ikävintä

tylsää..ja paljon on asioita nykyään muuten kuin ennen..Ihmisten vuorotyö ainakin tekee mahdottomaksi pitää perjantaita siivouspäivänä. Ja onhan se tietysti periaatekysymyskin..moni lähtee viettämään vkloppua kapakkaan jo hyvissä ajoin..Toinen tympeä työ on saunan pesu..vaikka on vehkeitä ja laitteita...

Luulenpa että näillä ihmisillä täällä koti on paljon tämän virtuaalin ympärillä.
Leikisti tehdään kotitöitä mutta istutaan kuitenkin koneen vieressä aamusta iltaan.

Ehkä oikeamman kuvan kodista - ennen ja nyt - saisi jos kysyisi tuota asiaa kadulla...

Et kai sinäkään plung ehdi nykyään paljon silitellä tältä hommalta...

Lapsuuskotonani siivottiin aina lauantaisin ja se tapa "periytyi" minullekin ja on periytynyt aikuisille lapsillenikin. Jos en siivoaisi lauantaina niin se homma jäisi tekemättä eli minulle se on pakko, muuten kämppäni (koti) olisi hävityksen kauhistus. Kun puuhaan ryhtyy kiukkuisena niin siinäpä imuroin, luutuan, pyyhin pölyt. Jälkeenpäin on kyllä mukava olo.

Minun inhokkipuuha on myös silitys, mutta valitsen aina kun vain mahdollista vaatteet, joita ei tarvi silittää. Eri asia miehillä esim. kauluspaitojen kanssa.

Kotitöistä pidän ruuanlaitosta ja kukkien hoitamisesta (ne tosin joskus kupsahtavat kun liikaa niitä suihkuun kannan eli liika vesi ei ole hyväksi).

Joten huomenna puran viikon kiukut siivoamiseen!

kaikki muu hoituu mutta se silitys... on
ainut mitä en tee, jos ei ole pakko ja silloinkin yritän sen jollekin toiselle livauttaa. :)

on ihan mukavaa, siinä samalla katselet tv:ta tai kuuntelet radioita/muita asunnussa olijoita, keskustelet ja hyvässä lykyssä näitä kaikkia yhtäaikaa.

Silitys on vastahakoisin homma.Teen päivät pääksytysten työssäni sitä,mutta kotona se on kuin tervan juontia.

Silitys on ihan jees. Kuten täällä mainittiinkin samalla voi kuunnella radiota ja seurustella. Minusta on ikävin se hetki, kun on "hiki päässä" laittanut hyvää ruokaa ja sitten porukka hajaantuu kylläisinä kuka minnekin. Siihen jää emäntä kuin nalli kalliolle likaisten astioiden ääreen.Korjaan ruoat pöydästä ja käytetyt ruokailuvälineet pesuun, alan hinkata patoja ja kattiloita puhtaiksi, ja siistiä paikkoja muutenkin. Ruoanlaitto on kivaa. mutta se jälkityö ei.

Asiasta on kyllä keskusteltu perheessä, mutta vähän huonolla menestyksellä.

Ikävintä ovat kaikki kotityöt, paitsi.....silitys on niistä mukavinta, jos pitää valita!! Nauratti, kun luin kirjoituksesi. Tasan ei käy asiat!

Inhoan ruoan laittoa, siivousta ja kaikkea mikä on tyypiltään samanlaista. Silittämisessä on jotain rauhoittavaa. Ja on ihana laittaa päälle silitetty vaate, tai painaa päänsä silitetylle tyynyliinalle.

Eikä se ole "hetkessä ohi", kuten syöminen.
Ihan kammottaa, kun on laittanut monta tuntia ruokaa, ja se on HETKESSÄ syöty!! Se tuntuu niin turhauttavalta! Ja kun se vielä menee lopulta viemäriinkin!!

Kaikki kotityöt on niin turhan tuntuisia, kun ne pitää toistaa koko loppuelämän ajan. Helpommalla pääsee, kun siivoaa vain kerran kuukaudessa, ja syö helppoa kuivamuonaa(EI Mustin murkinaa sentään!).

NIIN, tietysti...tämä EI käy perheelliselle. Minä elän yksin. JEE sille, paitsi se on tylsää välillä. Saisipa miehen, joka tekisi kaikki kotityöt. MINÄ voisin silittää!

ei enää kotitöistä voi puhua, mulla on enää vaan 75 neliötä entisen 240 sijaan joten ei enää tarvitse päivää varata siivoukseen.
Ruokaa ei niin vähää osaa keittääkkään kuin on tarve, joten koti on vaan lepopaikka.
Silittäminen on myös työ josta en pidä ja viikon aikana kerään silitettävät vaatteet komeroon, sitten sunnuntai-iltana, jolloin muutenkin alkaa "yleinenvitutus", kaivan vaatteet esiin ja alan silittämään samalla kun katson haluatko miljonääriksi ohjelmaa.