Jumissako heterosuhteessa?

tulee hieman suru olo.mietin vain että ainakin itsellä asia kuin asia jonka työntää ns.mappi öö.hön. tulee kyllä jossain vaiheessa elämää eteen ja se on käsiteltävä siiis kohdattava jollain tapaa..kasvamista <3 ? t

Olisiko mahdotonta ns. kokeilla naista? Siis salaa mieheltäsi. Jos ei olekaan sellaista, kuin olet kuvitellut, niin jatkat kuten ennenkin ja jos on ihanaamahtavaa, niin sitten pohdit tilannetta uudelleen.

Ei kovin moni naisten kanssa peuhaava nainen tykkää suuseksistä. Sanotaanko, että joka 5. pitää siitä , mutta voi elää ilmankin ja sitten joka 10. ei voi elää ilman sitä.
Se 10% unohtaa sen, jos löytyy jalat alta vieviä muita juttuja. Yleensä on löytynyt.
Eli nou hätä. Kukapa sitä klamyriaa kurkkuunsa haluaa tms. eksoottisen nimistä, saatikka sitten herpestä sinne.

Suhteissahan on ne kriittiset vuodet , kun mietitään, että tätäkö tää loppuelo on.

Ei silläkään niin väljä ole onko ihastus vaikka hetero, jos on kunnolla tykästynyt, niin yleensä siitä suhteen saa aikaiseksi.
Niinkuin esimerkiksi sinä itsekkin vaikutat muitten mielestä heterolta.

Naissuhteet sitten on erilailla "rankkoja". 1v. naissuhteessa vastaa 7vuotta heterosuhteessa.
Ensimmäisen kuukauden aikana yleensä ollaan jo selvillä siitä, että tietää tuleeko suhteesta mitään.
Jos ei ole ollut aikaisemmin kovin intohimoinen, niin luultavasti sekin puoli tulee hämmästyttämään, kun ajattelee rakastelemista 24/7.

Ja tietenkin paljon myös riippuu siitä toisesta, millaiseksi suhde muodostuu. Kaikkihan me ollaan erilaisia , Naisia, jotka eivät halua ottaa vaatteita pois, - jotka ei ole ikinä saaneet , - jotka ei o ikinä saaneet toisen kanssa, että se on ihan tuurista kiinni.

Kiitos asiallisista vastauksista.

Olen miettinyt naisen kokeilemista kyllä, mutta oma moraalini ei anna myöden peuhata toisen kanssa kun elää parisuhteessa yhden kanssa. Lisäksi se voisi olla myös epäreilua tätä kokeiltavaa kohtaan, jos hänellä heräisikin toiveita enemmästä. Siksi tämä varmaan tuntuukin niin isolta umpikujalta, kun saadakseen asiaan varmuuden, pitäisi luopua nykyisestä elämästä.

Ironiaa tässä on se, että ihmiset jotka eivät minua tunne, yleensä ensinäkemältä olettavat minun olevan lesbo ja yllättyvät kun kuulevat minun olevan naimisissa miehen kanssa.

En tiedä olenko koskaan kokenut todella intohimoa. Kuulostaa lähes työläältä, koska tässä heterosuhteessa seksi on jo vuosien ajan ollut lähinnä velvollisuus, johom pitää itseään psyykata vähintäänkin aamusta, jotta se illalla onnistuu. Näin kirjoitettuna ymmärtää miten väärältä se kuulostaa. Mutta rakkaus perhettämme kohtaan painaa ainakin vielä vaakakupissa enemmän...

Mielestäni olemme ensisijaisesti parisuhteessa ihmisen kanssa -emme lesbon, heteron tms. Vaihtoehtona sinulla on työstää nykyistä parisuhdetta, minkä kautta nykyinen tilanne väistämättä muuttuu. Joko eroat tai löydät hyvät asiat yhdessäolosta vahvemmin. Toinen vaihtoehto on kokeilla, mikä ei tee loppupeleissä sielullesi hyvää, mutta.. moni niin tekee. Minkä jälkeen päätöksesi elämänsuunnasta varmistuu. Joskus siinä samalla sydän tai kaksikin särkyy.

