Kärsikö Michael Jackson narsismista?

Jackson oli lahjakas mies, mutta kehittyikö hänelle epäterve kaipuu mahtipontisiin tunnustuksiin ja nostatuksiin?

HIStory-patsaat, Earth Songin kaltaiset tekopyhät laulut, Neverland-koti joka oli kuin "paratiisi maan päällä".

Mutta vielä enemmän hänen tempauksensa, kuten se että hän ilmoitti seurustelevansa Rockin Kuninkaan tyttären kanssa. Oliko kyseessä aito rakkaus vai liiankin itsestäänselvä julkisuustemppu? Entä se kun Michael osti Beatlesin kappaleiden omistukset? Miksi hän halusi jatkuvasti samaistua popmusiikin muihin suuriin artisteihin ja pönkittää itseään samalla?

Onko kukaan muu kuin minä huomannut, että We Are The Worldin loppukertosäkeen toisto pyrkii olemaan "80-luvun Hey Jude"?

We Are The Worldin musiikkivideossa muut artistit esitellään varsin rutiininomaisesti, mutta kun Michael alkaa laulaa, nousee hänen hahmonsa ja äänensä esiin enkelimäisessä kirkkaudessa. Nämä ovat tietoisia valintoja.

Michael Jackson pyrki tavoittamaan kaikki yleisöryhmät hankkimalla levyilleen ja videoilleen vierailijoita, kuten kitaristeja, laulajia ja näyttelijöitä. Slash-fanit kuuntelevat jokaisen biisin jossa kitarasankari soittaa, Marlon Brando -fanit tsekkaavat mielenkiinnosta You Rock My Worldin videon, Vincent Pricen puheosuudet lisäsivät kaupallista potentiaalia Thriller-kappaleessa. Michael tiesi tämän varsin hyvin.

Lukemattomat suuret artitit, jotka pyydettiin Michaelin levyille, ovat vain Michaelin oman suuruudenfantasian täytettä. Name dropping -ilmiö äärimmillään.

Michael jopa nimesi adoptiolapsensa 80-luvun kilpakumppaninsa Princen mukaan.

Voin olla väärässä, mutta veikkaan, ettei miehen omakuva ollut vaatimaton, vaan ylenpalttinen ja korskea. Vertasihan hän itseään joskus jopa da Vinciin.