Eli mietin näiden runkojen välillä minkä ottaisin valokuvausta varten. 200d on pienempi ja uudempi kuin 750d, ISO-arvo on enemmän laajennettavissa ja yhdellä akulla saa kuvia enemmän. 750d:ssä on taas 19 tarkennuspistettä, 200d:ssä 9 ja Nikonissa 39 . 750d on kaikista painavin. Olisiko se silloin huono päivittäiseen kuvaukseen? Minkä rungon näistä valitsisitte itse?
Canon EOS 750d vs Canon EOS 200d vs Nikon D5300
mikärunko
131101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
No rehellisesti sanoen en itse ostaisi mitään noista, mutta jos haluaa Canonin ja mahdollisimman pienen sellaisen, niin 200D f/2.8 24 mm STM f/1.8 50 mm STM on ihan varteenotettava setti pienikätiselle. Käy kokeilemassa jossain, sopiiko käteen?
Noiden lisäksi tarvitset pari muistikorttia, vara-akun, kääntyväpäisen salaman ja pienen jalustan, niin kaikki ”päivittäinen kuvaus” kyllä hoituu. Yleisemmin runko on vain yksi osa kamerajärjestelmää. Mieti koko kokonaisuus, ei vain runkoa.
Mielestäni 200D:n ja 750D:n painoero ei ole ratkaiseva. Isokouraisen käteen 750D saattaa sopia jopa paremmin. Minusta useista tarkennuspisteistä on hyötyä, kun kuvataan nopesti liikkuvia pieniä kohteita, joita ei saa koko ajan pidettyä etsimen keskellä, esim. lentäviä lintuja tai urheilua.
Nikonin runko, koska kroppikerroin on helpompi mieltää ja laskea kuin Canonilla. Kenno hiukan isompi. Ja koska olen Nikoniin sopivien objektiivien tietoja katsellut enemmän....
https://www.dpreview.com/products/compare/side-by-side?products=nikon_d5100&products=nikon_d5300&products=nikon_d5200&sortDir=ascending
Mutta mitä objektiiveiksi, jos valitsee Nikonin? F/1.8 35 mm on OK, mutta mitä muuta?
Erittäin yksilöllistä, mitä objektiiveja valitsevat. Itseäni lähinnä ovat kiinnostaneet DX-objektiiveista jotkut lyhyet tsuumit, kuten 10-24 ja Sigman 17-50, mutta en tiedä, valmistetaanko jälkimmäistä enää. Makroja on esim. Tamron 60/2.
Toisaalta on mahdollista hyödyntää kinokoon objektiiveja kuten 24 /1,8 - joka on mielenkiintoisimmasta päästä nykyisiä Nikon-klaseja mielestäni, ja Tamronin 35 /1,8 vakaajalla.
Tuossa yksi vaihtoehto normaalitsuumiksi - näyttää puuttuvan Dxomarkista:
https://www.imaging-resource.com/lenses/tokina/16-50mm-f2.8-at-x-165-af-pro-dx-sd/review/
https://www.dxomark.com/lenses/launched-between-1987-and-2018/mount_type-Nikon_F_DX/launch_price-from-0-to-13000-usd#hideAdvancedOptions=false&viewMode=list&yDataType=
Valitsisinko itse Nikonin DX-runkoon normaalitsuumin Tokina 16-50, vai Tamronin 35/1,8 vakaajaobjektiivin, riippuisi siitä, mitä muuta kalustoa vertaillaan. Mutta luulisin, että hyviä lähtökohtia kumpi hyvänsä...?
Mutta saakohan tuota Eos 750d enää kaupoista, ettei tarvitse tilata netistä. Gigantista ja verkkokaupasta on ainakin loppu, powerilla maksaa yli 650. En viitsisi ulkomailta tilata...
