Seksuaalietiikka ja siihen puuttuminen

Hi LonelyGirl ; )

Hellarit luulevat olevansa parempia ja jalompia uskovia mutta oma pesä on sotkuinen ja eksyttävä.
Hellarismiin voi kuulua toisten tuomitseminen ja taivaspaikkojen jako jo maan päällä.

En vieläkään tiedä kuka johtaa yksittäistä hellariäseurakuntaa ja sanoo sen viimeisen sanan (pastori, vanhin, kielikello, Iisebelin henki...)?!?

Hellareilla on väärä toinen helluntai usko ja epämääräinen henkikaste.

Taivaan Isän Siunausta Sinulle ja toivon johdatusta puolison löytämisessä.
Älä anna ihmisten johdatella tai tuomita.
Muistan rukouksin.

Kiitos sulle! Ajattelen sitä naista, jota Jeesus tuli puolustamaan fariseusten pudottaessa kivensä yksi toisensa jälkeen...ainakin nyt tiedän, todella, mitä toi hellarimaailmankuva on. Poikaystävän puolen suku oli sitä myös, mutta eivät he meidän asioihin puuttuneet, olivat sillä tavalla sivistyneitä.

Sinulla on vain irstas meilikuvitus.
Kyllä helluntailaisuudessa on paljon muutakin ei-hyväsytympää.

Tästä uskallan olla eri mieltä. Opiskeluaikoina kuuluin isoon hell.seurakuntaan ja kyllä siellä piireihin pääsi ne tytöt, jotka oli viimeisen muodin mukaan pukeutuneet, hyvinkin paljastaen pintaa.

Siltähän se vaikuttaa. Pahan puhuminen, muiden arvostelu yms ei ole mitään, sitä ilmeisesti saa tehdä, kuten nämä sukulaiseni. Vain tämä asia on se pahin kaikista.

Tosiaan, isoissa kaupungeissa hellari-vapis-puolella ei avoliittokaan taida olla tänä päivänä juttu eikä mikään. Ja siihen emme sentään ryhtyneet. Olisikohan niin, ettei suku tiennyt pahemmasta ja siksi nosti tämän asian kepinnokkaan? Jos tietäisivät, millaista meno isoissa kaupungeissa, voisi tulla vähän realismia syyttelyyn.

Mitä tarkoitat?

En elä muille. Ja jos jotain olisi tapahtunut, niin lopulta, kuuluisiko sekään suvulle? Minusta ei. Olin seurustelun aikaan 34-vuotias...

Kun teltassa nussii voep itikka purasta persseessee. Kuumakin tulloo näin helteillä erittäinnii harrastaessa naemapuuhia teltassa. Siis iha vihkivaemo kanssa. Kokkeiltu on...

Niin. Ei hellareiden haukkumista eikä lisää lyömistä. Ois pitänyt kirjoittaa jonnekin muualle, täähän vaikuttaa aika sekopäiseltä palstalta...

Mitä tulee terveeseen elämäntyyliin, niin just siihen petyin: suvussani pahan puhumista, juoruilua, itsevihaa yms. Eikös nää oo sitte huonoja malleja epäterveestä elämästä? Tätä en ymmärrä: voidaan hyvinkin kylmästi tuomita minut läheisyydestä seurustelun aikana, mutta heidän omia syntejä ja rikkeitä ei saanut nostaa pöydälle! Pidin outona mm sitä, että 4-vuotias kierteli sukujuhlussa kyselemässä ihmisiltä "uskotkos Jeesukseen? Jos et usko, joudut tuliseen järveen ja hampaita kiristellään!" Minusta toi on tuon ikäisen sanomana jo melkein lastensuojeluilmotuksen paikka...ei niin pienen kuulu saarnata tuollaisia.

Niin kuin sanoin, häntä oli srk-piireissä kohdeltu kaltoin ja luulen, että triggeröityi aika pahasti tuosta suvun käytöksestä. Ois tarvinnut ihan toisenlaista vastaanottoa. Surullisinta on, että ennen tai jälkeen seurustelun mun kuulumiset ja elämä ei heitä kiinnosta: ainoastaan seurustelun aikana kiinnosti ja silloinkin olin suurennuslasin alla. En vaib mahda sille mitään, että moinen touhu herättää minussa kiukun; aikamoisia kalkittuja hautoja...

Ehkä sun on vaan "hankittava oma elämä" ja päästävä ylitse suvusta. Mitäpä teet sellaisilla ihmisillä elämässäsi, joita ei todellisesti kiinnosta.

perhosen_toukka kirjoitti:

Ehkä sun on vaan "hankittava oma elämä" ja päästävä ylitse suvusta. Mitäpä teet sellaisilla ihmisillä elämässäsi, joita ei todellisesti kiinnosta.

No tämä just. Tätä erilkistymistä nyt käyn läpi. Sain ainakin tuta, miten ulkokultaista kalkittujen hautojen meininkiä näis kuvioissa voi olla.

Onko pyhittynyt.hell.sister krusifiksien päälle kusija ja ulostaja.

En pidä seksiä varsinaisesti syntinä, mutta eikö ihmisen pitäisi pyrkiä elämään seksuaalisessa suhteessa yhden ihmisen kanssa.

Aloitus on mielenkiintoinen, jos alkaa pohtimaan aloitusta, aloittaja ei varsinaisesti kerennyt nukkumista pidemmälle asioissa ja säästyi monilta murheilta, koska toinen osapuoli ei olisi kuitenkaan välittänyt jäädä suhteeseen.. Seksiin kuuluu syvällinen yhteys, myös henkisellä tasolla, ei pelkästään fyysisellä tai kuuluisi kuulua, vaikka moni ei niin toimi elämässään.

Oikeesti, täähän on ihan sekopäinen paikka! :D

Seksi syntiä? Voi mooses ja muut profeetat...ihan oikeesti?!

Ja tosiaan, aloituksen pointti oli siis se, että eikö teistä ole kohtuutonta, että a)puututaan moiseen intiimiasiaan ja b) varsinkaan kun mitään ei sattunut...? Siis että onko teidän mielestä ihan ok, että puututaan toisten yksityisyyteen näin, vieläpä ku kyseessä aikuiset ihmiset?!

LonelyGirl kirjoitti:

Oikeesti, täähän on ihan sekopäinen paikka! :D

Seksi syntiä? Voi mooses ja muut profeetat...ihan oikeesti?!

Ja tosiaan, aloituksen pointti oli siis se, että eikö teistä ole kohtuutonta, että a)puututaan moiseen intiimiasiaan ja b) varsinkaan kun mitään ei sattunut...? Siis että onko teidän mielestä ihan ok, että puututaan toisten yksityisyyteen näin, vieläpä ku kyseessä aikuiset ihmiset?!

Lue lisää

ei ole tavallista tuolalinen, mutat on aina ihmisiä jotka katsovat oikeudekseen tunkeutua heille kuulumattomiin asioihin, se nyt vain on näin ja sille ei voi mitään.

vastaavia tarinoita ilman mitään uskonnon osuutta on koko suomi täys ja vielä sata kertaa hullumpia.

ettäsemmoinentapaus kirjoitti:

ei ole tavallista tuolalinen, mutat on aina ihmisiä jotka katsovat oikeudekseen tunkeutua heille kuulumattomiin asioihin, se nyt vain on näin ja sille ei voi mitään.

vastaavia tarinoita ilman mitään uskonnon osuutta on koko suomi täys ja vielä sata kertaa hullumpia.

Lue lisää

Juuri näin. Esim. suhdejuorujen kohteeksi voi joutua maallisessa ympäristössäkin, vaikka ei olisi syyllistynyt muuhun kuin ystävällisyyteen tai kaveruuteen.

