Olen tutustunut netissä vanhaan mieheen, joka on aina pahalla tuulella ja riitainen.
Miten säälinkään hänen vaimoaan!
Ei meillä hätää, kun saamme olla erillään.
Miten säälinkään hänen vaimoaan!
Ei meillä hätää, kun saamme olla erillään.
Millainen vanhus sinusta tulee?
Kyssäri
861053
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 86
Vanhimmat
Itsestään on jäävi sanomaan, että millainen vanhus minusta tulee.
Kun ei osaa tällä hetkelläkään sanoa, millainen on muiden mielestä. Se pitäisi kysyä heiltä, jotka minut tuntevat.
Toivottavasti olen ja tulen olemaan vastaisuudessakin jotensakin siedettävä vanhus :D
Millainen aloittaja on ja millainen vanhus Sinusta tulee?
Minä vaan toivon ettei minusta tulisi kuten äitini vanhuus oli. Hän sai Alzheimerin ja muuttui koko ihminen kerralla. Ennen niin hiljainen ja ujo äiti joka oli kiltti aina muuttui hirviöksi . Koska se sairaus on periytyvää niin todella joskus pelkään että saisin sen.
Ainakin vielä menee suhtkoht hyvin, mitä nyt jotain pikku unohtamista joskus mutta olen aina ollut hajamielinen joten lohdutan sillä itseäni.
Opin kyllä vielä ainakin uusia asioita myös täältä netistä. Mutta nekin moni sanoo ilkeästi, se kun voisi sanoa kiltisti .
Joten kukaan ei voi sanoa millainen hänestä tulee vanhempana , sen näyttää aika , itse toivon että saan pitää pään selvänä loppuun asti.
Joo, känkkäränkkä-vanhus, oli ukko taikka eukko, on pahinta mitä olla voi.
Joku vanhus nimittelee muita apinoiksi. katsoisi ite peiliin.
Mie lupaan, et en koskaan ikänä muutu, pysyn aina sellaisena kun oon...😊
https://youtu.be/iTZ75wiOsLE
Noin meitsiltäkin on joskus toivottu. Mutta ei voi tietää ... Melkein joka työpäivä iäkkäitä katsellessa ja kuunnellessa hiipii mieleen, millainen itse on sitten kun joku sairaus ehkä joskus vie itsekontrollin. Toivon että manailumittari on tullut täyteen ja olen saanut sanottua ääneen kaiken mitä tahdon, sillä omasta mielestäni ihminen päästelee patoutuneet jutut sitten kun estot eivät enää estä.
Hei! Se on erijuttu, silloin muut voimat vie, sitä ei lasketa...😎
Niiih, woi olla. Toisaalta ei ole hyvä pysyä aina samanlaisena kuin on ollut. Aika surullista jos pariktymmpisenä märkäkorvana on päättänyt jotain ja vielä elämän loppumetreillä on jutuista samaa mieltä. Se kertoo, ettei elämässä nähnyt, kuullut, kokenut eikä oppinut mitään.
Vaikka ei muututa, kerätään elämänkokemusta ja -näkemystä eli kasvetaan ihmisinä enemmän kuin elopainolta.
Yleensä monet vanhukset ovat tyytyväisiä kun pääsevät hoitokotiin ja kiitollisina avusta . Kaikille tulee jotain krämppöjä vanhana .ja nuo voimat kun tahtoo hiipua vaikka päässä tuntuu että kyllähän tuon jaksan niin empäs jaksakaan .
Tätini eli melkein satavuotiaaksi ja sai pitää pään selvänä viimeiseen asti.äniin haluaisikin minäkin vaan sitä kun ei voi itse päättää.
"Ei voi itse päättää", mutta ihan itse voi toimia vähän toisin kuin ihmiset yleensä tapaavat. Voi pitää huolta ravintorikkaasta ruuasta, hyvästä unesta ja riittävästä liikkumisesta. Pääsee jo paljon pidemmälle kuin ne, jotka eivät ole aiheista koskaan kuulleet kerrottavan, vaikka em. aiheista paasataan nykyään joka tuutin täydeltä.
