis ja rakastettava. Sinun peilisi heijastaa maailmaa ainutlaatuisella tavalla. Siinä näkyy rikkinäisyys ja eheys. Siinä näkyy rakkaus ja rakkaudettomuus. Siinä näkyy sinun halusi rakastaa, ja se, kuinka olet yrittänyt. Älä vie peiliäsi piiloon. Kun muut katsovat siihen, he näkevät myös säröjä. Eivät he vierasta niitä.
Jokainen tietää, että myös hänen omassa peilissään on säröjä. Sinun peilisi voi muistuttaa heitä jostakin, johon he eivät haluaisi katsoa. Se ei ole sinun peilisi vika. Eikä se ole heidänkään vikansa. Sinä rakastat muita, kun pidät peiliäsi siten, että muut saavat katsoa siihen silloin kun haluavat, ja kun koet itse olevasi siihen valmis. Silloin et ole peili vastoin tahtoasi. Silloin tiedät olevasi omanlaisesi ihminen, jolla on oma historiansa, nykyisyytensä ja tulevaisuutensa. Sinuun on hyvä katsoa pitkään.
Tällä hetkellä sinua ei ole kiva katsella, mutta sinulla on mahdollisuus muuttua. Lerpattelut katoaa hetkessä, jos lopetat tuntemattomien parjauksen. Se kun olet aina sinä, joka sinne metsään ensin huutaa hävyttömyyksiä ja valheita.
Kirjasta: Omilla siivillä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pilkkakirveessä on kaksisuuntainen terä.
Tuo on tiedetty pitkään. Aviomies on laitosmies, mutta se ei ole ammattinsa. Hoivakodeissa pidetään rutiineista ja kellonajoista kiinni, jotta asukit pysyisivät liikkeellä hallitusti. Aviomiehen hoivakotiin pitäisi antaa voimakas nootti siitä antavat mielisairaan henkilön häiriköidä netissä ihmisiä toistakymmentä tuntia vuorokaudessa. Ilmeisesti tämä "aviomies" valehtelee ja äksyilee hoitajille siihen malliin että katsovat paremmaksi antaa sen olla omissa oloissaan ja antavat tämän usein skippaa ohjatut toiminnat.
https://dementiakoti.fi/hoivakoti-varpula
"Jokaisella on myös oikeus yksityisyyteen, lepoon ja omaan rauhaan. Mottomme onkin ollut koko toiminnan ajan ”Vierivä kivi ei sammaloidu”."
Jos haluat tehdä viisaasti, niin jätä tuo trolli rauhaan.
Siihen nähden että olet meistä Pattayan maijoista ja dilleistä piittaamaton perheellinen, onnellinen ja varakas thaimaansuomalainen upseeriherrasmies, keksijä, monialan yrittäjä ja sijoittaja. Jahtien ja lentokoneiden kapteeni sekä koelentäjä...
...Meitä ajattelematon Karate-sensei, sukellus ja moottoripyöräkouluttaja sekä maailmanmatkaaja, niin sinulla on melkoisen paljon vapaa-aikaa internetissä, tallennellen vanhoja viestiketjuja uusikäyttöä varten.
Olet mitä ilmeisimmin arkistoinut nuo vanhat ketjut aihekohtaisesti, jotta voit ne sitten mielialasi mukaan kaivella esiin tilanteeseen liittyen.
Jos tuo ei ole mielenterveysongelmaisen käytöstä, niin mikäs sitten on? Pattayanrakkausko?
Jos olen oikein ymmärtänyt niin taistelet "Pattayanrakkautta" ja "Pattayanrakkaita" vastaan 4380 tuntia vuodessa, jos keskiarvoksi otetaan 12 tuntia vuorokaudessa.
Työaikalakien mukaisesti työskentelevä suomalainen työskentelee noin 1800 tuntia vuodessa. Sinä painelet "hommia" yli kaksinkertaisen määrän täällä palstalla, jolla sinulla ei pitäisi olla mitään asiaa koska vihaat ja inhoat kaikkea mikä liittyy käsiteltävään aiheeseen.
Mitä arvelet mitä mieltä psykiatrit olisivat tuosta?