Joillekin seksuaalisuus on ahdistava ja hallitsematon asia. He eivät luota siihen, että ihmiset osaavat kantaa itse vastuun tekemisistään ja tekemättä jättämisestään.

LonelyGirlin pitäisi kuitenkin ymmärtää, että ulkopuoliset eivät voi ihmissuhdetta rikkoa, jos se on riittävän vahva. Jos mies ei kestänyt tätä, niin olisiko hän kestänyt avioelämän haasteitakaan? Olisiko niin, että tapahtuma vain paljasti suhteen heikkoudet, joille on rakastuneena helppo olla sokea.

Surut on elämässä surtava, mutta toivon LonelyGirlille voimia ja rohkeutta jatkaa elämää. Jumala suojelee meitä joskus asioilta, jotka näemme kirkkaasti vasta vuosia jälkeenpäin. Niin on käynyt minullekin.

Niin, toki miehen taustassa oli paljonkin helposti triggeröityvää. Tuo kaitsentakirje osui ajankohdallisesti sellaiseen saumaan, jossa se sai paljon tuhoa aikaan. Jos josksu vielä sattuisin suhteessa olemaan, en kyllä varmaan edes kertoisi siitä suvulle. Kihlauksesta tai naimisiin mennessä vasta. Rakentaisin meidän kahden vahvan suhteen, en esittelisi miestä perheelle. Jos on vähänkään maailmallista historiaa, ei tule kelpaamaan suvulle.

LonelyGirl kirjoitti:

Niin, toki miehen taustassa oli paljonkin helposti triggeröityvää. Tuo kaitsentakirje osui ajankohdallisesti sellaiseen saumaan, jossa se sai paljon tuhoa aikaan. Jos josksu vielä sattuisin suhteessa olemaan, en kyllä varmaan edes kertoisi siitä suvulle. Kihlauksesta tai naimisiin mennessä vasta. Rakentaisin meidän kahden vahvan suhteen, en esittelisi miestä perheelle. Jos on vähänkään maailmallista historiaa, ei tule kelpaamaan suvulle.

Lue lisää

Ihan viisasta. Ei kannata sotkea muita ihmisiä asiaan, ennen kuin suhde on koeteltu ja tehty päätöksiä. Mies otetaan onneksi itselle, eikä suvulle:)

No joo, siinä mielessä kyllä. Mut tässä nyt on monta kertaa pointattu, ettei sitä ollut edes!

Mitä rakkaus on?
Uhrautumista, omista toiveista luopumista muiden hyväksi...koskaan siitä ei saa edes itselleen palkintoa, se aina tavoittelee ja etsii toisten etua. Eli onko rakkaus edes sitä mitä olemme sen ajatelleet olevan? Se ei ole romanttista tai satua, siitä tuskin saa mitään "nautintoa", vaan se sattuu aina sydämeen. Se jalostaa ilman mitään lopputulosta, koska se ei paranna maailmaa...ja tällaisilla palstoilla sille ehkä vieläpä nauretaan.

perhosen-toukka kirjoitti:

Mitä rakkaus on?
Uhrautumista, omista toiveista luopumista muiden hyväksi...koskaan siitä ei saa edes itselleen palkintoa, se aina tavoittelee ja etsii toisten etua. Eli onko rakkaus edes sitä mitä olemme sen ajatelleet olevan? Se ei ole romanttista tai satua, siitä tuskin saa mitään "nautintoa", vaan se sattuu aina sydämeen. Se jalostaa ilman mitään lopputulosta, koska se ei paranna maailmaa...ja tällaisilla palstoilla sille ehkä vieläpä nauretaan.

Lue lisää

Juurikin näin !

Rakkaus on aina ollut yksi väärinkäytetyin sana , huoratkin puhuu rakkaudesta , se on kuulemma rakkautta kun joka ilta on uusi pano menossa.

LonelyGirl kirjoitti:

No joo, siinä mielessä kyllä. Mut tässä nyt on monta kertaa pointattu, ettei sitä ollut edes!

_Tarkoitin yleisesti, kuten viesti kertoi. -En yhdistänyt sitä aloitusviestiin.

Anteeksi, kun sanon, mutta te veitte tän aivan kuus-nolla nyt suuntaan, jota en toivonut. Siitä kyllä samaa mieltä, että rakkaus jättää aina jäljen.

Ainut syy, miksi tämä sattui ja sattuu, on juurikin se, että itse olisin ollut valmis uhrautumaan toisen puolesta, etsimään yhteistä hyvää, luopumaan omista jnejne, mitä tuolla luettelitte. Ymmärränkö oikein vai väärin, kun perhostoukan tekstistä jäi vaikutelma, että ei pidä tätä mulle tapahtunutta todellisena rakkautena?

Mulla on särkynyt sydän, joka suvun puolelta on saanut osakseen tuomiota ja hyljeksintää. Tämäkö oli Kristuksen esimerkki toisten taakkojen kantamisesta?

Ihme palsta, sanon. So maybe this is my first and last time here...

Käsitit väärin, pohdinta ei koskenut kaikkineen aloitukseen täsmällisen vastauksen tuomista, se ei liittynyt sinuun, ennemminkin pohdin henkilökohtaisen ymmärryksen kautta, onko edes rakkautta sellaisenaan ja ymmärsin, ei ole, elämä on jotain jossa yritetään löytää "paras ratkaisu", sitä on rakkaus, oikeastaan se perustuu järjellisiin ratkaisuihin, ei tunteeseen.

Pohdin rakkautta, ymmärsin sen olevan harha kuten elämäkin, lopulta kuolemme ja kuihdumme, mitään ei jää jäljelle, millään ei ole lopulta merkitystä.

Kaikkea hyvää elämääsi, antakoon se sitä sinulle yllin kyllin, ab.

No aika oharin teit sitten. Joo, ei tätä palstaa tän enempää. Eiköhän tonkin pohdiskelun ois voinut käydä jossain muussa ketjussa. Oma kokemukseni rakkaudesta, jota alussa kuvasin, on pyhä enkä kaipaa tollasta yleistä sötkötystä siihen.

LonelyGirl kirjoitti:

No aika oharin teit sitten. Joo, ei tätä palstaa tän enempää. Eiköhän tonkin pohdiskelun ois voinut käydä jossain muussa ketjussa. Oma kokemukseni rakkaudesta, jota alussa kuvasin, on pyhä enkä kaipaa tollasta yleistä sötkötystä siihen.

Lue lisää

"synnymme elämään kuollaksemme"

Kiitos. <3 Noin sen täytyy olla. Muuten missään ei ole mitään järkeä.

Kristinuskossa jos rakastaa Jeesusta niin silloin ei edes halua tehdä syntiä tai syyttää lähimmäisiä yms.

Jeesus Kristus meidän Herramme on voittanut synnin, perkeleen ja kuoleman vallan.

Olisipa tänä päivänä kunnon parannussaarnoja niin silloin tapahtuisi ihmeitä kun syntiset tekevät parannusta.

Pysytään kapealla Jeesus-tiellä ja kasvetaan Jeesuksen sisällisessä tuntemisessa.

Enpä jaksa tässä avautua elämäntavastani, sen vain sanon, rttä ko.suku ei kyllä edusta mulle seurakuntaa, ovat ainoastaan yksittäisiä kristittyjä ja itsekin monessa langenneita. Kuitenkaan heidän syntejään ei saanut penkoa, minun vain.

