Jos syöt masennuslääkettä, lue tämä

Linkki Ylen juttuun:
https://yle.fi/uutiset/3-6173100

Lainaus tekstistä:
Psykiatri: Masennuslääkkeillä voi olla vaarallisia sivuvaikutuksia

Lääkintöneuvos varoittaa masennuslääkkeiden voivan kasvattaa vihaa ja aggressiivisuutta. Puoli miljoonaa suomalaista syö masennuslääkkeitä.
....
Viime vuosina saatujen yllättävien tutkimustulosten mukaan masennuslääkkeet eivät edes parantaneet potilaita. Lääkintöneuvos Tapani Sipilän mukaan lääkkeiden haitat säilyvät silloinkin.
- Sivuvaikutuksia näillä masennuslääkkeillä on ehdottomasti aina, mutta eivät ne aina paranna, hän muistuttaa.
1
Ilmoita


niin eikös monet näistä massamurhaajista syönyt juuri masennuslääkkeitä. masennyslääkkeet vievät tunteet joka helpittanee hommaa.
8 VASTAUSTA:
Kyllä tuollaisia tutkimuksia on tehty ja totta tuo taisi olla.
Tuokin linkki todistelee, että kasvattaa vihaa ja aggressioita.
Sekoittaa siis kunnolla pääkopan ja paluuta ei taida olla.
Nuo lääketehtaat ja jakajat tulisi kai asettaa vastuuseen.
monilla työttömillä on bipolaariseen mielialahäiriöön kuuluvia oireita, mania-vaiheeseen saattaa kuulu viha tai systeemin paranoidinen epäily. tällaiset ihmiset on syytä ohajata hoitoon hyvin varhaisessa vaiheessa- työelämään heistä ei ole
sosiaaliterapeutti kirjoitti:
monilla työttömillä on bipolaariseen mielialahäiriöön kuuluvia oireita, mania-vaiheeseen saattaa kuulu viha tai systeemin paranoidinen epäily. tällaiset ihmiset on syytä ohajata hoitoon hyvin varhaisessa vaiheessa- työelämään heistä ei ole
Ihanko totta? Täytyy sanoa että yleistys työttömien suhteen on saanut aivan ihmeelliset mittasuhteet....monilla ei nimittäin ole muuta kuin halu saada töitä.........jos nyt kerran yleistetään. Ja minä jäin tätä lukemaan kun työkavereissa on noita pillerinsöyjiä; lihovat ja voivottelevat, jatkuvaa väsymystä ja saamattomuutta. Eli toiset sitten tekee työt.
Purkin kyljessä on selvästi kirjoitettu ettei Pippelit ja Pimpit enää tunne mitään joten kai se alkaa vituttaa enemmän kuin alkuperäinen asia? Mirtatzapin(tai sinepäin oli nimi)
eiseisoei kirjoitti:
Purkin kyljessä on selvästi kirjoitettu ettei Pippelit ja Pimpit enää tunne mitään joten kai se alkaa vituttaa enemmän kuin alkuperäinen asia? Mirtatzapin(tai sinepäin oli nimi)
Ne kun vie "himon tunteen,kiihkon,panetuksen tunteen" PÄÄKOPASTA...
sosiaaliterapeutti kirjoitti:
monilla työttömillä on bipolaariseen mielialahäiriöön kuuluvia oireita, mania-vaiheeseen saattaa kuulu viha tai systeemin paranoidinen epäily. tällaiset ihmiset on syytä ohajata hoitoon hyvin varhaisessa vaiheessa- työelämään heistä ei ole
Monilla työttömillä ...... Ja työllisillä jopa Nokian entisellä toimitusjohtajalla Kari Kairamolla oli tuo sairaus. Jotta silleen.
eiseisoei kirjoitti:
Purkin kyljessä on selvästi kirjoitettu ettei Pippelit ja Pimpit enää tunne mitään joten kai se alkaa vituttaa enemmän kuin alkuperäinen asia? Mirtatzapin(tai sinepäin oli nimi)
paremmat tulokset saataisiin kun sähköshokkihoito otettaisiin laajempaan käyttöön jos bipolaarisen alkuvaiheessa

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

kamalaakamalaa kirjoitti:
Kyllä tuollaisia tutkimuksia on tehty ja totta tuo taisi olla.
Tuokin linkki todistelee, että kasvattaa vihaa ja aggressioita.
Sekoittaa siis kunnolla pääkopan ja paluuta ei taida olla.
Nuo lääketehtaat ja jakajat tulisi kai asettaa vastuuseen.
Paatero pitää laittaa vastuuseen ja lopputili perään.Akka on "soitimella" kuin yli-ikäinen teini(Väisänen) ja auttaa ihmisiä mieliala-lääkkeillä.Monia kokeiltu eikä mikään ole käynyt,päinvastoin vain kipuja ja haittoja sivuvaikutuksista.Ei prkl ymmärrä mitään diagnoosien päälle,ymmärrä miten tutkittaisiin.Väittää vain ettei ole resursseja,pitäisi mennä lapsuuteen asti...pitäisi mutta ei tee mitään.Reseptejä ja multa rahan menoa turhaan,aikaa menee ja hauta lähenee !!!!!!!!
+Lisää kommentti
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/vahvaa-masennuslaaketta-maarataan-nuorille-varoituksista-huolimatta/1902402#gs.zJ9SHJI

Lääkintöneuvos Tapani Sipilän mielestä lääkärit eivät ole riittävästi tiedostaneet nuorille myönnettyjen masennuslääkkeiden sivuvaikutuksia.

Sipilän arvion mukaan Suomessa jopa 10 000 alle 19-vuotiasta syö niin sanottuja SSRI-lääkkeitä, jotka vahvistavat aivojen serotoniinin vaikutusta. Suomessa Kauhajoen ja Jokelan kouluampujat sekä Hyvinkään ampuja käyttivät SSRI-tyyppistä masennuslääkettä.

– Lääkkeestä varoitetaan, ettei sitä tulisi käyttää lasten ja nuorten hoitoon, koska se lisää itsetuhoisuutta, myös vihaa on havaittu. Jos lääkehoito kuitenkin aloitetaan, sitä tulisi valvoa hyvin tarkasti, Sipilä sanoo.
1 VASTAUS:
Lääkärien pätevyys ollut laskussa viimeiset 20 vuotta. Todella huonoja kokemuksia, ulkomailta tulleet lääkärit pääasiassa parempia.
+Lisää kommentti
Keskusteluapu ja terapia auttavat tutkitusti masennukseen. Niitä ei ole saatavilla riittävästi. Silloinkin kun on tärkeää henkilökemiat ja että asiakas kokee saavansa riittävästi tukea ja tulevansa ymmärretyksi.

"Lääkkeitä" eli keskushermostoon vaikuttavia huumeenkaltaisia aineita suostutaan syömään koska ei ole muutakaan vaihtoehtoa, ja psyykkinen kipu on liian suuri kestettäväksi. Muita vaihtoehtoja kuitenkin voitaisiin järjestää, jos haluttaisiin.

Terapiaa kannattaa hakea. Esimerkiksi Kelan kuntoutuspsykoterapiaa. Siinä voi valita terapeuttinsa ja käydä kaksi kertaa viikossa 2,5 vuoden ajan. Katso esim. tästä:
https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia
3 VASTAUSTA:
Minä olen kipu kroonikko eli neljännes kropasta kasvainta ja minun tuurilla kaikki kipua välittävät hermot ym, ovat pahemmin pinnassa kuin Huutokauppa Keisarilla. Tradolan koko ajan ja kolme kovaa mukana,siihen Xanos 1mg jota pystyn hallitsemaan tauottamalla toisin kuin väitetään. Olen tutkinut apotheca.org juttuja ja en pysty käsittämään miten joku ottaa pari Lyricaa ja on "olot"heti päällä? Kävin juuri tuoreella Lääkärillä joka sanoi ettei itse pystyisi edes toimimaan minun lääkityksellä. Ymmärrän kyllä kaikki parikymmentä lääkettä suunniteltiin juuri sen varaan etten mene rajalle jolloin vaikutukset loppuu,,eli tauotan eri lääkkeellä. Kyse oli luottamuksesta potilaaseen ja varsinkin kun katkaisin alkoholin käytön laakista kaksikymmentä vuotta sitten,ei siitäkään mitään oloja ei oireita,ja siinä tulee tämä henkinen kantti jota minullaei takuulla ole enempää kuin muillakaan en vain halua jotain ja se on seis. Henkinen kipu syntyy aina jostain fyysisestä.
Täälläkin yks kipukroonikko , Tramadol vuosikaudet käytössä plus muut jyväset. Krooninen kipu ja siitä johtuva masennus. Ei juurikaan apua mistään lääkkeestä. Lapuan Buranaa en ole vielä kokeillut.
+Lisää kommentti
Saako jollain masennuslääkkellä aloite kyvyn takaisin? et pystyis käymään jossain
6 VASTAUSTA:
Ei, mutta aloitekykyä kyllä heikentää tai vie kokonaan vaurioittamalla otsalohkoa.
eig8tf kirjoitti:
Ei, mutta aloitekykyä kyllä heikentää tai vie kokonaan vaurioittamalla otsalohkoa.
voiko otsalohkon vaurioita korjata? kiitos
hei1111 kirjoitti:
voiko otsalohkon vaurioita korjata? kiitos
Ei voi. Luonto niin sanotusti korjaa sen minkä korjaa. Loput jäävät. Niiden kanssa on opittava elämään.
SSRI-lääkkeet tuovat kyllä oikein valittuna kovasti aloitekykyä takaisin mutta vaativat kärsivällisyyttä.
"Otsalohkotrolleista" en paljoa perustaisi...
Itse sain aloitekykyni takaisin Elvanse valmisteella. Tuo kyllä muuttuu elimistössä amfetamiiniksi ja ADHD diagnoosilla määrätty, mutta vie vaikutusajakseen masennuksen mennessään ja tuo aloitekyvyn takaisin. Pidän välillä pitkiäkin taukoja. Masennuslääkkeet aina vain pahentaneet oloa.
kreivi.von.home kirjoitti:
Itse sain aloitekykyni takaisin Elvanse valmisteella. Tuo kyllä muuttuu elimistössä amfetamiiniksi ja ADHD diagnoosilla määrätty, mutta vie vaikutusajakseen masennuksen mennessään ja tuo aloitekyvyn takaisin. Pidän välillä pitkiäkin taukoja. Masennuslääkkeet aina vain pahentaneet oloa.
Noita munkin pitää saada mutta Paatero on tyhmä.Aloitekykyä eikä prkl vttu mitään masennus tms. lääkkeitä mitkä vain pahentavat tilanteen.6-vuotta hakenut julkiselta puolelta apua,ei mitään.Pitää mennä varkaisiin että pääsisi yksityiselle,tai vankilaan !!!!!!
+Lisää kommentti
Erään Cochrane-tutkimuksenhan mukaan masennuslääkkeet kaksinkertaistivat itsetuhoisuutta ja aggressiivisuutta ihan terveillä koehenkilöillä:

"In a systematic review of placebo-controlled trials in adult healthy volunteers, we showed that antidepressants double the occurrence of events that the FDA has defined as possible precursors to suicide and violence, odds ratio 1.85 (95% CI 1.11 to 3.08)(3). The number needed to treat to harm one healthy adult person was only 16 (95% CI 8 to 100)."

Toisin sanoen pitää hoitaa 16 potilasta, jotta yksi kärsii itsetuhoisuudesta tai aggressiosta. Vaikutus on havaittavissa kaiken ikäisillä potilailla. Aiheuttavat paniikkohäiriöitä, akatisiaa, vihamielisyyttä, impulsiivisuutta, aggressiivisuutta sekä hypomaniaa ja maniaa.

https://www.bmj.com/content/358/bmj.j3697/rr-4

Hyvä, että lääkintöneuvoskin on herännyt tähän ilmiöön.
12 VASTAUSTA:
Niin mutta onko itsemurhat (+yritykset) ja aggressio (väkivalta-ja henkirikokset) lisääntyneet samassa suhteessa masennuslääkkeiden käytön suhteen? En puolustele lääkkeitä, heitin pohdinnan.
No jos ne aiheuttavat ihmisillä akatisiaa ja psykooseja, niin luuletko tosiaan, että ne eivät johtaisi joissakin tapauksissa itsemurhaan? Jos lääke aiheuttaa tunteen, että et siedä olla omassa ihossasi, et pysty olemaan paikallasi ja ainoa keino päästä pois tuosta olotilasta on kuolema, niin todennäköisesti joku myös toteuttaa vahvan mielitekonsa. On myös raportoitu pakkomielteisistä aggressiivisista ajatuksista, joissa ihminen saa päähänsä jatkuvasti äärimmäisen vihamielisiä ja itsetuhoisia mielitekoja. Olisi jotenkin epäloogista myös olettaa, että jos lääkkeet ovat yhteydessä itseutuhoisiin ja agressiivisiin ajatuksiin, ne silti jotenkin suojelisivat itsemurhilta. Itse asiassa SSRit olivat erään tutkimuksen mukaan ainoina psykotrooppisina lääkkeinä yhteydessä tapahtuneisiin väkivallantekoihin. Edes neuroleptit, joiden käyttäjät mielletään väkivaltaisemmiksi kuin SSRi-lääkkeiden käyttäjät, eivät olleet yhtä vahvasti yhteydessä väkivaltaan.

Tosin täysin ristiriidatonta tietoa ei ole saatavilla, koska lääkeyhtiöt systemaattisesti salaavat tutkimuksissaan tapahtuneita itsemurhatapauksia, kutsuvat niitä muilla nimillä (esim. muu "haittavaikutus"), valikoimalla tutkimuksiin potilaita, joilla on pienin itsemurhariski. Yksi tapa on liiotella plasebolla olevien koehenkilöiden itsemurhia ottamalla koetta edeltävät itsemurhat mukaan tutkimukseen, mutta sivuuttaa lääkityksellä olevien koehenkilöiden itsemurhat. Eräs mies tappoi yhdessä tutkimuksessa paroksetiinilla ollessaan koko perheensä, mutta tämä oli ilmeisesti sen verran pieni sivuseikka, että tapahtumaa ei kirjattu tutkimustuloksiin. Esimerkiksi David Healy (2003) analysoi Khan et. käyttämän datan perusteella itsemurhatapauksia SSRI-lääkityksellä. Khan et. al (2001) tutkimuksen mukaan itsemurhat eivät olleet yhteydessä lääkitykseen. Omassa analyysissaan Healy otti huomioon sen, että lääkeyhtiöt olivat vääristelleet dataa mm. juurikin ottamalla ennen kokeen alkua tapahtuneet itsemurhat plaseboryhmässä huomioon. Ristitulosuhde eli riski sille, että lääkitys lisäsi itsemurhariskiä, oli hänen analyysinsa mukaan 2,26 (95 % luottamusvälillä). Eli itsemurhariski oli yli kaksinkertainen verrattuna plaseboa käyttäviin potilaisiin. No meta-analyyseissa ei tällaisia vääristymiä korjata, vaan lääkeyhtiöiden jukaisema data otetaan annettuna. Siksi ei ole välttämättä vahvaa systemaattista näyttöä itsemurhien ja lääkkeiden yhteydestä.
https://yle.fi/uutiset/3-9681037
https://www.hs.fi/tiede/art-2000002768112.html
https://findikaattori.fi/fi/57
https://yle.fi/uutiset/3-10024459
https://yle.fi/uutiset/3-7553310

Olen samaa mieltä, mutta noista linkeistä näkee että asiat ei ole yksiselittäisiä. Henkirikosten määrä on pienempi kuin koskaan ja väkivaltarikollisuus on vähentynyt. Seksuaalirikosten määrä on noussut kuitenkin. Itsemurhariskiä kasvattaa (ssri-lääkkeen ohella) hlbt-vähemmistöön kuuluminenkin. Tätähän monesti tutkijat eivät halua nähdä riskitekijänä. Joku aika sitten luin suomalaisesta naisesta joka oli yrittänyt itsemurhaa kahdesti. Syynä ettei voi saada biologisesta syystä omia lapsia (ei hlbt). Terapian kautta päässyt elämässä onneksi eteenpäin.Perhesurmia yms. on tehty paljon ennen ssri-lääkkeiden kultakauttakin. Murha.info-sivulla kattavasti tästä tietoa. Götschen kirjat olen lukenut joten tajuan lääketeollisuuden intressit ja tutkimustulosten vääristelyn. Kysymys on myös paljon siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja syy-seuraussuhteiden muodostaminen omalla tavallaan on mahdotonta.
Masennuslääkkeet voi aiheuttaa itsemurhia, vaikka jotkut psykiatrit toista väittävätkin.
Syitä mitä minulle tulee mieleen ovat mm. nämä:

* manian puhkeaminen masennuslääkkeiden seurauksena. Tämä voi johtaa myös lisälääkityksiin (jotka voivat saada jotkut voimaan vielä huonommin) tai jopa pakolla tapahtuvaan tahdonvastaiseen traumatisoivaan hoitoon, minkä todenteolla uskon altistavan itsemurhille ja monissa tutkimuksissa itsemurhariski seuraa sairaalahoitoa, kenties juuri siellä hyödynnettävien jopa nöyryyttävien, pakottavien ja lääkekeskeisten "hoitotapojen" takia. Usein lääkkeiden aiheuttama mania nähdään potilaan "pinnan alla" kytevän bipolaarisuuden aiheuttamaksi, vaikka tätä voisi todellakin lähestyä myös toiselta kantilta. Psykoaktiiviset aineet voivat aiheuttaa joissakin hieman arvaaamattomia seurauksia. Onko alkoholin aiheuttama humala merkki jostain piilevästä sairaudesta? Tästä perpektiivistä minä katsoisin asiaa.

* akatisia. Tila jonka kamaluuden voi tajuta vasta oikeastaan koettuaan sen. Tunne ettei voi olla paikoillaan tai nahoissaan, voimakas sisäisen levottomuuden kiduttava tunne kehossa joka voi tuntua siltä että kuolema on ainut vaihtoehto. Voi sisältää tunnetta että kehoa sisäisesti "kihelmöi" ja pakottaa niin että paikallaan oleminen, istuminen tai makaaminen (ja nukkuminen) voi olla mahdotonta. Kuin koko kehossa oleva levottomat jalat oireyhtymä, missä mikään asento ei tuo helpotusta. Siihen voi sisältyä voimakas kiihtyneisyyden ja kauhun tunne.
kenties yhteydessä väkivaltatapauksiin? Itsemurha-ajatusten ajatellaan liittyvän vain nuoriin masennuslääkityksillä, mutta akatisia voi tulla kaikenikäisille. Pahinta on, jos ihmiset eivät tajua tämän liittyvän lääkitykseen eivätkä ymmärrä mikä heitä vaivaa. http://missd.co/#whatis https://www.youtube.com/watch?v=vcy-oDM5XHs https://www.youtube.com/watch?v=JWDtSGJI1hs

* PSSD ja tunteiden latistuminen. Jopa pysyvänä lääkkeen lopetuksen jälkeen jatkuvat seksuaaliset ongelmat joka voi sisältää jopa täydellisen seksuaalisen haluttomuuden ja kyvyttömyyden seksiin tunnottomuuden, seksiin liittyvän mielihyvättömyyden, kiihottumiskyvyttömyyden, orgasmittomuuden tai haluttomuuden takia. Tämä voi tuntua siltä kuin itsestä olisi riistetty pois jotain mikä kuuluu ihmisyyteen hyvin luonnollisena asiana, aiheuttaa surua ja alakuloa, turhautumista, hämmennystä ja oloa kuin olisi kummajainen. Myöskin aiheuttaa ongelmia parisuhteisiin tai parisuhteen muodostamiseen. Varsinkin nuorilla ihmisillä tällainen varmasti on hyvin tuhoisaa psyykelle, vaikkakin lääkkeitä kylvetään kaikenikäisille, nuorillekin. Joidenkin näkökulmien mukaan SSRI - lääkkeistä saa tilastollisesti todennäköisemmin seksuaaliongelmat kuin apua masennuksen. Joillakin epäonnisilla negatiivinen seuraus seksielämään on pysyvä. Joidenkin näkökulmien mukaan SSRI lääkkeet voi viedä kykyä ihastua ja latistaa tunteita. Kenties PSSD ja seksuaaliongelmat sekä tunteiden latistuminen ovat saman kolikon kaksi eri puolta, kyse on samasta ilmiöstä erilaisine ulottuvuuksineen. https://rxisk.org/post-ssri-sexual-dysfunction-pssd/ https://rxisk.org/a-pssd-story/ https://www.theguardian.com/lifeandstyle/2018/jun/08/my-life-in-sex-after-taking-antidepressants-my-genitals-felt-numb

*Vieroitusoireet ja riippuvuus. Suurelle osalle potilaista tulee vieroitusoireita, monelle lievänä, mutta osalle vaikeampana. Kaikille ei ole mainittu riippuvuuden synnystä ja vieroitusoireista määrätessä lääkettä, joten ne voi tulla yllätyksenä. Psykiatrit ovat yrittäneet kieltää riippuvuuden, mutta monet potilaat kokevat toisin. Riippuvuus voi tarkoittaa sitä, että yhdenkin annoksen jättämättä ottaminen aiheuttaa hirveän olon, ja lääkkeen alasajo voi olla hankalaa vieroitusoireiden takia,joten monet vain jatkavat lääkettä jo ihan tästä syystä. Vieroitusoireet, masennuslääkkeiden haittavaikutukset ja masennus voivat muistuttaa toisiaan paljon, joten voi olla että joissain tapauksissa masennuksen palaaminen ja vieroitusoireet sekoitetaan, etenkin kun usein masennuslääkkeiden vieroitusoireiden nähdään kestävän vain viikkoja, vaikka potilaskokemukset voivat osoittaa toista eli kyse on pitkäkestoisemmista oireista. Uskon, että tämän ulottuvuuden takia monen olotila voi heittelehtiä ja masennusjaksosta, joka voisi olla ollut lyhyt ilman lääkitystä, tulee vuosia kestävä ja kroonistunut lääkkeen monimutkaistaessa ongelmia vieroitusoire- ja riippuvuuspotentiaalinsa takia. Pahimmillaan vieroitusoireet ovat työkykyä ja toimintakykyä vieviä sekä paljon inhimillistä ja fyysistä kärsimystä aiheuttavia. Uskon vieroitusoireiden aiheuttaman olon heittelehtimisen, ahdistavienkin vieroitusoireiden ja hämmentyneisyyden mitä ihminen kokee lopettaessa tällaisia voimakkaita säännöllisesti käyttämiänsä aineita altistavan jotkut itsemurha-ajatuksille ja lisääntyville mt-ongelmille. Ihmisten kokemuksia vieroituksesta: https://www.survivingantidepressants.org/

Tässä jotain ajatuksia. Uskon että syitä miksi masennuslääkkeet aiheuttaa itsemurhia on muitakin
SSRI:t altistavat itsemurhalle USA:ssa.
https://www.madinamerica.com/2018/08/suicide-in-the-age-of-prozac/
Tuossa tilastoinnissa korostui Prozac, mutta esim. Kauhajoen koulumurhaaja käytti Seronilia.
http://www.ssristories.org
Noniin, koulusurmakortti taas vedetty esiin. Mikäs siinä, jos asiat haluaa nähdä noin mustavalkoisina.
madinamerica kirjoitti:
SSRI:t altistavat itsemurhalle USA:ssa.
https://www.madinamerica.com/2018/08/suicide-in-the-age-of-prozac/
Tuossa tilastoinnissa korostui Prozac, mutta esim. Kauhajoen koulumurhaaja käytti Seronilia.
http://www.ssristories.org
Tuo Robert Whitakerin artikkeli tuotiin aika hyvin esille, miten itsemurhien medikalisoiminen on ollut lukuisten tutkimusten mukaan maailmanlaajuisesti vastoin hypoteeseja positiivisesti itsemurhien kasvuun, ei niiden laskuun. Esimerkiksi vuonna 2016 Rajkuman yms. (2013) tutkivat, olivatko itsemurhien määrä ja psykiatrisen hoidon tarjonta (esim. psykiatrien ja sairaalapaikkojen määrä) yhteydessä toisiinsa. Otoksena oli 191 maata, jossa asui yhteensä 6 miljardia ihmistä. Tulosten mukaan itsemurhat olivat yleisempiä niissä maissa, joissa psykiatrista hoitoa oli paremmin saatavilla myös silloin, kun taloudelliset tekijät otettiin huomioon. Johtopäätöksissään tutkijat toteavat, että biomedikaalisen mallin korostuminen julkisessa terveydenhuollossa on yleinen virhe keskituloisten ja matalatuloisten maiden keskuudessa. Tällöin itsemurhien ehkäisyssä korostuu liikaa lääkkeiden määrääminen sen sijaan, että keskityttäisiin oikeisiin ongelmiin, kuten köyhyyteen, sosiaaliturvan puutteeseen, nälkään, veden puutteeseen yms. Heidän johtopäätöksensä oli, että "medikalisoimalla inhimillinen kärsimys sivuutetaan liiaksi taustalla vaikuttavat sosioekonomiset tekijät".

Se mitä psykiatrit pitävät "todisteena" SSRI-lääkkeiden ja itsemurhien välisestä negatiivisesta korrelaatiosta, on täysin selitettävissä muilla tekijöillä, kuten esim. itsemurhavälineiden eli aseiden saatavuudella, työttömyystilastoilla jne. Tämä korrelaatio ei ole ekologisten tutkimusten mukaan systemaattinen, toisin sanoen SSRi-lääkkeiden käyttö ei ole systemaattisesti yhteydessä itsemurhien laskuun. Esimerkiksi Yhdysvalloissa itsemurhat alkoivat taas nousta 2000-luvulla, kun ne laskivat 1980-luvun loppupuolelta 2000-luvun alkuun samaa tahtia aseiden omistusten laskun kanssa. 2000-luvulla SSRI-lääkkeiden myynti luonnollisesti jatkoi kasvuaan. Suomalaisessakin mediassa kuitenkin väite, että SSRi jotenkin olisivat yhteydessä itsemurhien laskuun, menee täysin kriitikkömästi läpi, kunhan sen esittää riittävän vaikutusvaltainen asiantuntija.

Väite siitä, että psykiatrinen hoito vähentäisi itsemurhia ja että itsemurhia esiintyisi erityisen runsaasti ihmisillä, jotka eivät ole hoidon piirissä, ei näin ollen perustu mitenkään vankkaan tutkimusnäyttöön. Robert Whitaker tuo atikkelissaan esille mm. tanskalaisen tutkimuksen (Hjothoj 2014), jonka mukaan psykiatrinen hoito lisää itsemurhia sitä enemmän, mitä raskaampaa se on. Se lisää sitä erityisesti ihmisillä, joilla on alhainen riski tehdä itsemurha -eli koulutetut, perheelliset ihmiset, joilla ei ollut aikaisempaa itsemurhayritysten historiaa. Lääkitys lisäsi itsemurhariskiä 5,5 kertaiseksi, , avohoito 8,2 kertaiseksi, psykiatrinen sairaalahoito 44,3 kertaiseksi. Australialaisten tutkijoiden mukaan tällainen tulos viittaa siihen, että jokin psykiatrisessa hoidossa on traumatisoivaa ja stigamtisoivaa, että se lisää moninkertaisesti etenkin niiden potilaiden itemurhariskiä, joilla on alhaisin itsemurhariski hoitoon tullessa. Tuo artikkeli kannattaa lukea, jos on kiinnostunut masennuslääkitysten ja psykiatrisen hoidon sekä itsetuhoisuuden välisestä yhteydestä. Se on erittäin analyyttinen ja havainnoillistava kirjoitus siitä, miten julkisuudessa vaalitut uskomukset psykiatrisen hoidon itsemurhia ehkäisevästä vaikutuksesta perustuu lähinnä myytteihin, joilla lääkeyhtiöt ja niiden korruptoimat psykiatrit ovat aivopesseet ihmisiä vuosikymmeniä.
söin 2 vuotta ssri lääkettä. ketipinor aiheuttaa harhoja, ym. älkää ihmiset syökö. itseäni mielisairaalan lääkäri. nimi oli hanna järvenpään mielialapolilta uhkaili, pakko syödä. en antanut lääkärin päästä niskan päälle. lopetin kaiken pn syömisen. nyt on pää selkeä ja terve, vasta kun lopetin psyykelääkkeet. tarvisin yhdessä vaiheessa venloja, lopetin itse. vaikeaa oli, mutta pääsin itse eroon, ilman lääkäriä. lääkärit on sikoja. älkää alistuko ihmiset, ette ole holhouksen alaisia.
kskdglkld kirjoitti:
Masennuslääkkeet voi aiheuttaa itsemurhia, vaikka jotkut psykiatrit toista väittävätkin.
Syitä mitä minulle tulee mieleen ovat mm. nämä:

* manian puhkeaminen masennuslääkkeiden seurauksena. Tämä voi johtaa myös lisälääkityksiin (jotka voivat saada jotkut voimaan vielä huonommin) tai jopa pakolla tapahtuvaan tahdonvastaiseen traumatisoivaan hoitoon, minkä todenteolla uskon altistavan itsemurhille ja monissa tutkimuksissa itsemurhariski seuraa sairaalahoitoa, kenties juuri siellä hyödynnettävien jopa nöyryyttävien, pakottavien ja lääkekeskeisten "hoitotapojen" takia. Usein lääkkeiden aiheuttama mania nähdään potilaan "pinnan alla" kytevän bipolaarisuuden aiheuttamaksi, vaikka tätä voisi todellakin lähestyä myös toiselta kantilta. Psykoaktiiviset aineet voivat aiheuttaa joissakin hieman arvaaamattomia seurauksia. Onko alkoholin aiheuttama humala merkki jostain piilevästä sairaudesta? Tästä perpektiivistä minä katsoisin asiaa.