Olen itekseni agressiivinen ärtyny ,
mutta minua pidetään kilttinä hyväntahtoisena mummmona,
sitä oikeesti olenki,
mutta ku ittekseni kaikki on niin helekutin vaikeeta,
mikään ei ole enään helppoa,
se tekee minusta omassa persoonassa agressiivisen,
vaikka en sitä näytä läheisilleni,
apuvvvvvaaa kun vanhuus on vaikeeta,
kuolis edes pois,
kuinka kestää tämä loppuelämä,
kaikki on vaikkeeta, voimat uupuu,
mitään ei jaksa samoin kuin ennen,
Olen jo täys tööt vittuilen jokaiselle :-*
kielenkäyttöä! Häpee!
No shy anymore :)
Well, lauantaiyönä tuohon aikaan moni ei todellakaan enää häpeile eikä ujostele yhtään mitään.
Huonot on merkit,
vanhana varmaan tulee surullinen ärri-purri,
Useinhan niitä surullisia hetkiä on jo nytkin , lasten mielestä olen ” kauheen vanha” eivät tiedä että sisimmässään sitä ihminen on ihan samanlainen koko elämänsä ajan.
Niin mekin ajattelimme lapsina ollessamme.
Miksi sinä et kerro sitä heille? Oma lapseni on ehkä jotenkin hoksannut asian, kun sanoi mulle höpö-höpö, kun ajattelin ääneen, että tämän ikäinen nauretaan ulos TE-toimistosta, jos menisi töitä kyselemään.
Jaa. Itsestäni kyllä huomannut että ikä tasoittanut melkoisesti,en edes "kilahda" juuri mistään!
Niinköhän käynee,että täysi "vässykkä" loppupeleissä..Vastuksien sattuessa en edes useinkaan ärry edes kiroilemaan,koska hyvin tiedän ettei sekään auta mitenkään?
Olisinkohan jo tullut vanhaksi, kun jo 81 mittarissa, mitäs luulet? Kai se perusluonne suht. samana yleensä pysyy, mutta mitäpä tässä nyt itseäni muille esittelemään. Riittää kun itseni jo tunnen.ketä
Pienet lapsenlapseni antoivat minulle äitienpäivänä kortin. johon olivat kirjoittaneet pari ylistävää säettä. Toinen kuului: "mummo ei suutu mistään"..))
Kyllä siinä taitaa perääkin olla. Ärsytyskynnykseni on aika korkea. Vain silloin kun kohtaan alentuvaa suhtautumista, saatan huomauttaa siitä, maltillisesti.
Joskus tietysti väsyn itseeni, vanhenemiseen, voimien vähenemiseen, mutta yritän olla siirtämättä sitä kenenkään toisen kuormaksi
viesteistäsi tasapainoisuutesi, joka tekee hyvää myös lukijalle. Kiitos, Demeter!
Mia-Liisa
Voi kiitos, Mia-Liisa. Ihan tuli tippa silmään sanoistasi...
Minä olen jo, vanhus nimittäin.
Toisinaan pahantuulinen ja kärttyisä, mutta en sitä toisille näytä.
Nyt kun ei minusta enää hyötyä toisille ole, niin yritän käyttäytyä ja liikkua niin, ettei minusta on muille paljon haittaakaan.
Miten niin tulee? Eikös tämä ole vanhusten palsta?
Minkälainen sitten ihan ikäloppuna olen, niin sithä sen näkkee.
Annan itselleni luvan olla pahalla tuulella aina silloin kun siltä tuntuu. Eikä se ole iästäni kiinni.
Kaksi vaihtoehtoa. Jos leskeydyn niin ryyppään itseni hengiltä ja olen sen ajan hyväntuulinen möhnikkä. Toinen vaihtoehto on, että jatkan nykyistä elämäntyyliäni ja haen lohtua kaupalliselta sektorilta.
Todennäköisempää on, että potkaisen tyhjää ennen vanhuutta joten mitään muutosta nykyiseen ei tapahdu.
Niin tai näin. Harmiton loppuaika odotettavissa.
Vanhenemme eri tavoin. Suuri merkitys on terveydellä ja eletyllä elämällä ja siihen liittyvillä tapahtumilla.
