Jos poliisille lähettää sähköpostitse tai postitse nimettömän rikosvihjeen niin pyrkiikö poliisi selvittämään vihjeen antajan henkilöllisyyden?
Rikosvihjeen antaminen?
Masa
9948
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Anna siksi viesti nimettömänä vaikka jostain cafesta.
Kirje, jonka lähetän naapurikunnan puolelta. Ei kai ne ala tutkimaan sormenjälkiä tai esim. DNA:ta postimerkin alta...?
Nykyään on niitä tarrapostimerkkejä, ei tarvitse nuoleskella.
Tehän sitä varsinaisia huoria olette.
Annatte ilmaiseksi.
Poliisilla on pullarahat ja ilmiantopalkkiot.
Ei semmonen huora kauaan elä joka ei mania saa.
Ja vasikan osa voi olla vaikeaa.
Huoran ammatin varjopuolet: kaikki tarvitsee,
kaikki syleksii silmille. Käytettyään hyväkseen.
Venäjän vankiloissa tsuka meinaa narttua.
Mites sitten tuota rahaa voi poliisilta saada?
PS: Kyllä mulla ihan tavallinen työ on...
Olen käsittänyt että poliisille annetaan määrätty
summa rahaa ilmiantopalkkioina joista ei mene
veroa eikä saajan nimi tule tietoon muullakaan
tavalla.
Sitä en tiedä onko asia jo toimiva vai vasta suunnitelma.
Tämä lienee se esitys jolla poliisi haluaa puuttua
rikolliseen kiinni.
Ja mitäpä tässä ilman tekemään likaista työtä.
Eräs vaara siinä on, voivat suunnata palkkion
maksattamisen, sukulaisilleen, tuttavilleen
tai sitten jakaa sen ilmiantajan kanssa.
Aivan kuten taannoin asianajajat maksuttomilla
oikeudenkäynneillä.
Aikanaan olin vakuuttunut siitä että eräs
kihlakunnantuomari jakoi rahat sellaisen asian-
ajajan kanssa jolle myönsi maksuttomia oikeuden-
käyntejä. Ryyppäsivät ahkerasti yhdessä ja
tykkäsivät tytöistä yhdessä.
Tietenkin tuo maksuttomat oikeudenkäynnit myönnettiin päämiehelle ja asianajaja sai siten
rahansa. Kihlakunnantuomari oli saanut istua
hotelli-illan kahden ryövärin välissä.
Nyt nämä saapuivat hotellista silmät ristissä
työmaalle. Oli siellä hotellissa pari ylikoukkua nauranut takapiruna. Hekin tulivat istumaan.
Hotellissa oli tehty: oikeuskäytännön ennakkoratkaisut.
Juttulista saatiin aikaseksi ja istunto alkoi ja
rahaa alkoi tipahdella shekkeinä. Puhtaana käteen.
Ryöväreille. Ylikonstaapelin palkka oli silloin n. 2500 mk/kk kaikkine lisineen.
Rattijuoposta, jonka poliisi otti kiinni, käytti
verikokeessa, kuulusteli, haastoi jne. ryöväri
sai sen 1500 mk/kpl. Etupäässä näitä rattijuoppoja oli käräjät kuin käräjät 10 kpl. Tätä voimme pitää kertoimena.
Eikä sillä hyvä, yleensä päämies "veti hoviin"
kuten ne r-juopot sanoivat oikeutta saadakseen.
Sieltä ryöväri taas otti omansa.
Tätä luokkaa on ollut rahansiirto valtion taskusta ryövärin taskuun. 70-luvulla.
Poliisi sai toimia siinä vain ryövärin uskollisena apupoikana. Piste.
Entäs lautamiehet. Ne nukkuivat. Varsinkin eräs
herastuomari. Sillä oli hyvät unen lahjat oikeutta
jakaessa. Hyvä ettei penkiltä tipahtanut ja loukannut itseään. Olisiko sekin ollutsitten valtion varoista korvattava työtapaturma. Mene ja
tiedä.
ja vielä ennen vuosituhannen vaihtumista, entä nykyään, vieläkö herran pua maistuu
herralle,
80-luvulla tuolla hämeessä oli se asianajaja,
joka antoi pullonhinnan kun sai nakkivarasta
puolustaa, maksoi siis asiakkaalle, voisiko sanoa, osti jutun,
jokainen nakkivaras käytti samaa asianajajaa,
aa sai sitten oikeudessa tonnin , parin palkan
puolustaessaan suurimpia rikollisia,
nakkivarkaita.
Rikosvihjeen antaminen käy uskottoman kalliiksi
yhteisille varoille. Verovaroille.