Pitkään aikaan en ole kokeillut. Sitten totesin, ettei onnistu kuten ennen. Alan harjoitella.
Yhdellä jalalla hyppiminen
yksyks
489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kunhan edistyt niin kerro miten monta kinkkausta tarvitset 10m:n etenemiseen! Oma kimmoisuuteni on kadonnut niin perusteellisesti, etten edes yritä. Jähyäminen katoaa hitaammin.
Kahdella jalalla hyppiminen. Muuttaessamme 15 vuotta sitten nykyiseen asuntoomme hyppäsin kerrostalon rapuissa tasajalkaa 5:lle askelmalle. Nyt katselen arvioivasti kolmatta ja jätän yrittämättä. Jos ei pääse perille tasapainoon niin kaatuu rappuihin selälleen.
Muistaakseni lasteni 5-vuotisneuvolatarkastuksessa testattiin, miten lapsi selviytyy yhdellä jalalla hyppelystä tietyn askelmäärän. Tyttölasten perinneleikkeihin kuului ennen ruutuhyppely, siinä taito kehittyi. Piirrettiin kepakolla hiekkaiseen maahan 6-10 ruutua, osa kaksoisruutuja ja päässä saattoi olla kääntymisympyrä. Kaksoisruutuun sai hypätä tasajalkaa, lisäksi litteitä kiviä tai laudanpaloja piti noukkia tai siirtää potkimalla, erilaisia variaatioita oli. Nyt lapsilla on katuliituja, joilla on helppo asfalttiin piirtää ruudukkoja, ja kyllä meidänkin lastenlapset toisinaan sitä leikkivät. leikkipuistoissa on valmiita ruudukoitakin. Joskus innostun vieläkin hiekkarannalle piirrettyyn ruudukkoon hypähtelemään , märkä aaltojen alta paljastuva hiekka on mukavan joustavaa , muttei upottavaa.
Kokeilin huvikseni konkata tässä lattialla, mutta eipä tunnu miellyttävältä, muutaman hypähdyksen jälkeen annoin periksi. Mitähän jos ampiainen pistäisi ruohikolla jalkapohjaan, ehkä silloin pitäisi edes muutama askel konkata. Kai siihen hiukan harjaantuisi , mutta polvien joustoa itselläni eniten epäilen. Sukat ja housut vedän jalkaan seisaaltaan ilman että otan mistään tukea, pysyn pystyssä ainakin sen ajan yhdellä jalalla. :)
Kun nilkkani murtui muutama vuosi sitten niin kinkkasin murtumapaikalta kotiini noin 300m. 46:n askelman nousua avustin kädellä kaiteesta.
Kun kipu ei hellittänyt tunnin jäittämisen jälkeen niin kinkkasin autotalliin ja ajoin terveyskeskukseen. Onneksi nousu respaan oli loiva ja hiekoitettu. Olihan helmikuu.
Respan mamma suhtautui vihamielisesti pyytäessäni lääkäriä vilkaisemaan koipeani.
Se järjestyi puolessa tunnissa. Lekuri tunnisti sääriluun murtuman ja hätisti röntgeniin.
Koipi kipsattiin ja siinä se oli 2,5kk.
Samalla olivat jalkaterän nivelsiteet ruhjoutuneet ja treeneissä jouduin käyttämään napakkaa teippausta vuoden verran.Sairaalakäytävien vaeltamiseen en saanut pyörätuolia koska se ilmeisen viimeinen oli olkapäänsä reväyttäneen, noin 50v spurguämmän alla.
Mamma teki kuuluvasti selvää kovasta kohtalostaan.
Voi v-tu. Kaavuin kerrostalon pihalla. Koski niin v-tukseen. Naapuri soitti ambulanssi. Jne.
Eräs tuttavani oli odottamassa röntgeniin ja kertoi ko. mamman olevan keskustan kaljakuppilan vakiokalustoa.
Mitä opinkaan tästä? Jokaiseen naraukseen pitäisi kiljua ambulanssia ja kannattaa itsensä sisään kiljuen ruokottomuuksia niin johan ottavat hoitsut tapauksen vakavasti.
se on taitolaji, hyvä kaveri!!!