Tässä kesää odotellessa ja heikkojen jäiden estäessä pilkkimisen, mietiskelin kalastamista.
Kaikki exät ovat aina innolla lähteneet kalaan.
Osalla on ollut 10vuodenkin kalastamaton kausi takanaan.
Täytyy myöntää, että osalle on kyllä tarvinut laittaa mato koukkuun ja saaliskin irrottaa, mutta mitäpä sitä ei tekisisi..
Tunteja ollaan nökötetty, tuli sitten kalaa tai ei.
Omaakaan kalastusintoani en ymmärrä, koska en edes tykkää syödä kalaa.Kalat tietenkin perataan ja valmistetaan ruuaksi tai annetaan ihmisille, jotka ne syövät. Esim. haukea en söisi missään muodossa.
Joskus ajattelin, että se liittyy jotenkin aiheeseen zen ja kalastamisen taito.
Pienenä äiti vei veneellä kalastamaan ja sitten kun sain yksin mennä rantaan ja jäälle olin aina kalassa melkein. Oli vaikka 30 astetta pakkasta.
Enkä ole edes rapu, joiden sanotaan viihtyvän vesistöjen äärellä.
Elikkäs onko kaikki meikäläiset potenttiaalisia kalastajia vai onks mun kohdalle vaan sattunut semmosia? ;D
Kaikki exät ovat aina innolla lähteneet kalaan.
Osalla on ollut 10vuodenkin kalastamaton kausi takanaan.
Täytyy myöntää, että osalle on kyllä tarvinut laittaa mato koukkuun ja saaliskin irrottaa, mutta mitäpä sitä ei tekisisi..
Tunteja ollaan nökötetty, tuli sitten kalaa tai ei.
Omaakaan kalastusintoani en ymmärrä, koska en edes tykkää syödä kalaa.Kalat tietenkin perataan ja valmistetaan ruuaksi tai annetaan ihmisille, jotka ne syövät. Esim. haukea en söisi missään muodossa.
Joskus ajattelin, että se liittyy jotenkin aiheeseen zen ja kalastamisen taito.
Pienenä äiti vei veneellä kalastamaan ja sitten kun sain yksin mennä rantaan ja jäälle olin aina kalassa melkein. Oli vaikka 30 astetta pakkasta.
Enkä ole edes rapu, joiden sanotaan viihtyvän vesistöjen äärellä.
Elikkäs onko kaikki meikäläiset potenttiaalisia kalastajia vai onks mun kohdalle vaan sattunut semmosia? ;D
Vastaukset 30
Vanhimmat
Mato menee koukkuun ja kala koukusta, mikäli sellainen ihme tapahtuisi, mutta ei onnistu perkaaminen eikä suomustaminen. Enemmän tosin kiinnostaa kalassa tämä valmistuspuoli kuin niiden hankkiminen.
eikai lesbot osaa kalastaa? ei voi olla totta?
katselin tätä palstaa,ja huomasin tään kalastusjutun. Mikäs kalastajien mollaus juttu tää oikein on ? Eikö valvoja lue näitä juttua?
Mihin tämä maailma on oikein menossa?
Eihän lesboilla ole edes aikaa kalastaa, nehän on vain toistensa kimpussa kokoajan...
Nii i. Mihin tää maailma oikein on menossa?? Lesboilla ei sit myöskään oo huumorintajua, niin et turha tulla tänne naurattaa :)
Täällä on ainakin yksi joka rakastaa kalastamista!! :) Ja oikeastaan tykkään vain onkimisesta, vaikka kaapissani on vaikka minkälaista vehjettä ja kuvia, mutta mikä onkaan mukavampaa kun lämmin kesäilta ja tyyni järvi. Siinä on tullu istuttua useampikin tunti. Se jos mikä rentouttaa mieltä ja sielua. "Vaimoni" ei tykkää onkimisesta ja haluaakin aina pelastaa kaikki kalat jotka ovat tarttuneet koukkuun. ;) Onneksi kesää kohti mennään jo..
vaikka tuntitolkulla vain nauttimassa luonnon äänistä, aistia rauhaa - vaikka kalastuksen tai zenin nimissä. Itsekään en ole kova kalansyöjä, mutta kyllä maistuu välillä. Madon saan koukkuun ja kalankin varmaan irti. Ei tuota pahoinvointia. :)
Me ollaan vaemon kanssa intohimoisia kalastajia, viime kesänäkin istuttiin tuntikaupalla ongella hyttysten syöttinä. Ja voi sitä riemua ku kala nappaa kiinni. :) Armas vaimoni karsastaa myös matoja ja antaa ongen mulle siinä vaihessa ku koho uppoaa, mutta sehän on vain supersuloista..
