Cervin wega subwoofer AKTIIVI !

Laatu on juuri pohdinnassa. Bassossa on eri sävyjä mutta niitä matalia on kyllä erittäin harvoin tarjolla. Siksi kelpuutan 35hz tason,ei oikein ole matalia tarjolla kuitenkaan paljon. On ollut käytössä velodynyen hgs 10" ja viimeinen oli velodyne dd12" se mittamikrofoni malli ja kyllä se meni alaa jos vain oli jotain musiikissa mutta pieni mikä pieni 12" kuitenkin.Velodyneä pidetään jo hyvänä ja en sen ihmeemmin niihin ihastunut ,hoitivat asiansa mutta voima puuttuu. Hinta on esim genelkillä tautinen ja vain 15"x2 joten en ala enää edes haluamaan semmoista .
Pa laitteet on kehittyneet myös . Tuumin että onko tuolle cervin vegalle kokemuksi ja jotain jopa parempaa vastaavaa jollain sanoa.
Laatu on arvoitus. Esim Cerwin-Vega! XLS-215 soi monet positiivisesti yllättävällä äänellä. Huone ei anna periksi minusta kuitenkaan ja haluan lisää alapäätä silloin harvoin kun kuuntelen.

"Hinta on esim genelkillä tautinen ja vain 15"x2 joten en ala enää edes haluamaan semmoista ."

Nyt tietysti pitää kysyä että mitä sinä perimmäisesti haluat? Oikeasti matalalle menevää bassoa, vai paljon hieman ylempää bassoa, vai tietyn kokoiset bassoelementit? Valitettava totuus on se, että oikeasti matalalle menevä (siis 20 Hz ja alle, Genelecin iso subbarit ovat 18 Hz -3dB) subbari joka soi myös KOVAA on aivan helevetin iso ja kallis, ja tämä ei ole mikään valmistajien salajuoni, vaan akustiikan kova laki. Jos vierekkäin pannaan kaksi yhtä kovaa soivaa subbaria, joissa toisessa alarajataajuus on 18 Hz ja toisessa 36 Hz, niin se ylempää katkaiseva on periaatteessa kooltaan NELJÄNNEKSEN siitä matalammalle menevästä. Näkyy myös hinnassa. Vastaavasti kaksi samankokoista härveliä voidaan virittää niin, että se oktaavia ylempää katkaiseva soi 4 kertaa (6 dB) kovempaa kuin se matalalle menevä. Nämä ovat sellaisia asioita joille valmistaja ei mahda mitään.

Pelkkiin elementtien kokoihin tuijottaminen ei ole järkevää. Tokihan elementin pinta-alalla on merkitystä, mutta tilavuusvirran* (liikepoikkeama x pinta-ala x taajuus) määrää elementin pinta-ala ja liikepoikkeama, ei halkaisija eli pinta-ala yksinomaan. Se taas, miten alas ja miten lujaa elementti soi riippuu myös monista sähköisistä ja mekaanisista ominaisuuksista sekä kotelon rakenteesta ja virityksestä.

Jos haluaa tuhottomasti teknonjytkettä niin haaveilemasi jumputin on varmaan ihan hyvä. Toisaalta siinä menee kuulo (ja mahdollisesti pirtin klasit), ja joudut kohtsillään ostaaman toisen lisäksi. Itselläni Genelecin 7071a (nolosti vain 2x12...) ei ole kyykähtänyt kertaakaan, vaikka välillä soitan max 110 dB (hidas C -painotus) äänenpaineilla hyvin bassoraskasta urkumusiikkia.

* kun taajuus putoaa oktaavilla, kasvaa tilavuusvirta kahdeksankertaiseksi. Samoin kun äänenpaine kaksinkertaistetaan. Kun siis haluaa subbarin, joka menee oktaavia alemas ja soi kaksi kertaa kovempaa, pitää tilavuusvirta 8x8=64 kertaistaa. Tätä kun hetken mietiskelee niin tajuaa miksi tosi matalalle ja kovaa menevää subbaria on vaikea ja kallis rakentaa, ja miksi siitä tulee väkisinkin iso.