Kuinka moni 70 palstalainen syö mahdollisimman terveellisesti? Ja harrastaa liikuntaa säännöllisesti?
Oletko käynyt hakemassa fysioterapeutilta neuvoja liikuntaasi.
Kunnan tai kaupungin fysioterapeutin neuvoja saa ilmaiseksi. Ajan voi itse varata julkisen terveydenhoidon fysioterapeutille. Ei siis tarvita lääkärin lähetettä. Tutun lääkärin kanssa toki voi keskustella asiasta ja kysyä, mitä liikuntaa lääkäri suosittelee.
Oletko käynyt hakemassa fysioterapeutilta neuvoja liikuntaasi.
Kunnan tai kaupungin fysioterapeutin neuvoja saa ilmaiseksi. Ajan voi itse varata julkisen terveydenhoidon fysioterapeutille. Ei siis tarvita lääkärin lähetettä. Tutun lääkärin kanssa toki voi keskustella asiasta ja kysyä, mitä liikuntaa lääkäri suosittelee.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Niin ja myös ravitsemusterapeutin luona voi käydä kyselemä'ssä hyviä neuvoja terveelliseen ruokavalioon juuri itselleen.
Ravitsemusterapeutin vastaanotolle tarvitset lääkärin, sairaanhoitajan tai terveydenhoitajan lähetteen
Saattaapi olla, että julkisen terveydenhuollon fysioterapeutilla ja ravitsemusterapeutilla käynti on puoli-ilmaista. Eli käyntikerta 11 €.
Lisäkysymys:
Jos et itse tee voitavaasi oman terveytesi hyväksi, n i i n m i k s i e t t e e?
Lihavilta ja tupakoivilta ja ryyppääviltä pois kelakorvaukset. Maksakoot itse hoitonsa !
@Aikuisempi
Unohdit ainakin yhden oman terveyrensä pilaajan.
L a i s k a t
jotka eivät viitsi liikkua
Tupakoivat maksavat sinunkin hoidoan.
Kuin myös niiltä, jotka lappavat naamaansa liikaa protskuja ja pilaavat sillä munuaisensa.
Pois myös kelakorvaukset niiltä, jotka juovat liian paljon vettä kuvitellen sen olevan terveellistä.
Samoin niiltä, jotka heittelevät naamaansa kaikenmaailman luontaistuotepillereitä, joilla pilaavat ehkä maksansa.
Pois myös niiltä, jotka syövät grillattua ja saavat siitä paksunsuolen syövän.
Pois kaikilta alipainoisilta.
Pois korvaukset niiltäkin, jotka liian rehkimisen kanssa ovat aiheuttaneet itselleen nivelkulumisia.
Oi voi, listaa voi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Eiköhän sovita, että kelakorvaus pois kaikilta, niin menee tasan.
Niinpal elämäs tullu juostua että loppumatka menee ihan heittämäl ko alamäkee kävelis.
Jos nyt Jo! huonos kunnos se on merkki siitä että on tullu lorvailtua koko alkutaival.
Turhaa on enää yrittää vanhoilla päivillään sen kummemmin kuntoilla, ihan naurattaa😊
Sama juttu ruokailun suhteen ja juomailun. Jos on syönyt ja juonut kun sika 🐖vatukos ei auta vaikka mikalaiset reseptit lyödään eteen/vahinko jo tapahtunut. 😬🧡
@Himmelsauge1
Kuntoilusta ja terveellisestä ruoasta on hyötyä aina ja kaiken ikäisille.
Kannattaa aloittaa heti 👍
Ei ole turhaa 👌👍
Voisin+tehdä+paljon+enemmänkin.
Lääkäri? Tavalliset tk-lekurit ovat näissä asioissa täysin kankaalla. Kokemuksieni perusteella luotan ainoastaan läheisen klinikan urheilulääkäriin. Muissakin asioissa kuten vaikkapa suolistosyövän tunnistamisessa.
Lopeta hyvämies tuo punnertaminen ja maastaveto, se on vaarallista jos nyt et ole ihka poikanen. Oletko tietoinen vatsa-aorttasi mahdollisesta laajenemisesta, mikä on sen läpimitta. Pitäisi olla alle 4
Jos rehkit painojen kanssa voi olla salamalähtö elikkä helppo lähtö.