* akatisia. Tila jonka kamaluuden voi tajuta vasta oikeastaan koettuaan sen. Tunne ettei voi olla paikoillaan tai nahoissaan, voimakas sisäisen levottomuuden kiduttava tunne kehossa joka voi tuntua siltä että kuolema on ainut vaihtoehto. Voi sisältää tunnetta että kehoa sisäisesti "kihelmöi" ja pakottaa niin että paikallaan oleminen, istuminen tai makaaminen (ja nukkuminen) voi olla mahdotonta. Kuin koko kehossa oleva levottomat jalat oireyhtymä, missä mikään asento ei tuo helpotusta. Siihen voi sisältyä voimakas kiihtyneisyyden ja kauhun tunne.
kenties yhteydessä väkivaltatapauksiin? Itsemurha-ajatusten ajatellaan liittyvän vain nuoriin masennuslääkityksillä, mutta akatisia voi tulla kaikenikäisille. Pahinta on, jos ihmiset eivät tajua tämän liittyvän lääkitykseen eivätkä ymmärrä mikä heitä vaivaa. http://missd.co/#whatis https://www.youtube.com/watch?v=vcy-oDM5XHs https://www.youtube.com/watch?v=JWDtSGJI1hs

* PSSD ja tunteiden latistuminen. Jopa pysyvänä lääkkeen lopetuksen jälkeen jatkuvat seksuaaliset ongelmat joka voi sisältää jopa täydellisen seksuaalisen haluttomuuden ja kyvyttömyyden seksiin tunnottomuuden, seksiin liittyvän mielihyvättömyyden, kiihottumiskyvyttömyyden, orgasmittomuuden tai haluttomuuden takia. Tämä voi tuntua siltä kuin itsestä olisi riistetty pois jotain mikä kuuluu ihmisyyteen hyvin luonnollisena asiana, aiheuttaa surua ja alakuloa, turhautumista, hämmennystä ja oloa kuin olisi kummajainen. Myöskin aiheuttaa ongelmia parisuhteisiin tai parisuhteen muodostamiseen. Varsinkin nuorilla ihmisillä tällainen varmasti on hyvin tuhoisaa psyykelle, vaikkakin lääkkeitä kylvetään kaikenikäisille, nuorillekin. Joidenkin näkökulmien mukaan SSRI - lääkkeistä saa tilastollisesti todennäköisemmin seksuaaliongelmat kuin apua masennuksen. Joillakin epäonnisilla negatiivinen seuraus seksielämään on pysyvä. Joidenkin näkökulmien mukaan SSRI lääkkeet voi viedä kykyä ihastua ja latistaa tunteita. Kenties PSSD ja seksuaaliongelmat sekä tunteiden latistuminen ovat saman kolikon kaksi eri puolta, kyse on samasta ilmiöstä erilaisine ulottuvuuksineen. https://rxisk.org/post-ssri-sexual-dysfunction-pssd/ https://rxisk.org/a-pssd-story/ https://www.theguardian.com/lifeandstyle/2018/jun/08/my-life-in-sex-after-taking-antidepressants-my-genitals-felt-numb

*Vieroitusoireet ja riippuvuus. Suurelle osalle potilaista tulee vieroitusoireita, monelle lievänä, mutta osalle vaikeampana. Kaikille ei ole mainittu riippuvuuden synnystä ja vieroitusoireista määrätessä lääkettä, joten ne voi tulla yllätyksenä. Psykiatrit ovat yrittäneet kieltää riippuvuuden, mutta monet potilaat kokevat toisin. Riippuvuus voi tarkoittaa sitä, että yhdenkin annoksen jättämättä ottaminen aiheuttaa hirveän olon, ja lääkkeen alasajo voi olla hankalaa vieroitusoireiden takia,joten monet vain jatkavat lääkettä jo ihan tästä syystä. Vieroitusoireet, masennuslääkkeiden haittavaikutukset ja masennus voivat muistuttaa toisiaan paljon, joten voi olla että joissain tapauksissa masennuksen palaaminen ja vieroitusoireet sekoitetaan, etenkin kun usein masennuslääkkeiden vieroitusoireiden nähdään kestävän vain viikkoja, vaikka potilaskokemukset voivat osoittaa toista eli kyse on pitkäkestoisemmista oireista. Uskon, että tämän ulottuvuuden takia monen olotila voi heittelehtiä ja masennusjaksosta, joka voisi olla ollut lyhyt ilman lääkitystä, tulee vuosia kestävä ja kroonistunut lääkkeen monimutkaistaessa ongelmia vieroitusoire- ja riippuvuuspotentiaalinsa takia. Pahimmillaan vieroitusoireet ovat työkykyä ja toimintakykyä vieviä sekä paljon inhimillistä ja fyysistä kärsimystä aiheuttavia. Uskon vieroitusoireiden aiheuttaman olon heittelehtimisen, ahdistavienkin vieroitusoireiden ja hämmentyneisyyden mitä ihminen kokee lopettaessa tällaisia voimakkaita säännöllisesti käyttämiänsä aineita altistavan jotkut itsemurha-ajatuksille ja lisääntyville mt-ongelmille. Ihmisten kokemuksia vieroituksesta: https://www.survivingantidepressants.org/

Tässä jotain ajatuksia. Uskon että syitä miksi masennuslääkkeet aiheuttaa itsemurhia on muitakin
Joku se jaksaa kirjoitella. Olisipa itse kokenut muutakin kuin kirjasta luettua asiaa. Mieli ku vitusta riittää. Ohhohhoijjaa.
Psygarsinogeeni kirjoitti:
Joku se jaksaa kirjoitella. Olisipa itse kokenut muutakin kuin kirjasta luettua asiaa. Mieli ku vitusta riittää. Ohhohhoijjaa.
Mistä sinä tiedät, ettei minulla ole omakohtaistakin kokemusta jostain mainitsemistani asioista? Ja masennuksestakin? Lääkkeistä? Paljon olen lukenut ihmisten kokemuksia kyseisistä mainitsemistani tiloista ja myöskin kirjallisuutta joissa kyseiset asiat on mainittu. PSSD on aiheena tuntemattomampi useille, mutta todellinen sekin joillekin. Se että siitä ei psykiatrian professori iltapäivälehdessä puhu, ei tarkoita etteikö se ole olemassa tai ettei aihepiiriä vaikka tulevina vuosina käsiteltäisi tieteellisessä kirjallisuudessa vaikka nyt siitä ei kirjoiteta. Valitettavasti vallalla on ollut paljon ilmiö jossa puhuttaessa masennuslääkkeistä krskitytään vain niiden hyötyihin ja tahtotilaa haittojen tutkimiseen ei ole niin paljoa(kukapa niistä rahallisesti hyötyisi ja monesri ongelma on helppo haudata maton alle tai kuitata harvinaiseksi tai olla näkemättä ongelma). Googlaamalla voi löytää potilaskokemuksia, missä kokemus on se: lääkkeen aiheuttamat seksuaaliset ongelmat ei väisty lopettaessa lääke

Akatisia, mania ja vieroitusoireet "lopetusoireet" ovat mahdollisia seurauksia SSRI-lääkkeistä. Akatisia eli lievemmin sanottuna sisäinen levottomuus mutta usein psykologisena ilmiönä paljon rankempi tila jota termi sisäinen levottomuus ei kattavasti kuvaa, ja mania harvinaisempia seurauksia. Kaikki mainittu lääkepaketissa, itsemurha-ajatuksia myöten. Seksuaalisten ongelmien jatkuvuudesta lopetuksen jäleen ei ole mainintaa. Ei tarvi olla kovin neropatti miettiäkseen että tuskin ne itsemurha-ajatukset sieltä sellaisenaan hyppää, usein syy on moniulotteisempi. Joskus lääkkeen haittavaikutus tai aiheuttama olo on niin kiduttava tila, että sitä haluaa paeta kuolemalla. Ei ole mitään satua ja mielikuvitusta. Valitettavasti.

Erityisiä riskejä akuuteille haittojen puhkeamisille ovat kaikenlaiset muutokset lääkityksessä: lopetus, aloitus, annoksen nosto ja lasku (erityisesti pikainen) tai lääkkeiden vaihto lennossa. Toisaalta pitempikestpinen käyttö voi puhkaista haittoja mitä lyhytaikainen ei puhkaise
compleksista kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-9681037
https://www.hs.fi/tiede/art-2000002768112.html
https://findikaattori.fi/fi/57
https://yle.fi/uutiset/3-10024459
https://yle.fi/uutiset/3-7553310

Olen samaa mieltä, mutta noista linkeistä näkee että asiat ei ole yksiselittäisiä. Henkirikosten määrä on pienempi kuin koskaan ja väkivaltarikollisuus on vähentynyt. Seksuaalirikosten määrä on noussut kuitenkin. Itsemurhariskiä kasvattaa (ssri-lääkkeen ohella) hlbt-vähemmistöön kuuluminenkin. Tätähän monesti tutkijat eivät halua nähdä riskitekijänä. Joku aika sitten luin suomalaisesta naisesta joka oli yrittänyt itsemurhaa kahdesti. Syynä ettei voi saada biologisesta syystä omia lapsia (ei hlbt). Terapian kautta päässyt elämässä onneksi eteenpäin.Perhesurmia yms. on tehty paljon ennen ssri-lääkkeiden kultakauttakin. Murha.info-sivulla kattavasti tästä tietoa. Götschen kirjat olen lukenut joten tajuan lääketeollisuuden intressit ja tutkimustulosten vääristelyn. Kysymys on myös paljon siitä mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja syy-seuraussuhteiden muodostaminen omalla tavallaan on mahdotonta.
Yleisintä on varmaan tehtä tutkimus siten, että se tuottaa ennalta toivotun lopputuloksen.
juuuustnäi kirjoitti:
Noniin, koulusurmakortti taas vedetty esiin. Mikäs siinä, jos asiat haluaa nähdä noin mustavalkoisina.
Koulusurmakortti? Mielenkiintoinen nimike mutta aito niikseen,nimittäin kun olin 7-8 luokalla olin pidetty ja tietty maasennusta ei ollut vain puhdasta vihaa. Viha kohdistui kaverini iso veljeen joka oli sanan mukaisesti iso ja lauma orjia mukana. Koulun käytävällä pamautti turpaan ketä sattui ja käheä paskainen nauru päälle,opettajat ei puuttuneet asiaan. Kävin heillä kotona juuri kun hän hakkasi halvaantuneen isänsä sänkyyn kun ei löytänyt isän tupakkeja heti,ja sama nauru ja puollustus että "ompa veri herkässä vaikka hän ei tehnyt mitään". Tässä yritän kysyä käytösmallista sen että tekojen kieltäminen ja unohtaminen on yleistä näillä häiriköillä.Ei välittänyt vaikka oma perhe pelkäsi mutta myös välitti hänestä sanoen ikä tuo järkeä. No sitä ei tullut ikää eikä järkeä,pikkuveljensä otti Moottoripyörästä sytytys tulpat irti ettei lähde kylille nopealla pyörällä,vaan huono tuuri se löysi osat ja orjansa kasasi ajokuntoon. Äiti itki ja rukoili ,veljet anelivat että ajaisi edes yksin niin ei olisi tarvista näyttää kaverille. Homma jatkui,kaverukset tai tämä älyvapaa pelasi taas kerran venäläistä rulettia ajaen ison tie yli kaasu pohjassa nyt vain eteen tuli se mitä pelättiin eli auto ja kaverukset lensivät liikenne merkki viidakon läpi aina kymmenien metrien päähän laskeutuen palasina ajoradalle ja jalankulkijan päälle suolet. Näky oli Äidille liikaa ja sai kohtauksen ,isä suri hiljaa kuten veljet. Lääkitystä olisi ollut vaan sen ajan Lääkkeet toimi viinan kanssa tehokkaasti,ihmisestä tuli kuulemma kuolematon. Minä vihasin henkilöä niin paljon että kiitin mielessäni kaikkia Jumalia siitä mitä sattui jopa nauroin kun näin palaset,vain orja harmitti. Olisinko minäkin tarvinnut lääkityksen,tai lohdutuksen siinä oli Kirkko parinsadan metrin päässä vaan mitään lohduttajaa en nähnyt eikä myöhemminkään edes perheelle?Koulu oli se paikka joka salli käytöksen vain voimakkaan kropan takia/opettajat pelkäsi vaikka silloin vietiin Paiholaan rauhallisiakin potilaina Pakkopaidassa. Nyky lääkkeet täytyisi sisään ajaa valvonnassa potilaan tuntoja kuunnellen vaan näin ei ole,lääkäri tuijottaa konettan,löytää hänelle maksettavan lääkkeen(saa provikat kaikista potilaista lääke firmalta). Itsarit on aina vaarana jopa niin pienestä että nuoretkin ottavat raskaasti kun eivät saa seurustelu kumppania,tiedän poikani hirtti itsensä juuri tämän vuoksi. Leirit pelasti minun nuoruudessa varmaan henkiä,olipa ne Rippikoulu tai muu seurakunnan järjestämä,myös kaikki muut Partiot,mikä vain sai odottamaan kesäleirejä ja kyynelet oli monella silmässä jo riparin jälkeen. Joukko luo voimaa ja auttaa kasvamaan ja takaan kaikki olisi vieläkin uusittavissa ellei yhteiskunta vaan Kirkon mukana kysele kuka maksaa ja samalla hoidetaan pillereillä tuhansia liian nuoria liian vanhoja ja jopa vajaa älyisiä että ovat kontrollissa eli pöhnässä,,Kemiallinen koti tai laitos vankila. Minä rakastuin aidosti isoseen ja sain jopa palautetta,joten leirit ja kesätyöt yhteiskunnan pakkotoimeksi aina 18v.
+Lisää kommentti
En käyttäisi enää yhtäkään masennuslääkettä/psyykenlääkettä. Syitä miksi (taustalla yli 10 vuoden käyttö):

- Masennuslääke ei ratkaissut mitään elämänongelmiani vaan turrutti kemiallisesti niitä. Ongelmat oikeastaan vaan tietyllä tapaa kasvoivat ja monimutkaistuivat ollessa kemiallisesti turrutettuna vuosia. En voinut käsitellä terapiassa asioita koska en ollut lääkityksellä oma itseni - tunteeni leikkautuivat. Vasta vuosia lääkityksen alasajon jälkeen olen "herännyt" tästä kemiallisesta turrutustilasta ja muistan mitä olo oli ennen niitä, kuka minä olin ennen niitä.

- Lääkkeet monimutkaistivat koettuja traumoja ja vieroitus vuosien jälkeen oli jotain ihmismielelle käsittämätöntä, ahdistavaa ja traumatisoivaa oireineen. Näitä lääkäri vähätteli ja piti suunnilleen lääkkeitä jonain karkkeina haitoiltaan, mikä lisäsi oloa erillisyydestä ja tuen puutteesta vieroitusvaiheessa ja oloa siitä ettei tule uskotuksi ja leimataan hulluksi. On ahdistavaa miettiä mitä nämä kemikaalit ovat itselle aiheuttaneet. Vieläkin tunnen syvää epäuskoa, kuinka huonosti lääkärit ymmärtävät näiden lääkkeiden haittoja ja vieroitusoireita (kunpa olisin sen aloittaessa tajunnut). Kokemusten kanssa voi kokea syvää erillisyyden ja yksinäisyyden tunnetta, kun muut ei ymmärrä eikä näistä aina kehtaa mainitakaan

- Muutuin lääkityksellä impulsiivisemmaksi ja välinpitämättömämmäksi mikä vuosien aikana aiheutti haittaa elämässäni. Suhtauduin välinpitämättömästi asioihin, mihin ei olisi pitänyt suhtautua ja apaattiseksi

- Masennuslääkkeet eivät vieneet masennusta pois, ne oikeastaan pitkittivät ja monimutkaistivat sitä. Muistan lääkityksen ajalta itsetuhoisia ajatuksia ja turtuneisuuden tunnetta isolla lääkeannoksella olosta.

- Lääkityksen purku aiheutti oireita mitä en ollut koskaan elämässäni kokenut : depersonalisaatiota, unettomuutta ja unen häiriöitä, kognitiivisia pulmia, mitkä olivat kaikki hyvin ahdistavia oireita. Lääkkeiden lopetuksen seurauksena pääsin myös kärsimään paniikkikohtauksista, mistä en niistäkään ennen lääkitystä ollut kärsinyt

- Sain lääkkeiden seurauksena kroonisen uniongelman mikä on ollut suuri kärsimys elämässäni. Jälkikäteen minulle on tullut selväksi, että nämä lääkitykset vaikuttavat unen rakenteisiin ja monella tavoin voivat sotkea unta (haittavaikutuksina ja vieroitusoireina unettomuutta). Näillä on arvaamattomia seurauksia keholle ja mielelle, sillä uni on erittäin tärkeää hyvinvoinnille ja terveydelle sekä jaksamiselle

- Kun yhdessä vaiheessa voin paremmin, lääkäri näki kaikki lääkityksen syyksi ja kun lopettaessa voin huonommin,lääkäri näki että olin lopettanut toimivan lääkityksen ja se johtui siitä minkä takia nähtiin että tarvitsen lääkkeitä. Aina kaikki nähtiin lääkekeskeisesti, kun olin lääkkeenkäyttäjä

- Masennuslääke ei korjannut aivoissani ollutta kemiallista epätasapainoa vaan aiheutti sellaisia minkä havaitsin vieroittautuessa lääkkeestä, mikä aiheutti hyvin pitkäkestoisen kärsimyksen jakson erilaisine fyysisine ja henkisine kiduttavine oireineen

- Masennuslääke oli porttilääke muihin lääkkeisiin. Kun vieroittauduin lääkkeistä ja kohtasin pahat vieroitusoireet, lääkäri lääkitsi näitä, mikä johti vuosien kärsimykseen kun niistäkin piti vieroittautua. Oireet mitä koin pahenivat (depresonalisaatio, kognition ongelmat, unen ongelmat, turtuneisuus, välinpitämättömyys) ja mukaan tuli myös ruumiillisia ahdistavia kehon tuntemuksia (mm.akatisia, sisäinen levottomuuden tunne ja agitaatio)

- Masennuslääkkeet aiheutti riippuvuuden tunnetta. Koska ne oli minulle aloitettu ajatuksella "minulla on kemiallinen vika aivoissa, jonka lääke korjaa", luulin aina että en masennukseen taipuvaisena pääse lääkkeestä eroon ja aivoni jotenkin tarvitsevat sitä. Nykyään tiedän että lääkkeistä oli keholleni enemmän haittaa kuin hyötyä ja ne sotkivat kehon kemioita. Jos yritti pysyä mukana velvotteissaan, masennuslääkkeistä vieroittautumiseen ei ikinä tuntunut olevan oikeaa ajankohtaa

- En koskaan enää olisi alkanut käyttää lääkkeitä iässä, jolloin yleensä lasten hankinta tulee ajankohtaiseksi. Koska en päässyt lääkkeestä koskaan eroon silloin, enkä halunnut hankkia lapsia lääkeettä käyttäessäni,voi olla etten tule ikinä saamaan lapsia tämän takia

- Lääkkeestä aiheutui parisuhde-elämässä tunne-elämän turtuneisuuden takia ongelmia (ei kokenut ihastumisen tunnetta ja seksuaalisia ongelmia). Nykyään koen että lääkitykset taisi tuhota kokonaan seksuaalisen elämäni, sillä minulla ei ole enää vuosiin ollut haluja

- Kenelläkään lääkärillä ei kiinnosta kokemani haitat ja laittavat ne vain mielenterveyden piikkiin

- En saanut lääkäriltä aloittaessa mitään kunnollista informaatiota lääkkeen riippuvuutta aiheuttavuudesta, fysiologisen riippuvuuden synnystä, vieroitusoireistosta, seksuaalisista ongelmista ja tunteiden leikkautumisesta eli koen oloni kusetetuksi ja olen menettänyt luottamuksen lääkäreiden ammattitaitoon ja etiikkaan.
4 VASTAUSTA:
Hyvä kirjoitus. Kiitos tästä. Sukulaiselleni on käynyt vastaavaa ja on ollut ja on edelleenkin turhauttavaa katsella vierestä kun yhteiskunta lääkäreineen tuhoaa nuoren ihmisen.
Voimia sulle lääke-elämä!
Paljon samankaltaisuutta omien kokemuksieni kanssa.

Olin niin ymmärtämätön, että suostuin kokeilemaan pitkiäkin aikoja eri ssri-lääkkeitä! Aloittaessa oli huono olo, käskettiin vaan jatkaa, että kyllä ne auttaa. Ei auttaneet ja lopettaessa oli huono olo.

Ei ole minua auttaneet. Sängynpohjalla olen lääkkeiden takia maannut välinpitämättömänä, mutta silti ahdistuneena.
Ollut sairaaloissa aloittamassa tai lopettamassa jotain mielialalääkettä.

Käsittämättömän paljon sivuvaikutuksia. Mulla meni noin 20 vuotta! Koen, että tuo aika elämästäni on mennyt täysin hukkaan.

Olen nyt 50-vuotias ja tuntuu, että elämä meni lääkkeissä. Nyt, kun tuon hullun lääkerumban sain lopetettua, kärsin menetetystä elämästä.

En edes pysty kirjoittamaan tästä, koska iskee epätoivo...
Jos mitään aivokemiallista häiriötä edes olikaan!

Jos oikeasti ssri-lääkkeistä olisi apua, varmaan tutkittaisiin ne aivokemiat.

Eihän syöpälääkkeittäkään tulkita sattumanvaraisesti, että josko tuo tai tämä auttaisi, että kokeillaan!

Olen vahvasti kallistumassa siihen suuntaan, että Suomessa psykiatria on pelkkää puoskarointia. Riittää, kun löysällä ranteella kirjoittelee reseptejä, että ns hullut ovat hiljaa.
Voin täysin samaistua kokemuksiisi SSRI-lääkkeiden käytöstä. Olen syönyt niitä vuodesta 2001 ja viimein vuosien vieroituksen (10% kuukauden välein tiputtaen 3 vuoden ajan, kiitos https://www.survivingantidepressants.org/forum/14-tapering/) ansiosta päässyt hyvin lähelle 0:llaa (0.4mg escitalopram). Olo on ollut vieroituksen ajan hyvin epätasainen, masentunut, vihainen ja ahdistunut mitä en kokenut koskaan ennen lääkityksen aloittamista.

Olen myös hämmästynyt että lääkärit eivät todellakaan ymmärrä mitään näistä lääkkeistä ja vähättelevät niiden haittavaikutuksia sekä vieroitusoireita. Niitä määrätään aivan liian heppoisin perustein melkein vaivaan kuin vaivaan. Ne eivät korjaa ihmisessä mitään masennusta tai niinkutsuttua "kemikaalitasapainoa". Päinvastoin ne tekevät suurta haittaa keholle ja mielelle ja inhimillisyydelle lakaisten varsinaiset ongelmat maton alle ja tuoden suuren määrän uusia kuten välinpitämättömyyden, zombiemaisen olon, vihaisuuden, ainaisen väsymyksen, ilon ja naurun puutteen, tunteiden puutteen, unen keveyden, kyvyttömyyden nähdä unia, kiinnostattomuuden muihin ihmisiin, mielikuvituksen tyrehtymisen, sekä lukuisia muita ongelmia mitä juuri tässä en edes muista. Sekä vieroittumisen aikana, varsinkin loppuvaiheessa, masennus, ahdistus ja ahdistavat ajatukset ovat hyvin paljon suurempia kuin oireet mihin ne ovat alunperin määrätty.

Olen viime aikoina ensimmäistä kertaa vieroittumisen ansiosta alkanut tuntemaan kuin ihminen, joskin hyvin vähän, mutta edes jotain. Kaikesta ahdistuksesta huolimatta on upea huomata, että tunnen, ja minulla on tunteita ja olen pienin askelin palaamassa ihmiseksi.
+Lisää kommentti
"voivan kasvattaa vihaa ja aggressiivisuutta"

Tähän voisi melkein ihan uskoakin, kun miettii miten ihmisten itseilmaisu on kehittynyt internetissä. Nykyään tuntuu törmäävän paljon useammin aggressiiviseen kommentointikäytökseen.
1 VASTAUS:
Outoa, että ssri lääkkeet aiheuttivat se, että en esim. Jaksanut reagoida jonkun vittuiluun joskus lainkan. Ohitin asian ja ihmettelin, kun normaalisti olisin suuttunut tilanteessa. Kääntöpuoli oli se, että semmonen kokonaisvaltainen viha ja raivo elämää kohtaan lisääntyi niin etten joskus voinut, kuin maata paikallaan lattialla enkä uskaltanut tehdä mitään. Koulusurmat ja vastaavat ei todellakaan yllätä, kun tunnelämä ja pidäkkeet katkeaa ja tilalla rationaalista vihaa. Ensisijaisesti terve tunne-elämä on tärkein osa ihmistä. Ihminen voi tajuamattaan muuttua paholaiseksi kyetä todella järjestelmälliseen pahaan, jos ei kykene empatiaa. Tätä henkinen ja fyysinen väkivalta teettää. Menettää kyvyn tuntea ja kokea rakkaat asiat ja tehdä niitä. Eli vuorovaikuttaa niiden kanssa. Haastavaa, kun ei mitenkään pysty puhumaan asioista vaurioitumatta lisää. Sitä menee varjoksi itsestään. Miten olisi kuntouttava työtoiminta? Kiristävät aktiivimallit ja hyväksikäyttö jatkuu. Mie en osaa suhtautua tähän yhteiskuntaan mitenkään. Tämähän perustuu kiusaamiseen. Sitä vaan miettii, kun koulut taas alko, että miten monella se menee elämän mittaiseksi helvetiksi. Sisäinen motivaatio elämään, ei saisi mennä keltään. Väärät ihmiset päättää asioista. Yleensä kaikista parhaat ihmiset joilla on herkkyyttä ja tahtoa hyvään tippuu ensimmäisinä. Joskus hoidot ja toimenpiteet todella pahentaa asioita. Ja Ymmärrys asioihin korkeintaa lievittää kipuja. Jos ei todella voi mitään se ehkä lievittää syyllisyyttä, mutta avuttomuus lisääntyy.
+Lisää kommentti
Valtion turvallisuudesta vastaavien huumerikollisten kusetusta, mistäs muualtakaan niitä "terroristeja" muuten tulisi. Sitä ei vain saisi kertoa kenellekkään.
Ilmoita
4 VASTAUSTA:
Noihin artikkeleihin voisi antaa paljon kritiikkiä ja linkkaamaasi tutkimukseen(se ei tuo mitään uutta ja mullistavaa ja sisältää paljon kritisoitavaa toteutuksessa että voidaan sen perusteella ainakaan väittää että masennuslääkkeet "toimii" - mitä se edes tarkoittaa ja kauanko niitä tutkimuksessa tarkasteltiin ja millaiselle ryhmälle?)

Lisäksi ne ei käsittele millääntavoin m.lääkkeiden haittavaikutuksia elämänlaadulle, emootioille ja terveydelle, hyvin pitkäaikaista käyttöä ja sen mahdollisia ongelmia tai tehoa, tai vieroitusoireistoa.

Niistä löytyy masennuslääkkeiden ongelmien ytimet. Paljon on vielä tutkittavaa näissäkin aiheissa
Itse suosittelen näitä artikkeleita jotka ovat yhtälailla tärkeitä kuin nuo:

Tässä liittyen lääkevieroitusongelmiin, vaikka masennuslääkkeistä sanotaan että ne eivät aiheuta minkäänlaista riippuvuutta (mukana myös tutkimustuloksia ja tilastoja niistä) :

https://www.nytimes.com/2018/04/07/health/antidepressants-withdrawal-prozac-cymbalta.html Tämä artikkeli jokaisen lääkärin pitäisi lukea joka väittää että masennuslääkkeet ei aiheuta vieroitusongelmia tai riippuuvuuden tunnetta.

http://www.psychiatrictimes.com/addiction/online-communities-drug-withdrawal-what-can-we-learn Tämä artikkeli jokaisen lääkärin pitäisi lukea joka vähättelee potilaansa kokemia vieroitusoireita tai ongelmia masennuslääkkeistä. Usein potilaat tässä vaiheessa kääntyvät vertaistuen puoleen, mitä tarjoaa nettifoorumit, jos lääkäriltä ei saa tukea.

On ihan ok, jos joku kokee, että masennuslääkkeet pelastaa elämän, ei siinä mitään. Mutta mielestäni ihan yhtä tärkeitä kokemuksia ovat niiden, joiden kokemus on että masennuslääkkeet ovat aiheuttaneet suurta harmia heille. Monesti kehuessa masennuslääkkeiden toimivuutta halutaan yltiökorostaa näiden kokemuksia keiden elämän ne ovat pelastaneet ja tässä retoriikassa unohdetaan täysin se, että osa voi saada käteen haitat hyötyjen sijaan ja ne haitat voi olla oikeasti
sellasia, että ne häiritsee suuresti elämänlaatua. Osa voi sanoa jopa kokeneensa elämänsä menneen pilalle niiden takia.

Voi myös käydä niin, että kokee ensiksi masennuslääkkeiden pelastaneen elämänsä, mutta vuosia myöhemmin kokeekin niistä harmia ja vieroitusoireita potiessaan käytön lopetettuaan alkaakin suhtautua niihin negatiivisemmin.
Ja mitä tulee artikkeliin jossa kirjoittaja hehkutti masennuslääkkeiden pelastaneen elämänsä.

Muutama kirjoittajan väittämä hieman pohditutti.

"jos masennus on lievä, lääkehoito ei ole välttämättä tarpeellinen ja terapia voi riittää - jos sitä on saatavilla. "

Oikeastaan olisi hieman epäeettistä edes suositella lääkehoitoa lievempiin masennustiloihin, koska näissä niiden tehosta on vielä vähemmän näyttöä. Kirjoittaja sanoo että lääkehoito ei ole välttämättä(!) tarpeellinen - mitä hän tällä tarkoittaa? Mitä lievempi masennus on, sitä vähemmän masennuslääkkeistä on hyötyä, tutkimusten valossa.

"Periaatteena on, että mitä vakavampi masennus, sitä paremmin lääkkeet auttavat." Tutkimuksissa voi olla näyttöä masennuslääkkeiden toimivuudesta vakavammissa masennustiloissa, mutta näissäkin ne ei kaikkia auta, ihmiset ei pidä lääkkeen vaikutuksesta ja voi aiheuttaa haittavaikutuksia. Sekin kun saa "apua", ei sulje pois haittojen mahdollisuutta. Vakavimmat haitat on mainittu tässä ketjussa. Lääkkeissä on aina riski myös tilan heikkenemiseen ja siihen että käteen jää haitat. Mistä lääkintöneuvoskin kirjoitti.

"Lääkkeiden avulla tilannetta pyritään parantamaan niin, että masennus lievenee ja potilas pääsee aloittamaan terapian." Osa ei koe terapiaa hyödylliseksi, koska lääkkeet leikkaa niitä tunteita, mitä pitäisi käsitellä. Tällöin efekti voi olla lähinnä se, että kuona lakaistaan lääkkeellä maton alle, mutta sinne se jää. Tunteiden leikkautumista on tutkittu masennuslääkkeissä : https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201802152200746174_we.shtml ja se toistuu lukuisissa potilaskokemuksissa. Voi käydä niin että pinnan alla piilevä henkinen ongelma ei ikinä lääkkeen takia pääse ratkeamaan, mikä johtaa vuosien aikana monimutkaistuvaan ongelmavyyhtiin, jossa mukaan tulee mahdolliset lääkkeiden haittavaikutukset ja niihin liittyvät ongelmat. Lääkkeistä vieroittautuessa ongelmat pyrkii pintaan ja vieroitusoireet samallla aikaa, mitä jotkut lääkärit näkevät syykseen lääkitä jatkuvasti.

" Lääkehoidon hyvänä puolena verrattuna terapiaan on potilaan kannalta sen halpuus ja nopeus. " Se mikä on halpaa, ei aina ole silti hyvää. Joskus työn tekeminen terapiassa todella kannattaa, siinä kun asiat tulee käsitellyksi, eikä vain oireet lääkityksi.