Oon elänyt ikäni hyyyyvin mustavalkoista, tiukkaa, ahdasta elämää. Toi oli sitten se, mistä ns "jäin kiinni" heille, vaikkei mitöän siis tapahtunutkaan. Ihmettelen, miten paljon tärkeämmäksi he näkivät oman omantuntonsa (sairasta ylivastuullisuutta!) Kuin sen, että meidän yhteys ois säilynyt. Mun mielestä samassa huoneessa nukkumista ei MITENKÄÄN voi pitää suurempana syntinä kuin jatkuvaa pahanpuhumista ja panettelua toisista, mikä tässä sukulaisperheessä on ihan normikäytäntö. Aina ruotivat muiden asioita ja tuomitsevat.

Niin ja kyllä mun käsitys on se, että seurakuntien ulkopuolella saattaa jopa törmätä ihan tolkullisen etäisyyden pitäviin, kohteliaat käytöstavat omaaviin ihmisiin, jotka kohtelevat arvokkaasti. Seurakunnissa sitten...no, viime pyhänä esim menin pienehkön vapiksen kokoukseen ja en ehtinyt kissaa sanoa, kun kokouksen jälkeen siellä yks rouva tunki fyysisestikin erittäin lähelle ja alkoi kysellä kaikkea tungettelevaa, vaikka mitenkään emme tunteneet entuudestaan. Eikä tää oo ees mitenkään erikoistapaus; monet kerrat oon ihmetellyt, miten lähelle (ilman mitään lupaa) nimenomaan uskovat tulevat ja puuttuvat toisten asioihin. Välillä se tapahtuu hienovaraisemmin ja sivistyneemmin, välillä todella kovakouraisesti. En mahda mitään sille, että tämä on mun kokemus. Varmaan tääki pitäs perustella jollain alkuseurakunnan "kaikki oli heille yhteistä"-periaatteella... :D Mut ite en koe monessakaan paikkaa oloani turvalliseksi juuri tän tunkeilun ja päällepäsmäröinnin vuoksi.

Taannoin näin myös yhden vanhan tutun kesäjuhlilla, ja tuli siinä ohimennen puheeksi vanhempani, jotka ovat muuttamassa. Ilman mitään avunpyyntöä, tuo tuttava antoi neuvoja, mihin tulisi muuttaa ja miten muutto tulisi organisoida. Kukaan omista eikkarikavereista ei käyttäydy noin. Ei kukaan, ei koskaan. Tää on kristillisten yhteisöjen pulma. Ja sit tää ylivastuullisuus...että joutuu kohta itsekin helvettiin, jos ei puutu toisen vaellukseen. Ja ainainen ahdistus muiden tekemistä synneistä ja rikkeistä.

Siksiköhän uskovat on monesti myös niin uupuneita, minä mukaan lukien, kun rajat suhteessa toisiin on niin epäselvät?

Kiitos, tässä oli sekä järkeä että myötätuntoa.

Minun ei tarvitse olla omissa silmissäni täydellinen. En tiedä, mistä moisen revit.

Olen yrittänyt tätä, että nostin esiin heidän rikkeensä. Siitä seurasi vain vähättelyä, olankohautuksia ja kieltämistä. Minut sen sijaan laitettiin hyvinkin tiukasti selkä seinää vasten ja tentattiin, mitä olen tehnyt. Enkä mitenkään voi ymmärtää, että mun synnit saa nostaa kepinnokkaan, mutta heidän ei - kaikki selitetään ja mitätöidään.

Maata ja olla sängyssä vierekkäin ovat ilmeiseti sisällöllisesti vähän eri asioita, jos tulkitset, että makaaminen tarkoittaa makaamista seksuaalisessa mielessä. Sitä ei nyt tapahtunut.

Mitenkään en pysty ymmärtämään, että jos on erilainen seksuaalietiikka, se johtaa siihen, että kuljen helvettiin. Siis samassa huoneessa nukkuminen vie helvettiin?! Näinkö te ajattelette? Kuulin juuri hellarilesboista. Ja avoliitossa eläjiä on nähty myös. Nämäkö saa tehdä teidän liikkeessä, se on ok? Ihmettelen, miten ylipäätään tällaisista yksityisasioista voidaan tehdä muille kuuluvia.

Mulle ei ole ongelma myöntää, että teen väärin toisinaan tässä elämässä. Olen armoa tarvitseva syntinen, joka joskus Herran armosta saattaa tehdä jotain oikein. Eikä niin päin, että olisin täydellinen ja onnistuva ja joskus tekisin syntiä. Varmasti teen, paljonkin. Ihmettelen vain tätä, että suvulleni ei mikään riitä; valvovat haukkana toisen tekemisiä, vaikka oma vaellus ei ole kaksista. Eikö Raamattu nimenomaan varoita tällaisista asenteista?!

Mitä tulee varoittelun näkemiseen rakkautena, mulle se ei sitä ole. Mua on satutettu eikä väärinkohtelua pidä hyväksyä, ei omalla eikä toisten kohdalla. Siitä juuri masennus sai alkunsa, kun ei saa puolustaa itseään. Mun ei tarvitse nähdä toisten asioihin sekaantujia rakkaudellisina. Jos sieltä rakkautta tulisi, se näkyisi yhteydenpitona ja asioiden jakamisena muutenkin kuin varoituskirjeiden lähettämisenä. Mulle on aivan turha tulla kenenkään selittämään mitään rakkaudesta tuossa yhteydessä, jos muuten asiani eivät merkitse mitään, ei välitetä, ei pidetä yhteyttä ennen eikä jälkeen seurustelun. Sille kaikelle on yks termi vain ja se on toisten asioihin ylivastuullisesti sekaantuminen!

Sanopa, mistä mun nyt pitää tehdä parannus (sen lisäksi että pitää antaa anteeksi heille)? Mulla ei ole ketään elämässäni, elän niin askeesissa kuin voin ja monilla mittareilla mitattuna ulkoisesti "pyhää" elämää. Sanot itsestäsikin, että elät epävarmana etkä halua tuomita. Kuitenkin viestisi pääsävy on mun korvaan sellainen. Mulla on omat rajani, joista itse olen vastuussa ja jotka itse asetan. Ihmettelen, mitä olen rikkonut, kun edelleen olen teknisesti katsoen neitsyt.

Ehkä olen sitten liian maailmallinen kristittyjen kuvioihin. Mulle ei ole ongelma juoda lasillinen viiniä ruuan kanssa, mutta se ei tee minusta juoppoa. Ei ole ongelma käydä kuuntelemassa joku hyvä keikka, vaikka ei olisikaan hengellistä musaa. Näillä keikoilla näen toisinaan myös seurakuntani pastorin! Ylipäänsä dualistinen jaottelu tökkii. Ajattelen, että lopulta suhde Jeesukseen on se, jolla helvettiin meno ratkaistaan. Mut olin ilmeisesti väärässä...

Ei ois pitänyt kirjottaa tänne, sen ymmärrän. Sormella osoittelijoita kyllä teidän piireissä riittää. Tää oliki siis ihan normikamaa teiltä. Ymmärrystä ja myötätuntoa ei taideta näissä piireissä harjoittaa.

Minut tekee surulliseksi se, että vuosikaudet oon yrittäny elää kunnolla, lain kirjaimet täyttäen, ahdistukseen asti, että kelpaisin ja riittäisin. Sit jos yhdessä asiassa teen hieman eri lailla kuin toiset, vaikka omat rajani säilyttäen, siitä otetaan luokalle ja nyt jo vihjaillaan helvetilläkin. En ihmettele, et näistä piireistä tulee uskonnon uhreja ja mielenterveystoimiston asiakkaita!

LonelyGirl kirjoitti:

Minun ei tarvitse olla omissa silmissäni täydellinen. En tiedä, mistä moisen revit.