Aortan repeämä, ei ehdi kissaa sanoa. Sinua seurannut viatonsivullinen ☺️
Enköhän tee (kaiken voitavani terveyteni eteen). Aerobinen kunto saattaa tänä päivänä olla parempi kuin lihaskunto. Eli etenkin näin kesällä tulee slarvattua.
Kotivoimistelua ja (yksin)tanssia harrastan kyllä ja kai syksyllä tulee taas lähdettyä kuntosalille/vesijuoksuun.
Ravinnon suhteen olen kyllä ollut tarkkana, paljon hedelmiä ja kasviksia, punaista lihaa vain kylässä..)) Kalaa yritän syödä usein, mutta kotimainen järvikala on kyllä niin kallista, etten juuri raaski sitä ostaa. Tutuilta saan joskus. Kirjolohi ja silakka ovat kyllä ihan hyviä ja riittävän edullisia.
Makean mielihalusta olen ihmeekseni päässyt eroon. Vain suklaata tule joskus napsittua.
Meidän kunnassa ei minun tietääkseni ole ravintoterapeutin eikä fysioterapeutin palveluja terveille, joillekin erityisryhmille saattaa ollakin.
Ai niin. miksi en aina tee kaikkea voitavaani oman terveyteni eteen ?
Aina ei jaksa. motivaatio on kateissa. Onneksi tätä sattuu aika harvoin...
@de-meter
Hyviltä näyttävät toimesi. Lihasten voimaan kehotetaan iän karttuessa kiinnittämään huomiota - se kuulemma heikkenee voimakkaasti.
Yhden ohjauskerran ja paperillakin neuvoja täällä meidän kaupungissa saa julkisen terveydenhoidon fysioterapeutilta ihan itse vaan (ilman lääkärin lähetettä) varaamalla ajan.
Mainiota, että löydät motivaatiosi uudestaan. Mä en malta pitää välipäivää liikuntatouhuissani. Ihan oikeesti :) Tulee niin hyvä olo, että sen tahtoo jatkuvan. Ruokanikin on terveellistä stressaamatta, mustikoista tykkään nyt, nam!
Jos olet menneiden vuosikymmenien aika viitsinyt suht hyvin harjoittaa lihaksia edes jossainmäärin, lihas kyllä muistaa sen ja vahvistuu vanhasta muistista suht nopeasti.
Eli ei lihas silloin noin vaan katoa vanhallakaan, olen kokeillut ja todennut asian.
En osta valkoista sokeria kaappiin ollenkaan, ainoastaan tummaa suklaata ja makeutukseen hunajaa. Esim. Keitän marjoista keiton ilman sokeria ja vasta syödessä lisään siihen juoksevaa
hunajaa, Marjat ovat niin happamia ettei niitä voi syödä ilman hunajaa paitsi pensasmustikka joka on kiva uutuus jota syön paljon. Uskon kyllä siihen että ihminen on sitä mitä hän syö.
Ei kannta ressata tälläkän itseään,tai muita!
Niin justiin.
Olen huomannut sellaisten terveysfriikkien olevan kaikkein nipottavimpia joka suhteessa muutenkin. Jatkuva kontrolli syömisistään, juomisistaan, nukkumisestaan ...
Varmasti stressaavaa vaikka tietävät joskus kuolevansa kuitenkin. Monet heistä vielä paljon varhaisemmalla iällä kuin elämänsä rennosti ottavat.
@lungistivaan ja @Tellukka
Enhän mä mitään stressiä kylvä. Ehei.
Niin hyvä olo tulee säännöllisesta itselle sopivasta liikunnasta ja terveellisestä ruoasta, etten malta olla mainostamatta.
Tämä kuulostaa taas ihan SATUmaiselta.
Juuri noin! Liikunta rentouttaa, antaa reippaammin pelivaraa oralisiin nautintoihin ja takaa hyvät yöunet.
Hyväkuntoisena on mukavampi vanheta. Pystyy nauttimaan elämästään enemmän kuin sairaalloisena huonokuntoisena.
Hyväkuntoinen selviytyy paremmin mahdollisista, väistämättömistä terveydellisistä takaiskuista. Itselläni on kokemusta suolistosyövän leikkauksista.
Ja viimeiseksi. Uskon, että hyväkuntoisena on mukavempi ottaa loppulukua joka on toivottavasti lyhyt.
Omasta terveydestään ja kunnostaan huolehtiminen on mitä suurinta huomaavaisuutta elinkumppaniaan kohtaan. Taas joku vetää porot sieraimiinsa koska olen sanonut tämän aikaisemminkin.
