Latasin tuossa sunnuntaina 30 litran kaljasaavi käymään. 5kg sokeria, 0,5kg mallasta ja 25g hiivaa.
Nyt kylppäristä kuuluu ilonen pulputus.
Syyskuun puolivälissä se alkaa olla valmista.
Nyt kylppäristä kuuluu ilonen pulputus.
Syyskuun puolivälissä se alkaa olla valmista.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tähtäät reiluun ns. juhlaoluen vahvuuteen. Hyvissä olosuhteissa panos käy valmiiksi ja hyvässä lykyssä ehtii viileässä jonkin verran kirkastumaankin.
Miten pullotat?
Miten jälkikäynti?
Laiskuuttani tein itse uutepäniköistä 20l:n annoksia samaan vahvuuteen.
Annoin kirkastua käyntiastiassa ja pullottaessani lapolla 1l:n lasipulloihin, laitoin pulloihin reilun teelusikallisen jälkikäyntisokeria ja valutin hieman käyntiastian hiivasakkaa.
Huoneen lämmössä viikko ja sitten kylmään muhimaan.
Myös kotikaljaa ihan janojuomaksi, kilju ei kiinnosta joskus harvoin viinaa.
Joskus 60-luvulla kaupoissa myytiin Kotikaljaa 2l. ruskeissa pulloissa. Hyvää se oli kylmänä.
Sitä voi valmistaa vähemmällä vaivalla ja lyhyemmässä ajassa kun siinä ei ole alkoholia.
Näkyy siihenkin olevan netissä reseptejä.
Voiko tuota nyt hyvällä tahdollakaan sanoa Kotikaljaksi?
Eikö kotikalja ole pikkuusen laimeampaa. Ruuan kanssa kotikalja on mainiota.
Jouluisin tapaan tehdä kotikaljaa sekä itselleni, että pojan perheelle. Semmoseksi traditioksi muodostunut tuo tekeminen.
Miten ihmeen kauan aikaa käytät "kotkaljaasi". Siitähn tulee dynamiittia jos se vasta valmista on syyskuun puolessa välissä.
Kyllä mä vaan nimeäisin kotikaljasi vahvaksi olueksi.
Pukkaanpas vielä parit kipaleet lauseita.
Ei tuosta Ernestin kotikaljasta voisi tehdä kaljaklimppejä. Ei voisi ei ei ei.
Äitini muinoin tapasi tehdä kaljaklimppejä. Vehnästä tehtyjä klönttejä, joissa oli seassa rusinoita kelluskeli kaljaisassa liemessä. Aikuisten suurta herkkua.
Minä en ole koskaan kaljaklimpeistä tykännyt, mutta klimppisopasta kylläkin. Samanmoisia klimppejä, mutta ne oli vähän lihasoppamaisessa liemessä. Ja lihaa sielä oli myös. Oikein hyvää. Vanha perinneruoka. Ainakin täälä päin.
Ne rusinat nypin tietenkin pois.:)
Sivusta
Kaljan tekeminen kestää jonkin aikaa. Sokerimäärä ratkaisee käyntiajan, tuskin tossa mitään pikahiivaa käytetään. Sen päälle tulee selkeyttäminen lappoamisineen, siihenkin menee aikaa. Pullotus ja pullot kellariin.
Kyllä kaljasta hyvää saa, riippuu aineista ja just valmistuksesta. Tollanen melkein alkoholiton kotikalja ei vie aikaa, kun ei käyttöaikoja, eikä näitä jälkijuttuja. Ja kyllä kotikaljakin hyvää on. Jotenkin mun mielestä kotikalja kuuluu uunimakkaran kans :D
Ite en aikoihin ole viittinyt kaljaa tehdä, siinä on duuninsa. Kiljun nyt voi dokata tonkasta ja kotiviinit sitten sitten oma taiteenlajinsa. Lähinnä ois tarkoitus tehdä viinimarjaviintä tässä pikkuhiljaa. Siihenkin menee aikaa ja aika paljon hommaa, mutta muistin mukaan useimiten ollut oikein hyvää. Nopeinta viininteko on valmispakkauksista, niissä paljon eroja.