Sanonta, että jokainen on onnensa seppä, pitää aika tavoin paikkansa. Jos olet ollut tasapainoinen ja elämääsi tyytyväinen, olet myös myönteinen vanhuudessa ja osaat elää muuttuvassa yhteiskunnassa. Sillä muutosten hyväksyminen on tärkeä asia, sillä entinen ei koskaan enää palaa ja mitään ei saa muutettua, mikä on tapahtunut.
Siis hyväksymällä eletyn ja tulevan ja senkin että oma keho muuttuu, tulee ehkä jonkinlaista kremppaakin.
Sitä kuuta taivaalta ei kukaan tule saamaan, eikä kukaan ole toista ylempi, ehkä saa hetken "pomottaa" muita, sekin loppuu kuitenkin ja paluu tasapaksuun joukkoon pitäisi hyväksyä, sillä eläkkeellä ei enää olla erilaisilla korokkeilla. Muistikin monilla alkaa pätkiä, joten tarvitaan myös kanssaihmisiltä tämän asian hyväksymistä. Koska ei tällaisen sairauden saanut voi sille mitään, että on "vaikea" ihminen.
Itse koen, että kun järki säilyisi ja liikuntakyky, silloin säilyy kiinnostus ja se pitää tasapainoisena ja mukana elämässä, silloin ihmisestä ei tule katkeraa ja vihaista.
Viisasta puhetta juilty. Tahtoisin uskoa, että tasapaino, mielenrauha, olisi meidän kaikkien saavutettavissa ja se olisi myös tämän "kolmannen iän" tärkein tavoite.
I agree! :)
mutta vanhus en vielä ole kenenkään tuttuni mielestä, en itsekään niin tunne.
Mistä se vanhus-nimike saa sitten oikeutuksen?
varmaan terveys, ryhdikkyys, liikkumiskyky, iloisuus -eloisuus....
enkä minäkään vielä tiedä millainen vanhus minusta tulee.
haluanko vielä hyväillä miestäni aamuisin, kuten olen aina halunnut?
Entä mieheni kuoltua, kun hän on minua vanhempi.
Miten pystyn sopeutumaan yksinheräämiseen...
En tiedä.
oli tämä Eila Pellisen kauniilla äänellään esittämä Yön väistyessä, se oli minulta näinä viime vuosina jo
unohtunut, mutta tykkään edelleen siitä. Tuo tempo on nin harras ja vakuuttavaa. :https://www.youtube.com/watch?v=QgPPBK7_73A
Unohdin kertoa edellisessä, että minun mieheni vei syöpä jo kauan sitten,
ikävöinyt olen, hän oli niin hyvä ja kultainen ihminen,
mutta tajuan, että itse elän, - ja siksi jatkan parhaani mukaan kuitenkin
elämääni, lastemme ja latenlastemme kanssa .
Parisuhteessamme huumorilla oli oma tärkeä sijansa, se oli kaikessa kotona ollessamme aina mukana, samoin halaukset ja suukot.
Tuossa jälkimmäisessä poikkesimme vanhemmistamme, meidän kummankaan vanhemat eivät kaikkien nähden halanneet tai suukotelleet.
Meitä kyllä halasivat, anoppinikin halasi heti alkuun ja aina kun jonkin askelen otimme, kihloihin mennessämme, häissämme jne.
Orpheuksen laulu, la chanson d'orphëe
:https://www.youtube.com/watch?v=QgPPBK7_73A
Jestas miten hieno biisi se on. Meitsille vain ehkä liian rauhallinen tahtiosoitus kun on kuunnellut enempi sen rautalankaversiota.
Minusta hidas tempo on tyylikeino, hyväilyjen kuuluukin olla sellaisia! :)
Lienee makuasia tms. Ma en aina jaksa hitaita millään ja silloin kyllä tuntuu laahaukselta.
Ai mutta jooo-o; hyväily on tietenkin aivan eri asia kuin musa.
vahukselta tuntuu lähinnä käyttäytyminen ja regoiminen toisiin ihmisiin,
epäluuloisuus, mustasukkaisuus, ärtyneisyys ja riidanhalu.