" Koska olemme kaikki yksilöitä, lääkkeiden vasteet ovat erilaisia. Se, toimiiko lääke vai ei, riippuu geeneistämme. Joillekin ensimmäinen masennuslääke toimii hyvin, toisille lääkkeitä joudutaan etsimään pidemmän aikaa.
Jonkun masennus voi olla lääkeresistenssiä, joilloin turvaudutaan esimerkiksi neuromodulaatiohoitoihin. " Voi, miten herttaista naiivia uskoa psykiatrian hoitokeinojen toimivuuteen <3 Ongelman ytimen täytyy olla geeneissä, kun psykiatrian tarjoamat lääkkeet ei toimi! Sitten viimeistään sähköhoito toimii ja siinä ei tietenkään kanssa ole mitään haittoja ihmisen aivotoiminnalle? Tästä antaa vähän toista kuvaa ihmiset, jotka kampanjoivat ECT:tä vastaan koettuaan siitä haittoja mm. muistilleen ja kognitiolleen. Aivot suorastaan vain toimivat paremmin ja tehokkaammin, kun napsii pillereitä? Duodecim sanoo niin!

"HUSin, Helsingin yliopiston ja Aalto yliopiston tekemässä tutkimuksessa kuvattiin ihmisten aivoja toiminnallisen magneettikuvauksen avulla, kun heille annettiin masennuslääke mirtatsapiinia.

Tutkimuksessa huomattiin, että masennuslääke lisäsi positiivista ajattelua. Jo yksi annos vaikutti tunteiden prosessointiin aivoissa ja muutti aivojen toimintaa laajasti. Masennuslääke viritti aivojen tunnealueiden reagointia positiivisemmaksi."

Varmasti huumeistakin tai alkoholista voi tulla positiivisen ajattelun lisääntymistä, mutta kun käyttö pitkittyy, vaikutus ei välttämättä aina tule olemaan sama ja yhtä myönteinen.

" Entä olivatko asiat paremmin ennen kuin masennuslääkkeet keksittiin? Vastaus on ei. " Tähän kirjoittaja kirjoittaa argumentiksi kirjoituksia psykiatrian barbaarisimmista hoitokeinoista.

"Kun parikymmentä vuotta sitten sairastin vakavaa ja uusiutuvaa masennusta, olin kiivaasti päättänyt, etten koskekaan masennuslääkkeisiin. Osakiitos tästä kuului jo silloin mediassa käydylle masennuslääkkeitä vähättelevälle keskustelulle.

"Eikä keskustelu ole valitettavasti loppunut. Masennuksen hoidossa käytettävät lääkkeet saavat aika ajoin lokaa päällensä. Ne ovat joko pillereitä, joiden taakse paetaan ”oikeita ongelmia” tai sitten ne ovat lääketeollisuuden ja psykiatrien salajuoni, jolla rahastetaan potilaita. Viimeksi tähän keskusteluun osallistui MOT ”Luulosairaan käypä hoito”-ohjelmalla. "

Eikä keskustelu ole onneksi loppunut! Suosittelisin kirjoittajalle linkkaamiani artikkeleita, joissa pureudutaan lääkkeiden ongelmiin ja haittoihin. Useat lääkkeitä kritisoivat ovat itse käyttäneet niitä, pitkän aikaakin eivätkä ole vasta "lääkkeiden alkupärinävaiheessa", ovat kokeneet läpi vieroituksen ja kenties vuosia käyttöä, eivätkä ole mitään salaliittoteoreetikkoja kertoessaan haitoista tai suoranaisista vaurioista mitä ovat kokeneet.
Muun muuassa Peter Gotzsche on arvostellut tuota Talousuutisissa mainittua Cipriani et al. (2018) tutkimusta muun muassa siitä, että se käytti tutkimuksessaan verkostometa-analyysia. Yli puolet masennuslääketutkimuksista salataan. Masennuslääkkeen teho suhteessa toisiin masennuslääkkeisin näin ollen riippuu siitä, miten tutkimuksia valikoidaan eli mitä dataa käytetään. Verkostometa-analyysissa yhteen lääkkeeseen liittyvä julkaisuvääristymä vaikuttaa myös muiden lääkkeiden suhteelliseen asemaan, kun niitä vertaillaan toisiinsa. Hänen mukaansa kyseinen tutkimus ei tuo mitään uutta masennuslääkkeiden tutkimusnäyttöön, vaan teho on tunnettu kautta aikojen ja kriitikot ovatkin kritisoineet sitä, että ongelma on näiden meta-analyysien pohjana olevien tutkimusten tutkimusastelmissa, plasebokontrollin heikkoudessa ja siinä, miten tehoa mitataan.

Esimerkiksi Talousuutisissa tuotiin esille Irvin Kirch, joka tutki omissa meta-analyyseissaan kliinistä merkitsevyyttä, joka on eri asia kuin Cipriani et al (2018) käyttämä odds ratio. Tuossa tutkimuksessa tutkittiin sitä riskiä, kuinka monta kertaa todennäköisemmin koehenkilöiden pisteet laskevat Hamiltonin skaalalla yli 50% verrattuna plaseboon. Irvin Kirch taas tutki sitä, kuinka monta pistettä on lääkkeiden ja plasebon keskimääräinen ero Hamiltonin skaalalla. Hän myös otti huomioon paremmin masennuslääkkeisiin liittyvän voimakkaan julkaisuvääristymän, minkä vuoksi ero masenuslääkkeiden ja plasebon välillä laski olemattoman pieneksi, alle kliinisen merkitsevyyden rajan. Cipriani et al. tutkimus taas Gotzchen mukaan suosi niitä lääkeyhtiöitä, jotka ovat huijanneet eniten. Itse asiassa yksi tutkimuksen tekijöistä, Erik Turner, oli vuonna 2008 arvioimassa tutkimusta, jonka mukaan julkaistujen masennuslääketutkimusten tehon ja FDAn tutkimusten tehon välillä oli 36 % eroa julkaistujen tutkimusten hyväksi. Toinen tutkimuksen tekijöistä John lonnadis kirjoitti samana vuonna artikkelin, joka oli nimeltään: “Effectiveness of antidepressants: an evidence myth constructed from a thousand randomized trials?”. Hän tuokin esille artikkelissaan selvästi tietävänsä, että tutkimustulosten valikoiva julkaisu ja vääristely toimivat myytin pohjana, jonka mukaan masennuslääkkeet ovat tehokkaita. Silti he julkaisevat tutkimuksen, joka toistaa tätä harhaista myyttiä. Peter Gotzchen mukaan myös tuloksista on tulkittavissa, että ne perustuvat vääristyneeseen dataan, koska kaikkein tehokkaimmat lääkkeet ovat kaikkein parhaiten siedettyjä, mitä ei hänen mukaansa usko kukaan lääketieteeseen vähänkään perehtynyt ihminen.

Cipriani et al. tutkimus käsitti lähinnä ihmisiä, joilla on vakava masennus eli Hamiltonin skaalalla yli 25 pistettä. Peter Gotzschen mukaan kyseessä on pelkkä matemaattinen harha, joka johtuu siitä, että plasebokontrollin purkautuminen tuottaa suuremmilla pisteillä suuremman eron plasebon ja masennuslääkkeen välillä, kuin pienemillä pisteillä. Koska tiedetään tutkimuksista, että potilaat että lääkärit arvaavat sattumaa huomattavan paljon todennäköisemmin, syövätkö koehenkilöt lääkkeitä vai plaseboa, niin tämä eittämättä vaikuttaa tutkimustuloksiin. Nämä ovat ikäviä faktoja, joita ilmeisesti ei tutkijat halua käsitellä, koska on liian paljon taloudellisia intressejä käsillä. Jokainen normaalin matemaattis-loogisen päättelykyvyn omaava ymmärtää Gotschen argumentin: jos plasebokontrollin purkautumisesta johtuva vääristymä on esim. vaikka vain 10 % (mikä on vähättelyä) vain toisella ryhmällä, niin ero on keskivaikean ja erittäin vaikean masennuksen välillä jo yli pisteen, mikä voi johtaa siihen, että vaikea masennus juuri ja juuri ylittää kliinisen merkitsevyyden rajan. Toiselle ryhmälle plasefovaikutuksen purkautuminen tuottaa viakka 15 pisteellä 1,5 eron, toisella ryhmällä 25 pisteellä 2,5 pisteen eron. Ei tällaisia faktoja voi poistaa ynnäämällä yhteen taas kerran vääristyneet tukimustulokset, ja sitten levittämällä tutkimusta kaikissa valtamedioissa aivan, kuin tulokset olisivat jotain uutta tai ihmeellistä. Se kyllä toimii aivopesun välineenä, mutta se ei tee lääkeyhtiöiden ja niiden lahjomien tutkijoiden märistä ja taloudellisesti varsin tuottoisista päiväunista todellisuutta.

https://www.madinamerica.com/2018/03/rewarding-companies-cheated-most-antidepressant-trials/#fn-152764-16
+Lisää kommentti
Tämä on oikein mielenkiintoinen tämä Duodecim - lehden artikkeli vuodelta 2005. Sen nimi on korjaavatko masennuslääkkeet aivoja? https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2005/5/duo94842

Siinä sanottiin mm. "Eläintutkimukset viittaavat siis siihen suuntaan, että mielialalääkkeet ovat neuroprotektiivisia ja saattavat johtaa jopa neurogeneesiin tietyillä aivoalueilla " Artikkeli maalasi lääkkeistä aivoja suojaavan ja aivoille masentuneilla hyödyllisen kuvan, jossa synkkiä uhkakuvia oli lähinnä siinä että lääkkeitä ei oltu aloitettu riittävän pian ja vahinko aivoille oli jo tapahtunut ja siksi tehoa ei tullut. Neurogeneesi eli uusien aivosolujen syntyminen masennuslääkkeiden vaikutuksen seurauksena nähtiin yksinomaa myönteisenä asiana.

Kun lukee taas tämän kolumnin, tuo väittämä pistää mietityttämään:
https://www.laakarilehti.fi/maailmassa/kolumni/tarinoita-ja-tutkimustuloksia/?public=784fbcee9fea31494b45ae002744e87f

Siinä puhuttiin tutkimuksesta jossa havaittiin mm nämä seikat:
"lääkkeiden käyttö ennusti huonompaa hoitotulosta."
"......keskeisiä puutteita tiedoissamme on. Lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksia ei juuri ole tutkittu."
"Tulokset ovat samansuuntaiset kuin viime syyskuussa julkaistussa 9-vuotisessa amerikkalaisessa seurantatutkimuksessa (2). En kuitenkaan ole nähnyt yhdenkään median Suomessa tarttuneen kumpaankaan tutkimukseen, vaikka pitkäaikaiskäyttäjien määrä on kasvanut myös meillä."
"Sveitsiläistutkijat pohtivat, mahtaisiko Giovanni Favan (3) esittämä vastatoleranssimalli selittää tulokset. Sen mukaan mielialalääkkeiden pitkäaikainen käyttö saattaisi hermosolujen reseptoreissa tapahtuvien muutosten vuoksi johtaa tehon vähittäiseen heikkenemiseen ja lopulta ehkä huonompiin hoitotuloksiin. Tästäkään mahdollisuudesta en ole kuullut Suomessa keskusteltavan."

...Mitenkäs tässä se neuroprotektiivisyys? Lääkkeiden aivoja suojaavuus?

Usein kun masennuslääkkeitä käsitellään, puhutaan usein tutkimuksista joissa on tarkasteltu masennuslääkkeiden lyhytaikaisen käytön seurauksia aivoille mistä ollaan löydetty jotain suotuisia vaikutuksia. Masennuslääkkeiden tehosta puhutaan yleisesti kuinka ne ovat tehokkaita mutta täysin jätetään mainitsematta ETTÄ MITEN SITTEN PITEMMÄLLÄ TÄHTÄIMELLÄ ja MITEN VIEROITUS VAIKUTTAA TEHOON JA IHMISTEN HYVINVOINTIIN LÄÄKKEIDEN JÄLKEEN JOS VERRATAAN LÄÄKITSEMÄTTÖMIIN?

Mielestäni hälytyskellot pitäisi kumminkin soida kun masennuslääkkeitä hehkutetaan tavalla, miten Duodecimin artikkelissa. Kyseiset lääkkeet aiheuttavat ns. hyödyllisten vaikutusten (kysymys on onko hyödyllinen vaikutus edes pysyvä ja oikeasti turvallisella kestävällä tavalla hyödyllinen?) paljon haittoja ja tuntuu kummalliselta, että masennuslääkehehkutuksessa ei esimerkiksi oteta sitä tosiseikkaa huomioon, että ne ovat kemikaaleja joiden vaikutustapaa ei täysin ymmärretä ja aiheuttavat ihmisille paljon haittaa esimerkiksi seksuaalisen toiminnan ongelmien muodossa tai vieroitusoireiden. Miten joku hyödyllinen, neuroprotektiivinen, neurogeneesiä lisäävä aine tekee ihmisille tällaista?
10 VASTAUSTA:
Tuo Duodecemin julkaisu on hyvin myönteiseen sävyyn kirjoitettu ja biologiselta kantilta kirjoitettu. Biologiset muutokset jos niitä on, ovat seurausta (lähes) aina jostakin, ei koskaan syy. Toki asia on niinkin ettei ihmiset lähde aivotoiminnaltaan syntyessään täysin samalta viivalta joten ei voi sanoa ettei biologisia vaihteluja olisi yhtään. Voi pohtia myös sitä että voiko masennusta todella edes hoitaa? Kysymykseen jos vastaa rehellisesti niin turvallisempaa olisi sanoa ei. Iso osa hoidosta on laastaria elämään liittyvien realiteettien päälle. Toki tämä laastari parantaa elämän laatua ainakin osalla ja pelastaa näin ihmishenkiäkin. Masennuslääkekeskustelussakin on monta näkökulmaa mistä sitä haluaa tarkastella. Missä yhteiskunnan etu, missä yksilön haitta?
Kuinka te voitte olla niin naiiveja ja tyhmiä, että uskotte psykiatreja? Psykiatrit ovat aina kirjoittaneet ja saarnanneet puutaheinää. Psykiatrit valehtelevat työkseen. Idiootit uskovat psykiatreja.

Toisaalta jotkut uskovat niin sanottujen nigerialaiskirjeidenkin lupauksiin miljoonaperinnöistä ja niin edelleen. Ihminen on yksinkertaisesti tyhmä, jos hän uskoo kumpaan tahansa edellä mainituista. Tässä ajassa on riittävästi tietoa netitse saatavissa, ettei kumpaankaan haksahda kuin sinisilmäiset, tietämättömät, ja hölmöt.
Psykiatrien valehtelu on selvä juttu, mutta miten hoitaa masennusta ja vähentää itsemurhia ei ole ihan selvä juttu?
"Eläintutkimukset viittaavat siis siihen suuntaan, että mielialalääkkeet ovat neuroprotektiivisia ja saattavat johtaa jopa neurogeneesiin tietyillä aivoalueilla "

Eläintutkimukset viittaavat myös siihen suuntaan, että vaikea-asteinen traumaattinen aivovaurio on neuroprotektiivinen ja saattaa jopa johtaa neurogeneesiiin tietyillä aivoalueilla:

"Traumatic brain injury (TBI) has been proven to enhance neural stem cell (NSC) proliferation in the hippocampal dentate gyrus.--- The results showed that mild TBI did not affect neurogenesis at any of the three stages. Moderate TBI promoted NSC proliferation without increasing neurogenesis. Severe TBI increased neurogenesis at all three stages. Our data suggest that the severity of injury affects adult neurogenesis in the hippocampus, and thus it may partially explain the inconsistent results of different groups regarding neurogenesis following TBI. Further understanding the mechanism of TBI-induced neurogenesis may provide a potential approach for using endogenous NSCs to protect against neuronal loss after trauma."

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4841001/

Eli jos haluat neurogeneesiä hippokampuksessa, hanki vaikea aivovaurio. Sama loppupäätelmä voi toki tehdä myös masennuslääkkeiden neuroprotektiivisia ominaisuuksia kuvailevissa teorioissa:

"Based on evidence described that hippocampal neurogenesis is (1) downregulated under stressful conditions, including those that result in laboratory animal models of depressive-like behaviors, and (2) upregulated by antidepressant drugs and other antidepressant treatments, the hypothesis emerged that neurogenesis and other related aspects of hippocampal plasticity are integrally involved in the pathophysiology of major depressive disorder (MDD) and its effective treatment. "
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3230505/
Eli siis myös aivovamma saa aikaan neurogeneesiä. Mielenkiintoista. Eli kun aivot vaurioituu, ja ihminen saa isomman aivovaurion, neurogeneesi lisääntyy jollain aivoalueilla.

Ja myös masennuslääkkeet aikaansaavat sitä. Eivätkö ne tavallaan "häiritse" aivojen kemiallista toimintaa alkamalla estämään serotoniinin takaisinottoa... Ehkä aivot reagoivat tähän mikä johtaa siihen että neurogeneesi lisääntyy. (Mikä onkaan sitten tarkka mekanismi) Mutta onko tämä käytön aikana jatkuva ilmiö vai käykö siinä loppupeleissä näin:"mielialalääkkeiden pitkäaikainen käyttö saattaisi hermosolujen reseptoreissa tapahtuvien muutosten vuoksi johtaa tehon vähittäiseen heikkenemiseen ja lopulta ehkä huonompiin hoitotuloksiin." En usko että lopputulos kaikenkaikkiaan varsinkaan pitkäaikaisesti käytettynä on positiivinen, vaan mukaan astuu aivojen ja neuronien mukautuminen lääkeaineen vaikutuksiin, ja mahdollinen fysiologinen riippuvuus (dependence), kenties tehon heikkeneminen ja tietenkin lopetukseen liittyvät oireet. Ehkä jopa ihmisen altistuminen masennusjaksoille?

Mitä vieroitus tekee lääkkeen aloittamalle neurogeneesille ja ns. neuroplastisuuden lisääntymiselle? Mutta kellä kiinnostaa, kun voi hehkuttaa alkuvaiheen käytön hyödyllisiä vaikutuksia?

Jos haluaa hoitaa aivojaan, itse tekisin sen elämäntapakeinoilla, kuten liikunnalla enkä lääkkeillä. Toisaalta ymmärrän, jos joku haluaa kokeilla lääkkeitä vaikeissa tilanteissa. Lääkkeet vaan ei aina tuota kestäviä lopputuloksia. Ainakin suhtautuisin kriittisesti psykiatrian tapaan käyttää masennuslääkkeitä ja psyykenlääkkeitä ylläpitohoitona.
Varmasti käy jokseenkin kuvailemallasi tavalla niin kuin muidenkin päihteiden kanssa Onnistunut hoitotuloskin on vähän näkökulmakysymys. Yhdellä remissioon pääsemistä masennuksen kanssa, toisella osa-työkykyiseksi pääsemistä ja kolmannella hengissä säilyminen.
niiiinjuuuu kirjoitti:
Psykiatrien valehtelu on selvä juttu, mutta miten hoitaa masennusta ja vähentää itsemurhia ei ole ihan selvä juttu?
Masennus ei ole sairaus, joten ei ole mitään hoidettavaa. Jos kysymys on, että miten auttaa ihmistä joka on onneton niin siihen vastauksia on ihan mielekästä miettiä. Mikä on selvää on, että jokainen on yksilö, joten mitään pakettiratkaisua ei ole. Yksi tahtoo kumppanin, toinen rahaa, kolmas olla astronautti ja niin edelleen.

Mitä itsemurhiin tulee, minkä takia itsemurhia pitäisi vähentää? Itsemurhien määrä on silloin oikea, kun jokainen on vapaa tekemään itsemurhan niin halutessaan. Vapaassa maassa jokainen (täysikäinen) on vapaa tappamaan itsensä syistä ja ajankohdasta riippumatta, kunhan ei aiheuta vaaraa sivullisille.
3253325 kirjoitti:
Eli siis myös aivovamma saa aikaan neurogeneesiä. Mielenkiintoista. Eli kun aivot vaurioituu, ja ihminen saa isomman aivovaurion, neurogeneesi lisääntyy jollain aivoalueilla.

Ja myös masennuslääkkeet aikaansaavat sitä. Eivätkö ne tavallaan "häiritse" aivojen kemiallista toimintaa alkamalla estämään serotoniinin takaisinottoa... Ehkä aivot reagoivat tähän mikä johtaa siihen että neurogeneesi lisääntyy. (Mikä onkaan sitten tarkka mekanismi) Mutta onko tämä käytön aikana jatkuva ilmiö vai käykö siinä loppupeleissä näin:"mielialalääkkeiden pitkäaikainen käyttö saattaisi hermosolujen reseptoreissa tapahtuvien muutosten vuoksi johtaa tehon vähittäiseen heikkenemiseen ja lopulta ehkä huonompiin hoitotuloksiin." En usko että lopputulos kaikenkaikkiaan varsinkaan pitkäaikaisesti käytettynä on positiivinen, vaan mukaan astuu aivojen ja neuronien mukautuminen lääkeaineen vaikutuksiin, ja mahdollinen fysiologinen riippuvuus (dependence), kenties tehon heikkeneminen ja tietenkin lopetukseen liittyvät oireet. Ehkä jopa ihmisen altistuminen masennusjaksoille?

Mitä vieroitus tekee lääkkeen aloittamalle neurogeneesille ja ns. neuroplastisuuden lisääntymiselle? Mutta kellä kiinnostaa, kun voi hehkuttaa alkuvaiheen käytön hyödyllisiä vaikutuksia?

Jos haluaa hoitaa aivojaan, itse tekisin sen elämäntapakeinoilla, kuten liikunnalla enkä lääkkeillä. Toisaalta ymmärrän, jos joku haluaa kokeilla lääkkeitä vaikeissa tilanteissa. Lääkkeet vaan ei aina tuota kestäviä lopputuloksia. Ainakin suhtautuisin kriittisesti psykiatrian tapaan käyttää masennuslääkkeitä ja psyykenlääkkeitä ylläpitohoitona.
Psykiatrien puhuma neurogeneesi SSRI-aineiden tai esimerkiksi sähköshokittamisen seurauksena on todiste aineiden ja toimenpiteen aiheuttamasta aivovauriosta! Siinä ei ole mitään positiivista. Samalla tavalla ylimääräistä neurogeneesiä havaitaan ihmisillä, jotka ovat lyöneet päänsä, esimerkiksi laskettelu- tai auto-onnettomuudessa. Neurogeneesi on tällaisissa yhteyksissä aina negatiivinen merkki. Tietenkin hyvä, että aivot yrittävät korjata syntyneitä vahinkoja.

Kannattaa olla tarkkana, koska psykiatrit ja psykiatrista tutkimusta tekevät poikkeuksetta valehtelevat lukijoilleen, ja varmasti itselleenkin. Niinhän sitä sanotaan, että kun omaksuu omat valheensa todeksi niin on helpointa valehdella samat asiat muille.
Nyt kun luin kommentteja eteenpäin niin huomasin, että nimimerkki ddfasfda (8.8.2018 21:55) oli löytänyt oikeen tutkimuspaperin juuri tästä samaisesta asiasta.

Psykiatrit kusettavat sinisilmäisiä luulemaan, että kyseessä on positiivinen asia: että SSRI-aineet aka "masennuslääkkeet" "parantavat" heidän aivojaan "luomalla lisää yhteyksiä". 100% huijausta ja todellisen aivovauriomerkin uskottelua hyväksi.

Psykiatrit pelaavat äärimmäisen julmaa peliä, mistä on syytä olla tietoinen, kun heidän juttujaan kuulee. Kukaan fiksuhan ei vastaanotolla omasta tahdostaan menekään.
eig8tf kirjoitti:
Masennus ei ole sairaus, joten ei ole mitään hoidettavaa. Jos kysymys on, että miten auttaa ihmistä joka on onneton niin siihen vastauksia on ihan mielekästä miettiä. Mikä on selvää on, että jokainen on yksilö, joten mitään pakettiratkaisua ei ole. Yksi tahtoo kumppanin, toinen rahaa, kolmas olla astronautti ja niin edelleen.

Mitä itsemurhiin tulee, minkä takia itsemurhia pitäisi vähentää? Itsemurhien määrä on silloin oikea, kun jokainen on vapaa tekemään itsemurhan niin halutessaan. Vapaassa maassa jokainen (täysikäinen) on vapaa tappamaan itsensä syistä ja ajankohdasta riippumatta, kunhan ei aiheuta vaaraa sivullisille.
Mitä oikein tarkoitit? Meinasitko ettei itsemurha vaurioita ketään? Kyllä sillä on VEEMÄISET SEURAUKSET. Silloinkin kun se voi olla inhimillisin ja paras ratkaisu. Olet onnekas jos sinun ei ole tarvinnut tajuta. Siinä menee ihmiset niin sekaisin, että sitä ei usko ennen kuin näkee. Se on todella karmaiseva kokemus.
+Lisää kommentti
Mä olen syönyt masennuslääkettä vuoden. Se on pitänyt minut hengissä. Ei mulla muuta.
1 VASTAUS:
Onko masennus sairaus, josta ei parane ja poistat kroonisen taudin oireita lääkkeillä kunnes elämäsi päättyy? Miten ajattelin vähentää lääkitystä ja ennen kaikkea, poistaa lääkeainejäämät / myrkyt kudoksista? Oletko kokeillut masennuslääkkeille vaihtoehtoisia hoitomuotoja? Haluaitko elää ilman lääkitystä? Onko diagnoosi identiteettisi?

Tiedän kyllä mistä puhun. I've been there.

Lisäksi olisi mielenkiintoista kuulla miten masennuksesi oireili. Miten se alkoi. Mistä huomasit masentuneesi ja miten tila paheni.
+Lisää kommentti
Kannattaa hankkia vaikka kirjastosta James Daviesin kirja "Hajalla - onneton totuus psykiatrian nykytilasta." Esittelyteksti: "Valottaa lukijalle nykypäivän psykiatrian tilannetta, jossa lääketeollisuus valvoo tarkasti etujaan, ja mielenterveysongelmien hoidosta on tullut tuottavaa liiketoimintaa.

Psykoterapeutti James Davies kertoo teoksessaan, kuinka psykiatriassa rahan saaminen ja sairauden nimeäminen ovat nousseet potilaan hyvinvointia tärkeämmiksi seikoiksi. Syytelista on pitkä ja todisteet raskauttavia kirjassa kuvaillaan muun muassa epäonnistuneiden lääketieteellisten kokeiden pimittämistä julkisuudelta ja tutkimustulosten vääristelyä. Hajalla paljastaa, minkälaisen hinnan lääketeollisuus veloittaa auttamisen nimissä. Tosiasiassa alaa näyttää kiinnostavan ainoastaan omien voittojen maksimointi.

James Davies on psykoterapeutti ja antropologi. "

Edellä lainaamani pätkä on siis kirjan esittelyteksti kustantajan sivuilta. Olen lukenut Daviesin kirjan ja voin suositella, se on tiivis ja silmiäavaava paketti yleistajuisesti kerrottua ja tarkkaa faktatietoa. Kuinka lääketeollisuus vaikuttaa tutkimustuloksiin ja sitouttaa lääkärit toimimaan etujensa mukaisesti.

Kirjassa on paljon tietoa myös itse masennuksesta ja sen ja muidenkin mielen ongelmien
diagnosoinnista. Hataralla pohjalla psykiatria tosiaankin on.

Siihen miksi lääkkeet joitakin auttavat (useimpia siis tutkimusten mukaan eivät) on kyllä syy ja sekin käy ilmi Daviesin kirjasta. Mielialalääkkeet tasaavat tunnetiloja, "latistavat". Se voi tuntua helpottavalta silloin kun koettuihin tunteisiin kuuluu kestämätöntä psyykkistä kipua. Mutta tunteiden latistaminen ei paranna tunne-elämää. Se on sama kuin joisi itsensä känniin niin ettei tunne eikä tajua mitään. Niinhän moni tekeekin. Tai pössyttelee kannabista.

Itse ajattelen, että jos mitään muuta keinoa ei ole kestää olotilaansa niin kemikaalit ovat yksi tilapäinen, erittäin huono apukeino. Lääkkeiksi ei pitäisi kutsua mitään näistä aivokemikaaleista mitä nykyään sillä nimellä myydään. Ne ovat päihteitä. Ymmärrän hyvin heitä jotka käyttävät niitä joskus mutta se tie on huono. Itse koen ajoittain voimakasta ahdistuneisuutta, jonka syyt ovat loogiset ja johtuvat elämäni vaikeista tapahtumista. Kyse on tunteista, joita en toistaiseksi voi kestää. Otan sen vuoksi joskus, muutamana päivänä kuukaudessa rauhoittavaa lääkettä. Käyn myös terapiassa. Sen kautta minulle on ruvennut näkymään valoa tunnelin päässä.
1 VASTAUS:
Psyykenlääkkeet ja "masennuslääkkeet" ovat psykotrooppisia lääkeaineita, joiden vaikutus perustuu toisenlaisen olotilan saamiseen, joka joidenkin mielestä on suotuisa ja toisten mielestä ei suotuisa. Toiset kokevat vaikutuksen suorastaan turruttavana ja toinen saattaa kokea tunteiden leikkautumisen helpottavana. Toinen ei välttämättä edes huomaa mitään tunteiden leikkautumista, koska kokee niin helpottavaksi sen, ettei tarvitse käsitellä negatiivisia tunteita ja kokevat että lääkkeissä on "teho" joka auttaa heitä monella tavoin, esimerkiksi toimimaan paremmin. Ei siinä mitään, jos joku kokee hyödyt ja ei haittoja, hyvä heille.

Ihmiset ovat kautta aikain käyttäneet erilaisia psykoaktiivisia aineita saavuttaakseen mielihyvää, turruttaakseen ikävät tunteet tai saadakseen unta tai saadakseen virtaa, tai mitä niistä milloinkin ovat hakeneet. Sittemmin niitä on alettu valmistamaan laboratorio-olosuhteissa tavoitellen tiettyä vaikutusta, niille on annettu lääkkeen nimi ja odotukset vaikutusmekanismista ja ne määrää henkilö, joka sanoo itseään lääkäriksi. Mikä on anteeksiantamatonta, psykiatria väittää potilailleen, että psyykenlääkkeet jollain tavalla biologisesti hyvällä ja keholle ja aivoille suotuisella tavalla kääntävät biologisen sairausprosessin pois aivoissa, se on niiden vaikutus mikä tekee niistä lääkkeen ja niillä on monia hyödyllisiä vaikutuksia (niitä ylikorostetaan ja haittoja vähätellään tai niistä ei puhuta - esim pitkäaikaiskäytön ongelmallisuus). Potilaalle puhutaan kuin ilman lääkkeitä hän ei selviäisi tiloistaan, koska lääkkeettömyys olisi esimerkiksi riski aivoille. Ja he väittävät että psyykenlääkkeissä on sivuvaikutuksina ikäviä asioita, mutta päävaikutus olisi jotenkin erityisen suotuisa ja sairautta pois kääntävä, jopa aivoja suojaava, neuroprotektiivinen erotuksena muista psykoaktiivisista aineista. Nämä kun ovat "lääkkeitä". Usein lääkkeisiin suhtaudutaan niin että ne ovat hyödyllisiä ja jos tulee ongelmia vaikkapa niitä lopettaessa - sairautta kannattaa "hoitaa" ja lääkettä siis jatkaa jotta sairaus pysyy hoidossa.