Olen yrittänyt tätä, että nostin esiin heidän rikkeensä. Siitä seurasi vain vähättelyä, olankohautuksia ja kieltämistä. Minut sen sijaan laitettiin hyvinkin tiukasti selkä seinää vasten ja tentattiin, mitä olen tehnyt. Enkä mitenkään voi ymmärtää, että mun synnit saa nostaa kepinnokkaan, mutta heidän ei - kaikki selitetään ja mitätöidään.

Maata ja olla sängyssä vierekkäin ovat ilmeiseti sisällöllisesti vähän eri asioita, jos tulkitset, että makaaminen tarkoittaa makaamista seksuaalisessa mielessä. Sitä ei nyt tapahtunut.

Mitenkään en pysty ymmärtämään, että jos on erilainen seksuaalietiikka, se johtaa siihen, että kuljen helvettiin. Siis samassa huoneessa nukkuminen vie helvettiin?! Näinkö te ajattelette? Kuulin juuri hellarilesboista. Ja avoliitossa eläjiä on nähty myös. Nämäkö saa tehdä teidän liikkeessä, se on ok? Ihmettelen, miten ylipäätään tällaisista yksityisasioista voidaan tehdä muille kuuluvia.

Mulle ei ole ongelma myöntää, että teen väärin toisinaan tässä elämässä. Olen armoa tarvitseva syntinen, joka joskus Herran armosta saattaa tehdä jotain oikein. Eikä niin päin, että olisin täydellinen ja onnistuva ja joskus tekisin syntiä. Varmasti teen, paljonkin. Ihmettelen vain tätä, että suvulleni ei mikään riitä; valvovat haukkana toisen tekemisiä, vaikka oma vaellus ei ole kaksista. Eikö Raamattu nimenomaan varoita tällaisista asenteista?!

Mitä tulee varoittelun näkemiseen rakkautena, mulle se ei sitä ole. Mua on satutettu eikä väärinkohtelua pidä hyväksyä, ei omalla eikä toisten kohdalla. Siitä juuri masennus sai alkunsa, kun ei saa puolustaa itseään. Mun ei tarvitse nähdä toisten asioihin sekaantujia rakkaudellisina. Jos sieltä rakkautta tulisi, se näkyisi yhteydenpitona ja asioiden jakamisena muutenkin kuin varoituskirjeiden lähettämisenä. Mulle on aivan turha tulla kenenkään selittämään mitään rakkaudesta tuossa yhteydessä, jos muuten asiani eivät merkitse mitään, ei välitetä, ei pidetä yhteyttä ennen eikä jälkeen seurustelun. Sille kaikelle on yks termi vain ja se on toisten asioihin ylivastuullisesti sekaantuminen!

Sanopa, mistä mun nyt pitää tehdä parannus (sen lisäksi että pitää antaa anteeksi heille)? Mulla ei ole ketään elämässäni, elän niin askeesissa kuin voin ja monilla mittareilla mitattuna ulkoisesti "pyhää" elämää. Sanot itsestäsikin, että elät epävarmana etkä halua tuomita. Kuitenkin viestisi pääsävy on mun korvaan sellainen. Mulla on omat rajani, joista itse olen vastuussa ja jotka itse asetan. Ihmettelen, mitä olen rikkonut, kun edelleen olen teknisesti katsoen neitsyt.

Ehkä olen sitten liian maailmallinen kristittyjen kuvioihin. Mulle ei ole ongelma juoda lasillinen viiniä ruuan kanssa, mutta se ei tee minusta juoppoa. Ei ole ongelma käydä kuuntelemassa joku hyvä keikka, vaikka ei olisikaan hengellistä musaa. Näillä keikoilla näen toisinaan myös seurakuntani pastorin! Ylipäänsä dualistinen jaottelu tökkii. Ajattelen, että lopulta suhde Jeesukseen on se, jolla helvettiin meno ratkaistaan. Mut olin ilmeisesti väärässä...

Ei ois pitänyt kirjottaa tänne, sen ymmärrän. Sormella osoittelijoita kyllä teidän piireissä riittää. Tää oliki siis ihan normikamaa teiltä. Ymmärrystä ja myötätuntoa ei taideta näissä piireissä harjoittaa.

Minut tekee surulliseksi se, että vuosikaudet oon yrittäny elää kunnolla, lain kirjaimet täyttäen, ahdistukseen asti, että kelpaisin ja riittäisin. Sit jos yhdessä asiassa teen hieman eri lailla kuin toiset, vaikka omat rajani säilyttäen, siitä otetaan luokalle ja nyt jo vihjaillaan helvetilläkin. En ihmettele, et näistä piireistä tulee uskonnon uhreja ja mielenterveystoimiston asiakkaita!

Lue lisää

Tärkeintä on että pystyisi elämään itselle hyvää ja tasapainoista elämää loukkaamatta kuitenkaan toisia

Ne mulle silloin kielteiset "puolisoprofetiat" oli kirjaimellisessa kotiseurakunnassa eli paikassa jossa uskovat koostui mm. erotetuista ja eronneista helluntailaisista yms. ja kokoontuivat erään ihmisen kotona. Kyllähän siellä ajettiin paha henkikin musta. 😁 Eksyin sinne tyttöystävän perässä. Voi olla hyviä kotiseurakuntia, mutta hyvään terveyteen kuuluu tarvittaessa päästää jotkut asiat toisesta korvasta ulos. Toki helluntailaisuus ja etenki yksittäiset ihmiset voi myös eksyä ylilyönteihin.

puolisoprofetiat?

ei....

helluntaiseurakunnissa on sellainen (Jumalan Sanan vastainen) käytäntö, että kauniit ja komeat saavat naida toisensa, sensijaan muut joutuvat olemaan ilman puolisoa koko elämänsä.

Jos helluntaiseurakunnasta yrität löytää itsellesi puolison, saat skeidaa niskaasi ja joudut täysin perustelemattomien kurinpitotoimenpiteiden kohteeksi.

helluntaiseurakunnan kristillinen opetus saattaa ollakin oikein (tai sitten ei), mutta keskinäisen rakkauden sijasta siellä vallitsee keskinäinen vihamielisyys, jonka kohteena ovat erityisesti sinkkumiehet.

LonelyGirl: mikset ottanut sitä silloista poikaystävää aviomieheksesi? Sittenhän ei enää kukaan puuttuisi keskinäiseen suhteeseenne ?


on myös syytä epäillä, että vapaamuurarit olisivat soluttautuneet helluntaiseurakiintien vanhimmistoon.

Olen ymmärtänyt asian niin että kysyjä on ollut neitsyt koko elämänsä. Miksi siis syytetään monien kanssa olemisesta. Ethän ole ollut edes yhdenkään kanssa.
Minä olen nukkunut äitini ja veljeni vieressä monta vuotta. En minä sitä avioliitoksi laske!

Onkohan niin että tuomitsijat tietävät mitä on yhden yön suhteet? Miksi muuten arvostella joitakin jotka ovat jaksaneet odottaa suhteensa kanssa? Täytyy myöntää että minä ainakin olisin halunnut mennä pitemmälle jos rakastettu olisi ollut vieressä.
Luulisin että toiset ajattelevat samoin: Jos he olisivat olleet vierekkäin yöllä, he olivat varmasti rakastelleet.

Eipä silti, ei se ole syntiä, että rakastellaan. Sitä vartenhan meidät on tehty mieheksi ja naiseksi.
Niinkuin Dragostea aikaisemmin kirjoitti, synti tulee vasta kun katkaistaan suhde yksipuolisesti, ja jätetään puoliso nuolemaan haavojaan. Jos sukulaiset ovat syynä liiton rikkoutumiseen, he ovat syyllisiä aviorikokseen.
Jeesus opettaa tätä: "Joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin" (Matt.5:32) Se merkitsee sitä että liiton särkijä on vastuussa jos hylätty puoliso etsii itselleen toisen.
Tästaä syystä ainoat huorintekijät sinun tapauksessasi ovat sukulaiset ja tuttavat jotka ovat hajoittaneet liittonne.
Ellet saa takaisin menettämääsi miestä, ole vapaa seurustelemaan toisen kanssa jos joku sattuu tiellesi. Aina vastuu on meidän, kenet me puolisoksemme valitsemme. Kun olemme tehneet valintamme, meidän tehtävämme on olla se ihannepuoliso!