Mä pidän peruskeskarista, nopeeta, eikä vaivalloista :D
Ainiin, suosittelen helteellä tomaattimehua, jääteetä, kirnupiimää, tahi suolavettä. Suolavesi siis tavallista vettä. mutta lasiin suolaa. Kuumalla ei oikein aina ruoka maistu ja kun hikoilee, tarvii natriumia.
=DW=
Kurlaan nielua suolalla, jos on kipiä.
Mun viilennysdrinkki on 1/3 jotain mehua ja 2/3 vichyä. Siinä on vitamiinit ja suolat kohdillaan. En ole terästänyt mitenkään, koskaan.
Pidän kotikaljasta, mutta sitä vain jouluna. Perhe on/oli hyvää.
Hyvä.....muistin mukaan....useimmiten....oikein hyvää.
Mitens, kun itse valmistaa, niin eikö viiniä pidä maistella, milloin on kystä?
Eli miten jakautuu kulutus maistelun ja nauttimisen välillä?
Nimim. Kaupantätien ja -setien tuotoksiin turvautunut.
Kyllä, tiedän noi käymisajat.
Kuumuus kaiketi on älyni laimentanut, aateskelin, että aloittaja käyttää kaljaansa syyskuun puoleenväliin ja vasta sitten etenee, kuten edetä pitää.
Olen pakastinta tyhjännyt, kuten aina loppukesästä. Käytän viime vuotisia kamoja, että saan pakastimen sulattaa ja tukkia sitten uusia kamoja pakastimeen.
Kun sisäremonttia tehneet työmiehet olivat työnsä tehneet, niin aloin värkkäämään kotiviiniä.
Sen pulputuksen takia, en viitsinyt äityä tekemään aikaisemmin.
Viinin teko on verrattavissa ruuan laittoon. Niinku verrattavissa maustamispuoleen.
Valmispakkaukset ovat kyllä hyviä, mutta jos pelkästään siitä tekee, niin viinistä tulee laihan oloista "huiturluuria".
Minulla on nyt viini pysäytetty. Annoin sen käydä niin kuivaksi, kuin kuivaksi voi käydä.
Lisäsin kuivattujen (pakkauksessa olevien) metsämansikoitten lisäksi aimo kasan mustiaviinimarjoja. Mmmmm.... mustaviinimarjat ovat ihanan aromikkaita. Laitoin pieneksi mausteeksi myös pensasaroniaa. Hieman vadelmia. Ja vielä pari pussia mustikoita saadakseni kauniin värin viiniin. Musta viinimarja/aronia ja mustikka, ne kun yhdistää, niin väri on kohdallaan.
Mansikka ja vadelma pehmentää makua.
Oikeita punaviinejä en ole koskaan tehnyt valmiista pakkaksista.
Punaviinipakkauksiin on lisätty tammen lastuja ja tuo tammi saa aikaan migreenin.
Mun viinissä siis kyse marjaviinistä. Ei ruuan kanssa sopiva, mutta seurustelujuomaksi mukava.
Ystävät odottavat syksyn viiniäni, koska annan heille myös muutamia pulloja.
En pidä makeista viineistä. Kotiviini ei kuitenkaan saa olla liian kuivaa. Makeutan kuivaksi käyneen viinin hieman (puolikuivaksi -), että marjojen maku tulisi paremmin esille.
Muutaman päivän kuluttua lasken viinin toiseen astiaan. Pohjalle on laskeentunut "töhnää".
Viini on nyt erittäin kirkasta. Jos kotitehty viini on vähääkään samea, niin se on huonosti tehty.
Tai desinfioitumattomat astiat tekovaiheessa.
Sokeria laitan n.5kg. Eli kun teherään, niin teherään sitte kunnon väkevää viiniä:)
Ei tarvitse maistella.
Aloittelijan on syytä käyttää ominaispainomittaria. Sillä näkee tarkalleen, missä vaiheessa viini on.
Siis kuinka kuivaa se on.
Käytin sitä ennen, mutta tökkäsin sen jonnekin tiskipöydän reunaan ja se hajosi, enkä ole uutta ostanut.
Vesilukko pulputtelee iloisesti Allegrossa alussa ja kun käyminen edistyy, niin pulputtelu vähenee. Siitäkin jo tietää, että onko kohta käynyt loppuun.
Mutta jos käyttää suurinpiirtein saman määrän sokeria, niin sitä oppii tietämään, että kuinka kauan sillä ja sillä sokurimäärällä pulputellaan.