Koen itseni vanhukseksi, puoliso on kuollu,
uupumus kaikessa vaivaa vaikkka ole hyvin liikunnallinen ihminen,
vuoden kuluttua ole kahdeksankymppinen,
istumasta liikkeelle lähtö tuottaa aina kipua ja vaikeutta,
joka paikkaa käy kipeetä,
siivous on tuottanu jo pitkään vaikeuksia,
olisin iki kiitollinen jos joku mua passaisi esm. tekis hyvää ruokaa, siivoais,
minä vaan pukeutuisin ja lähtisin kaupunkireissuilleni,
ilman että täytyy huolehtia onko koti kunnossa ja siisti,
kaikki normaali elämä on takana,
onneksi voin vielä lähteä reissuilleni päivittäin,
koti jää pölykoirineen ja pyykeineen odottamaan joskus tekijäänsä,
en tiedä minkälaista olisi elämä
jos olisi vielä hyvä oma ystävä
jonka kanssa voisi kiehnätä ja puhua kaikkea mitä tarvii,
tai olla puhumatta,
kuhan olisi vain lähellä ja läsnä rakas ystävä,
minusta tulee vanhana höpöttäjä, älkää kaikkea ottako tosissaan,
huumorilla on paikkansa elämässä,,
"siivous on tuottanu jo pitkään vaikeuksia,
olisin iki kiitollinen jos joku mua passaisi esm. tekis hyvää ruokaa, siivoais,
minä vaan pukeutuisin ja lähtisin kaupunkireissuilleni, "
No mutta, mikä sinua estää ostamasta näitä palveluja, joita on tarjolla todella edulliseen hintaan, riippuen tietenkin, missä päin asut?
Voihan se tuntua kalliilta maksaa 30,-€ tunnin siivouksesta, mikäli asuntosi on pieni, mutta ajattele kuinka työllistäisit näitä nuoria, jotka on valtiovalta syrjäyt kaikesta, kuten tuolla toisaalla kirjoitetaan ja rikkaat pistävät kaiken omaan taskuunsa?!D
Minäkin olen harkinnut tuota siivoojaa, vaikka lapseni olisi tulossa mikäpäivä hyvänsä oman lapsensa kanssa siivoamaan, mutta en kehtaa edes näyttää, missä kunnossa kotini on , saati sitten ulkopuolisille siivoojalle ja jos minä saisin aikaiseksi, että edes vähän itse noita romuja kerään kasaan, niin kai minä sitten jaksan loputkin siivota.
Toivoisin, että pystyn edelleen olemeen henkisesti ja fyysisesti vireä ja pystyn kehittämään persoonaani ja kasvattamaan itseäni ihmisenä, sitä olen tehnyt koko ikäni ja siinä on elämäni tarkoitus. Alunperin se oli välttämättömyys ja pakko, myöhempinä vuosikymmeninä ymmärsin, että se mikä oli huonojen lähtökohtien pakottama asia, muutti merkitystä ja jos en olisi tehnyt itselleni mitään, niin voisin tänä päivänä todella huonosti.
Toivon pysyväni edelleen arkikohteliaana muille ihmisille ja samaa arvostan muissakin. Kun arvostaa itseään, voi ottaa paremmin toiset huomioon arjessa. Vieraatkin ihmiset ja nimenomaan heidät.
Kuollut vanha kuiva kääkkä minusta tulee. Muodon muutos 10 kuukauden aikana on ollut iso. Sen verran ihmisten kanssa pitää sopeutuu ettei lataamohon viedä. Moni sitä toivoo, tiedän.
Ei soo kenenkähän etu. Ei se oo.
En haluaisi joutua toisten käänneltäväksi, paapottavaksi. Toivon kestämistä niille, jotka laitokseen ovat joutuneet. Armolliin pitää olla.
Miksikäs muuksi tästä muuttuisi. Olen ystävällinen ja lempeä. Kunnioitan muita ihmisiä. Yhä enemmän en edes ajattele, miten joku voi tehdä niin tai näin saati sitten sanoisin ääneen. Olen suvaitsevainen.
Älä nuolaise ennen kuin tipahtaa. Monet omaiset eivät tunnista hoitajan kertomuksista sitä ihmistä, jonka he tuntevat.
mistä tuo johtuu?
Hyvä kymysys mutta ehkä niistä kiltin tytön ja hyvän ihmisen -syndroomista, joita ihmisten 'täytyy' koko elämänsä näytellä. Vaimo, äiti, nainen, joka ei ikinä saanut sanoa omaa mielipidettään mihinkään vaan täytyi vain tyytyä omaan osaansa ... Mies, isä, perheen pää, joka ei koskaan saanut toteuttaa itseään ja unelmiaan, koska huoli painoi perheen elatuksesta ...
Kun tietynlaiset ja lopulliset sairaudet vievät estot mennessään, ihmisen 'minä itse' nousee vihdoin päällimmäiseksi ja se näytetään vieraalle joka tulee tarpeeksi liki, mutta ei vieläkään niille läheisille, joilta se on pidetty piilossa koko hela elämä.
Saman tyyppistä kehityskulkua minäkin ajattelin mielessäni vaikka ehkä toisin päin. Läheisille voi kiukutella, heidän kanssaan voi "olla oma itsensä", mutta miksi kiukutella vieraalle, jonka tehtäväksi nyt vain on tullut avun antaminen tehtävissä, mihin ei enää itse pysty ?
Niin, että luultavasti olisin kiltti ja säyseä vanhus niitä kohtaan, jotka minua hoitavat, omaisille, joiden kanssa on kuitenkin koettu myös paljon hyvää, voisin kyllä näyttää itsestäni toisenkin puolen, luottaen siihen, että he sen kestävät..))
Mutta totta. Tulevaa ei voi ennustaa. ..
Juuri niiin; he kiukuttelevat omaisille jotka uskaltavat ja joilla on siihen 'lupa' eli hyvät ja avoimet suhteet läheisiin. Kaikilla ei ole. On olemassa käsittämättömän raadollisia, ahdistavia, alistettuja, julmia ja kovia ihmiskohtaloita eivätkä sellaisen elämän jäljet häviä kovin helpolla, jos ollenkaan.
haukkuvatko hoitajat potilaitaan toisilleen
kuten lääkärit tekevät
Ivailevat heijjän sairauksillaa
Eivät tietenkään hauku. Jos lääkärit tekevät niin, he ovat väärällä alalla. Mikä kyllä näkyy monesta muustakin jutusta kuin potilaitten ivailusta.
Ihan niin, esim jos joku vanhus jolla on alkava muistisairaus.tekee potilaan usein hankalaksi. Ja jos kertoo omaisille mitä mieltä he ovat esim lääkityksestä niin eivät edes usko että äitinsä on sanonut kuten hoitaja kertoo vaan sanovat ” ei meidän äiti koskaan niin tee” mutta eivät jää silti seuraamaan äidin mielialan vaihteluja. Siis miksi hoitaja muka valehtelisi asiassa jolloin potilaan tilan huonontuminen on sanottu kuten se on.
Joten ihan hirvittää jos itsestäni tulisi sellainen ilkimys, hoitajat tietävät lääketieteellisesti miksi potilas on ärtynyt joten se ei heille ole mitään uutta kuten se ehkä on omaisille jotka eivät edes usko kun heille kertoo potilaan tilan muuttumisen .
Niin että meitä on moneksi , sitten in potilaan joilla on kovat säryt ja sääliksi käy aina kun näkee ettei lääkkeelläkään saa kipua pois.
Ihan totta jåmiksimyleensöja miksi yleensä kerrot tuollaista , siitä tulee pelko ettei uskalla edes soittaa lääkärille. Jos lääkärit todella haukkuvat jossain potilaita niin. He eivät ole läksyjään lukeneet . Koska kaiken järjen mukaan heidän tulisi olla tietoisia ihmisistä enemmän kun talvisten . Sairaanhoitajat eivät hauku ainakaan , sillä he ymmärtävät jo valitessaan ammattinsa että heidän tehtävä on auttaa. Sairaita. .ja en ole koskaan työporukassa kuullut yhtäkään pahaa sanaa potilaasta Ainoastaan ymmärrystä. Äjoten jos tuo nyt tietää että lääkärit haukkuu niin miksi hän ei tee ilmoitusta siitä , minä tekisin välittömästi. Potilaan turva pitää olla taattu, se joka aitä ei ymmärrä voisi ehkä valita toisen työn .
Jos elän vanhukseksi asti, niin minusta tulee todennäköisesti aika inhottava ihminen. Suutun helposti ja huudan sekä kiroan kaikille saatanan pässinpäille. Toivottavasti kuolen ennen vanhuutta, että (viran)omaisten ei tarvitse kärsiä minusta.
Minä toivon etten tulisi ilkeäksi ketään kohtaan sillä ilkeät ihmiset ovat sellaisi joista kukaan ei pidä .mutta sitäkään ei tiedä etukäteen millaiseksi muuttuu.
Tässä iässä selviää.. Mistä ne katkerat räyhäakat tullee?
Helekatin hyvä. Itsetutkiskelu on poikaa ja tekee eetvarttia, koska se kasvattaa ja kehittää.
Facen Nametestin mukaan alan harrastaa kitaransoittoa, alan rokkaamaan, ym kaikkea sellaista, joka minusta tekee MIELENKIINTOISEN
Minusta tulee sellainen vanhus, jonkalainen olen ihmisenä ollut jo muutenkin vuosikausia, siis sisäänpäin kääntynyt, masentunut, epäonnistunut ja elämääni pettynyt turhake.
Veroni olen maksanut ja maksan edelleen enkä yhteiskunnan palveluksia ole käyttänyt kuin minimaalisesti, joten ei minusta toistaiseksi ole paljon haittaakaan ollut, jos ei iloakaan yhteiskunnalle ja toisille ihmisille.
Miksi vanhuksen pitäisi olla jotenkin myötäilevä ja positiivinen, jos elämä on ollut pelkkää raatamista, kiusattavana olemista, pahaa mieltä ja tutkainta vastaan potkimista? Saavatko epäsosiaaliset introvertit vanhukset elämisen oikeuden vain sillä tavalla, että yrittävät näytellä iloista ja onnellista ulospäin?
Tämän ajan nuoret ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että vanhukset ovat olemassa vain heidän armollisuutensa ansiosta. Todellisuudessa asia on juuri tasan päinvastoin.
Lahjomatonta tekstiä, Päinvastoinmies.
Tuon omakuvan voisi nähdä toisinkin, ellei mittaisi sitä noilla standardeilla, mitkä itsekin asetit kyseenalaisiksi.
Introvertti-ihmistyyppi ei tosiaankaan ole kovin trendikäs, mutta minusta heidät voidaan myös nähdä "kiinnostavina!, koska he eivät pelaa markkinoiden ehdoilla.
Vähemmän voi olla enemmän - vähemmän näyttävyyttä, enemmän sisältöä -
voisi hyvin kuvata heitäkin..))
" päinvastoinmies "
Olen tasan kanssasi samanlainen, ollankohan me sukulaisia,
töitä tehty, verot maksettu,
päähänpotkittu, työpaikka-kiusattu,
ukkoki mitätöi,
mä pistin hanttiin,
elämä tympii,
kuolisin vaikka heti jos luoja niin haluaisi,
taitaa olla niin että " jumala ei huoli ja piru ei pidä kiirettä ",
ei kiinosta hymyillä
En usko että kukaan näyttelee sopuisaa sitä joko on tai ei.
Ja ei kai se toisten ihmisten vika ole jos elämä on ollut kurjaa , miksi heille silloin vihansa pitäisi osoittaa . Kyllä minunkin lapsuuteni oli sellaista ettei sitä kukaan kadehdi, mutta en ole jäänyt kiinni katkeruuteen ja jos olen kiltti niin olen sitä sydämmestäni en alentuisi teeskentelemään. Minua ei koskaan edes ärsytä mikään koska tiedän mitä ainainen ärsytys aiheuttaa aivoissa . Netti meni pimeäksi juuri silloin kun makselin laskuja koneella. Nuorempana olis ärräpäitä voinut tulla.Nyt vaan totesin että näin tänään ja kun tietää että netti tulee takaisin niin ei ole hätää.