Kiitos näraochkära. Tuo edellinen kommentoija ei osaa lukea tai ei tajua lukemaansa tai ei halua tajuta. Sinä ymmärsit.

Ja tryrtyuryui, voit mennä matkoihisi niin ku nyt. Et tiedä minusta ja odottamisen vuosistani yyyyhtään mitään. Et tiedä, mitä olen joutunut käymään läpi ihmissuhteissa. Ole ystävällinen ja mene jollekin muulle suoltamaan noi juttusi, että "jos nyt Jeesus tulisi". Myönnä sinä yläpuolelle asettumisesi ja tarpeesi neuvoa muita. Todellakin: EN myönnä sulle, että SUN mielestä tein virheen. Mun tulkinnassa virhe olisi tapahtunut, mikäli olisi päädytty fyysiseen aktiin. Piste ja hyvästi.

LonelyGirl kirjoitti:

Ja tryrtyuryui, voit mennä matkoihisi niin ku nyt. Et tiedä minusta ja odottamisen vuosistani yyyyhtään mitään. Et tiedä, mitä olen joutunut käymään läpi ihmissuhteissa. Ole ystävällinen ja mene jollekin muulle suoltamaan noi juttusi, että "jos nyt Jeesus tulisi". Myönnä sinä yläpuolelle asettumisesi ja tarpeesi neuvoa muita. Todellakin: EN myönnä sulle, että SUN mielestä tein virheen. Mun tulkinnassa virhe olisi tapahtunut, mikäli olisi päädytty fyysiseen aktiin. Piste ja hyvästi.

Lue lisää

Eipäs nyt komennella. Täällä kirjoittaa, kuka haluaa, ja neuvoo sinua pois synnin teiltä. Myös ylpeytesi ja toisten haukkuminen ovat syntejä.

Mietipä, kumpaa tulit lähinnä tänne kyselemään ja pohtimaan:
1. Mitä Raamattu sanoo tällaisesta tilanteesta, koska haluaisit noudattaa Jumalan tahtoa niin hyvin kuin osaat?
2. Mitä muita tekosyitä kuin itse jo keksimäsi sinulle osataan ehdottaa, joilla todistelet itsellesi, että sinä et ole tehnyt mitään väärää ja että kaikki sukulaisesi ja makuukumppanisi ovat oikeastaan kauheita ihmisiä ja sinä olet heidän uhrinsa?

Minusta on selvää kirjoituksistasi, mikä asenteesi on.

Itse tiedän motiivini etkä sitä usko, koska asenteesi on tuo mikä on. Synnin tieltä minut voi pois ohjata, jos sellaisella olen, mutta et sinä.

Ja tätä "makuukulppaniani" en ole tässä haukkunut enkä sanonut kauheaksi. Pysy totuudessa, älä vääntele ja valehtele! Synti sekin, by the way! Että siitä vain ekaa kiveä heittämään!

Ex-boy friend ei ollut kauhea eikä paha. Hänellä vain oli haavoja seurakunnasta ja kristityistä, joten on ymmärrettävää, että sukuni keskellä ei ehkö kokenut oloaan kovinkaan kotoisaksi.

Mikäli ET ole trolli, vaan ihan oikea ihminen, toivon, etten kohtaa kaltaisiasi enää missään.

LonelyGirl kirjoitti:

Itse tiedän motiivini etkä sitä usko, koska asenteesi on tuo mikä on. Synnin tieltä minut voi pois ohjata, jos sellaisella olen, mutta et sinä.

Ja tätä "makuukulppaniani" en ole tässä haukkunut enkä sanonut kauheaksi. Pysy totuudessa, älä vääntele ja valehtele! Synti sekin, by the way! Että siitä vain ekaa kiveä heittämään!

Ex-boy friend ei ollut kauhea eikä paha. Hänellä vain oli haavoja seurakunnasta ja kristityistä, joten on ymmärrettävää, että sukuni keskellä ei ehkö kokenut oloaan kovinkaan kotoisaksi.

Mikäli ET ole trolli, vaan ihan oikea ihminen, toivon, etten kohtaa kaltaisiasi enää missään.

Lue lisää

Pahoja tekoja tekevä kavahtaa valoa, koska se tuo hänen tekonsa esiin. Minusta raamatullinen avioliitto on muutakin kuin peniksen työntämistä vaginaan. Tuo yhdessä makailu ei ole viatonta. Itsekin tajuat sen, muuten sukulaistesi ja täällä kirjoittavien kritiikki ei olisi sinua närkästyttänyt.

Kukaan meistä ei synnitön ole. Jeesus katsoo sydämeen. Kukaan meistä ei päässe taivaaseen inttämällä, että 'ei se minusta mitään pahaa ollut', tai että 'muutkin ovat syntisiä'. En nyt suomeksi sopivaa sanaa keksi, mutta englanniksi sanoisin, että toimintanne oli 'titillating'. Jos miehen kanssa samassa huoneessa makaaminen ei aiheuttanut kummassakaan sen enemmän hormoonien kihoamista kuin mummon vieressä nukkuminen, sehän on taas inhimillisellä tasolla melko loukkaavaa toista kohtaan. Kuinka voi edes harkita niin tylsää naista tai miestä puolisokseen? Näyttää ilmeiseltä, että kyllä siinä yhdyntäajatukset pyöri mielessä, ja luultavasti kosketeltiin. Joka katsoo naista himoiten, on jo sydämessään tehnyt huorin. Sitten tulee taas se kysymys, että oliko tuo Jumalan silmissä jo avioliitto. Mihin Raamatun kohtaan viittaat uskossasi, että se ei olisi ollut huoruutta eikä avioliitto?

Miksi tehdä sukupuolielämästä jotain salakähmäistä, jotain, mitä tarvitsee puolustella? Kun toimii avoimin kortein ja uskonsa mukaan, ei tarvitse pahastua muiden mielipiteistä. Sinusta oikein uhkuu nenäherneitä ja pahastumista. Minä haluaisin keskustella omasta suhteestani toisten uskovaisten kanssa (puoliso ei ole uskossa). Kukaan ei kuitenkaan tunnu haluavan ottaa kantaa. Kai joku tilanne voi olla niin vaikea, ettei ulkopuolisetkaan tiedä, mikä olisi oikea ratkaisu. Mielestäni olisi kuitenkin hyvä, jos kauemmin uskossa olleet yrittäisivät neuvoa minua, kun etsin totuutta. Samoin yritän auttaa muita etsiviä. Tätäkin palstaa voi joku sellainen lukea. Älä kuvittele, että sanani ovat vain ja ainoastaan tarkoitettu sinulle, ihmiselle, jota en tunne. Kirjoitan jokaiselle, joka haluaa kommenttejani lukea.

Voi Juutas, sä perhostoukka väännät seksistä aina vain, kun olen monta kertaa sanonut, että kyse oli samassa huoneessa nukkumisesta! Ihan oikeesti!