Tekstisi on kuin omalta näppikseltä :( minä tosin yhdellä Helsingin reissulla suutelin erään kauniin naisen kanssa DTM:n tanssilattialla ja voi miten mahtavaa se oli! En tunne yhtään vetoa miehiseen vartaloon, en pidä enää sen tuoksustakaan mutta jotenkin tottumuksesta sitä tässä mennään. Puolisoni on kyllä ihan huipputyyppi ja kympin isä, en halua rikkoa perhettäni vain siksi että EHKÄ löytäisin intohimoa jostain muualta. Koen että parisuhde on paljon enemmän kuin seksi, aina ei voi saada kaikkea...

En tiedä, haluaisin ehkä tyttöystävän mutta en voi pettää puolisoa tai käyttää hyväkseni ketään kolmatta :(

Älä mene piruuttasikaan täältä pois! Täällä näitä pesunkestäviä lesboja pyörii häätämässä pois kaikki jotka mainitsevatkin sanan mies. Tämä on mielenkiintoisin ja fiksuin kirjoitus täällä pitkään aikaan. Kaikki eivät todellakaan ole lesboja tai biseksuaaleja, meitä on moneen junaan ja muuhunkin kulkuneuvoon. Tärkeintä on saada rakentavaa keskustelua aikaan, ei pakonomaisesti kyylätä toisten mieltymyksiä.

Sinun tilabteesesi sanoisin että molempi parempi. Jos koet perheesi itsellesi tärkeäksi, et tule rikkomaan sitä ennenkuin se todella iso rakkaus astuu elämääsi, jos astuu. Mutta oma ohjenuorani on että tee sitä mikä tekee SINUT onnelliseksi. Tämä on sinun elämäsi, ei kenenkään muun ja jos olet onneton, sen aistivat muutkin ympärilläsi. Joku päivä lapsesi on/ovat jo lentäneet pesästä ja mitä sitten jää jäljelle? Mutta, sinulla on vapaa tahto päättää itse asiasta, kukaan muu ei tunne sinua yhtä hyvin kuin sinä itse.

Kuulostaa hyvin tutulta, sekä aloittaja että "Eksyssissämyös", teidän viestit olisi voineet olla omaa käsialaani. Paitsi että vein tosiaan asian askelta edemmäs. Se oli silmiäaukaisevaa ja upeaa. Toinen tiesi missä mennään ja hän näytti mulle ihan uuden maailman. Kuten tuossa edellä joku mainitsi, naisen kanssa vuosi vastaa seitsemää. Kaikki on jotenkin niin paljon syvällisempää ja seksi niin paljon nautinnollisempaa.

Et tosiaan ole ainoa, joka on vanhempana alkanut kyseenalaistaa suuntautumistaan. Usko tai älä, meitä seksuaalisuutensa kanssa kipuilevia heterosuhteessa eläviä pienten lasten äitejä on paljon! Kannattaa selata tämä ketju läpi, loistavaa keskustelua aiheesta: https://ranneliike.net/keskustelu/8456/myohainen-heraaminen-osa-2
Tai jos kaipaat vertaistukea, voit löytää samassa tilanteessa olevia esim qruiserista. Seksuaalisuus muokkautuu läpi elämän, kypsempänä sitä ehkä uskaltaa myöntää mitä oikeasti haluaisi ja jopa ryhtyä ajatuksista tekoihin. Tiedän monta sataprosenttista lesboa, jotka ovat aiemmin olleet heterosuhteessa. Eli tuo yksi sekopäinen bi-huutelja voi olla rauhoittua ja poistua riehumasta tässä keskustelussa, kiitos.

Se, että et nyt osaa ajatella seksiä naisen kanssa, on ihan normaalia. Heteronormatiivisessa ja konservatiivisissa oloissa kasvaneelle voi aluksi olla hankalaa ajatella, että se ole jotenkin väärin, likaista tai kiellettyä. Mutta oikean tyypin kanssa, kun on tosi ihastunut ja välillänne salamoi, estot kyllä katoaa, believe me. ;) Rauhassa, omaan tahtiin edeten.