Aihetta voi lähestyä myös toisesta näkökulmasta, mistä jo mainitsin. Sivuvaikutukset ovat osa näiden lääkkeiden vaikutusmekanismia. Siinä missä joku kokee masennuksen katoamista, hän voi kokea myös seksuaalisia ongelmia tai lisääntynyttä verenvuototaipumusta (mitä sivuvaikutuksia eli haittoja nyt aineisiin liittyykään) masennuslääkkeiden seurauksena. Nämä monenlaiset vaikutukset mitä ihminen kokee, ovat seurausta siitä, kun serotoniinin takaisinottoa aletaan estää, jos puhutaan vaikkapa SSRI lääkkeistä. Hyödylliset vaikutukset kehossa ja mielessä voivat tulla "hinnan" kanssa, mihin voi kuulua negatiivisina ilmiöinä mm. fysiologinen riippuvuus (en puhu tässä addiktiosta, riippuvuudesta, jossa lääkettä hamutaan ja käytetään harmillisista seuraamuksista huolimatta "addiction". Mikä on addiktion ja fysiologisen riippuvuuden ero? https://emcrit.org/toxhound/dependenceaddiction/ ) ja sitten lopettaessa vieroitusoireisto. Fysiologinen riippuvuus "dependence" on sitä, että lääke on otettava joka päivä, tai iskee mahdolliset vieroitusoireet. Tuo on selitetty hyvin ylläolevassa artikkelissa. Neuronit ovat tottuneet toimimaan lääkkeen vaikutuksen alla, ne eivät toimi kunnolla jos lääke otetaan yhtäkkiä pois. Osa kokee tällaista hitaammankin vähennyksen seurauksena. Tämä voi tehdä lääkkeen lopettamisen hankalaksi. Lisäksi ihminen voi luulla, että lääke auttaa häntä, vaikka todellisuudessa lääke saattaa toimia vain sen takia, että se pitää vieroitusoireet poissa mikä masennuslääkkeiden tapauksessa saatetaan nähdä niin, että potilas ajautuu relapsiin johon hän tarvitsee lisää lääkettä. Vieroitusoireet ja masennus muistuttavat paljon toisiaan. Artikkelin kirjoittaja kysyykin : Kuinka paljon ihmisen lääkkeestä kokema hyöty on aidosti lääkkeen hyödyllinen efekti ja kuinka paljon se hyöty tulee siitä että vältetään vieroitusoireet? Onko masennuslääkkeissä oikeasti tällainen pitkäkestoinen hyödyllinen efekti? Pitkäkestoisen käytön tutkimukset ei lupaa hyvää. Tästä ei juurikaan puhuta. Itsellä aihe kiinnostaa, koska käytin lääkkeitä hyvin pitkään ja koin niistä jonkinasteista riippuvuutta ja lopetusongelmia.
+Lisää kommentti
Masennuslääkkeet eivät ole yksistään ns.oikotie onneen.Turruttavat aidot ilon ja surun tunteet.Tekevät tunteista puuroa jolloin kosketus aitoihin tunteisiin katoaa.Käsitykseni mukaan juuri tämä vaikeuttaa ja hidastaa paranemista.Itse suosittelisin ennemmin hoidoksi vertaistukea ja terapiaa.Masennus on erittäin vaarallinen ja alidiagnosoitu sairaus suomessa.Masennuksen liitännäissairaudet ovat vaarallisia(esim.päihderiippuvuus ja muut henkiset sairaudet).Voimia masennuksesta kärsiville.Tästäkin sairaudesta on mahdollista parantua ja toipua kohtaamaan kipeät tunteet ja tarpeet.
1 VASTAUS:
Ei masennus ole sairaus, vaan reaktio elämän ongelmiin. Sairausajattelu pahentaa tilannetta, koska se passivoi ja vie tunteilta ja elämältä mielekkyyttä.

Masennus on monimutkainen ja voimakas mielen suojatutumisreaktio ylivoimaista psyykkistä kipua ja stressiä vastaan. Masennus ja ahdistus ovat tunnereaktioita, jotka ovat luonnollisia ja hyödyllisiä siinä tilanteessa missä ne syntyvät. Masentunut ihminen tarvitsee apua, usein intensiivistä ja pitkäkestoistakin.

Masennusta ja muita mielen ongelmia ei usein osata ottaa vakavasti ympäristössä eikä yksilö saa niihin tarvitsemaansa apua. Nykyään kun psyykkiset ongelmat on medikalisoitu masentunut saa sairausdiagnoosin, ja vasta sitten tulee otetuksi vakavasti. Mutta apu annetaan väärällä tavalla, tavalla, joka passivoi ja lannistaa. Psykiatrisessa järjestelmässä pääsee avun piiriin vasta diagnoosilla, ja siinä tulee maksetuksi se kallis hinta mitä sairausleima merkitsee. Ei vain muiden taholta tulevana stigmana ja holhovana asenteena, vaan - ja ennen kaikkea - siinä miten se vaikuttaa ihmisen käsitykseen itsestään ympäristönsä osana. Minäkuvaan ja elämän tavoitteellisuuteen.

Tunteet ja kärsimys ovat viesti. Sitä tulee kuunnella.
+Lisää kommentti
miksi vanhukset turrutetaan eriihmiseksi,monilla psyykelääkkeillä,nähnyt olen.
2 VASTAUSTA:
Maksaa vähemmän rahaa lobotomoida lapsi, teini, nuori, aikuinen kuin vanhuskin kuin kuunnella mikä on hätänä. Syiden miettiminen voi aiheuttaa mahdollisesti paljastuville syyllisille myös omantunnon tuskia. Helpompi sanoa valittajalle tai itkevälle, että päässäs on fysiologinen/biologinen vika, aivosairaus. Valhettahan se on, mutta esimerkiksi psykiatrit ovat käyttäneet sitä taktiikkaa onnistuneesti jo vuosisadan.
eig8tf kirjoitti:
Maksaa vähemmän rahaa lobotomoida lapsi, teini, nuori, aikuinen kuin vanhuskin kuin kuunnella mikä on hätänä. Syiden miettiminen voi aiheuttaa mahdollisesti paljastuville syyllisille myös omantunnon tuskia. Helpompi sanoa valittajalle tai itkevälle, että päässäs on fysiologinen/biologinen vika, aivosairaus. Valhettahan se on, mutta esimerkiksi psykiatrit ovat käyttäneet sitä taktiikkaa onnistuneesti jo vuosisadan.
lääkärit pääsevät ilmaisille ulkomaanmatkoille kirjoitettuaan riittävästi myrkkyreseptejä... pääsevät käymään esim sydneyssä, lääketehtaan rahoilla, jotka tulelääkkeitä ostaneilta asiakkailta tai sosiaalitoimistosta..

helppoa kuin heinänteko.
+Lisää kommentti
oli syönyt 9 erilaista masennuslääkettä viimeisten vuosiensa aikana ennenkuin ajoi lentokoneen vuoren seinään ja tappoi 149 ihmistä.

Suomen kaikki nuoret massamurhaajat ovat olleet masennuslääkkeiden syöjiä.

Tuo kertonee kovan totuuden aiheessa.
Ilmoita
Masennuksen alussa olin suuttumusherkkä. Nykyään minua ei suututa mikään eikä riitaa ole perheenjäsenten keskuudessa. Olen tyyni ja tyytyväinen. Olen sairastanut masennusta21 vuotta. Mies siivoaa ja tiskaa mä teen sitten muita kotitöitä, paperitöitä ja juoksevat asiat kaupungissa. Oloni on seesteinen.
Ilmoita
Paras lääke masennukseen olisi seksi. Mutta nyky-yhteiskunta syöttää mieluiten pillereitä jotka sekoittavat pään.... Miksi ?
Koska toisten ihmisten moraalikäsitykset ja tekopyhyys ovat tärkeämpiä kuin ihmisen mielenterveys.
6 VASTAUSTA:
Masennus ei ole sairaus. Se on vakavaa ja syvää inhimillistä kärsimystä. Kärsimystä, joka estää ihmistä elämästä ja lamaa hänen toimintakykyään, tekee usein jopa työkyvyttömäksi. Liian kova psyykkinen kipu ja toivottomuus voi johtaa itsemurhaan. Masennus on siis äärimmäisen vakava asia.

Apua tarvitaan, yksilöllisesti, intensiivisesti ja usein pitkäkestoisestikin. Mutta se apu ei ole aivoihin vaikuttavat kemikaalit, joita mielestäni valheellisesti lääkkeiksi kutsutaan. Joskus niistä voi olla tilapäistä helpotusta, useammin ja pitkän päälle haittaa.

Apua ei tule myöskään siitä että inhimillinen kärsimys diagnosoidaan sairaudeksi. Vaikka sairausdiagnoosi on yhteiskunnassamme pääsylippu avun piiriin, sillä on mielelle vakavia haitallisia seurauksia jotka vievät pohjaa kaikelta yksiön mahdollisesti saamalta avulta.

Oikea apu on yksilöllisesti suunnattua psykososiaalista tukea. Terapiaa (keskustelu-, perhe-, toiminta-, taideterapiaa, vaihtoehtoja on paljon), vertaistukea (erittäin tärkeää), työympäristön parantamista, taloudellisen tilanteen kartoittamista ja kohentamista.

Masentunut tarvitsee ammattitaitoista ja räätälöityä apua todellakin. Nykyään vaan monesti ainoa edes vähänkin suunnitelmallinen apukeino on lääkitys ja sen liian harvatahtinen seuranta psykiatrin toimesta. Joku onnekas saattaa saada harvatahtista keskusteluapua hoitajalta, jolla yleensä ei ole terapiakoulutusta.

Ne jotka jaksavat taistella saattavat saada ammattitaitoista ja tiivistä terapiaa. Sekin edellyttää että ihmisellä on suht. selkeä oma visio siitä mistä hänen kärsimyksensä johtuu ja mikä voisi siihen auttaa.

Kun sanotaan että lääkkeet eivät auta masennukseen eivätkä oikeasti ole edes lääkkeitä vaan huumeita (kanta jota itse edustan) niin pitäisi olla selkeä vaihtoehto tarjota. Sellainen on kyllä siis olemassa ja siitä tiedetään, mutta se ei ole riittävän laajasti käytössä nykyisessä terveydenhuoltojärjestelmässä. Jos kärsivä itse jaksaa tavoitella parempaa ja oikeampaa apua hän voi sitä löytää, ja ehkä vertaistuenkin avulla. Mielestäni nämä some-palstat saattavat olla joskus suureksikin hyödyksi oman tilanteen pohdinnalle.
Voi olla. Voi olla olemattakin.
Yksilö on hyödyllinen yhteiskunnalle niin kauan kuin on tuottava.
Psyko- ym terapiat vaativat legioonan suorittajia.
Heh heh.
Luuletko että sellainen armeija luodaan tuottamattoman, yhteiskunnalle kalliiksi tulevalle luuseri- ihmisen ympärille?
Halvempi tapa on määrätä lääkkeet.
Jotka toimivat suurimmalle osalle masentuneista.
Kunnon veronmaksajia ja työssä käypiä.
Kysymys on, toimivatko lääkkeet edes suurimmalle osalle masentuneista. Mistä sinä tämän väittämän olet kaivanut että Suurimmalle osalle toimisivat.

Minä uskon että nykyine lääkekeskeinen malli tulee kalliiksi ja altistaa työkyvyttömyydelle. Loppupeleissä järjestelmän muuttaminen voisi tulla halvemmaksi ja tehokkaammaksi, ihmisten kokonaisvaltainen auttaminen, inhimillisempi ja laaja-alaisempi kuin biologiskeskeinen lähestymistapa.

Ehkä kaikkia ei haluta edes parantaa? Tai ei edes kiinnosta. Tarjotaan vain jotain hoitona, näennäisesti. Heidän paranemisensa on aivan sama. Pitävät psykiatrian pyörät pyörimässä, työllistävät hoitoväkeä. Ovatpahan ainakin jollekin yhteiskunnassa rahasampo, lääkeyhtiöille jne. Tuottavat jollekin jotain, jos eivät työelämässä tuota. Kun sanotaan masentuneelle että hänen ongelmansa on biologinen, ei syytä ongelmistaan yhteiskuntaa tai esim epäoikeudenmukaisuuta, ei protestoi jne. On vain nöyrä lammas mikä menee hakemaan lääkkeensä apteekista. No, ei ehkä näin, mutta joidenkin näkökulmien mukaan psykiatria on lähinnä sosiaalista kontrollia.
"Ehkä kaikkia ei haluta edes parantaa? Tai ei edes kiinnosta. Tarjotaan vain jotain hoitona, näennäisesti. Heidän paranemisensa on aivan sama. Pitävät psykiatrian pyörät pyörimässä, työllistävät hoitoväkeä. Ovatpahan ainakin jollekin yhteiskunnassa rahasampo, lääkeyhtiöille jne."

Olen kyynisesti joskus miettinyt, että onkohan todella niin että masentuneita ja muista vakavista mielen ongelmista kärsiviä ei edes haluta todella auttaa. Että miten paljon hyötyä siitä on että meitä on. Meitä jotka TYÖLLISTÄMME kokonaisen laajan elinkeinon. Psykiatrisen hoitojärjestelmän lääkäreineen, hoitajineen, psykologineen ym. ym. Miten valtavan paljon porukkaa siellä on säännöllisessä ja vakituisessa, jopa suht. hyvinpalkatussa työssä. Miten paljon helpommaksi ja mukavammaksi heille tulee kohdella meitä niin kuin nyt kohtelevat, kapean biologisen sairausmallin puitteissa. Ajattelumallin, jonka ansiosta heidän ei tarvitse aidosti ja syvällisesti kohdata inhimillistä kärsimystä, mikä olisikin hyvin raskasta. Pitäisi tulla pois mukavuusalueelta. Tunnistaa myös oma haavoittuvuutensa, nähdä että kärsimys on jatkumo ja ihmisen osa, ja että KUKAAN ei ole turvassa.

Pirun raskastahan se olisi.

Järjestelmässä on työntekijöitä jotka voivat hiukan huonosti siitä etteivät pysty auttamaan tarpeeksi. Moni kuitenkin on kehittänyt jo varhaisvaiheessa teflonkuoren.

Ne jotka oikeasti haluavat auttaa eivätkä kestä sitä pinnallisuutta, mihin järjestelmä pakottaa, usein hakeutuvat terapiakoulutukseen. Niitäkin on erilaisia, osaan kuuluu pitkä oma koulutusterapia ja osaan tuskin minkäänlaista. Se vaikuttaa siihen miten osaa työssään käsitellä kärsimystä, niin omaa kuin muiden.
Niin, ehkä hoitomalli ja psykiatriset palvelut on tehty hoidon työntekijöitä varten, ei asiakkaita eli potilaita varten. Onhan siitä psykiatri Furmankin joskus muistaakseni kirjoittanut, taisiko olla jopa James Daviesin kirjan alkusanoissa. http://www.benfurman.com/blog/2015/02/25/psykiatrisia-palveluja-ei-ole-tehty-asiakkaille-esipuhe-james-daviesin-kirjaan/
kukkaketoo kirjoitti:
Niin, ehkä hoitomalli ja psykiatriset palvelut on tehty hoidon työntekijöitä varten, ei asiakkaita eli potilaita varten. Onhan siitä psykiatri Furmankin joskus muistaakseni kirjoittanut, taisiko olla jopa James Daviesin kirjan alkusanoissa. http://www.benfurman.com/blog/2015/02/25/psykiatrisia-palveluja-ei-ole-tehty-asiakkaille-esipuhe-james-daviesin-kirjaan/
Furman on monessa kohtaa oikealla tiellä, etenkin vaatiessaan diagnooseista luopumista. Mutta se missä hän on mielestäni pahasti väärässä - ja on aina ollut, samaa hän on saarnannut jo vuosia - että pitkistä yksilöterapioista ei olisi hyötyä. Asia on todellisuudessa tutkimusten mukaan juuri päinvastoin. Pitkät (2- v. ja pitemmät) terapiat tuottavat kestävämpiä ja syvällisempiä tuloksia elämänlaadussa ja työkyvyssä kuin lyhyet. Suuntauksesta riippumatta. Psykodynaaminen tai kognitiivinen toimii yhtä hyvin, tärkeintä on riittävän tiivis ja toimiva terapiasuhde.

Pitkiä terapioita tekevillä terapeuteilla on ammattitaitoa, jonka pohjana on pitkä oma koulutusterapia. Pisin se on psykodynaamisen suuntauksen terapeuteilla.

Tutkimukset osoittavat, että lyhytterapiat toimivat alussa hyvin, mutta vuosien seurannassa niiden teho on osoittautunut heikommaksi kuin pitkien. Paljolti kyse on ns. odotusvaikutuksesta, joka on kaikissa terapioissa, eli aluksi potilas kokee optimismia ja hänen vointinsa parantuu. Eräänlainen placebo siis.

Riippuu täysin ihmisen ongelman luonteesta ja hänen elämäntilanteestaan millaista hoitoa hän tarvitsee. Joskus riittää lyhytterapia, joskus ei. Vaikeat traumat edellyttävät useimmiten pitempikestoisempaa ja tiivistä terapiaa, jossa syntyy turvallinen ja kokonaisvaltainen auttava ihmissuhde.

Minua suorastaan ottaa päähän tuo Furmanin tapa aina mollata psykoanalyysiä. Hänen väitteensä siitä perustuvat sitäpaitsi vanhentuneisiin tietoihin. Psykoanalyysi on vanhin mielen tutkimuksen koulukunta, ja siinä on tietysti ehtinyt tapahtua vuosien varrella vaikka mitä, myös väärinkäytöksiä ja virheellisiä teorioita, joita on myöhemmin korjattu. - Kun olen joskus kuunnellut miten Furman puhuu psykoanalyysistä ja siitä johdetuista psykodynaamisista hoitomuodoista olen saanut vaikutelman kuin hänellä olisi niiden suhteen jotain omaa hampaankolossa. Ehkä hän on joskus käynyt epäonnistuneen psykoanalyysin. Jotkut ovat, mutta ei sen perusteella pitäisi tehdä yleistyksiä, joilla romuttaa koko pitkäkestoisen terapian käsitteen.

Kun biologistiselle psykiatrialle vaaditaan Suomessa vaihtoehtoja, niin silloin usein on kovimmin äänessä juuri Furman, joka käyttää tilaisuutta hyväkseen mollatakseen psykoanalyysiä, ja pitkiä yksilöterapioita suuntauksesta riippumatta. Se on sääli, koska ne asiat eivät mitenkään liity yhteen. Biologistista, diagnosoivaa psykiatriaa kritisoidaan aivan yhtä paljon (ja enemmänkin) juuri psykodynaamisen suuntauksen piirissä kuin lyhytterapeuttien keskuudessa, joita Furman itse edustaa.

Biologistisen psykiatrian oppien mukaan toimivat päättäjät isoissa sairaanhoitopiireissä (esim. HUS) kannattavat lyhytterapioita ja lyhyitä kognitiivisia terapioita, kuten Furmankin. Nimittäin silloin kun ylipäänsä mitään terapioita kannattavat. Yleensähän he eivät niistä paljon perusta, vaan enemmänkin lääkehoidosta.

Masennus on syvää ja toimintakykyä lamaavaa inhimillistä kärsimystä. Siihen pitäisi olla tarjolla erilaisia yksilöllisesti räätälöityjä apukeinoja. Heppoisin konstein siitä ei parannuta, ainakaan pysyvästi. Monet hyötyvät lyhytterapioista, mutta on paljon heitäkin, jotka tarvitsevat pidempää ja intensiivisempää apua. He ovat kärsijöinä tässä, sillä heidän hoitonsa maksaa eniten. Tutkimusten mukaan se kuitenkin tulee pitkän päälle yhteiskunnalle halvemmaksi (tietoa on esim. Kelan 2-3-vuotisten kuntoutusterapioiden vaikuttavuudesta) koska ihmisiä jää vähemmän sairauslomille ja työkyvyttömyyseläkkeille.
+Lisää kommentti
mielisairaat tai elämänsä hukanneet,taas on kirjoittanut tämäkin ,RIMPSUN.
3 VASTAUSTA:
Mikä sinä sitten olet?
Monet ehkä ovat lukeneetkin jotain psykologi Aku Kopakkalasta. Hänhän oli Mehiläisen johtava psykologi, joka erehtyi sanomaan julkisesti, että masennuslääkkeet eivät välttämättä ole hyvä hoito masennukseen. Ja sai siitä potkut.

Nykyisin hän pitää yksityisvastaaottoa. Hän on kirjoissaan ja kotisivullaan kertonut paljon tutkimustiedosta johon perustaa lääkekriittisen kantansa. Linkki ja lyhyt lainaus hänen sivuiltaan:
http://www.mielipalvelut.fi/esittelyt/aku-kopakkala/

Toimin Mehiläisen johtavana psykologina ja myöhemmin kuntoutusjohtajana vuodet 2000 – 2013.

Viime vuodet ovat kuluneet yksilöiden ja perheiden erilaisten mielenterveyspulmien parissa.

En usko, että diagnoosit kertovat kovinkaan paljon ihmisestä. En myöskään usko, että lääkkeet ovat useinkaan hyvä ratkaisu. Ainakaan pitkällä aikavälillä tarkastellessa. Kun huomioimme niiden valitettavan usein vähätellyt haittavaikutukset.

Ajattelen että psykologin tehtävänä on aluksi perehtyä asiakkaan tilanteeseen monipuolisesti. Jokaisen ihmisen elämä ja ja haasteet ovat erilaisia kuin muiden. Laaja-alainen mielen, kehon ja sosiaalisen verkoston tarkastelu on tarpeen. Usein apu tai tuki on syytä kohdistaa useisiin elämänalueisiin.

Käyttämiäni menetelmiä ovat mm. Interpersoonallinen terapia, aikabiologiset hoidot, elämäntapaan liittyvien seikkojen korjaus (esim. liikunta ja ravinto), perhetapaamiset yms.

Perehdyn asioihin perusteellisesti. Luennoin, koulutan ja kirjoitan alan teemoista runsaasti.
lakkasuo kirjoitti:
Monet ehkä ovat lukeneetkin jotain psykologi Aku Kopakkalasta. Hänhän oli Mehiläisen johtava psykologi, joka erehtyi sanomaan julkisesti, että masennuslääkkeet eivät välttämättä ole hyvä hoito masennukseen. Ja sai siitä potkut.

Nykyisin hän pitää yksityisvastaaottoa. Hän on kirjoissaan ja kotisivullaan kertonut paljon tutkimustiedosta johon perustaa lääkekriittisen kantansa. Linkki ja lyhyt lainaus hänen sivuiltaan:
http://www.mielipalvelut.fi/esittelyt/aku-kopakkala/

Toimin Mehiläisen johtavana psykologina ja myöhemmin kuntoutusjohtajana vuodet 2000 – 2013.

Viime vuodet ovat kuluneet yksilöiden ja perheiden erilaisten mielenterveyspulmien parissa.

En usko, että diagnoosit kertovat kovinkaan paljon ihmisestä. En myöskään usko, että lääkkeet ovat useinkaan hyvä ratkaisu. Ainakaan pitkällä aikavälillä tarkastellessa. Kun huomioimme niiden valitettavan usein vähätellyt haittavaikutukset.

Ajattelen että psykologin tehtävänä on aluksi perehtyä asiakkaan tilanteeseen monipuolisesti. Jokaisen ihmisen elämä ja ja haasteet ovat erilaisia kuin muiden. Laaja-alainen mielen, kehon ja sosiaalisen verkoston tarkastelu on tarpeen. Usein apu tai tuki on syytä kohdistaa useisiin elämänalueisiin.

Käyttämiäni menetelmiä ovat mm. Interpersoonallinen terapia, aikabiologiset hoidot, elämäntapaan liittyvien seikkojen korjaus (esim. liikunta ja ravinto), perhetapaamiset yms.

Perehdyn asioihin perusteellisesti. Luennoin, koulutan ja kirjoitan alan teemoista runsaasti.
AK sanoo;
"En myöskään usko, että lääkkeet ovat useinkaan hyvä ratkaisu. Ainakaan pitkällä aikavälillä tarkastellessa."

Murheellista luettavaa, lääkkeiden haitat tulevat esiin juuri pitkällä aikavälillä. Selkokielellä sanottuna tuo on ; "Lääkkeet tuhoavat vain koko elämän". Eli potilaalle ei jää oikeaa tervettä elämää ollenkaan.

MURHEELLISTA.
+Lisää kommentti
20 vuotta tuli syötyä mielialalääkkeitä.Suurimman osan aikaa zoloftia ja sertalinia.Vieroitus oli vaikeaa meinasi itsemurhaan asti mennä monta kertaa jouduin aloittamaan lääkkeet uudestaan ja pää oli sekaisin ahdistuskohtauksia mahaoireita sähköiskuja kaikenlaisia toimintahäiriöitä mutta lopulta pääsin eroon.En tiedä mitä pysyviä juttuja on jättänyt kyllä ainakin tunnen empatiaa ja sympatiaa sukuelimet toimii suurinpiirtein mielialat ehkä vaihtelee hieman enemmän.Syy miksi lopetin oli se että tunsin olevani sivusta katsoja omassa elämässäni.Tietyllä tasolla meni ok mutta esimerkiksi seurustelukumppania ei tehnyt mieli hankkia.Lisäksi lääkkeiden aikana oli selittämättömiä väsymyskohtauksia kuumeiluja ym.Testosteroni arvot myös putosi partakaan ei kasvanut yhtä sinnikkäästi kuin nyt.Ihmettelen jälkikäteen kun mietin että miten näitä lääkkeitä määräillään ettei mitään seurantaa ollut kerran kävin aina uuden lääkkeen aloittaessani siinä kaikki.Se lääkäri joka sanoo ettei näillä lääkkeillä ole sivuvaikutuksia tai vieroitusoireita pitäisi pumpata täyteen aineita vuosien ajan ja sitten jättää ilman.Selviäisi heillekkin miten hirveiden myrkkyjen kanssa ollaan tekemisissä.Laillistettu huumekierre.
2 VASTAUSTA:

Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

Kiitos nimimerkki " Mika5555555 " kokemuksesi jakamisesta. Kokemus minkä kerroit voi olla myös monen muun kokemus. Minun kokemukseni se ainakin oli, suurilta osin. Harmittoman lääkityksen aloittaminen, jonka lääkärin mukaan pystyi "lopettamaan milloin vain", johti vuosiin käyttöä, lopetusyrityksiin, irti kamppailuun, päivänkin annos kun unohtui niin sai tuntea sen nahoissaan eikä vaikutus todellakaan tuntunut siltä, että lääke on millään tavoin turvallinen ja aivoja suojaava. Sähköiskut napsuivat, päässä heitti, katseen siirtely sai aikaan kuin päässä olisi mennyt sähköinen muljahdus, epämiellyttävä hutera olo eikä pää toiminut niin että olisi velvoitteisiinsa kyennyt kunnolla, mikä sai kaivamaan lääkkeen vaikka kiven alta. Nämä aiheuttivat pelottavia ahdistavia oloja, mutta tässä vaiheessa koukku oli jo niin voimakas, että oli jo niinsanotusti kusessa. Pitemminkin olo oli kuin huumeesta olisi irti taistellut ja sitä olisi pitänyt aina ottaa. Pahin tilanne oli isolla määrällä lääkeannosta, jolta ajalta muistikuvani ovat heikkoja, muistan vain raskaan päiväväsymyksen ja välinpitämättömyyden tunteen. Koko aikuisiän, aivot vielä kasvuiässä nuorena aikuisena, käytin lääkettä, mikä monin tavoin muokkasi aivojani, ja emotionaalista maailmaani, eikä vain positiivisella tavalla. Mahdoin olla rohkea, kun tuollaisen rupesin aloittamaan, mutten silloin ymmärtänyt, mikä voima tuollaisella pienellä napilla oli olossani. Olo lopettaessa oli kummallinen ja lopetus laukaisi erittäin suuren stressin. Valitettavasti tämä sai aloittamaan lääkkeen aina uudelleen, olo oli niin kehno ja sietämätön. Olo heittelehti. Kun aloitti lääkkeen, ei ollut ennen kokenut kamppailevansa tällaisten tuntemusten kanssa. Tunnen oloni satutetuksi, monilla tavoin, nykyään, ja toisaalta itseni tyhmäksi luottaessani lääkäreihin.

Uskon, että monella, kellä kokemusta alkaa olla lääkkeistä jo vuosikymmenen, vuosikymmeniä, on varmasti paljon kriittisiäkin kokemuksia kerrottavana. Siinä ei olla enää "alkuhuumassa" lääkkeen kanssa ja kenties vuosikymmenten jälkeen vieroittautuminenkaan ei ihan niin helppoa ole, kuin lyhyen aikaa käyttäneillä?

Kokemukseni ei aina ollut niin negatiivinen - kunpa olisikin ollut. Aloitus lääkkeestä oli ihan mukavaa aikaa. Silloin vielä luotin lääkärien asiantuntemukseen että kai minulla täytyy joku vika aivoissa olla, kun sitä lääkkeellisesti korjataan. Se johti itsetuntemuksen heikkenemiseen, omien ongelmien ajattelemista biologisina, ja jälkikäteen tuntemukseni on vahva - lääke ei ikinä ratkaissut mitään ongelmia varsinaisesti, se vain pisti ne käytännössä maton alle. Lääkkeen aiheuttamat ongelmat tulivat omien ongelmien päälle, monimutkaistaen asioita, luoden oman ahdistuneisuuden asteen. Ollut melkoista mindfuckia vieroittautua lääkkeistä ja prosessoida koko lääkeaikaa mielessään, ja samalla kokea lääkkeestä vieroittautumisen seuraukset omassa nupissaan ja kehossaan.

Kun aloitti lääkkeen, ei ymmärtänyt aloittavansa lääkettä, joka leikkaa tunteita, joka saattaa olla emotionaalisen tason aiheuttamien ja seksuaalipulmien takia kärsimystä aiheuttava, joka johtaa vuosien taisteluun, joka johtaa yksinäisyyden tunteisiin kokemuksen tasolla muiden kanssa, joka johtaa epäuskotuksi tulemiseen lääkärin kanssa haitoista puhuessa. Lääkäreillä ei usein ole kunnollista hajua lääkkeen ongelmista, jos eivät ole itse niitä napsineet.

