KKUNPIMENNYSTÄ SAA ODOTTAA VUODEN,

Tepastelin hetken pihalla kiikarit kaulassa.
Ihan pannukakku.
Nyt jyrisee ukkonen.
Vähän pelottaa, koska se voi olla todella raju.

Odotin ja odotin sitä kuuta....ei näkynyt vaikka taivas oli aika selkeä...viestittelin tyttären ja muiden kanssa ..kukaan ei nähnyt.. kunnes sitten vähän yli kaksitoista näkyi aika himmeänä...Lehdissä on ollut paljonkin kuvia siitä...
Tuli mieleeni sinun viinirypäleet...ovatko jo kohta syöntikelpoisia....no ei kai vielä...jotkut ainakin kasvihuoneissa kasvatettuja jo kehuu syöntikelpoisiksi...vihreätä lajiketta.

VÄÄRIN.
Seuraava kuun pimennys on JO tammikuussa.
Ei vaan taida näkyä suomen leveysasteella. Joten ei kun matkoja tilaamaan.

En nähnyt ikävä kyllä eilen illalla sitä punaista kuuta, mutta toissa iltana näkyi täysikuu oikein hienosti. Olis ollut kiva mennä eilen tuonne merenrannalle tsiikaan iltamyöhällä, vaan kun ei ollut sitä kaveria. Ja vaikka ei olisi sitä kuuta nähnytkään niin olisi ollut kiva pulahtaa lämpimään meriveteen.

En oikein ymmärrä, miten niin tavallisille luontoilmiöille keksitään raflaavia nimityksiä, niin kuin tämä "verikuu", ja silloin tapahtuu vaikka mitä hirmuista. Mutta kun se "verikuu" on pilvessä , niin on rauha maassa.
En kai minä milloinkaan ennen puoltayötä nukkumaan mene, ja silmät loin taivaalle, mutta harmaalta näytti, ei tullut maailmanloppua.
Kyllä minä hitsauskypärän kanssa katsoin muutama vuosi sitten auringonpimennystä,sitä osittaista.
En siitäkään ymmärrä, kun alakoulussa opettaja sanoi, että auringonpimennystä kannattaa mennä katsomaan kauemmaksikin. En varmasti mene, joka ilta se pimenee, talvella jo kolmen aikaan.
Telkkaristakin tli eilen amerikkalais-elokuva, jossa meinattiin räjäyttää Amerikka atomipommilla taivaan tuuliin. Se oli niin paksua pötyä, ettei niin tyhmää sakkia liene edes Amerikassa, tänään en ole telkkaria avannut.

Tuossa läheisellä laskettelurinteellä odotin ja oli siellä satakunta muutakin odottajaa.
Pilviverho lojui taivaanrannassa joten jouduttiin odottamaan, ennen kuin punainen kuu pilvestä ilmestyi. Kannatti odottaa, kirkkaalle taivaalle se mollottava kuu viimein paljastui kun maan varjo pikkuhiljaa edestä väistyi.

Helsingin Konalassa on multamäki,
asuin Konalassa nuoruudessani, olisiko osoite ollut Äestäjäntie yhdeksän tai yksitoista, onkohan siellä edes sellaista tietäkään olemassa, silloin siinä oli vanha talo, jossa oli ollut verhoomo, siinä edesmenneen verhoilijan työhuoneessa asuin yhden hauskan kesän.
Oli ihanaa syksyisin lähteä töihin, sain keräillä eväiksi päärynöitä vanhojen päärynäpuiden alta.

Enpä nyt nähnyt, mutta muistaako kukaan joskus 80-luvun loppupuolella ollutta kuunpimennystä? Se oli tosi komea kuparinpunainen ja roikkui taivaalla aika isona ja pitkän aikaa. Se on jäänyt niin elävänä mieleeni että enpä ole kaivannut sen jälkeen.