Se mitä aiot seuraavaksi, on susta itsestä kiinni. Antaako moraalisi myöten kokeilla salasuhdetta? Tai voitko keskustella asiasta miehesi kanssa ja kokeilla luvan kanssa? Eikä sun tarvitsisi välttämättä hyväksikäyttää ketään kolmatta, voisit löytää jonkun samassa tilanteessa olevan tai jonkun joka ei juuri nyt etsi lopullista elämänkumppania. Elämäntilanteita on niin erilaisia.

Uskallatko hypätä tuntemattomaan ja jättää kaiken tutun ja turvallisen? Ja rikkoa ehjä perhe ja hyvä kumppanuus? Isoja kysymyksiä. Itse en ollut valmis jättämään kaikkea tuttua ja turvallista, ja usein tuntuukin kuin olisin vankina omassa elämässäni. Ei hyvä ratkaisu sekään, mutta elämässä ei vain voi saada kaikkea. :/

Tämänkaltsaisiin alotuksiin törmää aika usein. Tuo jahkailu ja haaveilu on aika tavallista. Kysymys on kuitenkin rehellisyydestä ja luottamuksesta viime kädessä. Mielestäni vastuutonta ainakin vuositolkulla elää tuolla tavoin etenkään jos ei asiasta ole edes keskusteltu. Toisen pettämistä se on vaikka tarkoitusperät oliskin hyvät. Tavallaan tietoinen päätös valehdella. Toki asiat ei ole yksinkertaisia ja tämä on hlbt-ihmisillä yleinenkin ongelma. Tsemppii sulle anyway!

Tottahan se on et tää palsta on lesboille, mut myös l to l-aiheet tuntuvat olevan juostu maaliin…
Kuten totta on sekin, et suhde kuin suhde väljähtyy vanhetessaan ja siihen arkeen ois kiva jotain uuttakin saada...
Ja näin ollen lämpimästi ehdotan (hoteille h-mameille) etsimään ja rohkeesti kokeilemaan erilaisia harrastusvaihtoehtoja. Kenties sen naapurin mamin tai jonkun jo elämässä olevan naisfrendin kanssa. Myös joukkuelajit saattavat yllättää. Tälläistä rohkeutta teiltä nyt peräänkuulutan ennemmin ku pohdintaa sitä, mitä 2:den naisen välinen seksi pitää sisällään? Ihan liian monimutkaista:D

Mammat saa varmaan parasta vertaistukea ja muutakin seuraa toisistaan. Et sä lesbo ole, jos miehen kanssa noin hyvin oot viihtynyt, ei hätää! On noita eronneita ja karanneita muitakin bimammoja, osa löytänyt tasapainon eron jälkeen ja osa sekoilee kuin pahaiset teinit suhteissaan ja alkoholin kanssa, vaikka ovat keski-ikäisiä. Lesbona mietin, onko naiseen ihastuminen keski-iän kriisin ja väljähtäneen suhteen purkupaikka? Suuseksi on ihanaa saada ja antaa, en tyytyisi muuhun.

Pelkät ihastustunteet ei vie ihmistä onneen, on huomioitava paljon muutakin.
Varmasti on turhauttavaa vain pohtia ja sysätä todellinen viehtymyksensä ja tunteensa kaiken aikaa syrjään, eikä edes yritä ottaa selvää mikä on naisiaan.

Kun tiedustelijat ovat lähinnä keski-ikäisiä tai sen ylittäneitä vanhoja patuja konservatiivisine, oikeistolaisine, vanhanaikaisine ennakkoluuloineen niin mitä muutakaan voi odottaa keksityiltä tarinoilta...