Hauska ajatusleikki on kyllä, saisivat kokeilla lääkkeitään ja vieroittautua niistä sitten. Minkälainen mielipide heillä niistä sitten olisi?
23234234 kirjoitti:
Kiitos nimimerkki " Mika5555555 " kokemuksesi jakamisesta. Kokemus minkä kerroit voi olla myös monen muun kokemus. Minun kokemukseni se ainakin oli, suurilta osin. Harmittoman lääkityksen aloittaminen, jonka lääkärin mukaan pystyi "lopettamaan milloin vain", johti vuosiin käyttöä, lopetusyrityksiin, irti kamppailuun, päivänkin annos kun unohtui niin sai tuntea sen nahoissaan eikä vaikutus todellakaan tuntunut siltä, että lääke on millään tavoin turvallinen ja aivoja suojaava. Sähköiskut napsuivat, päässä heitti, katseen siirtely sai aikaan kuin päässä olisi mennyt sähköinen muljahdus, epämiellyttävä hutera olo eikä pää toiminut niin että olisi velvoitteisiinsa kyennyt kunnolla, mikä sai kaivamaan lääkkeen vaikka kiven alta. Nämä aiheuttivat pelottavia ahdistavia oloja, mutta tässä vaiheessa koukku oli jo niin voimakas, että oli jo niinsanotusti kusessa. Pitemminkin olo oli kuin huumeesta olisi irti taistellut ja sitä olisi pitänyt aina ottaa. Pahin tilanne oli isolla määrällä lääkeannosta, jolta ajalta muistikuvani ovat heikkoja, muistan vain raskaan päiväväsymyksen ja välinpitämättömyyden tunteen. Koko aikuisiän, aivot vielä kasvuiässä nuorena aikuisena, käytin lääkettä, mikä monin tavoin muokkasi aivojani, ja emotionaalista maailmaani, eikä vain positiivisella tavalla. Mahdoin olla rohkea, kun tuollaisen rupesin aloittamaan, mutten silloin ymmärtänyt, mikä voima tuollaisella pienellä napilla oli olossani. Olo lopettaessa oli kummallinen ja lopetus laukaisi erittäin suuren stressin. Valitettavasti tämä sai aloittamaan lääkkeen aina uudelleen, olo oli niin kehno ja sietämätön. Olo heittelehti. Kun aloitti lääkkeen, ei ollut ennen kokenut kamppailevansa tällaisten tuntemusten kanssa. Tunnen oloni satutetuksi, monilla tavoin, nykyään, ja toisaalta itseni tyhmäksi luottaessani lääkäreihin.

Uskon, että monella, kellä kokemusta alkaa olla lääkkeistä jo vuosikymmenen, vuosikymmeniä, on varmasti paljon kriittisiäkin kokemuksia kerrottavana. Siinä ei olla enää "alkuhuumassa" lääkkeen kanssa ja kenties vuosikymmenten jälkeen vieroittautuminenkaan ei ihan niin helppoa ole, kuin lyhyen aikaa käyttäneillä?

Kokemukseni ei aina ollut niin negatiivinen - kunpa olisikin ollut. Aloitus lääkkeestä oli ihan mukavaa aikaa. Silloin vielä luotin lääkärien asiantuntemukseen että kai minulla täytyy joku vika aivoissa olla, kun sitä lääkkeellisesti korjataan. Se johti itsetuntemuksen heikkenemiseen, omien ongelmien ajattelemista biologisina, ja jälkikäteen tuntemukseni on vahva - lääke ei ikinä ratkaissut mitään ongelmia varsinaisesti, se vain pisti ne käytännössä maton alle. Lääkkeen aiheuttamat ongelmat tulivat omien ongelmien päälle, monimutkaistaen asioita, luoden oman ahdistuneisuuden asteen. Ollut melkoista mindfuckia vieroittautua lääkkeistä ja prosessoida koko lääkeaikaa mielessään, ja samalla kokea lääkkeestä vieroittautumisen seuraukset omassa nupissaan ja kehossaan.

Kun aloitti lääkkeen, ei ymmärtänyt aloittavansa lääkettä, joka leikkaa tunteita, joka saattaa olla emotionaalisen tason aiheuttamien ja seksuaalipulmien takia kärsimystä aiheuttava, joka johtaa vuosien taisteluun, joka johtaa yksinäisyyden tunteisiin kokemuksen tasolla muiden kanssa, joka johtaa epäuskotuksi tulemiseen lääkärin kanssa haitoista puhuessa. Lääkäreillä ei usein ole kunnollista hajua lääkkeen ongelmista, jos eivät ole itse niitä napsineet.

Hauska ajatusleikki on kyllä, saisivat kokeilla lääkkeitään ja vieroittautua niistä sitten. Minkälainen mielipide heillä niistä sitten olisi?
Kiitos myös sinulle kokemuksesi jakamisesta.Alussa oli minullakin tunne että sain valtavaa nostetta lääkkeestä ja kaikki toimi siis zoloftin ja sertalinin kohdalla.Mikään muu lääke ei tuntunut toimivan ollenkaan.Ensimmäistä lopetusta yrittäessäni tajusin että olin kusessa.
+Lisää kommentti
Täällä jaksetaan jauhaa paatoksen syvällä äänellä,
vanhoista, jo tehottomina pidetyistä SSRI lääkkeistä.
Tämä saa epäilemään lähes kaikkien kirjoittajien "asiantuntijuutta"
ko. aiheessa.

SSRI - lääkkeiden teho perustuu serotoniinin takaisinoton estoon,
hermosolujen välisissä synapseissa. Uudemman polven masennuslääkkeet ovat SNRI-lääkkeitä. SNRI lääkkeiden vaikutus perustuu serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estoon.

SNRI-lääkkeet ovat usein SSRI-lääkkeitä huomattavasti tehokkaampia, koska ne vähentävät masennusoireiden ohella ahdistusta.

Toisekseen kyllä keskushermosten serotoniinipitoisuuksia voidaan mitata
eikä tarvitse porata kalloon reikää, kuten eräs psykologi naureskeli.
Keskushermostoon kuuluu aivojen ohella myös selkäydin;

keskushermoston serotoniinipitoisuus mitataan selkäydinnesteestä.
8 VASTAUSTA:
Et tiedä mistä puhut.

Ensinnäkään se kummasta huumausaineesta kukin saa miellyttävämmän, "tehokkaamman", vaikutuksen on yksilön toiveista riippuvaa, joten on älytöntä yrittääkään yleistää.

Toisekseen, vaikka serotoniintaso voidaan _epäsuorasti_ mitata selkäydinnesteestä, kukaan psykiatri ei niin tee. Pääsyitä tähän on kolme. Toimenpide on vaivalloinen sekä riskialtis. Vaikka mittaus tehtäisiin ei tiedetä mihin verrata, koska mitään "oikeaa" tai "normaalia" serotoniinitasoa ei tiedetä. Kolmanneksi, vaikka taso tiedettäisiin, mitään poikkeavuutta surullisen ja onnellisen tilan välillä ei havaita. Masentuneisuudella ei ole tekemistä minkään serotoniini- tai noradrenaliinitasojen kanssa. Syyt eivät ole missään kehollisessa vaan nimen omaan kehon ulkopuolella, elämässä.
Sinä olet niellyt tuon narratiivin täysin kyseenalaistamatta sitä. Eivät nuo lääkkeet hoida mitään serotoniini- tai noradrenaliinivajetta, koska sellaista ei lukuisten tutkimusten mukaan olla löydetty masennuspotilailta. Esimerkiksi psykiatri Joanna Moncrief on kirjoittanut hyvän koosteen kyseisestä tutkimusnäytöstä. Sekä nonadrenaliinin että serotoniinin yhteys masennukseen on näytöltään ristiriitaista, eli masennuspotilailla on ns. epätasapainoa suhteessa verrokkeihin molempiin suuntiin tai ei lainkaan. Esimerkiksi tutkimuksissa ollaan toisaalta tutkittu masennuspotilaiden seretoniinireseptorien tiheyttä suhteessa terveisiin verrokkeihin ja toisaalta tutkittu sitä, miten serotoniinia laskeva ruokavalio vaikuttaa ihmisten mielentilaan. Serotoniinireseptorien määrässä ei ole löydetty systemaattista eroa: joissakin tutkimuksissa serotoniinireseptoreja on masennuspotilailla enemmän, joissakin vähemmän, joissakin ei ole eroa lainkaan. Toisenlaisissa tutkimuksissa ihmiset ovat ruokavaliolla, jossa ei ole tryptofaania eli proteiinia, josta tuotetaan kehossa serotoniinia. Tryptofaanin puute masentaa vain potilaita, jotka ovat syöneet SSRI-lääkkeitä, ei vapaaehtoisia. Toisenlaisissa tutkimuksissa käytettiin voimakasta serotoniinitasoja laskevaa kemiallista ainetta eläin -ja ihmiskokeissa 1960 - 1970-luvuilla. Tulosten mukaan serotoniinitasojen raju laskeminen aiheutti unettomuutta, aggressiivisuutta, hypersensitiivisyyttä, paranoiaa ja hyperseksuaalisuutta -mutta ei masennusta.

https://joannamoncrieff.com/2014/05/01/the-chemical-imbalance-theory-of-depression-still-promoted-but-still-unfounded/

Ei näin ollen ole yllättävää, että SSRI- ja SNRI-lääkkeiden teho perustuu 90 % plaseboon, ainakin plasebo-kontrolloitujen tutkimusten mukaan ja SNRE-lääkkeet eli serotoniinitasoja laskevat lääkkeet myös tuottavat saman vasteen kuin nuo kaksi edellä mainittua. Jos niillä on jokin muu vaikutus, niin se ei käy kyllä ilmi plasebokontrolloiduissa tutkimuksissa. Mitä tästä voitaisiin päätellä? Ajattele, jos diabetespotilas saisi saman vasteen, jos hänen verenkiertoonsa ruiskutettaisiin glukoosia ja insuliinia? Olisiko se lääketieteellisesti uskottava sairaus vai heräisikö epäilys siitä, että kyseessä on hyvin tuottoisa uskomushoito, jota varten ollaan kehitetty ja sitten aggressiivisesti markkinoitu pseudosairaus? Käsite SSRI itse asiassa keksittiin GlaxoSmithKlinella, se on markkinointinimi, jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa -lääkärit eivät aidosti kovin hyvin tiedä, miten nuo lääkkeet toimivat. Niiden vaikutusmekanismi on sama kuin muillakin huumeilla ja päihteillä ja teho samoin. Yhtä hyvin voit juoda itsesi känniin joka ilta ja väittää hoitavasi masennussairauttasi. Se on yhtä tieteellisesti perusteltua.
Hah, vai että SNRI:t parempia! No kuule, ne on samantyyppistä "kuraa", eri paketissa. Ei turvallisempia, eikä välttämättä parempiakaan. Potilaskokemukset sanoo, että SNRI - lääkkeistä saa yleensä vaikeimmat vieroitusoireet.

Miltei kaiken mitä puhuu SSRI - lääkkeistä, voi yleistää kattamaan myös SNRI - lääkkeitä haitoissaan. http://www.psychiatrictimes.com/bipolar-disorder/antidepressant-withdrawal-online-data-and-bottom-line
Itse en usko että se teho plaseboon pelkästään perustuu. Kyllä sillä tehoa alkuvaiheessa luultavasti on enemmän kuin kalkkitabletilla. Todellista msennustilaa ei tahdonvoimalla korjata. Haitat on sitten tietysti erikseen.
plaseboko kirjoitti:
Itse en usko että se teho plaseboon pelkästään perustuu. Kyllä sillä tehoa alkuvaiheessa luultavasti on enemmän kuin kalkkitabletilla. Todellista msennustilaa ei tahdonvoimalla korjata. Haitat on sitten tietysti erikseen.
Tuo plasebokeskustelu on myös älytön. Siinä menee keskustelijoilta niin monta asiaa sekaisin, etten ole viitsinyt edes lähteä korjaamaan virheitä. Yleensä tartun palstalla huomaamiini selkeisiin virhekäsityksiin tai väärinymmärryksiin, mutta tämä plasebosuo on niin syvä, etten ole jaksanut lähteä selittämään.

Lyhyesti tiivistäen:

Tietenkään huumausaineet, mitkään huumausaineet, eivät ole plaseboa mitä tulee keskushermostovaikutuksiin. Siitähän ne nimensäkin saavat. Niillä on todellisia vaikutuksia tajunnantasoon, tunteiden kokemiseeen, itsetietoisuuteen, kognitioon jne. asioihin. Osa kokee vaikutukset mielyttävinä, osa epämielyttävinä. Sama henkilö voi kokea vaikutukset erilaisina, mielyttävinä tai epämielyttävinä, tilanteesta ja aina siihen liittyvistä toiveistaan riippuen. Tämä plasebokeskustelu on lähtenyt liikkeelle siitä miten ko. aineita arvioidaan "lääketehokkuuden" suhteen. Mietitäänpä hetki. Mitä tarkoitetaan, kun sanotaan, että kokaiini/SSRI/alkoholi/kannabis on tehokas masentuneisuuteen? Kokoa arvio on tietenkin absurdi, koska se kuka saa päättää mitkä ovat perusteet tehokkuudelle määrää mitä virallinen tehokkuus on. Perinteisesti käytettävän kriteeristön on tehnyt lääketeollisuus, jota vasten lääkkeet myös hyväksytään markkinoille. Virallisen kriteeristön suhteen aineet vaikuttavat todellakin olevan pelkkää plaseboa! Em. asia sekoitetaan yleisesti sellaisen ajatuksen kanssa, että esimerkiksi SSRI-luokan stimulantit olisivat pelkkiä "jauhopilleireitä" todellisilta vaikutuksiltaan. Oikeasti ne ovat siis stimulanttiluokan huumausaineita, kuten kokaiini tai metamfemtamiini. Siksi niiden vaikutukset ovat niin samankaltaiset kuin myös viekkarit.

Toivottavasti avasi hieman mistä väärinkäsityksissä on kysymys. Toivottavasti ddes palstan fiksuimmille.
No vahvoissa uskomuksissa on usein se ominaisuus, että vaikuttavat myös voimakkaasti ihmisten mielentilaan. Voi olla, että lääkkeellä on yksilötasolla jokin stimuloiva/ piristävä vaikutus, mutta se ei vain kerta kaikkiaan näy noissa tutkimuksissa. On vain fakta, että pelkästään plasebolla pisteet laskevat keskimäärin noin 13-24 pistettä, lääkkeillä 15 pistettä. Kyllä minäkin uskoisin, että lääkkeillä olisi jokin itsenäinen vaikutus, koska olen niitä itsekin kokeillut. Kokemukseni mukaan me olivat vähän liiankin piristäviä, oloni oli kun olisin ollut pilvessä kaiket päivät. Lopetin tosin melko pian, koska en halunnut olla pilvessä päivästä toiseen. Pelkäsin maniaa tai jotain, olin täysin häiriintynyt toisin sanoen. Nuo vaikutukset ova näin ollen aika yksilöllisiä, mutta keskimäärin plasebolla on suurempi osuus oireiden laskuun kuin lääkkeellä. Lääkäri olisi kyllä voinut tulkita, että pilvessä olo teki minusta myönteisemmän elämään, paransi siis masennuksesta. Itse epäilin syvästi asiaa.
Yksilötasolla olis hieno maailma kun kaikki aineet ois vapaasti saatavissa ja jokainen vois omien kokeilujen perusteella päättää mitä käyttää. Käytännössä tämä ois tietysti mahdotonta.
"Toisekseen, vaikka serotoniintaso voidaan _epäsuorasti_ mitata selkäydinnesteestä, kukaan psykiatri ei niin tee."

Enemmän hyödyllisiä testejä olisivat esim. se, miten henkilö metabolisoi lääkettä, koska joillakin pieni annos voi vaikuttaa voimakkaammin ja erot metabolisoinnissa voivat myös selittää sitä, miksi jotkut eivät siedä lääkettä ollenkaan ja pitoisuudet voi kasvaa korkeammiksi ja samaten haitat. Ikäkin voi olla ratkaiseva tekijä siinä miten lääkettä metabolisoi. Tähän taisi joku testi olla olemassa, mutta en tiedä senkään hyödyistä. Joku maksaentsyymi plaaplaa testi, muttei taida ihan yleisessä käytössä olla, ainakin Amerikoissa tehdään: https://www.mayoclinic.org/tests-procedures/cyp450-test/about/pac-20393711 Mitään oikeaa testiä oikean lääkkeen määrittelemiseen tuskin tulee, jos masennuslääkkeet ymmärretään psykoaktiivisina aineina, joiden vaikutuksista joku pitää ja toinen ei. Tuskin ikinä voidaan sanoa kelle ne sopii ja kelle ei testin perusteella täysin. Ylläolevat kirjoittajat kirjoitti hyviä pointteja siitä, että mitä edes tarkoittaa tutkimuksia tehdessä ihmisille että lääke toimii?

Serotoniinitasojen mittauksella jollekin lääkkeen suosittelu tuskin läpäisisi ihan tieteellisen mittapuunkaan riittäviä perusteita lääkityksen aloittamiselle, siis jos arvot olisivat normaalia alhaisemmat että esimerkiksi ehkäistäisiin masennusta lääkkeet määräämällä. Sen enempää ne eivät kyllä ole osoitus ihmisen tarpeesta SSRI - lääkkeille masennuksestakaan jonkinlaisessa aivojen kemiallisen tasapainon korjausmielessä.

Jotkut lääkärit saattavat jopa ignoorata perusasioita, kuten erinäisten verikokeiden ottamista, mistä voisi selvitä fysiologisia syitä vaikkapa jos masennus on väsymyspainotteista.

Eikö tuo nyt ole ihan yleistä tietoa jo psykiatrien piireissä, että serotoniinitasoista ja masennuksesta ei voi vetää suoraa yhteyttä ja masennus ei ole yhtä kuin serotoniinivaje. Myöskään masennuksen selitys ei ole yksioikoisesti se että masentuneella on aivoissaan kemiallinen epätasapaino. Mm. Britannian Royal college of psychiatrists (tasoa Helsingin yliopiston psykiatrian puoli) Twitterissä ihmisten kysyessä kysymyksiä masennuslääkkeistä sanoi ettei teoriaa enää tueta. https://twitter.com/rcpsych/status/893154811973185536 Silti kyseinen myytti elää edelleen vahvana, jopa hoitoväen kohdalla.

Nykyään muodissa masennuslääkkeiden kohdalla on termien "neuroplastisuuden lisääntyminen" tai neurogeneesin lisääntyminen tai aivoja suojaavuus "aivoja mädättävältä" masennukselta. VAAN ONKO NÄIN?

Esimerkiksi vanhan sukupolven masennuslääkkeet ja antikolinergisia ominaisuuksia sisältävät masislääkkeet on yhteydessä dementiaan, uusien tutkimusten perusteella. https://www.health.harvard.edu/mind-and-mood/two-types-of-drugs-you-may-want-to-avoid-for-the-sake-of-your-brain https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/201804272200907219_we.shtml Eh heh. Saa nähdä mikä on tulevaisuuden näkökulma näihin. Se voi hyvinkin olla tällainen "olipas kyllä puoskarointia, miten sitä noin sokkona on jotain vaan hutkittu?" "Jaa masentuneen aivoja on hoidettu masennuslääkkeillä kuin mahdollisesti katkennutta jalkaa ilman kunnon tutkimusta kortisonipiikeillä, että saadaan tulehdusta vähän minimoitua" Muutama vuosikymmen ja uskoisin että masennuslääkekriittisyys vain kasvaa, ihan tiedepiireissäkin. Toivotaan vaan että yhä hullumpia "näyttöön perustuvia", pitemmällä tähtäimellä yhtä "hyvin" tutkittuja hoitoja psykiatrian puolella ei seuraa.
+Lisää kommentti
Älkää aina uskoko näitä psykologeja,
joilta puuttuu lääkärin koulutus ja
näin ollen myös oikeus hyödyntää psykofarmakologiaa.
Psykologi ei saa määrätä lääkkeitä.
Hän voi parantaa vain keskusteluterapian avulla.

Psykiatreilla on erikoislääkäreinä
lääkärin pohjakoulutus, ja näin ollen myös
oikeus määrätä lääkityksiä potilailleen
eikä hoito jää pelkäksi puheluksi potilaiden kanssa.
4 VASTAUSTA:

Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

"Älkää aina uskoko näitä psykologeja,
joilta puuttuu lääkärin koulutus ja
näin ollen myös oikeus hyödyntää psykofarmakologiaa.
Psykologi ei saa määrätä lääkkeitä.
Hän voi parantaa vain keskusteluterapian avulla."

Mikä ihme lääkäriuskoinen sinä olet? Mikä argumentti tuo on? Ai kun joku on lääkäri, häntä kannattaa uskoa ja joku Jumala tietämykseltään? Auttaa ihmisiä paremmin kun hänellä on mahdollisuus kylvää lääkkeitä?

Toki fiksujakin psykiatreja on, kuten Joanna Moncrieff, joka ei valehtele lääkkeiden toimintamekanismista turhia ja ymmärtää vastuullisen määräämisen ja lääkkeiden ongelmat ja jopa aiheuttamat vauriot ihmisille. https://www.madinamerica.com/2017/06/dr-joanna-moncrieff-psychiatric-drug-mechanisms-action/ Hänenlaisiaan kun olisikin enemmän, fiksu nainen.

Tai psykiatri Peter Gordon,jolla on itsellään ollut kokemusta masennuslääkkeistä peräti 20 vuoden ajalta, ja uskaltaa kriittisestikin blogissaan puhua nykykäytännöistä. Kokemusta ja näkemystä löytyy. https://holeousia.com/ https://www.madinamerica.com/2018/05/dr-peter-gordon/

Suuri osa psykiatreiksi itseään tituleeravista ei niitä ymmärrä, koska ovat aivopesseet itseään kirjallisuudellaan ja jostain syystä mm. väittävät että SSRI/SNRI - lääkkeisiin ei sisälly fysiologista riippuvuutta, vaikka on näyttöä, että yhä useampi ihminen käyttää lääkkeitä yhä pitempiä aikoja, ainakin maailmalla, Suomen tilanteesta en tiedä ja kaikkia potilaita ei ole ikinä informoitu lääkkeiden oikeasta luonteesta vieroitusoireineen, jotka eivät ainakaan helpota mitä pitempään aivot ovat olleet kyllästettynä niillä. Potilaskokemus sanoo usein samaa : lääkkeet voi olla hankala purkaa. Onko tällaisesta piirteestä lääkkeissä informoitu potilaita kaikissa tapauksissa? Ei todellakaan, lääkkeiden haittoja minimoidaan.

Miksi ihmeessä pitäisi hyödyntää psykofarmakologiaa? Voi tehdä itselleen elämänsä suurimman palveluksen, kun ei ala käyttämään psykotrooppisia lääkkeitä tunnetilojensa hoidossa, kuten ei muitakaan psykoaktiivisia päihteitäkään tai huumausaineita elämänongelmiensa ja epämiellyttävien tunnetilojen käsittelyyn. Kyseiset aineet eivät loppupeleissä toimintamekanismiltaan eroa juurikaan toisistaan - oma nuppi " huumataan" jollain aineella, josta odotetaan jotain tietynlaista oloa. Psykiatrian puolella toki on ollut olemassa argumentointia, jonka mukaan lääkkeet olisivat neuroprotektiivisia tai neurogeneesiä lisääviä tai jotenkin sairausprosessia kääntäviä, mutta tätä voisi todenteolla kyllä kyseenalaistaa ja tässä ketjussa on kyseenalaistettukin.

Jos valitsee tehdä niin, kannattaa aina huomioida se, että lyhytaikainen käyttö on turvallisempaa kuin pitkäaikainen eikä sekoittaa lääkkeen aiheuttamia haittavaikutuksia omaan sairauteensa taikka vieroitusoireita relapsiin tai omaan sairauteensa, jotta välttyy tarpeettoman pitkältä lääkinnältä ja lääkekierteiltä. Siinä voi olla että lopputulos on paljon kehnompi kuin aloittessa. Ja huomioida se, että psykoaktiiviset voimakkaat aineet päivittäin käytettynä sisältävät mahdollisen fysiologisen riippuvuuden synnyn sekä muutoksia aivojen toiminnassa, mitkä saattavat pitkään kestää lopetuksen jälkeenkin.

Toki jossain tapauksissa, missä potilas kokee tarvitsevansa lääkettään, ei millään kykene siitä vieroittautumaan ja on vahvasti todennäköisesti fysiologisesti riippuvainen lääkkeeseen, sen purkaminen voi puhkaista karmean olon. Ehkä joidenkin on syytä vain jatkaa nappiensa nappailua. Irroitautuminen niistä voi laittaa elämän uusiksi, eikä vain hyvällä tavalla.

Enemmän pitäisi olla keskustelua pitkäaikaisen käytön ongelmista. Onneksi mm eräs psykologi edes Suomessa ovat avanneet suunsa. Suomessa kriittinen keskustelu on lapsen kengissä, eikä sitä juurikaan käydä mikä mielestäni vaarantaa monien potilaiden hyvinvoinnin. Keskustelu on hyväksi, aina.
Se että tänne kun linkataan noita amerikkalaisia tutkimuksia niin niitähän ei voi täysin verrata Suomeen tai muuhun valtioon. Ihmiselämän ongelmat varmasti samoja mutta siinä on monta yhteiskunnallista muuttujatekijää jotka vaikuttaa kokonaiskuvaan.
En oikein ymmärrä mihin viittaat ja mitä tarkoitat.

Ei nuo ole ole mitään amerikkalaisia tutkimuksia, vaan esim linkkaamani jutut olivat brittipsykiatrien amerikkalaisella alustalla ja blogeissaan esittämää kritiikkiä nykyisestä psyykenlääke- ja masennuslääkehoitokäytänteistä, lääkkeistä ja masennuslääkkeiden kritiikki on ihan yleismaailmallista. Toinen oli perehtynyt oman uransa lisäksi aiheeseen ihan oman kokemuksensakin kautta, koska oli ollut masennuslääkkeenkäyttäjä pitkään.Esimerkiksi meta-analyysin tulos että lääkkeet on teholtaan lähellä plaseboa niin tuskin sillä olisi merkittävää vaihtelua maiden välillä. Samoja ihmisiä niiden käyttäjät ovat, maasta riippumatta. Samoja lääkkeitä. Samanlainen toimintamekanismi, josta siis mm. Moncrieff on antanut paljon psykiatrian näkemyksille erilaisia mielipiteitä toimintamekanismista https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/ mikä asettaa kysymyksen - mikä näiden lääkkeiden toimintamekanismi oikeasti onkaan? Monelle on sanottu, että ne jotenkin korjaavat/suojelevat aivoja tai auttavat masentuneen aivokemioita, korjaavat kemiallista epätasapainoa tai mitä lie heille onkaan satuiltu käyttämisen syyksi. Tuo vaihtoehtoinen tapa ymmärtää ne maalaa niistä kuvan psykoaktiivisina aineina, enemmänkin huumeiden kaltaisesti toimivina aineina, millä en viittaa siihen, että kyseessä olisi kumminkaan mikään euforioita aiheuttava huume tai masennuslääkkeistä huumeidenkäyttäjinä. Erilaiset psykoaktiiviset aineet tuottaa erilaisia vaikutuksia ihmisissä ja masennuslääkkeiden vaikutuksista voi olla joillekin hyötyä masennuksessa. Mutta ne eivät tuota tätä vaikutusta korjaamalla ihmisten aivotoimintaa tai kääntämällä masennuksen aiheuttamaa sairausprosessia aivoissa jotenkin pois. Ne tekevät aivoihin enemmänkin epänormaalin tilan, joka toki voi olla suotuisa, koska se voi muuttaa käyttäytymistä tai ihmisen kokemusmaailmaa niin että hän kokee siitä hyötyä tunne-elämäänsä. Jotkut taas eivät. Paremmin selittää J.Moncrieff tekstissään asian ja kaksi mallia psyykenlääkkeiden toimintamekanismin ymmärtämiseen.

Määräyskäytännöt saattaa hiukan vaihdella, hoitosuosituksineenkin, ja lääkäristä vaihdellen. Ja tietenkin yhteiskunnalliset olosuhteet esimerkiksi voi vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja hoidon tasoon jne onko jo terapian saanin ongelmien takia hoito korostuneesti lääkekeskeistä, mutta ne ovat sitten eri aiheita. Oma aiheensa.

Yleistynyt ilmiö on että suuri määrä ihmisiä on kumminkin monessa maassa pitkiä aikoja lääkkeillä. Puhutaan vuosista. Suuresta määrästä ihmisiä, ennennäkemättömän suuresta, melkeinpä voisi sanoa ihmiskokeesta laajalla määrää ihmisiä.Tässä voi ehkä nähdä myös ongelmaa ja voi miettiä syitä, miksi ihmiset ovat lääkkeillä niin pitkään? Mikä on taustalla ? Onko tässä mitään huolestuttavaa? Voiko lääkkeiden luonteessa olla jotain sellaista miksi ihmiset eivät saa lopetettua lääkkeitään vai onko pitkäaikaiskäyttö suotuisaa ihmisille? Onko taustalla riittäviä perusteita ja näyttöä pitkäaikaisen käytön hyödyistä ja turvallisuudesta, mikä puoltaa tällaista? On olemassa näkemyksiä, jonka mukaan pitkäaikaisesta käytöstä voi olla lisääntyviä harmeja ja tehon vaillinaisuutta ja aiheesta saattaa olla tutkimuksen puutetta . https://www.laakarilehti.fi/maailmassa/kolumni/tarinoita-ja-tutkimustuloksia/?public=784fbcee9fea31494b45ae002744e87f

Esimerkiksi Britanniassa näin - pitkäaikaiskäyttäjien määrä on suuri, uusi uutinen: https://www.theguardian.com/society/2018/aug/10/four-million-people-in-england-are-long-term-users-of-antidepressants?CMP=Share_iOSApp_Other

Ja Yhdysvalloissa näin - yhä suurempi määrä käyttää pitkäaikaisesti masennuslääkkeitä:
https://www.nytimes.com/2018/04/07/health/antidepressants-withdrawal-prozac-cymbalta.html New York Times on laajalevikkinen lehti, ja tämä juttu oli tärkeää pohdintaa tärkeästä aiheesta, sisältäen tutkimustuloksia aiheesta.

En tiedä mikä Suomen tilanne on pitkäaikaiskäyttäjien suhteen tällä hetkellä. Kopakkalan potkuihin johtaneessa dokumentissa muistan mainittaneen, että pitkäaikaiskäyttäjien määrä oli hiljalleen kasvanut v.2014, en tiedä mikä tilanne on nyt. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/26/masentavat-laakkeet-kasikirjoitus

Tämä on vain olettelua. Jos selviäisikin, että masennuslääkkeisiin muodostuisi suurella määrällä potilaita fysiologista riippuvuutta (dependence) ja hankaluuksia lopettaa, ja samankaltaisia pitkäkestoisia vieroitusoireita joillakin mitä bentsodiatsepiineihin tai pitkäaikaiskäyttöön liittyisi harmeja mitä ei olla ymmärretty, niin en usko että tätä tulisimme kuulemaan ihan heti johtavilta psykiatreiltamme :) Moni menettäisi kasvonsa puhuessaan niistä täysin turvallisina ja minimoidessaan puheissaan haittoja.
xvzzxxzv kirjoitti:
En oikein ymmärrä mihin viittaat ja mitä tarkoitat.