Missä kohtaa sanoin, että hän oli kelvoton kumppaniksi? Sanoin, että hän tuli loukatuksi. Tääkin oli sun tulkinta. Kyllä, valitus käy, koska vetelet suoria teitä mutkalle. En tykkää! :(

sehän on hyvä juttu, että olet, koskematon neitsyt, säästit itseäsi oikealle...
ymmärsin sen asian, että ei oltu menty nukkumista pidemmälle. Kirjoitin vain, että seksi se on pyhää ja sitä pitäisi tehdä sitoumuksesta, mutta koska poikaystävä häippäs muille maille, säästyit jo ennalta loukatuksi tulemiselta,, etkä tehnyt vääriä valintoja eli kaikkihan kävi loppu viimein hyvin. :) ja vaikka sukulaiset hääräsi taustalla, se paljasti suhteessanne jotain, että se ei ollut kestävällä pohjalla. Itsehän toit asian tänne ;) pelin henki rakas, kära friend.

Joo, pelin henki, I see. Aivan alkuperäinen kysymys oli vertaistuki: onko tätä tehty muille ja miten ovat kokeneet. Ehkä pitää paksuunnuttaa nahkaa tulevan varalle.

Ei ole tehty tuollaisia asioita, ikävä, että sukulaisesi puuttuivat asiaan, mutta elämä vei siihen suuntaan ja asiat menivät niin, nyt vaan leuka pystyyn tällaisille toukille jotka käy heittämässä läppää ja meet kohti uusia haasteita elämässä.... vai mitä.... ainakin niin sanoisin oikealle avun tarvitsijalle, trollit asia erikseen.

Hyvä. Tän mä pidän. Ja kyllähän byt peikkotyttö trollin tunnistais, eiks ne oo vähän niin ku sukua? :D

Ai siinä taidossa että osaa puuttua itselle kuulumattomiin, sukua? maybe. ;) välillä ihminen tekee asioita ja välillä oppii matkallaan monta pientä asiaa, joka hämmästyttää ja kummastuttaa yhä, tätä kulkijaa... sellaista se on.

peikkotyttö kirjoitti:

Ai siinä taidossa että osaa puuttua itselle kuulumattomiin, sukua? maybe. ;) välillä ihminen tekee asioita ja välillä oppii matkallaan monta pientä asiaa, joka hämmästyttää ja kummastuttaa yhä, tätä kulkijaa... sellaista se on.

Lue lisää

Hehee, ei vaan että peikot ja trollit on ikään ku samaa kaliiberia. :)

Ai niin, että trolli on peikko, niin... en kyllä ole kovin näppärä trollauksessa. en ole välttämättä voinut aina niin kovin hyvin ja olen etsinyt vääristä paikoista apua, sen myöntäminen on vaikeaa, se tekee heikoksi, sitä on tälläkin palstalla lähinnä ivattu ja sille on naurettu, toisaalta on pakko kasvattaa selkärankaa, elämässä pärjätäkseen, koska kukaan ei todella välitä, ja on itse ainoa apu itselleen ja ehkä se on osa selviytymistä, joten on kait siitä ihmisten moukkamaisuudesta, jotain hyötyä? kaikelle löytyy huonoillekin asioille hyvä lopputulemus, jos jaksaa etsiä.

Mikä sinun juttusi tarkoitus on?

Ok, kiitos selvennyksestä, tuskin oot trolli. :D

Alussa kuvasin motiivini. Eipä enää jutulla yhtään mitään tarkoitusta; harmittaa, et purkasin tän tänne. Tyhmäkin käy viisaasta kun on vaiti.

Ja vielä: vähän samat kokemukset, että kukaan ei ymmärrä. Tai no, on mulla paljon kyllä ystäviä ja heiltä saan tukea ja empatiaa, että voinko sanoa olevani yksin ajatusteni kanssa... Mut itse pitää jokaiden itse kantaa tunteensa.

Mitä sun "väärät paikat" sitten on olleet, jos saa kysyä?

uskovat ihmiset, heidän neuvonsa ja opastuksensa, Jumala, Jeesus.

No joo...uskovat ihmiset voi sanoa, mitä sanovat. Sen oon oppinu, että ihminen on välillä todella erehtyväinen. Ja neuvonantajien runsaus tuo menestyksen luultavasti vain siinä tapauksessa, että neuvonantajat on fiksuja ja järkeviä. Mut miks Jumala ja Jeesus on vääriä?

Koen Jumalan ja Jeesuksen vihaisina, syyttävinä, teen kaiken väärin; se mitä tunnen, koen... ja hekään eivät lopulta vastaa, Jumala on kuin, vihan liekki, joka karsii ja polttaa... ja kun et kykene Hänen suunnattomaan mahtavaan ylhäiseen, odotukseen... taivaaseen matkaajat ajavat mersuilla route 66 tietä pitkin leveä jenkkihymy kohti Jumalan valmistamaa Jeesusarkkia... ja vitsi, ajattelen, pidä tunkkis, mulla on parempaakin tekemistä.

Sitten peikkotyttö vaan kulkee yksin hyljättynä ja tekee matkaa, hieman soraisempaa tietä pitkin, mutta se on niittyleinikkipellon varrella ja siellä on ihan kiva kulkea.

Koin rakkautta, jota en olisi saanut tuntea, koitin taistella vastaan tunnetta, jota sen osannut sammuttaa, mitään ei tapahtunut sillä tavoin, mistä tämän palstan tyypit saisi kierolle mielelleen tyyydytystä.... ja toinen osapuoli oli järkevä, hän koitti sanoa, että se on väärin niin tuntea... mutta en osannut tuntea toisin, tein väärin Jumalan silmissä ja olen syyllinen... mutta en löytänyt keinoja, jolla olisin sammuttanut sen "liekin". En ole uskon arvoinen, se vaatiii kantajaltaan enemmän, muutenhan kaikki pilkkaavat, että mikä Jumalan mies tai nainen se sellainen on, joka ei toimi Jumalansa tahdon mukaan.

no tiesin, että olin vain epätoivoinen tapaus.

Sitten menetin uskoni, koska olenhan huora. the end of story. Olisin varmaan uskovainen ilman sitä episodia, nimittäin rakkaus sitä ihmistä kohtaan, oli suurempi kuin uskoni Jumalaan, loppuviimein.

Kuulostaa raskaalta kokemukselta, peikkotyttö. Voimia sen kanssa. Ootko saanut jutella tosta kenenkään kristityn kanssa? Kaikki eivät ymmärrä, mutta joku kypsä voisi...ehkä...


Kyllä miinäkin koen syylisyyttä siitä, et tahtoisin elämääni myös puolison...perheen...nyt just niim masentuneema näihin ei jaksa uskoa ja tuntuu, että just MINÄ en saa haluta, toiset vain, koska en ole pyhityksessä uskovien mielestä riittävän pitkällä enkä riittävän hyvä. Se on raskas kokemus ihmiselle, joka on kuitenkin yrittänyt wlää siivosti, olla kiltti, täyttää toisten asettamat vaatimukset elämälle. Teenpä niin tai näin, niin aina teen väärin. Ja kipeintä on se, että mulle on opetettu, kuinka Jumala siunaa oikein tekijöitä ja rankaisee väärästä. Sitten katson, kun jumalattomasti elävät menevät siunauksen tiellä kaasu pohjassa kiihdytyskaistas pitkin ja minä pyörin aina samoissa lähtöruuduissa. "Etsikää ensin..." on myös suosittu fraasi näissä, mutta itse en koe, että se pitäisi paikkaansa. Lisää vain suoritusmentaliteettia, mikä taas lisää väsymystä. Eikö kuitenkin Jumalan siunaukset ole lopulta siunauksia, hyvyyttä ilman ehtoja ja suorittamista, lahjana meille annettu? Jos ansioiden mukaan jaettaisiin, niin näkisin, että moni juttu olisi mennyt toisin monenkin Herdan miehen ja naisen kohdalla!

Voimia sinulle!