Ja mitä luulette, onko 750d liian painava 14-vuotiaan käyttöön. Kamera tulisi siis minulle ja tytölle. Tyttö kuvaa useimmiten eläimiä ja ihmisiä ja minä luontoa ja kaikkea muutakin. Tuntuuko se siis pidemmän käytön jälkeen käsissä ja niskassa, kun on kaulahihna? En oikein tiedä näistä kun entinen kameramme oli kevyt pokkari joka tosin hajosi.
Järjestelmän pitää ollatasapainoinen, ollakseen mukava käyttää. Iso runko pienellä objektiivilla vielä menettelee, mutta iso objektiivi pieneen runkoon on ikävä kädessä. Jalustalta toki onnistuu tuollaisellakin yhdistelmällä. Eli painoa tärkeämpi on tasapainoinen yhdistelmä, mutta painokin toki vaikuttaa.
Olet avaamassa pandoran lipasta tuolla kuvauskohteiden määritelmälläsi: ”... eläimiä ja ihmisiä ja minä luontoa ja kaikkea muutakin...”. Eläinkuvaus on kaikessa monimuotoisuudessaan yksi kalleimpia harrastuksia, jos aiotaan kuvata villieläimiä ja erikoisesti lintuja. Noissa kohteissa ei myöskään tee mitään noilla mainitsemillasi rungoilla. Yhdenkään tarkennus ei riitä kunnolla eläinkuvaukseen.
Kotieläimet, hevoset, kissat ja koirat ovat sitten erikseen, mutta niissäkin tarvitaan usein vähän pidempää objektiivia. Pitkillä zoomeilla (esim. 70 - 300) ei tule kuin mielipaha, jos niillä yrittää kuvata eläimiä. Zoomeista 70 - 200 on melkein merkillä kuin merkillä vähintään OK. APS-C rungolla kannattaa kissojen ja koirien kuvaus aloittaa 50 mm lyhyellä telellä. Se on halpa ja yleensä toimii ihan hyvin.
Suosittelisin silti Canonin APS-C runkoa ja siihen 24 mm STM pannaria sekä 50 mm STM lyhyttä teleä. Rungon pitäisi olla ns. Kymppisarjaa, eli käytännössä 80D, mutta se ollee ohi budjetin?
Suosittelen kyllä tuota Canonin 200 D ( mitkään noista muista vaihtoehdoistakaan ole huono) runkoa nuorelle työlle, koska koko ja paino ovat ehkä soveliaampia pienikätiselle. Jopa joku ammattikuvaaja oli tyytyväinen vaihdettuaan Canonin ammattilaisrungon Canonin 100 D ( 200 D edeltäjä):
http://www.diyphotography.net/why-i-swapped-my-professional-dslr-camera-for-the-cheapest-option-available/
Joku täällä sivustolla lyttää systemaattisesti 18-55 kittizoomin maanrakoon mutta tämä ammattilainen oli hyvin tyytyväinen siihen otettuaan kasvokuvan sillä (Canon 100D 18-55mm f/3.5-5.6 kit lens – observe the level of details!).
Nuo suttuzoomit ovat oikeasti huonoja. Kun objektiivin tehdashinta on 5-15€, ei sillä voi edes olettaa syntyvän mitään toimivaa.
Tasapainoinen järjestelmä tarkoittaa runkoa, objektiiveja ja muuta kuvauskalustoa, jotka ovat yhtä laadukkaita ja sopivat kuvaustarpeeseen.
Canonistiko näitä keskusteluja synnyttää? Kätilöi?
Pieni kittisuttutsuumi voi olla oikein hyvä vaihtoehto, jos toisena vaihtoehtona on, toisesta ääripäästä, iso ja kallis mötikkä, tai esim. Sigman 18-35 /1,8 - jota tosin on kehuttu runsaasti Northrupin toimesta. Jos sitten laatua tavoitellaan, sitä saattaa löytyä helpommin ja halvemmalla yksittäisillä polttoväleillä kuin isoilla painavilla tsuumeilla. Poikkeuksena esim. Sigman 17-70 melko hyvää hintalaatusuhdetta?
Nämä koko- ja painoasiat riippuvat paljon siitä, millaista objektiivia valitaan. Tässä vielä maininta Tokinan peilitelestä, joka on valmistettu MFT:lle: https://tokinalens.com/product/reflex_300mm_f6_3_mf_macro/
Itselleni hahmottuu luontokuviin seuraava kalusto tämän keskustelun ideoiden perusteella: Nikon runko ja siihen sopivat 24 /1,8 sekä Tamronin 60 /2 makro, sekä toisena kamerana jokin MFT, johon 300 millin peilitele. Sitten jää avoimeksi, ostetaanko teletsuumi tai 135 /2 ja telejatke, vai mitä, ja mihin kameraan.
En ostaisi mitään noista. Peilitön on paljon parempi valinta
Vaatimuslistassa on kohta eläimet, joten vain huippurungot peilittömien valmistajilta ovat pelissä. Fujilta X T2 ja X H1 sekä Olympukselta OM-D E-M1. X T2 saattaisi olla riittävä ja sitä saa nyt halvalla, koska uusi X T3 on tulossa. Mitä siihen objektiiveiksi? Setti voisi olla aluksi 23 mm 50 - 140 mm sekä 1.4x telejatke. Taidetaaan mennä yli budjetin?
Kaks’kolmonen on hyvä yleislasi. Se kelpaa jopa maisemiin. Tuo zoomi vastaa kinokoossa 70-200:sta ja se kelpaa niin potretteihin kuin eläimiin, ainakin kotieläimiin.
Ehkä hankalaa Nikonin kilpailla kalliimmalla hinnalla, kiinalaisvalmisteisilla 1,8-valovoiman laajakulmillaan, Sigman 18-35 /1,8 tsuumia vastaan. Mutta siitä huolimatta minun mielestäni esim. Nikonin 24/1,8 on mielenkiintoinen klasi, ja kevyempi kuin tuo tsuumi. Riippuu arvostuksista, mitä kukin valitsee... Jos itse olisin ostamassa Nikonin DX:ää, sitten luultavasti tavoittelisin laajakulmapuolelle kinokoon laatuklaseja 24/1,8 ja Tamron 35/1,8 vakaajalla. Taka-ajatuksena, että jos kinokoon rungolla näitä käyttäisi. Telepolttovälien puolella voisi olla DX:ää tai MFT:tä, koska nykyään minulla on teleobjektiivien käyttöön mielenkiintoa vähemmän. Eli arvostuskysymys.
Jos pitäisi valita ei ollenkaan kinokokoa, vaan DX:ää vain, niin sitten 10-24 millin tsuumi voisi olla mielenkiintoinen... Teoreettista. Käytännössä 28-50 millin kinovastaavuuden polttovälit ovat olleet käytössäni runsaasti. Enemmän tai vähemmän teoreettista löpinää sitten, jos haaveilisin muita objektiiveja.... Periaatteessa optimi voi olla, jos valokuvauksessa pärjää yhdellä objektiivilla (esim. 35 tai 50 millin kinovastaavuus). Mitä yksinkertaisempi laitteisto ja tekniikka, sitä mahtavammin tai helposti voi räiskytellä kuvia runsaasti, ja keksiä luovia näkökulmia /lähestymistapoja kuvata kohteita. Kun kamerakalusto on niin yksinkertaista, että kamera käteen ja virrat päälle, ja räps, valotus, niin sillä tyylillä kuvia syntyy. Mielestäni on joskus turhan teoreettista hienostelua, että valokuvauksessa muka täytyy tietää hirveästi aukoista ynnä muusta, ja säädellä koko ajan. Joskus kuvaamisen esteenä tai viivytyksenä on nimenomaan se, että tiedetään ja säädetään turhan paljon....