Ei nuo ole ole mitään amerikkalaisia tutkimuksia, vaan esim linkkaamani jutut olivat brittipsykiatrien amerikkalaisella alustalla ja blogeissaan esittämää kritiikkiä nykyisestä psyykenlääke- ja masennuslääkehoitokäytänteistä, lääkkeistä ja masennuslääkkeiden kritiikki on ihan yleismaailmallista. Toinen oli perehtynyt oman uransa lisäksi aiheeseen ihan oman kokemuksensakin kautta, koska oli ollut masennuslääkkeenkäyttäjä pitkään.Esimerkiksi meta-analyysin tulos että lääkkeet on teholtaan lähellä plaseboa niin tuskin sillä olisi merkittävää vaihtelua maiden välillä. Samoja ihmisiä niiden käyttäjät ovat, maasta riippumatta. Samoja lääkkeitä. Samanlainen toimintamekanismi, josta siis mm. Moncrieff on antanut paljon psykiatrian näkemyksille erilaisia mielipiteitä toimintamekanismista https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/ mikä asettaa kysymyksen - mikä näiden lääkkeiden toimintamekanismi oikeasti onkaan? Monelle on sanottu, että ne jotenkin korjaavat/suojelevat aivoja tai auttavat masentuneen aivokemioita, korjaavat kemiallista epätasapainoa tai mitä lie heille onkaan satuiltu käyttämisen syyksi. Tuo vaihtoehtoinen tapa ymmärtää ne maalaa niistä kuvan psykoaktiivisina aineina, enemmänkin huumeiden kaltaisesti toimivina aineina, millä en viittaa siihen, että kyseessä olisi kumminkaan mikään euforioita aiheuttava huume tai masennuslääkkeistä huumeidenkäyttäjinä. Erilaiset psykoaktiiviset aineet tuottaa erilaisia vaikutuksia ihmisissä ja masennuslääkkeiden vaikutuksista voi olla joillekin hyötyä masennuksessa. Mutta ne eivät tuota tätä vaikutusta korjaamalla ihmisten aivotoimintaa tai kääntämällä masennuksen aiheuttamaa sairausprosessia aivoissa jotenkin pois. Ne tekevät aivoihin enemmänkin epänormaalin tilan, joka toki voi olla suotuisa, koska se voi muuttaa käyttäytymistä tai ihmisen kokemusmaailmaa niin että hän kokee siitä hyötyä tunne-elämäänsä. Jotkut taas eivät. Paremmin selittää J.Moncrieff tekstissään asian ja kaksi mallia psyykenlääkkeiden toimintamekanismin ymmärtämiseen.

Määräyskäytännöt saattaa hiukan vaihdella, hoitosuosituksineenkin, ja lääkäristä vaihdellen. Ja tietenkin yhteiskunnalliset olosuhteet esimerkiksi voi vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin ja hoidon tasoon jne onko jo terapian saanin ongelmien takia hoito korostuneesti lääkekeskeistä, mutta ne ovat sitten eri aiheita. Oma aiheensa.

Yleistynyt ilmiö on että suuri määrä ihmisiä on kumminkin monessa maassa pitkiä aikoja lääkkeillä. Puhutaan vuosista. Suuresta määrästä ihmisiä, ennennäkemättömän suuresta, melkeinpä voisi sanoa ihmiskokeesta laajalla määrää ihmisiä.Tässä voi ehkä nähdä myös ongelmaa ja voi miettiä syitä, miksi ihmiset ovat lääkkeillä niin pitkään? Mikä on taustalla ? Onko tässä mitään huolestuttavaa? Voiko lääkkeiden luonteessa olla jotain sellaista miksi ihmiset eivät saa lopetettua lääkkeitään vai onko pitkäaikaiskäyttö suotuisaa ihmisille? Onko taustalla riittäviä perusteita ja näyttöä pitkäaikaisen käytön hyödyistä ja turvallisuudesta, mikä puoltaa tällaista? On olemassa näkemyksiä, jonka mukaan pitkäaikaisesta käytöstä voi olla lisääntyviä harmeja ja tehon vaillinaisuutta ja aiheesta saattaa olla tutkimuksen puutetta . https://www.laakarilehti.fi/maailmassa/kolumni/tarinoita-ja-tutkimustuloksia/?public=784fbcee9fea31494b45ae002744e87f

Esimerkiksi Britanniassa näin - pitkäaikaiskäyttäjien määrä on suuri, uusi uutinen: https://www.theguardian.com/society/2018/aug/10/four-million-people-in-england-are-long-term-users-of-antidepressants?CMP=Share_iOSApp_Other

Ja Yhdysvalloissa näin - yhä suurempi määrä käyttää pitkäaikaisesti masennuslääkkeitä:
https://www.nytimes.com/2018/04/07/health/antidepressants-withdrawal-prozac-cymbalta.html New York Times on laajalevikkinen lehti, ja tämä juttu oli tärkeää pohdintaa tärkeästä aiheesta, sisältäen tutkimustuloksia aiheesta.

En tiedä mikä Suomen tilanne on pitkäaikaiskäyttäjien suhteen tällä hetkellä. Kopakkalan potkuihin johtaneessa dokumentissa muistan mainittaneen, että pitkäaikaiskäyttäjien määrä oli hiljalleen kasvanut v.2014, en tiedä mikä tilanne on nyt. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/26/masentavat-laakkeet-kasikirjoitus

Tämä on vain olettelua. Jos selviäisikin, että masennuslääkkeisiin muodostuisi suurella määrällä potilaita fysiologista riippuvuutta (dependence) ja hankaluuksia lopettaa, ja samankaltaisia pitkäkestoisia vieroitusoireita joillakin mitä bentsodiatsepiineihin tai pitkäaikaiskäyttöön liittyisi harmeja mitä ei olla ymmärretty, niin en usko että tätä tulisimme kuulemaan ihan heti johtavilta psykiatreiltamme :) Moni menettäisi kasvonsa puhuessaan niistä täysin turvallisina ja minimoidessaan puheissaan haittoja.
Ei millään pahalla mutta kuinka moni noita Sinun ylipitkiä liturgioitasi jaksaa lukea...tuskin masispotilas ainakaan.
Älkää pitäkö täällä esitelmiä, vaan tiivistäkää ajatuksenne.
+Lisää kommentti
Mikä mielenkiintoista, Britanniassa Guardianin uutisen mukaan uusien masennuslääkekäyttäjien määrä on laskemassa. Syitä tähän voi olla monia asiantuntijoiden mukaan .https://www.theguardian.com/society/2018/aug/10/four-million-people-in-england-are-long-term-users-of-antidepressants?CMP=Share_iOSApp_Other

Artikkelissa haastateltiin eri professoreita kuten professori Scott Weichiä joka arvioi syitä taustalla. Hänen mukaansa ammattilaiset ovat tulleet hiukan epävarmemmiksi masennuslääkkeiden hyödyistä (lievempään masennukseen) ja potilaat itsessään ovat alkaneet empiä masennuslääkkeiden käytön suhteen ja kieltäytyä lääkityksestä. Toisaalta syynä voi olla Britanniassa vaikeudet päästä lääkärille keskustelemaan mielenterveysongelmista, tai syynä on keskusteluterapioiden kuten kognitiivisen psykoterapian osittainen nousu.

Voi olla että Britanniassa useammat ihmiset saavat psykologista hoitoa eivätkä tarvi masennuslääkkeitä, ja toisaalta on tullut paljon tietoa muiden lääkkeettömien keinojen esimerkiksi liikunnan hyödyistä masennuksen hoidossa. Mitään ohjeistusta masennuslääkkeiden määräämisen vähentämiseen ei ole ollut.

Toinen professori mainitsi että potilaat eivät usein halua olla pitkäaikaisella lääkityksellä ja myös yleislääkärit saattavat ajatella, etteivät halua potilaidensa olevan jonkinlaisessa "riippuvuussuhteessa" ja turvautuvan pääasiallisesti siihen.

On mielenkiintoista nähdä, jatkuuko trendi masennuslääkkeiden vähentyvästä määräämisestä Britanniassa, sanoo professori.

Siinä missä uusien lääkkeiden määräys on laskenut, masennuslääkkeiden pitkäaikaiskäyttäjien määrä on jopa neljä miljoonaa Englannissa. Lääkkeitä määrättiin vuonna 2017 jopa joka kuudennelle ihmiselle, joten edelleenkään kyse ei ole pienistä määristä masennuslääkereseptejä.
Ilmoita
Kaikissa koulusurma/massamurha tapauksissa on masennuslääkkeet ollu osallisena mutta siitä ei varmaan kannata puhua,lääketehtaat kääntää asian päälaelleen.Kaikki mieliala lääkkeet on huumeita jotka vaikuttaa pidemmällä käytöllä lopullisesti aivotoimintaan.-
Ilmoita
Espoossa 15v tungettiin srni ja ssri nappeja järkyttävät määrät by terveyshoito ja sit posahti mania pitkähkön pelisession jälkeen. Suljetun kautta sai niin kovat napit, että kävelemään opettelu kesti monta kuukautta. Traumat 5pv non stop pakkopaidasta putkeen jatkunevat vielä hetken. Jos lääkäreille kertoi itsemurha-aikeistaan he sanoivat, että silloin sinut on laitettava takaisin sinne suljetulle, joten jotenkin koitin pitää kovaa kaiteesti kiinni vuoden, kun teki mieli hypätä. Kolmen ulkomaalais-syntyisen lääkärin toimesta lätkäistiin bibo ja loppuelämän lääkkeet veronmaksajien piikkiin (n.3000€/v). Moikkaamassa käynyt suomalais-syntyinen lääkäri pelasti .. Tiedollaan. Luonnollisesti meni yksityiselle töihin kahdessa viikossa ja lopetti siellä. viimeinen lääkäri huonolla suomella oli luonnollisesti taas muiden maahanmuuttajakaveriensa kanssa samaa mieltä. Riitaisasti sai lopettaa hoitosuhteen ja uhkailivat ovella, että tulen tekemään jotain hyvin pahaa todennäköisesti, kun maniat iskevät viimeistään vuoden sisällä. Nyt vuosia vain vitamiineilla oltu ja tehdään töitä, kun ei hyväksytty, että lääkkeillä joita tungettiin 15vuotta ei olisi ollut merkitystä kohtauksen tullessa. Jos omilla lähiomaisillanne on ongelmia ja rahkeet kestää, niin kehoitan vakavasti menemään yksityiselle. Ottakaa vaikka lainaa. Voi olla jonkin elämä siinä. Ps. Hoitosuhde kesti.n1v, jonka aikana vaihtui hoitava lääkäri viisi kertaa!
Ilmoita
Kuinka monen mielenterveys menee noiden hoopojen ja turhien nettipelaamisten takia, kun ei muuta kuin istuta pelaamassa...?
Ilmoita
Paljon kerrotaan kokemuksia että kun meni yksityiselle, silloin vasta sai oikeaa hoitoa.

Mikä ero on julkisella ja yksityisellä? Eikös kaikki ole saman koulun käyneitä lääkäreitä? Mistä ne yksityiset saavat jotain extra osaamista jota muilla ei ole.
1 VASTAUS:
Sama koulutus kyllä. Mutta kuten edellä jo vastattiin niin lähtökohta on eri kun potilas on maksava asiakas. Julkisella palkka tulee kaikkien yhteisestä veropussista, jonka täyttämiseen useimmat potilaatkin tosin osallistuvat ainakin jossain vaiheessa elämässään. Mutta sitähän ei psyk.polin lääkäri välttämättä tule ajatelleeksi. Ja vaikka ajattelisikin, niin sehän on "vain" moraalinen velvoite. Jos yksityislääkäri kohtelee potilasta huonosti hän menettää asiakkaan ja ehkä useitakin, kun maine kiirii.

Eroa voi olla myös työkokemuksessa. Jos on työskennellyt pitkään julkisella omaksuu ne arvot ja työtavat.

Eiväthän kaikki yksityiset hyviä ole, eivät taidoiltaan eivätkä kyvyltään huomioida asiakasta. Vaihtelu on varmasti suurta.

On suuri vääryys että vain suhteellisen varakkailla on mahdollisuus valita lääkärinsä.

Monet psykiatrit ja psykologit jotka ovat turhautuneet julkisen sektorin käytäntöihin ja ovat eri mieltä sen ihmiskuvasta ja hoitolinjoista lähtevät jossain vaiheessa yksityiselle.

Kelan kuntoutuspsykoterapia on toistaiseksi vielä olemassaoleva huojennus tähän rikkaiden ja köyhien väliseen kuiluun mielenterveyspalvelujen saatavuudessa ja valinnanvapaudessa. Sitä kautta pienemmätkin tulot omaava voi päästä ammattitaitoiseen hoitoon ja valita hoitavan henkilön ja hoitosuuntauksen.
+Lisää kommentti
Kyse on ensisijaisesti rahasta.Kun menet yksityiselle, olet asiakas joka maksaa lääkärin palkan ja jos et ole tyytyväinen voit vaihtaa lääkäriä.Julkisella taas lääkäri saa palkan potilaasta riippumatta joten tyytyväisyydellä ei ole niin väliä.Työtahti on myös kuulemma erilainen.
1 VASTAUS:
Nimenomaan! Yksityisellä voit vaihtaa hoitavaa lääkäriä ja valita kunnolla oikean, lausunnot terapiaan tulee helpommin, saat kontrolleja enemmän lääkeasioissa tietenkin maksukyvystä riippuen, voit valita sillä tavalla suuntautuneen psykiatrin kenet haluat (esim psykoterapia).... jne jne.
+Lisää kommentti
En syö tällä hetkellä masennuslääkkeitä, mutta olen pariin otteeseen viime vuosien aikana syönyt.

Masennuslääkkeillä on negatiivisia vaikutuksia. Tätä ei ole yksikään terveydenhuollon ammattilainen minulle kieltänyt. Päin vastoin, he itse tuovat tätä asiaa poikkeuksetta esille. Ainakaan minulle kukaan ei myöskään ole väittänyt, että masennuslääkkeiden tarkoituksena on parantaa masennus. Tämän suhteen viesti terveyshuollon suunnalta on ollut yhtenäinen: lääkkeet stabiloivat mielialan ja pienentävät siten itsemurhan riskiä. Terapia on sitten se, minkä pitäisi pystyä parantamaan.

Ensimmäisellä masennusjaksollani minulla ei ollut mitään lääkitystä. Toisella oli pelkkä mirtatsapiini unettomuuden takia. Vasta kolmannella ja neljännellä kerralla oli SSRI-lääkitys mielialan takia.

Oma kokemukseni on, että lääkkeet ovat toimineet niin kuin olen odottanutkin niiden toimivan. Mieliala on tasaantunut ja kaikkea hallitseva halu tehdä itsemurha on väistynyt. Kognitiivinen suorituskyky on parantunut selvästi lääkityksen käytön yhteydessä, mikä on palauttanut työkykyä riittävästi, jotta on voinut jatkaa työssä.

Oman kokemukseni mukaan suurempi ongelma ainakin työterveyden puolella on kohdella masennusta ohimenevänä ilmiönä, jonka paras hoitokeino on palauttaa henkilö takaisin samaan työhön mahdollisimman nopeasti. Minulla tämä on tarkoittanut ongelman uusiutumista toistuvasti, sillä varsinaista seurantaa ei järjestetä, eikä edes varmistuta terapian jatkumisesta. Kun henkilö on parin hoitokerran jälkeen palautettu töihin, on hän jälleen "terve" ja case closed.
1 VASTAUS:
Onneksi olkoon. Olet saanut asiallista hoitoa, missä sanotaan että masennuslääkkeet ei ratkaise ongelmia itsessään, hoitaa oireita muttei syytä, kerrottu haitoista ja ei ole pidetty sinua pitkiä aikoja lääkityksillä ilman kunnon neuvontaa.Olet saanut lääkkeistä jopa apua kognitiivisesti, etkä ole käyttänyt lääkkeitä vuosikymmeniä putkeen ja olet saanut kognitiivisia ongelmia lääkkeitä alasajaessa.

Monet yleislääkärit saattavatkin suhtautua kriittisemmin pitkäkestoiseen masennuslääkeen jatkamiseen. Hyvä niin.

Nimimerkillä Aivosumu lopetusoireena masennuslääkkeistä.
+Lisää kommentti
Hyvä että olet saanut asiallista kohtelua ainakin lääkityksen osalta. Kauanko ehdit syödä SSRI-lääkkeitä? Huomasitko silloin mitään sivuvaikutuksia?

Työterveyshuollon asennehan on valitettavasti usein juuri se että töihin ja nopeasti. Tietysti voidaan ajatella että työ ja osallisuus yhteiskunnassa piristää, mutta ei se aina ole niin yksinkertaista. Terapiaa on yhä edelleen suhteellisen vaikea saada, ainakaan pitkäkestoista.
2 VASTAUSTA:
Molemmilla kerroilla söin SSRI-lääkkeitä noin kuuden kuukauden ajan. Molemmilla kerroilla lopetin lääkityksen omasta tahdostani, koska toimintakykyni oli palautunut ja mieliala kohentunut riittävästi.

Käytön aloittamiseen liittyi joitakin sivuvaikutuksia, lähinnä pahoinvointia, sekä nopea ja merkittävä painon nousu (+20 kg muutaman kuukauden aikana molemmilla kerroilla). Etenkin tuo paino on asia jolla on niin negatiivinen vaikutus hyvinvointiin ja mielialaan, että se oli varmasti tärkein syy lääkityksen lopettamiselle. Käytön lopettamiseen ei ole liittynyt mitään sivuvaikutuksia.

Olin kummallakin kerralla tyytyväinen lääkitykseen, sillä sen tuomat positiiviset vaikutukset olivat kuitenkin niin merkittävät. Ajattelu ylipäänsä muuttui koherentiksi ja muutenkin kognitiiviset kyvyt palasivat merkittävästi. Masentuneena yksinkertaisen työsähköpostin kirjoittaminen voi viedä puoli tuntia, lääkityksen vaikutuksen alettua ehkä viisi minuuttia. Myös itsetuhoajatusten katoaminen on itsessään palauttava ja energisoiva asia. Masentuneena merkittävä osa energiasta menee pelkästään noiden ajatusten pitämiseen kurissa.

Nyt puoli vuotta käytön lopettamisesta masennus ja itsetuhoisuus ovat palanneet, enkä aio enää aloittaa lääkitystä.
Työterveyshuollossa usein ei riittävästi varmaan kuluteta aikaa sen kartoittamiseen, mistä potilaan masennus tai mielenterveysongelma on lähtöisin, varsinkin jos sillä on jotain tekemistä työssä olevien ongelmien kanssa. Terapiassa ehkä se saattaakin tulla selville. Kyllä se on ihmisen hakeuduttava psykiatrille, jos haluaa pitempään lorvia sairaslomalla. Ei varmaan yleislääkärin lausunnolla sairaslomaa niin pitkään heltiä.
+Lisää kommentti
Omakohtaisella kokemuksella sanoisin että älkää aloittako mielialalääkkeitä kuin äärimmäisessä hätätilassa.Käykää kaikki muut vaihtoehdot läpi ensin.Väittäisin että näillä 500000 ihmisellä jotka vetää nappeja suurimmalla osalla olisi auttanut joku muu vaihtoehto paremmin.
Ilmoita
Seuraava lainaus on psykiatrian professori Peter Götscheltä. Hänen artikkelinsa löytyy psykologi Aku Kopakkalan sivuilta:

“Enää ei voi epäillä, etteivätkö masennuslääkkeet olisi vaarallisia tai voisi aiheuttaa itsemurhia ja murhia kaikenikäisillä . Masennuslääkkeillä on monia muitakin merkittäviä haittoja, ja niiden hoidollinen hyöty on kyseenalainen. Sen vuoksi johtopäätökseni on, että niitä ei pitäisi käyttää lainkaan. On absurdia käyttää masennukseen lääkkeitä, jotka lisäävät itsemurhan vaaraa, kun psykoterapian tiedetään vähentävän sitä.

Meidän pitäisi tehdä kaikkemme välttääksemme masennuslääkkeiden aloittamista ja auttaaksemme niitä käyttäviä lopettamaan ne pienentämällä annoksia hitaasti ja tarkassa valvonnassa. Masennuksesta kärsivien tulisi saada psykoterapiaa ja psykososiaalista tukea, ei lääkkeitä.”
2 VASTAUSTA:
En yhtään ihmettele miksi masennuslääkkeet voi lisätä itsemurhariskiä niitä yli kymmenen vuotta käyttäneenä ja niistä vieroittautuneena.

Jos saisin elää elämäni uudelleen, en valitsisi masennuslääkkeitä koskaan enää käyttää. Elämäni suurin virhe jolla oli lukuisia negatiivisia vaikutuksia elämääni. Pitempään käytettynä ne olivat erityisen haitallisia ja ovat aiheuttaneet elämäni suurimman kärsimyksen.

Ihmiset haluavat tuntea sen, että heillä on ratkaisukeino kaikkeen ja lääketieteessä erityisesti. Minulle masennuslääkkeet kokemani perusteella ovat jälkikäteen ajatellen kemikaaleja johon suhtaudun pelolla ja ahdistuksella kokemani jälkeen. Hirveän pienellä kynnyksellä suostuin ne aloittamaan aikanaan.
+Lisää kommentti
pitkään ne ssri lääkkeet. Mulla oli ainakin juuri vastakkaista käytöstä. Eli olin aggressiivinen ja pinna paloi vähän pienestäkin asiasta ilman lääkkeitä. Nyt olen paljon leppoisampi, eikä tee mieli käydä käsiksi kehenkään. Niiden kanssa ei saisi kauheesti käyttää alkoholia, koska tavallaan alkoholi estää sen lääkkeen oikean vaikutuksen. Eli päihdeongelmaisille niitä ei ehkä kandi määrätä, ennen kuin pääsee päihteistä eroon.

Luulen tuon aggren johtuvan vain siitä, että lääkettä ei osata oikein käyttää. Päihteitä ei saa käyttää samaan aikaan, jos halutaan lääkkeen oikea teho esille.
3 VASTAUSTA:
Vaikutus on yksilöllinen. Jollekin lisää aggressiota ja kiihtyneisyyttä. Ei ole yhtä vaikutusta. Ei liity päihteisiin.
Puhutaan masennuslääkkeiden lisäävän aggressiivisuutta, niin näkyykö tämä henkirkos-väkivalta ja -itsemurhatilastoissa? Vai onko menty olettamus edellä?
dgzj kirjoitti:
Puhutaan masennuslääkkeiden lisäävän aggressiivisuutta, niin näkyykö tämä henkirkos-väkivalta ja -itsemurhatilastoissa? Vai onko menty olettamus edellä?
Andrea Lubitz söi 9 erilaista masennuslääkettä ja sitten tappoi 149 sivullista ihmistä.

Ymmärtäköön kukin miten haluaa kerrotut asiat ovat joka tapauksessa faktoja.
+Lisää kommentti
MAGNESIUMIN PUUTOSTILA - SYYT JA SEURAUKSET
https://www.youtube.com/watch?v=PWYfypznLyQ
Ilmoita
Hirveää kipuilua ajasta aikeen tämän aiheen kanssa.

Varmaan on negatiivisia (sivu-)vaikutuksia - niitä on kaikilla lääkkeillä.

Varmaan on myös muita ongelmia vaikutuksiin liittyen - niihin pitäisikin suhtautua kriittisesti, samoin kuin moniin lääkkeiden määräämiskäytäntöihin.

Harmi vain, että se ei onnistu niin, että demonisoidaan koko masennuslääkkeet ja kaikki niitä määräävät lääkärit, kaikki lääkefirmat ja koko terveydenhuoltojärjestelmä. Tällaisella panikoinnilla ei saavuteta käytännössä mitään muuta kuin korkeintaan lisää vahinkoa masennuspotilaille, jotka masennuslääkkeitä käyttävät tai voisivat käyttää (ja saada niistä apua, tai hyötyä niiden vähentämisestä).

Ja varmaan lääkkeistä on myös joillekin ihmisille suurta ja vakavaa vahinkoa - tosiasia taitaa vain olla se, että useimmille haitat ovat joko vähäisiä tai vähintäänkin vaikeasti osoitettavia.

Olen seurannut tätä palstaa enemmän ja vähemmän aktiivisesti varmaan kymmenien vuosien jaksolla, ja mielestäni näissä aiheissa ei ole kauheasti päästy eteenpäin.'

Hyvä että lääkkeitä ja medikalisaatiota kritisoidaan, mutta hyvä olisi myös pitää joku tolkku ja ajatus kritiikissä mukana.
6 VASTAUSTA:
Minun mielestäni eteenpäin menoa on mm. nämä, aktivismin teot, usein lähtöisin potilailta:

Podcast masennuslääkkeiden jopa vaikeista vieroitusoireista, mukana myös ammattilaisia.
http://www.jfmoore.co.uk/podcast.html Lääkkeiden vieroitusoireista mihin ei pitänyt sisältyä minkäänlaista riippuvuutta.

Virallinen valitus erään psykiatrin toteamasta että ihmiset kokee lähinnä lyhyitä kaksi viikkoa kestäviä lopetusoireita masennuslääkkeistä koska tällainen väittämä on vaaraksi ihmisille - siitä lehtijuttu:
http://www.heraldscotland.com/news/16077230.Psychiatrists_accused_of__dangerous__and__misleading__comments_on_antidepressant_withdrawal/
Aiheesta enemmän: https://www.madinamerica.com/2018/03/antidepressant-anarchy-uk/

Fiddamanin blogi, missä hän käsittelee lääketeollisuuden törkyä liittyen masennuslääkkeisiin ja haittoja:
https://fiddaman.blogspot.com/

Ihmisten tekemät kertomukset lääkehaitoista ja lääkevieroitusongelmista Skotlannin parlamentille lääkkeistä mihin ei pitäisi sisältyä riippuvuutta tai suuria haittoja, mukana myös lääkäreitä..Taustalla tarve saada potilaille tukea lääkkeisiin liittyvvissä ongelmissa ja lisätä tietämystä asiasta:
http://www.parliament.scot/GettingInvolved/Petitions/PE01651

Youtubekeskustelu jonka organisoija on saanut väittelyyn mukaan kriittisen psykiatrin ja masennuslääkkeisiin positiivisesti suhtautuvan psykiatrin:https://www.youtube.com/watch?v=k84XEurAtuA

Vieroituspalsta masennuslääkkeistä minkä käyttäjämäärä kertoo että olemassa on ongelma, käyttäjät aktiivisesti myös seuraa tieteellistä kirjallisuutta ja mediaa aiheen tiimoilta:
https://www.survivingantidepressants.org/
https://www.survivingantidepressants.org/forum/16-from-journals-and-scientific-sources/
https://www.survivingantidepressants.org/forum/15-in-the-media/
Sivuston käyttäjien teorioita masennuslääkkeen vieroitusoireyhtymän takana:
https://www.survivingantidepressants.org/topic/603-what-is-withdrawal-syndrome/

Psyykenlääkkeisiin liittyvistä haitoista informointi:
http://cepuk.org/ Mukana mielenterveysalan ammattilaisia
https://rxisk.org/ (mukana paljon tietoa psyykenlääkkeiden haitoista)

Potilaista lähtöisin oleva foorumi jossa käsitellään lääkevieroitusta ja sen ulottuvuuksia ja asioita mitä lääkäri ei usein lääkkeistä mainitse. Vaihtoehtoista ajattelua nykyiseen lääkekeskeiseen hoitomalliin liittyen ja kritiikkiä lääkkeistä:
https://www.theinnercompass.org/

Läheisten sivustoja jossa ihmiset jakavat tietoa lääkehaitoista (taustalla kuolintapauksia):
https://missd.co/
https://www.woodymatters.com/

Lisäksi Twitterissä käydään englannin kielellä, usein painottuen Britanniaan, keskustelua missä on ollut osallisena lääkkeistä usein ongelmia itse kokeneita "potilasaktivisteja", kriittisesti lääkkeisiin suhtautuvia ammattilaisia ja myöskin psykiatreja kuten Wendy Burn.

Suomessa potilaslähtöinen kritiikki ei ole samoissa mittakaavoissa.

Kaikista näistä linkeistä selviää rivien välistä, miksi kritiikki ulottuu laajasti myös terveydenhuoltojärjestelmään. Lääketutkimuksessa on omat ongelmansa ja epäluotettavuutensa myös, niiden toteutustavassa. Järjestelmässä on luonne että potilas saattaa vetää lääkkeitä, autuaan tietämättä niiden aiheuttamasta myöhemmästä kärsimyksestä elämässä.

Tässä on kyse aktivismista, jossa usein lääkkeitä käyttäneet ihmiset yrittävät näyttää toteen julkisesti kokemiaan haittoja ja puolia lääkkeistä mistä ei puhuta,jotka ovat useimmille tulleet yllätyksenä ja joita ei edes lääkärit aina ymmärrä. Haittoja joita joidenkin lääkärien mielestä ei ole olemassa masennuslääkkeissä. On aika surullista, että asiaa joutuvat ajamaan potilaat, vaikkakin on mukana myös joskus ammattilaisiakin. Mutta niin kai se nykyajan lääketieteen puolella tuntuu menevän. Että kannattaa pitää mielessä kun lähtee näihin hoitoihin että voi käydä huonostikin lääkkeiden kanssa. Potilas on loppupeleissä ainut joka kantaa haitat kehossaan, ja saattaa kokea lääkkeistä mahdollisesti yllättäviäkin puolia ja kyseenalaisuutta jälkikäteen perusteessa lääkkeen määräyskäytännöissä ja perusteluissa. Ja saattaa nähdä kun kaiken osaava koulutettu lääkäri pyörittelee silmiään kun hän mainitsee haitoista ja jopa kiistää niitä. Siinä vaiheessa ainut tuki saattaa tullakin jostain ihan muualta kuin terveysjärjestelmästä josta on haettu "apua". Siinä vaiheessa voi olla että ei tule avun ripettäkään, vaan ongelmat haetaan potilaan mielenterveydestä.

Relevantti keskustelun aihe on se miten masennuslääkkeitä kannattaisi määrätä ja miten niistä vieroittaa. Siinä missä aina hoetaan argumenttia että ne pelastavat elämiä mutta mitä muuta ne voivat aiheuttaa? Ei ole myöskään poissulkevaa että kyseiset lääkkeet pelastavat elämän mutta myöhemmin kokemus muuttuu erilaiseksi. Totta on että perusteeton masennuslääkkeiden haukkuminen ei johda välttämättä mihinkään. Itse näen että masennuslääkkeiden kritiikistä ei ole haittaa masentuneille eikä niiden asiallinen kritisointi stigmatisoi muiden lääkkeiden käyttöä.
Olisi syytä tiedostaa ja ottaa todella onkeen myös se, että monet mielenterveysongelmaiset aiheuttavat itse omilla toimillaan itselleen vahinkoa, kun pelkäävät lääkkeitä, jättävät niitä ottamatta, lopettavat kuureja seinään jne. Vauhko ja asenteellinen lääkkeiden demonisointi ei ainakaan auta myöskään tätä asiaa yhtään. Eikä siis ole kovin vastuullista toimintaa ylipäätään.