En keskustele siitä uskovien kanssa, paitsi tällä palstalla, voin kokea olevani, riittävän anonyymi, kait. Sitä ei ymmärrettäisi, niin kasvanutta uskovaa ei ole. :) Enkä sitä paitsi ole uskossa tai uskovainen, olen luopio, siksi kait sellaista uskon jättänyttä kuvataan.

Jumala ei pidä vääryydestä, Hän vihaa vääryyttä.

Aa, joo, okei. Luulin et jollain tasolla vielä oot, kun tulit tänne kommentoimaankin. Mut saahan sitä toki kommentoida ilman vakaumustakin.

Kyl mullakin on monesti olo, että en riitä enkä kelpaa, oon huono Jumalan silmissäkin, kun on tarpeita ja rajoja ja tunteita ja kaikkea. Vähin erin oon oppinu, että osittain kyse on täysin väärästä Jumala-kuvasta. Katsoin joskus youtubesta sen Isän rakkauskirje -videon ja hämmennyin, kun siinä sanottiin selvästi, et jotkut on voineet välittää ihan väärän kuvan Jumalasta...vasta nyt aikuisiällä pystyn näkemään esim oman äitini välittämän Jumala-kuvan olleen yks iso syy masennukseeni, joka on ollut piiloisena matkakaverina iät ajat. Mullekin Jumala on ollut rankaisija ja tuomitsija, vaatija ennen kaikkea. Ja sellainen, joka ei välitä mun tarpeista ja jolle pitää vain tehdä ja tehdä ja tehdä, vaikka voimat ois käytetty loppuun jo ajat sitten. Omia rajoja ei oo ollut, pelkästään Jumalalle pitää tehdä... siks oon kai ollu uupunut.

En ole varsinaisesti kristinuskoinen, enkä oikeastaan uskovainen sanan varsinaisessa merkityksessä.
Ihmiset puhuvat ja tietävät asioita, vaikka eivät tiedä tietävänsä ja on jotain jota voisi kutsua henkivalloiksi. Palstailu, on vastapaino oikealle elämälle, täällä voi kuluttaa turhuuteen aikaansa mielin määrin. Voin olla joko sekopää uskoni kanssa tai ehkä uskonkin yliluonnollisiin, eikö olisi kiva, jos se olisi jotain hyvää, eikä pahaa? Hyvä ei vaadi veriuhreja ristillä, koska sellainen ei ole hyvä Jumala, joka uhraa ihmisiä.

Isän rakkauskirjevideot on sellaista höttöä :)

"Sen juttu tosin opetti, että tosiaan, suvun mieltymykset saa nyt jääd syrjään."

Hyvä.
Luin aloituksen ja muutaman kommentin ja nyt törmäsin aiheeseen uudelleen. En jaksanut kahlata koko ketjua. Jos keskustelu sai sinut tuohon johtopäätökseen, niin eipä ollut aloituksesi turha.
Olet aikuinen ihminen kuten ystäväsikin. Jos ette toimineet vastoin omia periaatteitanne tai moraalianne, niin kenelläkään ulkopuolisella ei ole mitään oikeutta osoittaa teitä sormellaan.

Siteeraan Raamattua entisenä uskiksena muistin varaisesti: "Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa, sillä oman isäntänsä edessä hän on joko seisova tai kaatuva. Ja hän on pysyvä pystyssä, koska hänen isäntänsä on voimallinen hänet pystyssä pitämään."

Minun uskoni loppu alkoi juurikin uskovien tekopyhyydestä. Isien perinnäissäännöt ylittivät Raamatun sanan ja seurakunnan sisäisten sääntöjen rikkojia painostettiin, vaikka heidän omatuntonsa olisi ollut Raamatun sanan edessä puhdas. Selkään sidottiin raskaita vaikeasti kannettavia taakkoja ilman Raamattuun pohjautuvaa perustetta. Minun ratkaisuni oli nostaa kytkintä. Sinun on varmaan joku muu, mutta ei sinun tarvitse alistua ihmisten mielivaltaan, jos ja kun omatuntosi on puhdas.

Toivon sinulle onnea, että löydät vielä hyvän puolison.
( Ja miksi yhden pitäisi päästä sen helpommalla kuin muidenkaan ;-) Ei se avioelämäkään aina niin auoista ole)

Tätä ilmiötä just mietin. Mahtaako olla ihme, että seurakunnan ovi käy ulospäin, jo toisille ollaan siveyspoliiseina? Niin kuin tuolla jossain kohtaa kerroin, normaali arkeni, työni, elämäni, mikään ei kiinnostanut näitä asioihini puuttuvia ihmisiä. Olin kuin ilmaa, kun olin ja olen nyt sinkku. Mut heti, kun oli pelko puolestani, mentiinkin kiihdytyskaistaa pitkin suoraan immenkalvolle! Se ei ole rakkautta tai rakkaudellista huolta, se on ylivastuullisuutta ja ahdistumista asioista, jotka ei ulkopuolisille kuulu.

Oisin ehkä ite joskus nuorempana saattanu kummeksua tai olla tuomitseva mielessäni vastaavassa tilanteessa, mut koskaan en oo ite rohjennut puuttua toisten ratkaisuihin. Ja tiedän, että hellarissa/vapiksessa monet elää ns miten sattuu eikä siitä tehdä numeroa. Sellaiseksi se on mennyt. Minä nyt vaan satuin "jäämään kiinni".

En halua luopua uskosta ja Jeesuksesta, mut just em.kaltaiset keissit, joissa yksi synti nostetaan yli muiden ja laitetaan selkä seinää vasten, pistää kiukun pintaan, en sille mitään mahda. Kiitos ex-uskis, kun jaoit tarinasi! Tätä tarkoitin rajattomuudella...

LonelyGirl kirjoitti:

Tätä ilmiötä just mietin. Mahtaako olla ihme, että seurakunnan ovi käy ulospäin, jo toisille ollaan siveyspoliiseina? Niin kuin tuolla jossain kohtaa kerroin, normaali arkeni, työni, elämäni, mikään ei kiinnostanut näitä asioihini puuttuvia ihmisiä. Olin kuin ilmaa, kun olin ja olen nyt sinkku. Mut heti, kun oli pelko puolestani, mentiinkin kiihdytyskaistaa pitkin suoraan immenkalvolle! Se ei ole rakkautta tai rakkaudellista huolta, se on ylivastuullisuutta ja ahdistumista asioista, jotka ei ulkopuolisille kuulu.

Oisin ehkä ite joskus nuorempana saattanu kummeksua tai olla tuomitseva mielessäni vastaavassa tilanteessa, mut koskaan en oo ite rohjennut puuttua toisten ratkaisuihin. Ja tiedän, että hellarissa/vapiksessa monet elää ns miten sattuu eikä siitä tehdä numeroa. Sellaiseksi se on mennyt. Minä nyt vaan satuin "jäämään kiinni".

En halua luopua uskosta ja Jeesuksesta, mut just em.kaltaiset keissit, joissa yksi synti nostetaan yli muiden ja laitetaan selkä seinää vasten, pistää kiukun pintaan, en sille mitään mahda. Kiitos ex-uskis, kun jaoit tarinasi! Tätä tarkoitin rajattomuudella...

Lue lisää

Näin aluksi, pahoitteluni siitä mitä olet joutunut kärsimään tilanteessasi ja vaikka normaalisti voi sanoa "Eihän se heille kuulu", se on paljon vaikeampaa kun kyseessä on oma perhe ja uskonto...

Valitettavasti melko usein ihmiset tosin tuomitsevat muita vahvistaakseen omaa tuntemustaan siitä että erottaa "hyvän ja pahan" ja siten vähentää omaa epävarmuuttaan.

Kiitos kommentista! Olen elänyt nyös sellaisen seurustelun, jossa mies pelkäsi hipaistakaan. Meillä ei juuri koskaan ollut mitään fyysistä eikä kyllä henkistäkään läheisyyttä. Se oli todella kamala suhde. Varnaan siksikin päätin, että suostun sille miehelle, joka tuon aihepiirin suhteen on sinut.

Nuhteettomuus koskee erityisesti pastoreita (nuhteeton yhden vaimon mies).

Miksi ei puhuta hell.pastoreiden nuhteettomuudesta?
Pastorit saisivat todistaa että ovat menneet naimisiin neitsyeen eikä huorintekijän kanssa.

Hoosea meni naimisiin porton kanssa. samoin Salmon, josta tuli eräs Jeesuksen sukutaulussa.

Miksi kehoitatte "lonely girlia etsimään anteeksiantoa, kun hän ei ole mitään rikosta tehnyt!

Jo Mooseksen laki vaati oikeuteen todistuksen siitä että oli todella rakasteltu, eikä vain pussailtu tai nukuttu vierekkäin. Kehoittakaa sen sijaan kovasydämisiä "ystäviä" etsimään anteeksiantoa!
Jos he olisivat toimineet oikein ja todella luulleet että oli vaikka rakasteltu, heidän olisi pitänyt onnitella nuorta paria siitä että olivat löytäneet toisensa, ja tuoda kukkia! Silloin meillä olisi kenties uusi onnellinen perhe siinä seurakunnassa.
Tietysti yksinäinen tyttö olisi sanonut: "ei me silleen..." Toiset olisivat voineet rohkaista: "No miksi ette! Tehän sovitte hyvin yhteen!"

Kun luet tän ketjun kokonaan, huomaat, ettei tuollainen ole mahdolista näillä kapean maailmankuvan ihmisillä. Kivet lentelevät, monikaan ei tajunnut ilmeisesti edes sitä, että maaliin asti ei menty. Eikä se näitä kiinnosta; saivathyvän syyn tuomita ja vaatia minulta ehdottomasti heidän rajojensa mukaan toimimista. Ei näissä asioissa saa näköjään ajatella omilla aivoillaan saati tehdä ratkaisuja sen mukaan. Toistan itseäni: ei ihme, että seurakunnissa ovi käy...

Hellaripastorien perään kyselijälle taas sanoisin, että näissä piireissä käsitykseni mukaan tehdään kaikenlaista, mutta kiinni ei saa jäädä. Siksi tuntuukin pahalta, että tämä yksi pieni asia nostettiin kepinnokkaan ikään kuin pahemmasta ei olisi tiedettykään - eikä ilmeisesti ole tiedetty! On siis hellarityttöjä, jotka ovat eläneet ties miten sattuu miehen kanssa ja sunnuntaina pitävät hymyssä suin pyhäkoulua lapsille. On ylistyksenjohtajia, joiden suhde seksiin ennen avioliittoa on, että mitä vaan voi tehdä, kunhan ei tuu raskaaksi.

Että näin nää menee...

Kun olin nuori, minulla oli läheinen suhde erääseen tyttöön, vaikka se suhde salli vain hyväilyt vyötärön yläpuolelta. Minusta oli ihana hyväillä hänen rintojaan, enkä siinä mitään pahaa nähnyt. En luvannut koskaan mitään enempää kuin läheisyyttä, hän oli minua useamman vuoden vanhempi, enkä ajatellut yhteiselämää loppu iäkseni.

Silloin olin vielä niin pimeä etten ymmärtänyt että voi olla hellä monta kohtaan, kunhan ei haavoita. Tapasin toisen tytön toisella paikkakunnalla, ja kun suhteeni häneen oli vakavampaa laatua ja hänestä tuli vaimoni, kirjoitin uudesta suhteestani tälle ensimmäiselle tytölle tavallaan lopettaen suhteemme, joten hän pettyi valtavasti. Luulin silloin että näin oli normaalia.

Nyt olen vuosia miettinyt asiaa. Vaimoni oli mustasukkainen, joten hän ei sallinut minulle mitään yhteydenpitoa aikaisemman tytön kanssa, mutta täytyykö se olla näin?

Eikö olisi ollut parempi että olisin saanut jatkaa ystävyyttäni tämän ensimmäisen tytön kanssa ja pitää häntä perhetuttavanamme? Olisin varmasti rakastanut vaimoani enemmän, jos hän ei olisi pitänyt minua yksityisomaisuutenaan. Olisimme voineet tavata toisiamme ja halata toisiamme, emmehän me lapsia aikoneet tehdä.
Olen tullut siihen tulokseen että mustasukkaisuus on suurta itsekkyyttä. Olen antanut vaimoni tavata ketä hän haluaa ja olla ihastunut kehen hän on halunnut. Olen jopa kääntänyt hänen kirjeitään hänen kanssaan kirjeenvaihdossa olleille ulkomaalaisille pojille.
Vastalahjaksi en kylläkään ole saanut paljoakaan vapautta, en ole voinut kirjoitella kenellekään tytölle, koska vaimoni olisi sensuroinut minun postini,

Tietysti voi sanoa että minun olisi pitänyt ottaa kovempi ote, mutta naisilla on omat keinonsa. Kun olin töissä, puhelin oli jatkuvassa käytössä, ja kaikki tutut tiesivät enemmän minusta kuin minä itse.
Kerran piilotin hänen alushousunsa kun halusin vähän rakastella. Sain siitä moitteita appiukolta myöhemmin. Mitä se hänelle kuului! Sitäpaitsi vaimoni tarvitsi vain ottaa uudet vaatekomerosta.

Nyt olen oppinut ettei pidä puhua tai tehdä sellaista, mitä ei halua kaikkien tietävän. Kuinka paljon mukavampaa olisikaan jos voisi keskustella tunteista ja osoittaa hellyyttä toinen toisillemme.

Mustasukkaisuuskin on syntiä vai eikö ole?
Se voi olla erittäin ahdistavaa ja narsismia.
Kukaan ihminen ei voi omistaa toista.
Mustasukkainen haluaa alistaa ts. vallankäytöstä on puhe.

Ellet ole tietoinen siitä mitä ostat, ostat sian säkissä! Viinereitä olet varmaan syönyt ennenkin, jotet tiedät miltä ne maistuu ennenkuin ostat. Tunnetko tytöt yhtä hyvin? Silloin sinulla ei ole tarvetta tutkia, otat vaan yhden joukosta ja olet tyytyväinen!

Jos sinusta on rakkaus ja hellyys rumaa, varoita tyttöjä ennenkuin rupeat seurustelemaan!

Minun vaimoni rukoili että pääsisi irti seksuaalisista haluistaan. Nyt hän on onnistunut, eikä anna pusuakaan kuin kerran pari vuodessa. Jos istun hänen vieressään, tai annan hänelle kaulat, ei mitään reaktiota!
Kyllä on pitkäveteistä. Onneksi kaikki eivät ole sellaisia näkemykseltään. Minusta tuo on kaukana todellisesta rakkaudesta!

Hyvää kesää sinulle, lonely girl! Kiitos että valaisit tätä ongelmaa ja kristittyjen asenteita. Olen iloinen että kerroit kokemuksiasi.

Jos aloittaja on käyttänyt entisaikojen siveysvyötä, joka hänelle on puettu seurakunnan toimesta, niin vain siinä tapauksessa voi ottaa sulhon yökylään. Mutta seurakunnan toimesta myös pariskunnan luo majoittuu ns. esiliina, joka huolehtii että yökyläily on kaikin puolin siveellistä ja säädyllistä. Tilanteesta raportoidaan seurakunnan kokouksessa.