Ja mitä on säännöllinen liikkuminen?
Minä otan rennosti ja liikun silloin kun itseäni huvittaa ja silloin myös nautin siitä.
Ei tulisi mieleenikään pakottaa oitseäni liikkumaan "säännöllisesti".
Entä jos huvittaa liikkua säännöllisesti? Säännöllisyys voi johtua useammastakin asiasta.
Se voi olla osa päivää jäsentävää rutiinia jonka säännöllisyys tuo tyydytystä.
Se voi olla osa sosiaalista elämää jonka merkitystä lienee turha eritellä.
Se voi olla mitä tahansa mistä nauttii tai minkä kokee tarpeelliseski tai hyödylliseksi.
Sortuakseni jälleen etsimään yhteyden omaan elämääni niin säännöllisyys alkoi 15 vuotta sitten vaimoni alkaessa säännöllisesti lenkeilemään entisen työkaverinsa kanssa arkiaamuisin klo9.
Kun jäin säännöllisesti yksin niin menin jututtamaan muutaman sadan metrin päässä olevaa tuttua kuntosaliyrittäjää.
Totesin, että menemällä säännöllisesti 9:n tienoissa salille lyön monta kärpästä samalla iskulla.
Tyhjä osa päivästäni täyttyy.
Alan hoitamaan rapautunutta kuntoani ja samalla terveyttäni.
Salilla on säännöllisesti samoja ihmisiä joiden kanssa on antoisaa touhuta , jutella palautusten aikana ja seurustella treenin jälkeen kahviossa.
Kävellessäni kesäaikaan salille ohitan kaksi ulkoilmakahvilaa. Menomatkalla toisen kahvilan terassilla ovat samat ukot aamukahvilla.
Onkohan pakonomaista säännöllisyyttä?
Palatessa ovat ne papat poistuneet ja toisen kuppilan terassilla ovat toiset ukot jokainen aamu kaljoilla. Pakonomaista säännöllisyyttä?
Kaikille säännöllisyys ei ole pakonomaista eikä kiusallista mutta ymmärrän kyllä spontaanisti eläviä, monimuotoisesti eläviä ihmisiä.
Mikä sopii kenellekin.
Aloitus koski terveyteen liittyviä tapoja!
Ja mikähän siitä tekee terveellisempää, että lähtee joka päivä samaan kellonaikaan liikkeelle kuin että lähtee milloin sattuu huvittamaan. Minulle kello on aina ollut pirun itsensä keksimä koje ihmisen rääkkäämiseksi.
Eilen minua huvitti lähteä auringon alkaessa nousta 12km lenkille. Sitten illalla tytär tuli käymään ja saattelin hänet kävellen kotiaan. Sinä matkalla katseltiin kuunpimennys oikein aitiopaikalla leveällä hiekkarannalla. Yhteensä 20,8km saman vuorokauden aikana. Tänään en paheksu itseäni vaikka en persittäni tuolista nostaisi. Tai saa nähdä minne tuuli kuljettaa. Sithä sen näkkee.
Mitkään ennalta määrätyt rutiinit eivät ole minun juttuni. Jokainen päiväni on uusi ja erilainen ja aina yhtä mielenkiintoista nähdä mitä se tuo tullessaan.
Jokainen tekee terveytensä eteen omasta mielestään , jos ei kaikkea tarpeellista, niin ainakin kaiken tarpeelliseksi katsomansa. Pääasia on, että kukin on tyytyväinen siihen ainoaan, oikeaan, itse tekemäänsä ratkaisuun.
Spontaaniin liikuntaan liittyy usein myös joitakin rutiineja. Kaikesta huolimatta. Kello ei ole ainoa rytmittäjä.
Useimmilla "spontanisteilla" kokonaisvaikutus jää mielenterveyden puolelle jota sitäkään ei pidä paheksua.
Arvostan kommenttiasi siinä suhteessa, että olet pistänyt pöydälle selkeitä numeroita sen asemesta, että useimpien tapaa kilkuttelisit "kyllä minäkin paljon ja kovaa".
Tosin tuo 20,8km kielisi tarkkudessaan yhden sortin suunnitelmallisuudesta
Aerobisessa kunnossa ratkaisevat syketaso ja ajallinen kesto. Kuormituksen kokonaiskertymä ja sen jakauma ovat oleellisen tärkeitä.