Lääkkeiden ja medikalisaation kritiikki on tietysti edennyt jonnekin yleisesti. Tällä palstalla kuitenkin toistuvat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen aika lailla samat vaahtoamiset lääkkeistä. Niitä masentuneet ihmiset täältä sitten lukevat - ja täytyy vain toivoa, etteivät toimi liiaksi niiden mukaan, tai ota niitä liian vakavasti.
Vastaukseni olisi että lääkkeillä voi aiheuttaa myös haittaa itselleen. Asiahan ei ole aina niin, että kun ottaa lääkkeet, voi paremmin. Asiassa voi käydä myös päinvastoin. Asiassa voi käydä joko hyvin tai huonosti. Siinäkin tapauksessa, että lääkkeet aluksi tuntuvat hyviltä, ei tarkoita ettei niissä voi olla ongelmia. Niistä voi myöhemmässä elämässä tulla taakka, myönteisistäkin kokemuksista huolimatta.

Totta on, että täydellinen lääkevastaisuus ja mustavalkoisuus lääkkeisiin voi olla ihmiselle vaarallista, varsinkin jos esimerkiksi lopettaa lääkkeensä miten sattuu. Siinä missä aloitus ja lääkkeet itsessään sisältävät riskejä, seinään lopetus jos ajattelee että lääkkeet on vaarallisia on hölmöä ja sisältää todellisia riskejä yksilön hyvinvoinnille. Järkevä tapa lopettaa lääkkeet on harkittu,yleensä hitaalla tahdilla tapahtuva alasajo. Aiheesta erittäin hyvä tietopankki. https://withdrawal.theinnercompass.org/ Pääasia ei ole lääkkeen alasajaminen tai sen aikataulu, vaan yksilön hyvinvointi, sisältää se sitten lääkkeen täydellistä alasajoa tahi ei kokeillessa vieroitusta. Mikä itselle tuli selväksi ajaessa lääkkeitä alasajaessa on, että lääkärit eivät tiedä kaikkia aspekteja mitä ihmiset siinä vaiheessa käyvät läpi. Paljon hyvää informaatiota olen saanut vertaistuen kautta itse aiheesta

Vastustan ajatusmallia jossa ajatellaan että lääkitys on pääsääntöisesti hyödyllinen tapa hoitaa esimerkiksi masennusta tai mielenterveyden ongelmia. Että ikäänkuin se olisi jonkunlainen perusta ja tae hoidolle jonka pohjalle muu rakennetaan. Kannatan ihmisten valinnanvapautta hoidosta. Aina ei tietenkään ole tarjolla hoitokeinoja, mutta ei se mielestäni kovin hyvä perusta ole alkaa sitten siltä pohjalta kylvämään lääkkeitä, vaikka niin tehdäänkin. Joskus itseasiassa koko hoito ei edes saavuta niitä myönteisiä tuloksia mitä hoitoon liitetään, ja tämä kannattaa tiedotaa kävellessään puutteellisia resursseja sisältäviin mielenterveyspalveluihin, jossa on painotettu hyvin paljon biologista hoitoa Suomessa .https://madinfinland.org/suomalainen-depression-kaypahoito-suositus-maailman-laakekeskeisin/

Mitä kannatan on englanniksi termi " informed consent. " En tiedä mikä suomeksi sen vastine olisi. Mutta se on potilaalle ei kaunisteltu informaation antaminen lääkkeiden riskeistä. Itse koen että en sellaista koskaan saanut. Päinvastoin. Minulle maalattiin täysin erilainen kuva lääkkeistä, mitä niistä sitten pidemmällä käytöllä koin minkä mahdollisista ongelmista minulle ei myöskään mainittu. Minulle määrättiin lääkitys SSRI - lääkkeiden "kultavuosina" ja liekö se hapatus sai lääkärinkin suorastaan hehkuttamaan lääkityksiä ja minulle puhuttiin viitaten kuinka masentuneilla on jotain serotoniiniongelmia aivoissaan johon lääke on apu. Narratiivi SSRI lääkkeiden ympärillä ei enää ole samanlaista, vaan mukaan on tullut paljon kriittisyyttä. Tämä muutti kokemukseni terveydenhuollosta, jos lääkkeet olisi määrätty minulle myöhemmin ja kriittisemmän lääkärin toimesta, kuka ties en olisi joutunut käymään samoja asioita läpi mitä kävin, mitä en ala tässä tarkemmin erittelemään, mutta ne voi rivien välistä lukea. Lääkkeitä ei ollut helppo lopettaa "milloin vain" mitä lääkäri sanoi. Päinvastoin. Elämäntilanteet asettivat suuria haasteita löytää koskaan aika ajaa alas pitkäaikainen lääkitys. Monia olennaisia asioita lääkkeestä jäi sanomatta kuten se että siihen voi tulla fysiologinen ja psykologinen riippuvuus. Psykologista riippuvuutta edesautti kuvaukset kuinka ei sitten kannata ajaa lääkettä alas kun masennus voi uusia tai masentuneilla on joku serotoniiniongelma aivoissaan tms. Naiivi ajattelu että bentsodiatsepiinit vaikka tekevät riippuvaisia ja masennuslääkkeet eivät, kun niitä ei väärinkäytetä lisäämällä annoksia tai mihin ei ehkä tule samanlaista nopeaa fysiologista koukkua, on äärimmäisen harhaanjohtavaa mielestäni. Asia ei ole mielestäni näin yksinkertainen. Aiheesta pitäisi tarkastella ilmiötä jolle on englanninkielinen termi "physical dependence" mikä liittyy moneen eri lääkeaineisiin.

Kuten sanoin, terveydenhuollon kritiikki ei ole olemassa syyttäsuotta. Se on paikka missä lääkkeet määrätään ja jotkut tulevat niillä satutetuksi, jo ihan siksi miten niistä puhutaan ja miten niitä määrätään ja miten niihin suhtaudutaan. Jos sanotaan että lopetusoireet kestää vain lyhyen aikaa, esimerkiksi lääkäri ajattelee näin, niin tämä ei ole kaikkien potilaskokemus. Mielestäni tällaiset väittämät voivat olla riski potilaan hyvinvoinnille, mikä tuli ilmi linkkaamastani linkistä Scotland Herald - lehdessä. http://www.heraldscotland.com/news/16077230.Psychiatrists_accused_of__dangerous__and__misleading__comments_on_antidepressant_withdrawal/ En allekirjoita moniakaan psykiatrien kertomia kuvauksia lääkkeistä, pitkäaikaisena, nuoresta asti lääkkeitä käyttäneenä ja ne alasajaneena. Mm. sitä että lääkkeet jotenkin edesauttaisivat terapiaa ja tottakai masennukseen kannattaa määrätä yhdistelmä että tämä olisi esimerkiksi tehokkaampaa.
"Olisi syytä tiedostaa ja ottaa todella onkeen myös se, että monet mielenterveysongelmaiset aiheuttavat itse omilla toimillaan itselleen vahinkoa, kun pelkäävät lääkkeitä, jättävät niitä ottamatta"

Itsekin pelkään lääkkeitä tai ainakin suhtaudun niihin hieman kriittisemmin kuin alunalkujaan kun luotin lääkärin, psykiatrin, mielipiteisiin lääkkeistä enemmän kuin nykyään. Minulla itselläni on aivan vakavat syyt sille. Kritiikkini lääkkeisiin ei ole irrationaalisesta pelosta johtuvaa vaan kokemuksista, mitä minulla oli niistä hyvin pitkäaikaiselta ajalta ja niiden aiheuttamasta harmista ja alasajon aiheuttamista ongelmista, mihin lääkäri näki ratkaisuksi lyödä lisää lääkkeitä, mikä johti kasvaviin harmeihin ja lopulta tilanteeseen, missä minun oli tehtävä päätös joka ei ollut lääkärin suositus eli lääkkeiden alasjo vastoin hänen mielipidettään, joka onneksi oli hyvä päätös. Valitettavasti luottamukseni lääkäriin ei osoittautunut hyväksi asiaksi.

Tietenkään kaikkien kokemus ei ole sama. On olemassa niitä, jotka sopii hyvin psykiatrian ihaniksi malliesimerkeiksi, toisinkuin me, psykiatrian hoitokeinoista harmia saaneet, jotka usein olemme melko unohdettuja ja usein kokemuksemme vähäteltyjä psykiatrin toimesta. He ovat niitä joiden elämän lääkkeet ovat pelastaneet. Toisaalta , haluaisin kuulla heidän tarinansa vuosien tai muutaman vuosikymmenen ajalta eteenpäin, varsinkin jos jatkavat pitkäaikaisilla lääkityksillä ja käydessään läpi alasajon lääkkeistä.

Jos itse käyttäisin nykyään lääkkeitä masennukseen, en erehtyisi sekoittamaan lopetukseen liittyviä oireita mielenterveyden ongelmiin enkä käyttäisi lääkkeitä liian pitkiä aikoja vaan pahimman yli. Se on vaan hieman hankalaa jos lääkäri sanoo että masennus uusii ja ota tästä pilleri jos toinenkin niin se auttaa.
Chronicler kirjoitti:
Olisi syytä tiedostaa ja ottaa todella onkeen myös se, että monet mielenterveysongelmaiset aiheuttavat itse omilla toimillaan itselleen vahinkoa, kun pelkäävät lääkkeitä, jättävät niitä ottamatta, lopettavat kuureja seinään jne. Vauhko ja asenteellinen lääkkeiden demonisointi ei ainakaan auta myöskään tätä asiaa yhtään. Eikä siis ole kovin vastuullista toimintaa ylipäätään.

Lääkkeiden ja medikalisaation kritiikki on tietysti edennyt jonnekin yleisesti. Tällä palstalla kuitenkin toistuvat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen aika lailla samat vaahtoamiset lääkkeistä. Niitä masentuneet ihmiset täältä sitten lukevat - ja täytyy vain toivoa, etteivät toimi liiaksi niiden mukaan, tai ota niitä liian vakavasti.
Voisitko sinun kaltaiset ihmiset edes yhden kerran vastata ihmisten argumentteihin sen sijaan, että kirjoittaisitte holhoavia, kaikki argumentit sivuuttavia kommentteja, joissa nostatte itsenne toisten yläpuolelle ja vetoatte epämääräiseen totuuteen lääkeiden hyödyistä, terveydenhuollon ammattihenkiöiden auktoriteettiin ja mielenterveysongelmaisten ihmisten rationaliteetin puutteeseen? On hyvin halventavaa sivuuttaa ihmisen argumentit ja sen sijaan hyökätä henkilöä kohtaan, oli tuo sitten täysin omaa mielikuvitustasi ( esim. "omasta tilastaan mitään ymmärtämätön mielenterveysongelmainen") tai todellinen henkilö.

Tiedätkö miten rakentava keskustelu etenee? Toisen ihmisen kommentissa on yleensä kaksi osaa, joista toinen on a )varsinainen mielipide ja b) argumentit, jotka tukevat tätä mielipidettä. Jotta voit rakentavasti kyseenalaistaa toisen ihmisen mielipiteen, sinun pitää kritisoida hänen ARGUMENTTEJAAN, ei hänen henkilöään. Mielenterveysongelmaiset eivät useinkaan ole sinua tyhmempiä, eivät tietämättömämpiä, eivät kokemattomampia lääkkeistä ja niiden vaikutuksista. Usein jopa päin vastoin. Ihmiset kirjoittavat sivukaupalla mielipiteitään, jotka on usein huolellisesti perusteltu tutkimuksilla, asiantuntijoiden näkemyksillä, omilla kokemuksilla ja sinä saat aikaiseksi muutaman lauseen, joissa ikään kuin sivuutat kaikki argumentit, koska niiden esittäjät ovat sinun mielikuvituksessasi typeriä ja tietämättömiä, joten ehkä heidän argumenttejaan ei edes tarvitse lukea? On lukuisia asiantuntijoita, joiden mukaan masennuslääkkeet ovat tehottomia ja terveydelle haitallisia. Niitä ei joidenkin mukaan olisi pitänyt edes päästää markkinoille. Ne ovat käytännössä plaseboa, joilla on haitallisia sivuvaikutuksia. Miksi hitossa kenenkään pitäisi mielenterveytensä suojelemiseksi syödä lääkkeitä, jotka ovat tehottomia masennuksen hoidossa ja joiden suurin vaikutus liittyy seksuaalitoimintojen häiriöihin? Mitä hiton hallaa on siinä, että annetaan ihmisille mahdollisuus tehdä informoituja päätöksiä, jotka perustuvat rehellisyydelle, eikä lääkeyhtiöiden kirjoittamille markkinointipuheille?

Ihmisiä aidosti varmaan kiinnostaisi vastakkainen mielipide, jos se perusteltaisiin jollain muulla, kuin ad hominem -argumenteilla. Mille hiton tutkimuksille perustuu esimeriksi oletus, että masennus johtuisi jostain ihmeen serotoniin puutteesta aivoissa niin systemaattisesti, että sitä pitäisi aina hoitaa noilla lääkkeillä? Kerro, miten sitä tutkitaan, mitkä ovat tulokset? Miten tuloksia pitäisi sinusta tulkita? Mikä on sinun, kaikkitietävän, rationaalisen mielipidekirjoittajan näkemys siitä, kuinka suuri osuus plasebolla on noiden lääkkeiden tehoon? Osaatko sinä oi holhoava besservisseri kertoa tällekin taantuneelle, sivistymättömälle hullulle, miksi esimerkiksi tianeptiini tuottaa tutkimusten mukaan lähes saman vasteen, kuin SSRI-lääkkeet, vaikka vaikutusmekanismi on täysin päin vastainen? Mitä mieltä olet siitä, että plasebokontrolloiduissa kokeissa 89 % lääkkeiden käyttäjistä arvaa syövänsä lääkettä (esim. Rabkin et al. 1987, ks. myös Rutheford et al 2009)? Selitä minulle, mikä on plasebokontrolli ja miksi lääketieteellisiä tutkimuksia pidetään plasebokontrolloituina, jos ne eivät sitä oikeasti ole? Kerro minulle, mikä on tilastollisen merkitsevyyden merkitys masennuslääkkeiden hyväksymisprosessissa ja mitä se kertoo lääkkeen tehosta? Millainen on ylipäätään näiden lääkkeiden hyväksymisprosessi? Mitä tarkoittaa, jos lääke on meta-analyysien mukaan keskimäärin Hamiltonin skaalalla 1,7 pistettä tehokkaampi kuin plasebo ja p-arvo on 0.5? Osaatko sanoa, onko 10%:a 15 pisteestä vähemmän vai enemmän, kuin 28 pisteestä? Jos osaat, niin osaatko kertoa minulle, että mikä on 10%:n plasebokontrollin purkautumisen vaikutus 15 pisteen masennuksessa Hamiltonin skaalalla, mikä taas 28 pisteellä Hamiltonin -skaallla? Jos osaat, niin osaatko arvioida, mitä tarkoittaa noin 4 pisteen ero plasebon ja masennuslääkkeen välillä Hamiltonin skaalla? Ovatko nämä lääkkeet todella niin tehokkaita, että niitä pitää tyrkyttää jokaiselle vähänkään masentuneelle potilaalle ilman mitään harkintaa? Ja miten on tutkittu masennuslääkkeiden sivuvaikutuksia? Minkä tahon toimesta? Ehkäisevätkö ne todella itsemurhia, kuten monet lääkärit väittävät, vai ovatko ne yhteydessä itsemurha-alttiuden kasvuun? Entä metabolia, seksuaalisuus, tunne-elämän kehittyminen pidemmällä aikavälillä? Missä ovat tutkimukset, joiden mukaan lääkkeet todella auttavat ihmisiä, jotka syövät niitä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä? Olisi mielenkiintoista tietää ja kun sinä olet niin varma näiden lääkkeiden hyödyistä, niin osaat varmaan tuoda esille edes muutaman riippumattomien tutkijoiden tekemän meta-analyysin/tutkimuskatsauksen argumenttiesi tueksi. Niillä varmaan sitten kumoat kriittiset näkemykset.
dfsadsfa kirjoitti:
Voisitko sinun kaltaiset ihmiset edes yhden kerran vastata ihmisten argumentteihin sen sijaan, että kirjoittaisitte holhoavia, kaikki argumentit sivuuttavia kommentteja, joissa nostatte itsenne toisten yläpuolelle ja vetoatte epämääräiseen totuuteen lääkeiden hyödyistä, terveydenhuollon ammattihenkiöiden auktoriteettiin ja mielenterveysongelmaisten ihmisten rationaliteetin puutteeseen? On hyvin halventavaa sivuuttaa ihmisen argumentit ja sen sijaan hyökätä henkilöä kohtaan, oli tuo sitten täysin omaa mielikuvitustasi ( esim. "omasta tilastaan mitään ymmärtämätön mielenterveysongelmainen") tai todellinen henkilö.

Tiedätkö miten rakentava keskustelu etenee? Toisen ihmisen kommentissa on yleensä kaksi osaa, joista toinen on a )varsinainen mielipide ja b) argumentit, jotka tukevat tätä mielipidettä. Jotta voit rakentavasti kyseenalaistaa toisen ihmisen mielipiteen, sinun pitää kritisoida hänen ARGUMENTTEJAAN, ei hänen henkilöään. Mielenterveysongelmaiset eivät useinkaan ole sinua tyhmempiä, eivät tietämättömämpiä, eivät kokemattomampia lääkkeistä ja niiden vaikutuksista. Usein jopa päin vastoin. Ihmiset kirjoittavat sivukaupalla mielipiteitään, jotka on usein huolellisesti perusteltu tutkimuksilla, asiantuntijoiden näkemyksillä, omilla kokemuksilla ja sinä saat aikaiseksi muutaman lauseen, joissa ikään kuin sivuutat kaikki argumentit, koska niiden esittäjät ovat sinun mielikuvituksessasi typeriä ja tietämättömiä, joten ehkä heidän argumenttejaan ei edes tarvitse lukea? On lukuisia asiantuntijoita, joiden mukaan masennuslääkkeet ovat tehottomia ja terveydelle haitallisia. Niitä ei joidenkin mukaan olisi pitänyt edes päästää markkinoille. Ne ovat käytännössä plaseboa, joilla on haitallisia sivuvaikutuksia. Miksi hitossa kenenkään pitäisi mielenterveytensä suojelemiseksi syödä lääkkeitä, jotka ovat tehottomia masennuksen hoidossa ja joiden suurin vaikutus liittyy seksuaalitoimintojen häiriöihin? Mitä hiton hallaa on siinä, että annetaan ihmisille mahdollisuus tehdä informoituja päätöksiä, jotka perustuvat rehellisyydelle, eikä lääkeyhtiöiden kirjoittamille markkinointipuheille?

Ihmisiä aidosti varmaan kiinnostaisi vastakkainen mielipide, jos se perusteltaisiin jollain muulla, kuin ad hominem -argumenteilla. Mille hiton tutkimuksille perustuu esimeriksi oletus, että masennus johtuisi jostain ihmeen serotoniin puutteesta aivoissa niin systemaattisesti, että sitä pitäisi aina hoitaa noilla lääkkeillä? Kerro, miten sitä tutkitaan, mitkä ovat tulokset? Miten tuloksia pitäisi sinusta tulkita? Mikä on sinun, kaikkitietävän, rationaalisen mielipidekirjoittajan näkemys siitä, kuinka suuri osuus plasebolla on noiden lääkkeiden tehoon? Osaatko sinä oi holhoava besservisseri kertoa tällekin taantuneelle, sivistymättömälle hullulle, miksi esimerkiksi tianeptiini tuottaa tutkimusten mukaan lähes saman vasteen, kuin SSRI-lääkkeet, vaikka vaikutusmekanismi on täysin päin vastainen? Mitä mieltä olet siitä, että plasebokontrolloiduissa kokeissa 89 % lääkkeiden käyttäjistä arvaa syövänsä lääkettä (esim. Rabkin et al. 1987, ks. myös Rutheford et al 2009)? Selitä minulle, mikä on plasebokontrolli ja miksi lääketieteellisiä tutkimuksia pidetään plasebokontrolloituina, jos ne eivät sitä oikeasti ole? Kerro minulle, mikä on tilastollisen merkitsevyyden merkitys masennuslääkkeiden hyväksymisprosessissa ja mitä se kertoo lääkkeen tehosta? Millainen on ylipäätään näiden lääkkeiden hyväksymisprosessi? Mitä tarkoittaa, jos lääke on meta-analyysien mukaan keskimäärin Hamiltonin skaalalla 1,7 pistettä tehokkaampi kuin plasebo ja p-arvo on 0.5? Osaatko sanoa, onko 10%:a 15 pisteestä vähemmän vai enemmän, kuin 28 pisteestä? Jos osaat, niin osaatko kertoa minulle, että mikä on 10%:n plasebokontrollin purkautumisen vaikutus 15 pisteen masennuksessa Hamiltonin skaalalla, mikä taas 28 pisteellä Hamiltonin -skaallla? Jos osaat, niin osaatko arvioida, mitä tarkoittaa noin 4 pisteen ero plasebon ja masennuslääkkeen välillä Hamiltonin skaalla? Ovatko nämä lääkkeet todella niin tehokkaita, että niitä pitää tyrkyttää jokaiselle vähänkään masentuneelle potilaalle ilman mitään harkintaa? Ja miten on tutkittu masennuslääkkeiden sivuvaikutuksia? Minkä tahon toimesta? Ehkäisevätkö ne todella itsemurhia, kuten monet lääkärit väittävät, vai ovatko ne yhteydessä itsemurha-alttiuden kasvuun? Entä metabolia, seksuaalisuus, tunne-elämän kehittyminen pidemmällä aikavälillä? Missä ovat tutkimukset, joiden mukaan lääkkeet todella auttavat ihmisiä, jotka syövät niitä vuosikausia, jopa vuosikymmeniä? Olisi mielenkiintoista tietää ja kun sinä olet niin varma näiden lääkkeiden hyödyistä, niin osaat varmaan tuoda esille edes muutaman riippumattomien tutkijoiden tekemän meta-analyysin/tutkimuskatsauksen argumenttiesi tueksi. Niillä varmaan sitten kumoat kriittiset näkemykset.
"Voisitko sinun kaltaiset ihmiset edes yhden kerran vastata ihmisten argumentteihin sen sijaan, että kirjoittaisitte holhoavia, kaikki argumentit sivuuttavia kommentteja, joissa nostatte itsenne toisten yläpuolelle ja vetoatte epämääräiseen totuuteen lääkeiden hyödyistä, terveydenhuollon ammattihenkiöiden auktoriteettiin ja mielenterveysongelmaisten ihmisten rationaliteetin puutteeseen?"

Eivät voi. Psykiatria on uskomusjärjestelmä ja hän on uskovainen. Uskomusjärjestelmät ja kultit toimivat ja pysyvät ylipäänsä kasassa vain, jos sen jäsenet ummistavat korvansa kaikilta kriittisiltä ääniltä. Tieteelliset argumentit ovat aina olleet psykiatreille vaikea pala, koska he esittävän alansa olevan tieteen haara. Todellisuudessa kyse on samasta mitä kirkko teki ja toisaalta tekee yhä, tosin ilman pakottamisvaltaa, eli sosiaalikontrollista.

Saat tietenkin argumentoida jatkossakin täällä tieteen näkökulmasta, arvostan itse asiassa sitä, että joku viitsii yrittää, mutta älä ole niin naiivi, että odotat psykiatrian tai kenenkään psykiatriauskovaisen lähtevän mukaan avoimeen väittelyyn.
+Lisää kommentti
Ihmetyttää miksi miksi lääkärit tarjoavat aina jotain lääkettä, joka vaivaan.

Kuinka helposti rauhoittavia ja psyykelääkkeitä tarjotaan, joka vaivaan outoa.

Minulla ns. vaikeahoitoinen verenpainetauti ja siihenkin tarjoiltiin psyykelääkitystä,rauhoittavaa.
Olen sitä mieltä,että lääkkeistä tulee kovin helposti riippuvaiseksi. Ja kieltäydyin, koska katson, ettäen tarvitse niitä lainkaan.

Keksutelin sairaalan farmaseutin kanssa ja hänkin oli sitä mieltä, ettäei mitää syy yhteyttä rauhoittavalla lääkkellä verenpaineeseeni.

Hoitava lääkäri närkästyi,koska en hakenut reseptiä. Ei kenekään ole pakko suostua mielivaltaiseen pakko saneluun.

Lääkereistä etenkin vanhuksille kirjoittavat aina jotain psyyke,rauhoittavia lääkkeitä, joka on mielestäni aivan väärä linjaus.

Lääkkeiden ylisyönti on jo suomessa minusta aivan väärällä tasolla. Muitakin keinoja on ja läkkeitä lääkkeiden vuoksi.

Ymmärrän sen, että jos oikea asia vaiva se täytyy lääkitä, mutta paljon on turhaa lääkkeiden ylisyöttämistä potilailla.

Lääkärit vastaaotoilla vaan kirjoittvat reseptin,koskakiir eon kova seuraavaan hommaan ja ei ehditä perehtyä potilaaseen syvällisemmin.

Kiire kiire hutilointia ja vääriä diagnooseja ja arviointeja, huonoa suomenkieltä ja jopa välinpitämättömyyttä hoitosuhteissa ja lääkehoidoissa.
Ilmoita
Chronicler: Koetan lukea viestiäsi ja löytää siitä perustellun näkemyksen, mutta en oikein löydä... Et oikein puutu mihinkään selkeään väitteeseen masennuslääkkeiden haitallisuudesta tms., valitat vain että keskustelu on jotenkin yliampuvaa jne. Ikään kuin toivoisit jotain yleistä "kohtuullistamista" keskusteluun. Millä perusteella?

Ymmärrän viestisi siten että toivoisit ehkä kerrottavan monipuolisempia kokemuksia masennuslääkkeistä. Täällä on myös niiden kokemuksia, jotka ovat hyötyneet - haittavaikutuksista huolimatta tai jopa ilman niitä. Saattaa olla, että keskustelupalstoille kirjoitetaan yleensäkin useammin silloin kun jokin asia on mennyt pieleen. Positiivisista asioista ei ole niin suurta tarvetta keskustella.

Puolueettomat tutkimukset joita täälläkin on esitetty osoittavat, että masennuslääkkeiden positiiviset vaikutukset selittyvät pitkälti placebolla. Jotkut saattavat myös kokea henkistä tuskaa lieventävänä masennuslääkkeiden tunteita turruttavan ("tasaavan") vaikutuksen.

Monet tässä ketjussa ovat kertoneet omakohtaisia kokemuksiaan masennuslääkkeiden haitoista ja kuinka vaikeaa vierottautuminen on (vaikka noudattaisikin ohjeita). Ihmiset käyttävät omakohtaisesti kokemistaan asioista voimakkaita ilmauksia. Miksi eivät käyttäisi, kysehän on heidän omasta terveydestään.
Ilmoita
Homeopaattiset lääkkeet on paljon tehokkaampia ja niillä saa pysyvää tulosta. Niillä ei ole sivuvaikutuksia myöskään. Suomessa tiedetään niin vähän näistä, ja homeopaatitkin ovat ns yksi lääke kerralla dogmaatikkoja, vaikka joissakin tapauksissa esim kolmen lääkkeen yhdistelmä vaikuttaisi paljon nopeammin.

Mutta kokeilkaa ihmeessä ja opiskelkaa vaikka itse homeopatiaa. Esim masennuksen voi hoitaa pois muutamassa viikossa. Bipolaarisen hoitoon voi mennä kuukausikin ja samoin muihin vakavampiin tapauksiin. Itse olen hoitanut ihmisiä kuntoon Lontoossa ja Intiassa oppimillani taidoilla, joissa käytetään muutaman lääkkeen yhdistelmiä. Intiassa homeopatia on yleistä.
5 VASTAUSTA:
Homeopatia on lähes yhtä suurta kusetusta kuin psykiatria. Homeopaatit myyvät ihmisille vettä lääkkeenä, psykiatrit hermostomyrkkyjä.

Niin sanottu bipolaarihäiriö on pseudosairaus. Saako homeopaattisilla tuotteilla karkotettua myös aaveet ullakolta? Ulisevat siellä jatkuvasti. Erityisesti myrskyisinä päivinä.

Minulla ei ole mitään ongelmia uskoa, että Intiassa homeopaattinen toiminta on yleistä.
eig8tf kirjoitti:
Homeopatia on lähes yhtä suurta kusetusta kuin psykiatria. Homeopaatit myyvät ihmisille vettä lääkkeenä, psykiatrit hermostomyrkkyjä.

Niin sanottu bipolaarihäiriö on pseudosairaus. Saako homeopaattisilla tuotteilla karkotettua myös aaveet ullakolta? Ulisevat siellä jatkuvasti. Erityisesti myrskyisinä päivinä.

Minulla ei ole mitään ongelmia uskoa, että Intiassa homeopaattinen toiminta on yleistä.
En ole koskaan myynyt yhtäkään lääkettä kenellekään. Enkä antanut pelkkää vettä kenellekään. Opiskelin Intiassa homeopatiaa klinikassa jossa oli noin 50-100 potilasta illassa, kun samanaikaisesti viereisessä pöydässä tavallisella lääkärillä kävi noin 5-10 ihmistä illassa. Hinnat olivat suunnilleen samaa luokkaa. Eli potilaat näyttivät tietävän vallan hyvin kumpi auttaa paremmin. Potilaissa oli niin raskaana olevia naisia, vaikeasti yskiviä lapsia, vakavia tulehdustapauksia, ja jopa kuoliosta kärsiviä. Olen itsekin hoitanut kuntoon kaksi kuoliosta kärsivää ilman, että tarvittiin leikkausta. Lontossa klinikassa homeopaattisia lääkkeitä annettiin lähes ilmaiseksi kävijöille. Suomessa ollaan ihan takapajulaisia homeopatian suhteen. Kannattaa tehdä lomamatka ja istua Intian klinikoissa seuraamassa touhua ennenkuin väittää olemattomia.
Homeopaatti kirjoitti:
En ole koskaan myynyt yhtäkään lääkettä kenellekään. Enkä antanut pelkkää vettä kenellekään. Opiskelin Intiassa homeopatiaa klinikassa jossa oli noin 50-100 potilasta illassa, kun samanaikaisesti viereisessä pöydässä tavallisella lääkärillä kävi noin 5-10 ihmistä illassa. Hinnat olivat suunnilleen samaa luokkaa. Eli potilaat näyttivät tietävän vallan hyvin kumpi auttaa paremmin. Potilaissa oli niin raskaana olevia naisia, vaikeasti yskiviä lapsia, vakavia tulehdustapauksia, ja jopa kuoliosta kärsiviä. Olen itsekin hoitanut kuntoon kaksi kuoliosta kärsivää ilman, että tarvittiin leikkausta. Lontossa klinikassa homeopaattisia lääkkeitä annettiin lähes ilmaiseksi kävijöille. Suomessa ollaan ihan takapajulaisia homeopatian suhteen. Kannattaa tehdä lomamatka ja istua Intian klinikoissa seuraamassa touhua ennenkuin väittää olemattomia.
Tuohan ei tietenkään todista mitään. Joskus vesi on parempi kuin virallinen linja. Hyvänä esimerkkinä on psykiatriset "lääkkeet" eli reseptihuumausaineet. Vesi valitsemalla moni olisi takaisin kiinni elämässä toimintakykyisenä ja hyvällä elämänlaadulla. Psykiatrisia aineita vetäneinä ovat toimintakyvyttöminä työkyvyttömyyseläkkeellä ja kittuuttava sosiaaliturvalla. Turha vedestä vaan on maksaa niin paljon kuin homeopaatit pyytyvät.