Aloitus voisi melkeinpä olla myös omasta näppiksestäni lähtöisin, joten liityn iloiseen joukkoon jumissa olevia bi/lesbo-naisia (ja btw. tämä aihe olisi tosiaan ehkä kannattanut pistää bi-ketjuun, jotteivät jotkin lesbot pahoita turhaan mieltään). Tosin itse olen keskustellut avomieheni kanssa ihan avoimesti, joten tilanteeni on siinä mielessä helpompi.
Jos "Eksyksissä" haluat vertaistukea (asumme todennäköisesti eri kaupungeissa enkä kaipaa etäsuhdetta, joten tämä ei ole treffikutsu :), niin minulle voi kirjoittaa palstan normiosoitteeseen nimimerkin perusteella.

Mäkin olen naimisissa miehen kanssa vaikka 100% lesbo olenkin. En vaan tiennyt sitä ennenkun suhde mieheen oli jo vakiintunut ja häätkin tulossa.. En viitsinyt muuttaa kuvioita kun mieheni on varakas, ihan oikeesti varakas, ja arvostan kauheesti kalliita asioita, laukkuja, matkoja yms., joita se mulle ostelee tai saan ostella sen rahoilla. En joudu edes käymään duunissa, mikä myös tosi ihanaa.
Tietty se odottaa seksiä ja aika useinkin mutta ei sekään nyt niin vastenmielistä oo. Koska pidän yllä salasuhdetta lesbo naiseen niin hetetoseksistä sää siihen lisämaustetta; naiseni on domina-henkinen ja tykkää "rankaista" mua kun oon taas ollut "k*** himoinen pikku h***...
Ukolle en ole koskaan paljastanut olevani lesbo enkä usko sitä tekevänikään kun saan kaiken haluamani nykyiselläänkin.

Heissan.
Itse samanlaisessa tilanteessa elän ja käyn terapiassa pitkään jatkuneen masennuksen vuoksi. Vasta nyt olen tiedostanut, että masennus johtuu ainakin osittain siitä että olen pakottautunut/ajautunut heterosuhteeseen ja yksi lapsikin on. Mulla on konservatiivikristitty perhetausta ja oon melkein koko elämäni pyrkinyt tietoisesti/tiedostamattomasti unohtamaan kiinnostukseni naisiin.

Mieheni tietää tilanteesta ja se on hyvin raastava meille molemmille, koska hyviä vaihtoehtoja ei ole, sillä ne kaikki rikkoo jotakuta. Jos erotaan, niin lapsi kärsii ja molemmat myös. Eikä sitä voi tietää auttaisiko se siihen masennukseen kuitenkaan. Jos pysytään yhdessä, niin mies saa väkinäistä seksiä ehkä kerran kuussa, jos silloinkaan. Sekä mun masennus ja itsensä kieltäminen jatkuu.

Hankala tilanne tää on kaikin puolin, eikä siihen helpota se että pitäisi identifioitua joksikin. En halua lokeroitua..

Kuulostaa siltä, että teitä voisi auttaa asiasta puhuminen Setan ryhmissä tai vaikka bi-naisten tapaamisessa (ainakin Naisliitto unionilla on). Ei kannata tehdä mitn radikaalia, jos kyse on vain tukahdutetuista tunteista, asian myöntäminen ääneen voi jo ratkaista koko asian. Ei naissuhteet ole mitään sen ihmeempää eikä sopivan naisen tapaaminen aikuisena helppoa, mutta kiinnostuksen kieltäminen voi tehdä ahdistuksen oli tilanne mikä vaan.

Onko Suomessa jo enemmän homoseksuaalisia kuin heteroja? Tuntuu vain siltä, kun seuraa näitä kirjoituksia täällä palstalla ja kaiken maailman pirtti-tapahtumia suuremmissa kaupungeissa? Eli olemmeko me umpiheterot jo jonkinlaisia luonnonoikkuja tässä maailmassa?

Moi! Olen 35-v kotirouva ja alkoi lepsottamaan aivan kauhiast. Ikänään en ole muuta kuin munaa ottanut mekkooni joten voisitteko ystävälliset lepsot ottaa yhteyttä ja tutustuttaa pimpinnuolemisen saloihin.