Hiittaus periaatteella voi lyhyemmässä ajassa saavuttaa saman harjoitusvaikutuksen kuin pitempikestoisessa. Itse en viitsi enää totutella siihen koska reidet hapottavat kiusallisen aikaisessa vaiheessa. Halutessa tarkistan maksimisykkeeni
lyhytjaksoisilla suurten lihasryhmien 10:n toiston sarjoilla. Spontaanisti.
@Tellukka
kirjoitat "Minä otan rennosti ja liikun silloin kun itseäni huvittaa ja silloin myös nautin siitä.
Ei tulisi mieleenikään pakottaa oitseäni liikkumaan "säännöllisesti"."
Noin minäkin elin nuorena. (kuinka nuori tuo @Tellukka mahtaakaan olla 🤔
Sitten tuli alle 5-kymppisenä kaksi eri kertaa selkäkipuja ja menin lääkäriin. Kahdessa kohtaa - ylhäällä ja alempana - selässä on vikaa. Lääkäri suositteli fysioterapeutilla käyntiä. Käväisin molempien selkävaivojen jälkeen fyssarin puheilla: opeteltiin lihaksia vahvistavia liikkeitä, jotka helpottaa juuri mun selkävaivaani ja sain ohjeet mukaani. Olin aina nauttinut ulkonaliikkumisesta, retkeilystä ja hyötyliikunnasta mutta se ei ollut vahvistanut niitä lihaksia, jotka selkä tarvitsi avukseen.
Siitä se säännöllisyys mulla alkoi :)
Vahvistin lihaksiani ohjeiden mukaan säännöllisesti päivittäin. Ja tulosta tuli. Selkä ei enää kipuillut.
Sitten 6-kymppisenä, kun labratestit alkoi näyttää uhkaavasti 2-tyyp.diabeteksen tuloa ja lääkäri hypisteli reseptipaperia, niin minun toiveestani vartottiin vielä ennenkuin lääkkeisiin turvaudutaan. Halusin kokeilla: lisättiin liikuntaa ja skarpattiin ruokavaliota. Ja se tehosi. Ei ole tullut 2-tyyp.diabetes mulle - labra-arvot ovat hyviä. Omalääkäri tykkää minusta :)
Nykyään en muistakaan, että joskus sellaisia selkävaivoja on ollut, Fyssarin neuvoilla olen pitänyt selkä- ja vatsalihaksien - syvienkin - kunnosta huolta.
Siksi minun tulee mainittua fyssari, kun häneltä sain täsmäohjeita juuri minulle.
Aina liikunta oli ollut mukavaa. Mutta vasta säännöllinen, minulle räätälöity, sopiva liikunta antoi sen ihanan, levollisen ja nautinnollisen hyvän olon.
H y v ä o l o, on vahvin innostaja.
(lisukkeena tulee terveyttä)
Asteikkoni loppuu päästä!
Hyvä kuvaus perusteluineen!
Samaan tapaan ajattelen minäkin. Sukurasitteena on aikuistyypin diabetesta, vaikka varsin hoikansorttista tyyppiä olemmekin, Sen puhkeamisen minäkin olen saanut estetyksi tai ainakin siirretyksi liikunnalla ja ruokavaliolla. Diabeteksessä myös lihaskunto on tärkeä sokeriaineenvaihdon takia, itselleni vesijumppa on mieluisempaa kuin kuntosali.
Minäkin saa paljon hyötyliikuntaa puutarhatöissä ja omakotutitalon ylläpidossa, rakastan luonnossa samoamista ja tanssia, kesällä
pyöräilen. Aina minulla on kuitenkin ollut säännöllinen ohjattu liikuntamuoto, vesijumppa ja nyt tanssimisesta lavis. Liikuntaryhmistä on tullut ihan ystäviä, ja jos jonain kertana laiskottaa lähteä , ei halua kuitenkaan joukon petturiksi heittäytyä ja aina on palkitseva olo jälkeenpäin. Ryhmäliikunnasa on iloa ja voimaa, työporukan kanssa kävimme usein Naisten kympillä.
Kukas se täällä sanoikaan : liike on lääke 😊
.
Soololiikunta on vaativaa eivätkä kaikki pysty harrastamaan sitä tehokkaasti.
En minäkään, vaikka harkkani ovatkin yksilökohtaisia niin ympäristö ja kanssaihmiset ovat tärkeitä.
Vieressä on sali joka on käytettävissä 20€:n vuosimaksulla mutta, muutaman kokeilun jälkeen, en viihdy siellä yksin vaan maksan viereisen salin yhdellä kerralla vuodeksi eteen päin. On myös motivaatiotekijä. Kun on maksettu niin onhan sitä käytettävä.
Ennen eläköitymistäni suunnistin ja lenkkeilin kesäisin mutta hiihto loppui jo "mierolaisvuosieni" alkuun.
Vaimoni on tyypillinen ryhmäliikkuja. Pienin ryhmä oli hän ja entinen työkaveri. Tosin mammojen arkiaamuisista 1,5 tunnin lenkeistä osa kului keskustan kaupoissa luumuiluun.
Normaali viikko-ohjelma. Vesijumppa ja mammajumppa. Muuten liikkuu kesäisin ja keleittäin, etupäässä fillarilla, fiilisten mukaan.
Sytostaatit rajoittavat aerobisen liikunnan intensiteettiä ja lihaskunnon kehittämistä vaimo on vierastanut aina.
On kylläkin mahoton patu kävelemään. Porukassa liikuen jossakin vaiheessa minulla kramppaa pakara ja reidet kipeytyvät. On se kävey vaan niin epäinhimillisen kovaa!
Normaali-tai alipainoisten ihmisten on paljon helpompi tulla toimeen näin helteilläkin. Kesällä 2010 oli kuumakesä, mutta vähemmän putkeen hellepäiviä.
Olin silloin hiukan ylipainoinen. Tunsin oloni tuskallisemmaksi kuin tänä kesänä monta kiloa solakempana. Hapenottokyvyn paraneneminen näkyy rasituksissa vähempänä ähkimisenä.
Väitän että tottumuskysymyskin helleaallossa kestäminen on. Illat viilenevät nyt jo aikaisemmin kun auringon kaari painuu alemmaksi.
Liikun, teen myös hyötyliikuntaa ja selkätreeniä joudun tekemään että pääsee aamulla ylös petistä.
Tuo painoasia pitää varmasti paikkansa. Avioituessamme oli vaimoni todella hoikka. Yleisen maun mukaan laiha. Hän viihtyi hyvin paahteessa.
Synnytysten jälkeen jääneet 5kg toivat hänet normaali-ihmisten helteen sidon alueelle.
Asia ei minulle kuulu mutta lihakset ja lihasryhmät toimivat useimmiten vaikuttaja- vastavaikuttaja periaatteella. Joskus selkäkipuilun osa-aiheuttajana on suhteessa heikompi vatsa.
Käy lattialle selinmakuulle! Purista ristiselkä kiinnilattiaan! Nosta yhdessä olevat jalat suorina lattiasta irti siten, että kantapäät ovat lattiasta irti noin 10cm.
Pidä ristiselkä kiinni lattiassa. Jos se irtoaa lattiasta sen verran, että kämmenesi mahtuu litteänä selän ja lattian väliin niin vatsatreeni olisi pailakkaan.
Tämä edellyttää tieyenkin, ettei mitään rakanteellista vammaa ole.
Onko joku löytänyt jostain päin Suomea myynnissä purppura bataattia / purppurabataattia / violettia bataattia?
Eniten kiinnostaaisi Uudeltamaalta.
Reseptejä kyllä löytyy, mutta ei oikein löydy mistään kunnon myyntipaikkaa.
Kyllä te ootte hyviä, tulikohan kaikki liikkeet ja hypyt kerrottua.
@valitsijana
kysyt "Kyllä te ootte hyviä, tulikohan kaikki liikkeet ja hypyt kerrottua."
No, ei läheskään kaikki.
Taidat katsoa pahalla silmällä kanssakulkijoitasi, joilla on kivaa ja jotka touhuavat.
Antaako pahalla silmällä katsominen ja siitä kertominen ihanan, levollisen ja nautinnollisen hyvän olon? kuten säännöllinen, minulle räätälöity, sopiva liikunta antaa itselleni.
" tulikohan kaikki liikkeet ja hypyt kerrottua."
Hyvä kommentti sinulta, mutta minun hypyt on äkkiä kerrottu. Päivieni rutiini on siis aika yksinkertainen ollut jo 6-7 vuotta, kuka näitä vuosia muistaa?.
Herään klo 4-5 paikkeilla, koska on mentävä wessaan ja samalla napsaan tietsikan päälle. Sitten laitan kahvin tippumaan ja menen tupakalle. Seuraavaksi onkin kahvia ja lehdenlukua, mutta tietenkin katselen nämä 60-70-80 palstat.
Naapurini on tuonnut päivä lehden, josta on lukemisen arvoista vain palstan lyhyt ja kaiken tietääkin jo siitä.
Sitten laitan jotain suolaista syötävää ja käyn lukemaan kirjaani sänkyyn, tietenkin välillä tupakalla. Askelmittari näyttäisi varmaan jotain 50-70 askelta korkeintaan, koska suntoni on pieni noin 32 nel kaikkiaan.
Missään en kävele, kuin autolleni ja senkin harvoin, koska käyn kaupassa noin 2 vko välein, niin tietenkin siellä kaupassa, mutta se on pieni, joten tiedän heti, mitä ostan, koska lista on mukana.
Mutta siitä olen kiitollinen, että kärsittyäni vuosia selkäkivuista, jotka helpotti leikkauksella, niin nyt ei koske mihinkään. Ainoa harmi on, että nyt en edes viitsi lähteä kävelemään, saati kuntosalille, joka olisi tuossa nurkan takana.
Minä rakastan liikuntaa, en osaisi olla ilman, sillä äitini ja isäni totuttivat kaiken arkisen liikunnan ja työn lisäksi vielä uimaan, pesäpalloa pelaamaan, korkeus- ja pituushyppyä...jne, isä oli ne paikat tehnyt meidän tien toiselle puolelle. Ja äiti pyysi aina iltaruuan jälkeen iltakävelylle. Tosin hän eteni viimeisinä vuosinaan niin hitaasti, ettei se minulle ollut enää kivaa. Liikunta pitää kivut poissa.
Tupakoinnin kokonaan lopettaminen ja ruokailutottumuksiin huomion kiinnittämisellä ovat kohentaneet hiukan väsymisoireitani.
Pääsin pienen sattuman kautta hyvän lääkärin vastaanotolle. Hän kirjoitti hyvän lääkkeen eturauhasen hyvälaatuisen kasvun tuottamaan virtsausongelmaan.
Pitemmät unisiivut ovat välttämättömiä jaksamisen kannalta.
Mikähän toi hyvä lääke?
Suomalaiste mielestäni yli ampuva intimiteetin suojeleminen näkyy tuossakin muodossa.
Tuskin Santtu on saanut mitään huippusalaista, uutta, käänteetekevää droppia rauhaseensa.
Upeaa kuitenkin, että Santu on tyytyväinen tapahtuneeseen muutokseen.
En tunne yhtään ikäluokkani tuttava miestä jolla ei olisi vähintäänkin lääkitystä.
Eräs, 6-kymppinen heppu liikkuu katetrointivehkeiden kanssa pystyäkseen tarvittaessa letkuttamaan rakkoa tyhjäksi.
Osa kipristelee muuten vaan huolimatta lääkityksestä.
Muutaman rauhanen on leikattu. Joku on säteilytetty. Toinen on hormooneilla ja pari tuttuani on kuollut.
Viime vuosiin saakka eturauhanen on ollut hyshys asia mutta nykyään siitä jo ukot voivat puhua keskenään.
Vieraita vaivat ja lääkitys tuskin kiinnostavat paitsi siinä mielessä, että kokemuksia voivat kohtalotoverit vaihtaa häpeämättä.
Omalla kohdallani rauhasen uuttera kuormitus aiheutti lääkityksen tarpeen jo alle 6-kymppisenä.
Pärjäsin rentouttavalla Xatralilla useita vuosia mutta sitten oli otettava tueksi supistava Gefina.
Gefinan käyttöön otto oli järkytys. Mahdollisia käytön aloittajia on varoitettava, että minulle se aiheutti 6:n viikon impotenssijakson. Käsittämättömän rankka mutta hyödyllinen kokemus. Aloin arvostamaan aikaisemmin selvänä pitämääni asiaa.
Juu,syön ja liikun ns terveellisesti,mutta muistan olla itselleni armollinen myös molemmissa asioissa,ettei sit harmita ,jos vakaia sairauksia yllättää.
Näitä tapauksia ,kun olen nähnyt -olleet niin liikunnallsia ja tervellisiä.
Että,koktuus kaikessa.