Ja kyllähän Suomessa saa ilmaista homeopaattista lääkettä, joka sairaalaosaston kulmalta. Sen kun ottaa. Lisää kantavat sitä mukaan, kun loppuu.
eig8tf kirjoitti:
Homeopatia on lähes yhtä suurta kusetusta kuin psykiatria. Homeopaatit myyvät ihmisille vettä lääkkeenä, psykiatrit hermostomyrkkyjä.

Niin sanottu bipolaarihäiriö on pseudosairaus. Saako homeopaattisilla tuotteilla karkotettua myös aaveet ullakolta? Ulisevat siellä jatkuvasti. Erityisesti myrskyisinä päivinä.

Minulla ei ole mitään ongelmia uskoa, että Intiassa homeopaattinen toiminta on yleistä.
Kummassakin varmasti plasebolla vaikutusta siinä miten ne toimivat esim.masennukseen, vaikka haittavaikutuksia kyllä masennuslääkkeissä riittää todennäköisesti enemmän kuin homeopatiarohdoissa. Jonkinlainen psykoaktiivinen käyttäytymistä ja kokemusmaailmaa ja tunteiden kokemista muuttava vaikutus masennuslääkkeissä toki voi olla jonka jotkut saattavat kokea hyödylliseksi ja haitat ei ole todellakaan plaseboa. Mutta on hyvä kysymys mikä m.lääkkeiden vaikutus on masennukseen ja mikä vaikutus m.lääkkeillä on pitkäaikaisella tähtäimellä masennusoireisiin jatkuvasti käytettynä. Vaikutus kun voi olla myös esim tunteita leikkaava tai seksuaalisuutta leikkaava ja muuttaa muotoaan käytön edetessä, pitemmän käytön tuottaessa erilaisia vaikutuksia ja tehona miellettyä vaikutusta kuin lyhyt käyttö ja jossain vaiheessa vaikutus ei enää tunnukaan suotuisalta. Masislääkkeet voi käydä pitemmällä tähtäimellä ihmiselle haitalliseksi ja heikentää itsetuntemusta, kykyä tunteisiin, kykyä seksuaalisuuteen ja kykyä käsitellä asioita ja olla sinut itsensä kanssa jos lääkkeillä paetaan jotain ja ratkaista ongelmia. Puhumattakaan vieroitusoireiden negatiivisista vaikutuksista oloon. Osa sekoittaa lääkkeisiin liittyvät ongelmat omiin ongelmiinsa mikä johtaa kasvaviin ongelmiin lääkkeiden kanssa ja mahdolliseen henkisen riippuvuuden syntyyn

Uskon, että masennuslääkkeet paikkaa monilla puutteellisia tunteiden käsittelytaitoja, jolloin vaikutus tulee enemmänkin tunteiden leikkautumisesta ja myös ahdistuksen ja negatiivisen tunnemaailman leikkautumisesta. En usko että ne varsinaisesti tuovat mitään uutta kapasiteettia ihmiselle, parempaa toimintakykyä millään hyvällä kestävällä tavalla (monet hakee lääkkeistä parempaa toimintakykyä), vaan niiden vaikutus on aina jollaintapaa haitata aivojen toimintaa, tuottaa erilainen tajunnan tila ja esim juuri leikata negatiivisia kokemuksia, mikä ehkä saa jotkut kokemaan että heillä on helpompi olla. Ihmisellä on se kapasiteetti mutta hän jotenkin ei pääse siihen vasta kun ottaessaan käyttöön lääkkeet joissain tapauksissa, kuten jotkut koke.. Pääsääntöisesti kaikkien tämmöisten tajuntaa muokaavien lääkkeiden pitkäaikainen tulos ei varmasti ole toimintakykyä tai kapasiteettia nostava vaan pikemminkin leikkaava, tavoin mitä ei aina ymmärretäkään, miten nämä aineet aivoihin vaikuttavat pitemmällä tähtäimellä.Kolikon toinen puoli on sitten se että kun he käyttää lääkkeitä, heiltä voi leikkautua monenlaisia kykyjä ja ymmärryksen tasoja, kun ovat kokoajan jonkun lääkkeen vaikutuksen alla mitkä enemmän tai vähemmän tuottavat myös toksisia vaikutuksia. Lääkkeen vaikutus itsessä voi hahmottua vasta ajaessa alas se.

"Niin sanottu bipolaarihäiriö on pseudosairaus" Miten vastaat niiden kokemuksiin, jotka oikeasti kokevat että heillä on bipolaarihäiriö? Tai ovat menneet vaikkapa masennuslääkkeiden tai stimulanttien seurauksena tilaan jossa heille tulee unettomuutta ja käyvät kierroksilla ja elävät manioiden ja masennuskausien välissä? Minä kyllä uskon että näitä oireita on olemassa, mutta eri asia on, onko se joku biologinen sairaus johon psykiatrialla on avaimet lääkehoidoissa vaan bipolaarihäiriö voi olla myös seuraus näistä lääkehoidoista ja pidemmällä tähtäimellä seuraus on disabiliteetin lisääntyminen. En usko myöskään homeopatialla olevan sihen avaimia. Mutta, jokainen hakee avun sieltä mistä haluaa. Jos kokee apua psykiatriasta niin se on fine. Jos kokee avun homeopatista, se on fine.
dsgdgsdsg kirjoitti:
Kummassakin varmasti plasebolla vaikutusta siinä miten ne toimivat esim.masennukseen, vaikka haittavaikutuksia kyllä masennuslääkkeissä riittää todennäköisesti enemmän kuin homeopatiarohdoissa. Jonkinlainen psykoaktiivinen käyttäytymistä ja kokemusmaailmaa ja tunteiden kokemista muuttava vaikutus masennuslääkkeissä toki voi olla jonka jotkut saattavat kokea hyödylliseksi ja haitat ei ole todellakaan plaseboa. Mutta on hyvä kysymys mikä m.lääkkeiden vaikutus on masennukseen ja mikä vaikutus m.lääkkeillä on pitkäaikaisella tähtäimellä masennusoireisiin jatkuvasti käytettynä. Vaikutus kun voi olla myös esim tunteita leikkaava tai seksuaalisuutta leikkaava ja muuttaa muotoaan käytön edetessä, pitemmän käytön tuottaessa erilaisia vaikutuksia ja tehona miellettyä vaikutusta kuin lyhyt käyttö ja jossain vaiheessa vaikutus ei enää tunnukaan suotuisalta. Masislääkkeet voi käydä pitemmällä tähtäimellä ihmiselle haitalliseksi ja heikentää itsetuntemusta, kykyä tunteisiin, kykyä seksuaalisuuteen ja kykyä käsitellä asioita ja olla sinut itsensä kanssa jos lääkkeillä paetaan jotain ja ratkaista ongelmia. Puhumattakaan vieroitusoireiden negatiivisista vaikutuksista oloon. Osa sekoittaa lääkkeisiin liittyvät ongelmat omiin ongelmiinsa mikä johtaa kasvaviin ongelmiin lääkkeiden kanssa ja mahdolliseen henkisen riippuvuuden syntyyn

Uskon, että masennuslääkkeet paikkaa monilla puutteellisia tunteiden käsittelytaitoja, jolloin vaikutus tulee enemmänkin tunteiden leikkautumisesta ja myös ahdistuksen ja negatiivisen tunnemaailman leikkautumisesta. En usko että ne varsinaisesti tuovat mitään uutta kapasiteettia ihmiselle, parempaa toimintakykyä millään hyvällä kestävällä tavalla (monet hakee lääkkeistä parempaa toimintakykyä), vaan niiden vaikutus on aina jollaintapaa haitata aivojen toimintaa, tuottaa erilainen tajunnan tila ja esim juuri leikata negatiivisia kokemuksia, mikä ehkä saa jotkut kokemaan että heillä on helpompi olla. Ihmisellä on se kapasiteetti mutta hän jotenkin ei pääse siihen vasta kun ottaessaan käyttöön lääkkeet joissain tapauksissa, kuten jotkut koke.. Pääsääntöisesti kaikkien tämmöisten tajuntaa muokaavien lääkkeiden pitkäaikainen tulos ei varmasti ole toimintakykyä tai kapasiteettia nostava vaan pikemminkin leikkaava, tavoin mitä ei aina ymmärretäkään, miten nämä aineet aivoihin vaikuttavat pitemmällä tähtäimellä.Kolikon toinen puoli on sitten se että kun he käyttää lääkkeitä, heiltä voi leikkautua monenlaisia kykyjä ja ymmärryksen tasoja, kun ovat kokoajan jonkun lääkkeen vaikutuksen alla mitkä enemmän tai vähemmän tuottavat myös toksisia vaikutuksia. Lääkkeen vaikutus itsessä voi hahmottua vasta ajaessa alas se.

"Niin sanottu bipolaarihäiriö on pseudosairaus" Miten vastaat niiden kokemuksiin, jotka oikeasti kokevat että heillä on bipolaarihäiriö? Tai ovat menneet vaikkapa masennuslääkkeiden tai stimulanttien seurauksena tilaan jossa heille tulee unettomuutta ja käyvät kierroksilla ja elävät manioiden ja masennuskausien välissä? Minä kyllä uskon että näitä oireita on olemassa, mutta eri asia on, onko se joku biologinen sairaus johon psykiatrialla on avaimet lääkehoidoissa vaan bipolaarihäiriö voi olla myös seuraus näistä lääkehoidoista ja pidemmällä tähtäimellä seuraus on disabiliteetin lisääntyminen. En usko myöskään homeopatialla olevan sihen avaimia. Mutta, jokainen hakee avun sieltä mistä haluaa. Jos kokee apua psykiatriasta niin se on fine. Jos kokee avun homeopatista, se on fine.
"Miten vastaat niiden kokemuksiin, jotka oikeasti kokevat että heillä on bipolaarihäiriö?"

Saahan sitä uskoa vaikka yksisarvisiin. Minulla ei ole mitään uskontoja tai uskomuksia vastaan.

Mielisairaus on metafora, eikä se ole mielipideasia.
+Lisää kommentti
Ainakin homeopatia on vaaratonta. Ja siinä suhtaudutaan ihmiseen kokonaisvaltaisena elollisena olentona. Muuta en paljon aiheesta tiedä. Mutta jos joskus osoittautuisi että homeopatian vaikutus olisi placeboa, niin ainakin se on vaaratonta placeboa toisin kuin masennuslääkkeiden hyödyt sivuvaikutuksineen.

Seuraavassa linkissä on videotallenne Robert Whitakerin ja avoimen dialogin eli ns. Keroputaan mallin kehittäjän Jaakko Seikkulan keskustelusta Turussa kansainvälisessä seminaarissa. Siinä he tiivistävät miksi tutkimustiedon mukaan lääkityksestä on useimmille enemmän haittaa kuin hyötyä, ja Seikkula kertoo miten psykoosia ja muita kriisejä voidaan menestyksellisesti hoitaa ilman lääkkeitä.

https://www.youtube.com/watch?v=gRVxNNkThcI
1 VASTAUS:
Homeopatia on todistetusti plaseboa. Sehän on vettä!

Robert Whitakeriakään ei saisi sotkea homeopatian mainostamiskampanjoihin. Hän, kuten ei Peter Götzschekään, ole homeopatian tai muun uskomushoidon puolesta puhunut. Peter Götzsche päinvastoin muistutti, että vaikka psykiatriset aineet ovat tuhoisia henkilön terveyden ja toimintakyvyn kannalta, erityisesti pitkässä juoksussa, ei vastaus ongelmaan ole yhden huuhaan korvaaminen toisella..
+Lisää kommentti
En sotkenutkaan. Ylireagoit.
1 VASTAUS:
En väittänyt, että olisit sotkenut. Laitoit kommentin Robert Whitakerista samaan yhteyteen homeopatian kanssa, mikä voi antaa joillekin edellä mainitsemani vaikutelman. Mutta hyvä, että et sotke.
+Lisää kommentti
lääke-elämä
5.8.2018 10:54
hyvä kirjoitus. Vie tämä lääkärille. palautetta voi aina jättää!!!
Ilmoita
omakohtaisesti ahdistuksissani pohdin tätä äärimmäisyyttä eli lääkitystä, vaan jotain minulta puuttuu joka siihen ajaa, enkä kadu ollenkaan. me ollaan kaikki hulluja enemmän tai vähemmän, enemmän tai vähemmän asiasta tietoisina.
Ilmoita
Ette tiedä paskaakaan,elämästä-kuolemasta-
Ilmoita

Ylläpito on poistanut tästä viestin sääntöjen vastaisena.

Ilmoita

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Ilmoita
Itse en voi syödä mitään SSRI-estäjiä epilepsian takia. Pelkillä rauhottavilla hoidan pitkää, vaikea asteista masennusta.
Ilmoita
SNRI - lääkkeistä lisää uutta tuoretta "iloista" tutkimustietoa. Niistä voi seurata fysiologista riippuvuutta (dependence) ja vieroitusoireita. Tutkimuksessa oli käytetty termiä "withdrawal symptoms" mikä viittaa vieroitusoireisiin.

Tulokset osoittivat että SNRI - lääkkeiden lopettamisesta seurasi vieroitusoireita jotka vaihtelivat. Ne olivat tulosten mukaan korkeampia venlafaksiinin kohdalla, vaikkakin SNRI - lääkkeiden ryhmään sisältyy muitakin lääkkeitä. Vaikka lääke vähennettiin hitaasti , vieroitusoireet kestivät päivistä muutamaan viikkoon. Myöhemmin alkavia oireita ja pitempiä vieroitusoireita tapahtui myös.

Tutkimuksen yksi tekijöistä , tutkimuspiireissä arvostettu Giovanni A.Fava kommentoi: " tämän tyyppisiä masennuslääkkeitä käytetään laajasti ajatuksella että ne eivät aiheuta fysiologista riippuvuutta (dependence) ja ongelmia lopettamisen jälkeen. Meidän tulisi olla varovaisempia niiden määräämisessä ja olla tietoisia ongelmista jotka voivat seurata niiden lopetusta"

Tutkimustulokset myös kyseenalaistavat SNRI - lääkkeiden käytön ensimmäisenä hoitokeinona mieliala ja ahdistusoireisiin. Lisäksi kliinikoiden pitäisi lisätä SNRI:t listalle lääkkeistä jotka potentiaalisesti voivat aiheuttaa vieroitusoireita lopetuksen jälkeen.

Ne https://medicalxpress.com/news/2018-09-commonly-snris.html

https://www.karger.com/Article/Abstract/491524

Milloinkas tällaisista tutkimuksista luemme lehdistä?

Pikkuhiljaa lisää tietoa..... Jonka moni potilas tietää jo.
1 VASTAUS:
Heh heh.Turvalliset masennuslääkkeet.

Samaa psKaa kuin bentsot. Aluksi muka turvallisia, vuosia myöhemmin havaittiin että pirun koukuttavia ja kovia vieroitusoireita.
+Lisää kommentti
Te jotka olette saaneet masennuslääkkeitä lääkäriltä ,otettiinko ennen lääkitystä kokonais verenkuva josta näkee onko kaikki veriarvot normaalia, esim. hemoglobiini jne.myös kilpirauhaskoe jne.
Masennus kun voi aiheutua ravintoaineen puutoksesta ,ensin väsymyksenä sitten masennuksena.
Muutenkin pitäisi saada terapiaa ja keskustella.Käsitelläpotilaan kotiolot, onko asiat kunnossa,esim. raha-asiat jne. Moni masentunut ei jaksa laittaa ruokaa itselleen ja sen takia syö huonosti ,se jo itsessään lisää huonovointisuutta. Jos annetaan vain pillereitä jotka lamaannuttavat aivot,ei jaksa senkään vertaa enää huolehtia itsestään. Monella vähäisetkin harrastukset menettävät mielenkiinnon. Moni jättää siksi lääkkeet syömättä, ne kun ei sovi kaikille.
Parasta olisi ainakin alussa pari kertaa viikossa terapiaa ,monelle auttaa paremmin kuin pillerit.
Ilmoita
Hei 'voimiakaikille', just hyvä kommentti sinulta. Ei, minulta ei mitään tuollaista koskaan ole tutkailtu, vaikka nyt parikymmentä vuotta olen ssri-lääkityksellä ollut yhtä pikku taukoa lukuun ottamatta, jolloin yritin lopettaa. Tosin viime aikoina olen itse aktiivisesti pyytänyt ja mukavasti saanut perusterveyshuollosta tutkimusta, että kaikki muu, kuten kilpirauhanen, on kunnossa, ja se on. Myös minua tuetaan lääkkeen lopetukseen, mutta sitä mieltä olen itsekin, että tarvitsisin tukihenkilön elämään kanssani hetken kerran viikossa. Oman elämän miettiminen kuuleville korville olisi tärkeää ja parantavaa.

Monet asiat masennuksen takia todella elämässäni mättää, kuten toteat että masennus vaikuttaa kaikkeen toimintakykyyn! Itse en niin kauheasti tykkää enää ihmisten seurasta, kun en pysty olemaan kevyt ja iloitseva, enkä osaa toisten kanssa kulkeakaan. Tosin ei tällaista nyt tarjollakaan ole. Tuppaan erakoitumaan. Myös liikunnan sujumisen kanssa saan painia koko ajan, vaikka tiedän sen olevan tosi hyvää lääkettä myös psyykelle. Masennus ja ahdistuneisuus syö voimia ja tekee päivistä usein niin liikaa makuupäiviä vain!

Itse on todella vihainen tk-lääkärille, joka aikoinaan lääkityksen minulle houkutellen kuin painostaen aloitti. Tuolloin jauhettiin, ei haittaa, voi lopettaa milloin vain. Ei voi. Pahin asia, mikä on tapahtunut on anhedonia, minkä katson lääkityksen aiheuttaneen. Kauhuissani olen lukenut ameriikan sivuilta, että se jää, vaikka lääkityksen pystyisi lopettamaankin. Ilmankos päivät pääksytysten vain funtsaan, että kauankohan minun vielä tarvii elää. On siis niin tylsää ja ilotonta, aika pitkää. En ole työelämässä enää. Myös aihemmin tajusin seksuaalisuuden tunteiden kadonneen, se toinen onnettomuus, mikä lääkityksestä tulee.

En jaksanut luke tätä ketjua, enkä siis tiedä mitä muut ovat kirjoittaneet. Osikon ja ekan viestin luin ja pistin asiani tähän. Kiitos kuuntelusta.
Ilmoita
Minäkin näitä olen jo jokusen vuoden popsinut. En tiedä, mitä ssri- tai snri- tai xyzå-lääkkeitä ovat. Hyvää on se, että raivokohtaukset ovat jääneet pois. Huonoa on se, etten koe syvää iloa juuri mistään. Seksuaalisuuteni on tallella. Yksi lääke aiheutti ongelmia, mutta lääkäri vaihtoi sen pyynnöstäni. En muista sen nimeä. Voxra nosti verenpaineen lukemiin 215/125. Nyt menossa on Aurorix-niminen tuote. Olen ollut pahoinvoiva nyt useamman viikon ja terveyskeskuslääkärini epäilee Aurorixia sen syyksi. Kysyä toki sopii, miksei kuvotus alkanut silloin kun rupesin Aurorixia syömään.

En ole psykiatriauskovainen. En myöskään sorru siihen, että pitäisin virallisen totuuden vastaista vaihtoehtoista totuutta parempana vain siksi, että tuntisin sen omaksumalla olevani jotenkin älykäs ja kriittinen. Voin kyllä lukea artikkeleita, mutta minulla ei ole kykyjä arvioida niitä. Olen täysin erilaisten asiantuntijoiden ristikkäisten näkemysten armoilla. Kriittisyyteni perustuu oikeastaan vain kahteen seikkaan, joiden tajuamiseen en ole artikkeleita tarvinnut:

1) Näitä aineita on käytetty vasta suhteellisen vähän aikaa. Ihmisillä taas on taipumus ottaa laajaan käyttöön erilaisia uusia asioita ennen kuin pitkällisen käytön seuraukset ovat selvillä. Pidän mahdollisena, ettei älykkäinkään lääkenero tai (tai toisaalta -kriitikko) osaa arvioda ja ennustaa kaikkia vaikutuksia. Tämä on tällaista yleistä kehityspessimismiä: lähes kaikki innovaatiot, joita ihminen on ottanut käyttöön, ovat aiheuttaneet myös merkittäviä ongelmia. Esimerkkeinä vaikka ilmanstonmuutos ja resistentit bakteerikannat.

2) Ja vähän erityisemmin: vieraat kemikaalit elimistössä eivät ole hyväksi. Jotkut aineet ovat ehkä suhteellisen vähän haitallisia, mutta minullakin on siis jo kokemuksia psyykelääkkeiden merkittävistä vaaroista. Ihmisen tulisi saada tarvitsemansa aineet monipuolisesta ravinnosta, joiden vaikutusta voi sitten täydentää liikunnalla. (Olen tässä paraskin sanoja...)

En ole työelämässä. En ole missään. En jaksa tehdä töitä, olen aivan liian ahdistunut ja huonovointinen siihen, enkä edes saa töitä, vaikka hakisin. Yritetty on, ja sitkeästi! Jotta saisin yhteiskunnan tarjoaman etuuden, minun on suostuttava hoitoon, so. syötävä lääkkeeni. Vakuutuslääkäri torppaa minut taloudelliseen ahdinkoon muutoin. Lääkkeiden syöminen näyttää siis sosio-ekonomiselta pakolta. Paras ratkaisu olisi jonkin sellaisen työn löytyminen, jota pystyisin tekemään ja josta vielä maksettaisiin edes välttävään toimeentuloon riittävä palkka. Alkaa tuntua toivottomalta, kun viimeisen pitempiaikaisen ansiotyöni bruttoansio oli 1500 euroa kuukaudessa - muutama vuosi sitten.

Psykolääkintä liittyy siihen, että meitä turhia ihmisiä on paljon. Olemme valtiolta lääkebisnekseen ja lääkäreille tapahtuvan tulonsiirron väline. Minulla ei henkilökohtaisesti näytä olevan mitään toivoa elämässäni, paitsi uskoa, että huomennakin vielä elän. Olen siis vain pelinappula. Mitään mystistä tahdonvoimaa minulla ei ole, eikä se edes auttaisi. Tarvitsisin laajan henkilösuhdeverkon, joka auttaisi sopivan työn löytymisessä, monipuolisia sosiaalisia kontakteja ja voivottelua sietävän kuuntelevan korvaparin - minulle on yhden tekevää, mitä suuntaa joku terapeutti edustaa, kunhan hän ei ole mykkä seinä vaan vierelläkulkija.

Noniin, meni avautumiseksi. Ehkä tämä nyt on oma osallistumiseni tavalla, johon kykenen. Lääketieteellisisiä artikkeleita kun ei tällä koulutuksella pysty arvioimaan. Ja kai vähän tarkoitukseni oli myös tuoda esiin sitä puolta, että lääkkeet sinällään voivat olla kovan kiistelyn alainen asia, mutta niiden olemassaolo ja käyttö ovat osa vielä huomattavasti laajempaa asiakokonaisuutta. Päätän jaaritelmani sanomalla, että lääkkeitä ja ehkä terapiaakin paremmin kansansairaudeksi paisuneeseen massennusongelmaan auttaisi toivo hyvästä huomisesta.
Ilmoita
Oletko hakenut kuntoutuspsykoterapiaa? Siitä voisi olla sinulle apua.
https://www.kela.fi/kuntoutuspsykoterapia
Ilmoita
Huomauttaisin että kaikki lääkkeet on ihmiselle vahingollisia niiden sivuvaikutusten takia. Esim. allergialääkkeet aiheuttaa nuhaa, särkylääkkeet vatsavaivoja ja usein myös päänsärkyä, astmalääkkeet aiheuttaa masennusta, reumalääkkeet verenpainetta, verenpainelääkkeet syöpää jne. Listaa voi jatkaa loputtomiin. Moni ei pysty elämään ahdistukseltaan likimainkaan normaalia elämää ja jos siihen on olemassa estolääke, pitäisikö kieltäytyä niistä siksi että on sivuvaikutuksia. Ahdistus on aina vaikeampi kuin sivuoire tai edes vieroitus oire. Mielialalääke on lopetettava hitaasti, ajan kanssa annosta pienentäen, ei kerralla koskaan.
4 VASTAUSTA:
Minä sain masennuslääkkeen vieroitusoireena ahdistusta. Ahdistusta voi tulla myös sivuvaikutuksena lääkkeistä.
Sivuvaikutuksista on tärkeä saada tieto ennen lääkityksen aloittamista jotta potilas voi punnita lääkityksen hyödyt ja haitat ja tehdä tämän perusteella päätöksen.Lääkkeiden haitoista kertominen ei ole yhtä kuin lääkkeiden käytön kieltäminen.

Psyykenlääkkeet eivät myöskään korjaa mitään eivätkä ne ole mitään täsmälääkkeitä masennukseen ,ahdistukseen tms. ne ovat huumaavia aineita ja tähän vaikutukseen niiden toiminta perustuu.
Juurikin niin masennuslääkkeet helpottavat oireita ja antavat potilaan elää lähes normaalia elämää ja parantuminen tavallaan homeopaattista. Lääkäri näkee joko tilanteen paranevan tai huononevan ja päättää hoidon jatkamisesta tai lopettamisesta. Potilas ei itse pysty arvioimaan omaa tilaansa. Tässäkin ketjussa moni arvioi itse lääkityksen tarpeen tai tarpeettomuuden, aivan turhaan. Siihen pystyy vain hoitava lääkäri/psykiatri.
Myös tupakka on huumetta ja aiheuttaa vieroitusoireita jos yrittää lopettaa. Joillekin myös alkoholi on ongelmallinen lopettaa.
kokemusta-on kirjoitti:
Juurikin niin masennuslääkkeet helpottavat oireita ja antavat potilaan elää lähes normaalia elämää ja parantuminen tavallaan homeopaattista. Lääkäri näkee joko tilanteen paranevan tai huononevan ja päättää hoidon jatkamisesta tai lopettamisesta. Potilas ei itse pysty arvioimaan omaa tilaansa. Tässäkin ketjussa moni arvioi itse lääkityksen tarpeen tai tarpeettomuuden, aivan turhaan. Siihen pystyy vain hoitava lääkäri/psykiatri.
Myös tupakka on huumetta ja aiheuttaa vieroitusoireita jos yrittää lopettaa. Joillekin myös alkoholi on ongelmallinen lopettaa.
Edunvalvonta on laissa säädetty järjestelmä, jolla
on tarkoitus suojata sellaisten henkilöiden etua,
jotka eivät itse syystä tai toisesta ole kykeneviä
huolehtimaan asioistaan. Edunvalvonnasta
säädetään holhoustoimesta annetussa laissa
(1999/442). Lain nimi on peruja vanhasta holhousjärjestelmästä,
vaikka nykyisin puhutaankin
holhouksen sijaan edunvalvonnasta, edunvalvojasta
ja päämiehestä
+Lisää kommentti

Tästä on poistettu viesti sääntöjen vastaisena.

Ilmoita
Viestini oli poistettu , laitetaan pelkkä linkki sitten josta voi lukea asian, että psyykelääkkeissä tuntuu olevan selvä karsinogeeni tekijä .

http://www.greenmedinfo.com/blog/psych-meds-put-49-million-americans-risk-cancer

Yli 400 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä.
Ilmoita
Masennus vie lähes kaikki voimavarat. Kun ihminen saa avun masennuslääkkeestä hänen voimavaransa vapautuvat masennuksesta ja hän alkaa käyttäytyä kuten muutkin ihmiset. Ne joilla ei ole ollut masennusta kokevat tämän uhkana, sillä masentuneena ihmistä oli helpompi hallita. Mutta nyt hän alkaakin olla ns. terveen ihmisen kilpailija. Tämä halutaan tulkita agressiivisuudeksi, jotta taas päästäisiin hallitsemaan ihmistä paremmin ja ohjata hänet hoitoon ja lopettaa lääkitys.
Ilmoita
Hölmöä kirjoittaa, että ei aina paranna, koska mielialalääkkeillä ei yhdellkään ole aivoja korjaavia vaikutuksia, eli yksikään mielialalääke ei paranna, ne ovat kuin huume tai alkoholi, eli nautittuna vaikuttaa mielialaan, voi johtaa riippuvuuteen, on haittavaikutuksia jne...
Lääketiede ei edes halua kehittää pilleriä joka korjaisi vaurioituneet/oikuttelevat aivot, koska kukaan asiakas ei tarvi kuin yhden pillerin ja sitten olisi terve, ei ei näin, vaan nappeja pitää syödä koko elämä $$$
1 VASTAUS:
Lääketiede ei ainoastaan yritä kehittää uusia toimivampia lääkkeitä vaan myös löytää uusia sairauksia ja/tai olemassa olevien sairauksien yhdistelmiä jotta lääkkeet menevät kaupaksi. Jos tosiaan olisi ihmepilleri joka parantaa kaikki sairaudet ei enää tarvittaisi koko lääketiedettä. Mitä meille sitten aletaan kaupata, sen vain luoja tietää ja tietenkin bisnesmaailma.
+Lisää kommentti
Arvauskeskus lääkärit kieltävät fyysisten sairauksien olemassaolon ja määräävät psyykenlääkkeitä. Helpompaa? Itse onneksi maksoin yksityiselle mielestäni oireisiini passaavan taudin testit ja kas kummaa kerralla oikein ja hoitoa jatketaan nyt hitaasti, mutta varmasti julkisella. On tämäkin aikakausi kun potilaan pitää itse arvata mikä vaivaa.
Ilmoita
1 VASTAUS:
Linkki aiheeseen myös täällä: https://www.bbc.com/news/health-45717465

"masennuslääkkeiden vieroitusoireet koskevat miljoonia käyttäjiä"
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Jos syöt masennuslääkettä, lue tämä

Linkki Ylen juttuun:
https://yle.fi/uutiset/3-6173100

Lainaus tekstistä:
Psykiatri: Masennuslääkkeillä voi olla vaarallisia sivuvaikutuksia

Lääkintöneuvos varoittaa masennuslääkkeiden voivan kasvattaa vihaa ja aggressiivisuutta. Puoli miljoonaa suomalaista syö masennuslääkkeitä.
....
Viime vuosina saatujen yllättävien tutkimustulosten mukaan masennuslääkkeet eivät edes parantaneet potilaita. Lääkintöneuvos Tapani Sipilän mukaan lääkkeiden haitat säilyvät silloinkin.
- Sivuvaikutuksia näillä masennuslääkkeillä on ehdottomasti aina, mutta eivät ne aina paranna, hän muistuttaa.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta