Olen ihmetellyt jo pidempään seuraavaa ilmiötä:
Miksi nykyään kummeilta odotetaan aina lahjoja ja muunlaista huomion osoittamista kummilapselle (lapsenvahtina oloa, viemistä Linnanmäelle ym.), mutta kummilapsi ei koskaan millään lailla huomioi kummia?
Kun minä olin lapsi, oli itsestään selvää, että muistin kummitätiäni, kun hän täytti pyöreitä, ja muutenkin lähetin kortteja jouluna ja matkoilta.
Nyt tuntuu, että kummeilla on pelkkiä velvollisuuksia, kummilapselle ei opeteta, että kummiakin voisi edes joskus muistaa, vaikka kortilla.
Onko teillä sama kokemus?
Miksi nykyään kummeilta odotetaan aina lahjoja ja muunlaista huomion osoittamista kummilapselle (lapsenvahtina oloa, viemistä Linnanmäelle ym.), mutta kummilapsi ei koskaan millään lailla huomioi kummia?
Kun minä olin lapsi, oli itsestään selvää, että muistin kummitätiäni, kun hän täytti pyöreitä, ja muutenkin lähetin kortteja jouluna ja matkoilta.
Nyt tuntuu, että kummeilla on pelkkiä velvollisuuksia, kummilapselle ei opeteta, että kummiakin voisi edes joskus muistaa, vaikka kortilla.
Onko teillä sama kokemus?
Vastaukset 3
Vanhimmat
sama kokemus. olen ajatellut että en siksi viitsi enää lähetellä 18 v. täyttäneelle kummilapsille enää korttejakaan, vähän yksipuolista touhua
Mitenköhän ihmiset yleensä edes ajattelee tuon mitä kummina olo tarkoittaa? Minä en koskaan oikein tainnut edes tietää kuka kummini oli niistä ihmisistä jotka tulivat harvoin kylään, etten olisi osannut kiittää sen enempää kuin siinä vaiheessa jos antoivat minulle jotakin.
Ei se vaadi lahjojen tai rahan antoa minusta lainkaan, vaan sitä että antaisi lapselle omaa aikaansa ja auttaisi tätä omassa kasvuprosessissaan tai opettaisi hyödyllisiä taitoja, kun on päässyt vähän kasvamaan. Tietysti se ei ole yhtä helppoa kuin että näkee muutaman kerran vuodessa ja antaa vain rahaa tai muuta krääsää, mutta ne kokemukset olisi varmasti sentään palkitsevia, kun näkee että on voinut jättää oman jälkensä heihin vuosien varrella. :)
Minulla oli hyvä tilaisuus tutustua kummipoikaani, kun hän oli pieni. Hoidin häntä usein ja teimme kaikkea yhdessä. Se oli ainutlaatuista ja palkitsevaa minulle itselleni.
En ole samalla tavalla ollut muiden kummilasteni elämässä läsnä. Luulen, että siihen on vaikuttanut aina moni asia, esim. elämäntilanne, suhde lapsen vanhempiin jne.
Mutta olen vähän samaa mieltä, että vähän hämärän peitossa on nykyään se, mikä on kummin rooli. Ja onko lapsella itsellään mitään suhdetta kummiin, jos kummi ei enää pidä yhteyttä?