Mun viini on käynyt 13 päivää, jonka jälkeen poistin marjapussin ja valutin viinin toiseen astiaan. Ym. ym. ym.
Sitten ihan-ihan valmiin viinin voi sitten oman maun mukaan makeuttaa.
Että kokeile sinäkin. Ihan ok harrastus. Liemien tekoa.
Eivätkö tuollaiset pientislaamot koskaan präjähdä.
Eikö lämpötilan pidä olla tasainen.
Mulle tulee mieleen Vaahteramäen Eemeli, kun kanat riehaantuivat kirsikkamäskistä ja tekokuolivat.
Minust tuntuu, että synnyttäisin katastrooffin. Puolikystä viini lentäisi huitsin nevadoihin ja mäskit kattoon.
Tiedä tislaamoista
Tai kai net voi räjähtääkkin, jos höyryä muodostuu enenpi, kuin pääsee virtaamaan pois.
Jäi mainitsematta sima. Teen aina joskus. Enenpi viinimeiningillä, Jälkimakeutuksesta, siis jälkikäytöstä kehnoja kokemuksia. Nuorena, kai eka kerta kun tein, kokeneena kiljukokkina käytin reilusti sokeria ja hiivaa. Etenkin liikaa hiivaa jälkikäyttöön. Onneks oli pieni keittiö, sai sentään pestyä katot jne.
Mutta siman vois mainita kans hyvänä hellejuomana.
=DW=
Silmääni ei osunut yhtään tislaamoa yllä olevissa.
Helpompi polttaa kuin räjäyttää.
Huonosti rakennetut laitteet fuskaavat helposti alkoholihöyryä joka vain odottaa kipinää.
On mallia "lankomieheni valmistamo". Vuotavista viinahuuruista sai kirvelevät silmät ennen alkukänniä.
Yhtiökumppanini poltti pihasaunan. Tiiviit, asialliset laitteet mutta lämmönlähteenä nestekaasu.
Ilmeisesti jäähdytysveden tuloon oli tullut häiriö kun alaikäiset pojat syöksyivät sanomaan korttiporukalle, että täytyy hälyttää palokunta sammuttamaan saunaa.
Sauna oli maantien toisella puolella, radan varressa olevan perunamaan laidassa. Vaaraa palon leviämisestä ei ollut.
Itselläni oli 30l:n keittoastia jossa 3kW:n säädettävä uppovastus. 800mm korkea kolonni jonka päässä oli alkuun lämpömittari mutta se osoittautui tarpeettomaksi.
Ps. Pantuani alkuun 60l:n luumurankin hälytti vaimoni minut seuraavana päivänä pesuhuoneeseen.
"Tää on ku ongelmajätelaitos". Rankki oli kuohukäymässä avosaavissa enkä ollut varautunut hedelmärankin voimakkaaseen kuohumiseen. Kretliini vaahto matoi hitaasti kohti lattiakaivoa.
Peruna- sokerirankki ei koskaan kuohunut likimainkaan niin voimakkaasti.
Ö-Öö ja Flegmaatti
...että nauroin
...räpsytinvärit meni
Erehdy, erehdy ja opi.
Nuo kun ois jollain viideolla!
Tuonkaltaisten kokemusten välttämiseksi, en ole hankkinut painekattilaakaan.
Kuumia aaltoja en ole kokenut, mutta paineaallot olis suht.koht.mahd.
Lisäkysymys:
Jos kerran kotiviinin teko ei ole tislaamista vaan käyttämistä, onko se paikka
Mis tehdään, käymälä?
Nimim. Siman tasolla juomanvalmistus.
Hiivaa olisi pitänyt olla 50 g.
Ei maksa vaivaa. Eikä maksakaan toki.
Mutta kaljaa varten on Alkot, Kaupat ja Tallinnan alukset, ken on kaljaa saadakseen.
" Kilju_Kauko
24.7.2018 15:08
Uusi
Hiivaa olisi pitänyt olla 50 g."
Sen verran kirvelee nyt että mulla on varmasti enemmän hiivaa kuin Huhtasaaren Lauralla.
Onkó siis kyseessä tämä pullantuoksuinen tamma vai se sillin hajuinen ääliö.
Tein sulle kotiviinin maltahista vain.
Hiivalla ja sokerilla sen käyntihin nyt sain.