Joten paljon riippuu ihmisen luonnosta usein on ne epävarmat ihmiset jotka ovat pisteliäitä ja ilkeitä ,taustalla jokin huonommuuden tunne, ehkä työ mitä toiset katsoo vinoon, ehkä huono ekonomia, ehkä vaan kadehtii jotain muuta ja sillä pistelee sitä ihmistä , syyt ovat monet huonotuulisuuteen. mutta ihminen joka on vapaa ei tunne koskaan kiukkua asioista joita ei tietenkään kiukulla voi parantaa.
Netissä---siis olet rikollinen luultavasti!!!
Hulluja on paljon!!!
Onko koko Suomi näiden vallassa??
Tämmönen vanhus on tullu jo,
seuraava vaihe on muumioituminen,
Lopuksi pääsee saastuttaan ilmastoa vielä krematorian savuna,
Vois asentaa suodattimet piippuihin, joo.
Ihan niin tai saastuttamaan pohjavesiä
Tais jostakusta tulla kärttyinen kenkkuilija, joka solvaa hallitusta joka päivä....
Aloittajan kannattaa sääliä itseään.
Huono idea.
Kuuluuko hän ihan aidosti naisparkoihin?
Jos liikuntakyky menee, taitaa mennä apatian puolelle. Välitänkö edes kiukutella. Kakki ilon aiheet liittyvät siihen että jaksan ja haluan mennä tohottaa paikasta toiseen. Jos saan puuhastella, pysyn energisenä ja iloisena, sitä iloa jaan muillekin.
Riivinrauta, olettaisin.
Riivinrauta ei ole sillä riivin rauta tunnetaan , tämä oli anonyymi
En ummarra. Suomentaisitko, selventäisitkö, sanoisitko toisin sanoin, kertoisitko ymmärrettävästi, puhuisitko paremmin ...
Ei osaa sanoa. Esimerkiksi muistisairaus saattaa muokata persoonallisuutta kovastikin.
Persoonallisuus muuttuu vanhetessa aika vähän siitä mitä on ollut, mut tosiaan muistisairaus tms. muuttaa kyllä.
alotukseen :
kärtynen
vanhan ihmisen elämään kyllästyny
tahtoo etanasia laki voimaan,
pillerit yleiseen jakoon
kaikille jotka i t s e sitä pyytää,
itse toimeksipanee vain omalla kohdallaan silloin kun sairas tai vanhus
i t s e on niin päättäny , ja itse tietää ajankohdan,
ei kenkään muun toimesta, tahdosta,
eikä suosituksesta.
vain ihmisen i t s e n s ä pyytämänä !
---
mielipide asiasta "
Ai vapaasti käsikauppalääkkeeksi marketeihin vai?
Kuhan saisi lääkärikäynnillä reseptin, ettei tarvis montakertaa käydä ja kitua pitkään tätä vanhan ihmisen surkeeta elämää
täysin turhana olentona,
nuorena sentää käytiin töissä ja perhe lapsineen kasvatettiin maailmalle, nyt ihminen on yksin vanha ja sairas auton yksilö,
ei nyky ihmiset ehdi pitämään vanhuksistaan huolta, ne tekee töitä oman elämäsä eteen hikihatussa, vanhukset suomessa on unohdettu ihmisryhmä,
hartain toiveeni on myrkky pilleri sitten kun itse sen haluan
se ei ole kenkää muun tahtä, toive, käsky eikä toimenpide, vain vanhan ihmisen itsensä oma päätös ,
vanhan ihmisen avttomuus ja kituminen on maanpäälinen helevtti
joka muuta väittää se ei tiedä mistä puhuu.
Ja höpöhöpö kuolinpilleri lääkärin vastaanotolla käydessä. Eihän sitä sitten tietäisi kenen suuhun se menee.
Vanhuus on luonnollinen osa elämänkaarta. Epäeettistä ehdottaakkaan jotain kuolinpilleriä vanhustenhoidon normikäytänteeksi. Hyi kauhistus!
Toivottavasti en jämähdä kuten persuista jankkaava.