Kyllähän toi kalastaminen onnistuupi, madon saan kaivettua maasta ja viritettyä sen koukkuun. Virvelikin löytyy itseltä, pilkkimisestä en henk.koht. niin paljoa tykkää. Verkot saan laskettua järveen ja katiskasta kalat ulos =)
Mielestäni jos kalastaa niin täytyy se myös osata laittaa, eli perkaaminen, suomustaminen ja yleensäkin kalan valmistaminen onnistuu myös.
Mikä on ihanampaa kuin kalastaa hetki tyynellä järvellä. Istua veneessä ja kuunnella luonnon ääniä. Tulisipa jo kesä :)
Eilen just ostin pinon muikkuja ja perkasin/ valmistin ne ruuaksi. Harmi ettei ollut muita syömässä mun kokkauksia... :)
pienenä olen käynyt veljeni kanssa virvelöimässä. Olen niin pahasti kalalle alleginen, että sitä syötyäni muurautuisi henkitorveni tukkoon.. Eipä ole sen takia tullut kalasteltuakaan =)
ja rapu olen=)
Me ei pilkllä olla käyty, vaikka lapsena kyllä.
Tuulastaminen on kivaa, se on ehkä ainoa kalastumuoto missä ei harmita vaikka ei kalaa tulisi. Se on muuten mielenkiintoista.
Muruhan ei matoa laita koukkuun eikä kalaa ota pois koukusta mutta muuten jaamme innostuksen.
Vetouistelua on hiukan kanssa kokeiltu, lähinnä kuhaa. Se on enempi sellaista porukkakalastusta missä se muu oheistoiminta on hauskaa.
Kymmppikiloista haukea me jahdataan taas ensikesänä. Laavuvehkeet mukaan ja rinkka ja koiralle punkkipistos ja lempisaarelle muutamaksi yöksi.
Kyllä se on jonkinlainen nautinto istua kalliolla rakovalkean rätistessä ja se sama joutsen, joka menetti vaimonsa jokunen vuosi sitten, uiskentelee ja joko on sosiaalisella päällä ja tulee ottamaan makupaloja tai cruisailee vain vahtimassa.
Siinä sitä tuntee olevansa läsnä enempi kuin muka taas ikinä missään, murun iho auringon ja savunmakuisena.
Tuli kait tossa alkuviikosta ruotsalaisten tekemä ohjelma ja ne kisko metrisiä haukia sieltä järvestä kokoajan.
Tyypillä oli oppaana joku mies joka oli ikänsä perehtynyt haukien kalastamiseen.
Ne laitto täkyks semmosen kämmenen kokosen kalan
ja härvelin päässä oli kaks siimaa minkä päissä oli kolmihaaranen koukku.
Toisen ne laitto yläleukaan ja toisen selkäevän juureen.
Tyyppi selitti, että iso hauki on laiska, että tarttee täkyn liikkua hitaasti ja nenän edestä, jotta viittii iskee.
Sitten kun tuli kala, ne nosti sen kädellä!!! Eli kynnet niinkun kitusiavasten. Sitten ne mittas, kuvas ja laski vapaaksi. Ruottalaisilla on joku metrikerho. Siin ohjelmassa tais isoin olla 8,5kg ja se oli 106 senttinen..Oli siinä joku nettisivukin siitä kerhosta, mutta oon unohtanut sen osotteen.
Kerran on napannut ainakin metrinen, mutta en osannu ollenkan odottaa, kun ahvenlipalla heittelin.Ja ei ollut mitään, millä ois nostanut. Kädellä koukkaaminen ei tullut mieleenkään.:o
Kireitä siimoja :D!
sen kanssa. Mun enkka on 7.6 kg ja se tuli kyllä ihan vahingossa.
Ajattelinkin ensikesänä kokeilla tuota livekalaa=)
Muistanpa kerran kun saatiin katiskasta iso hauki joka oli syöny ahvenen joka oli syönyt jotain pikkukaloja.
Ja kerran oli suorastaan raivostuttavaa kun oltiin hyvässä haukipaikassa ja uisteltiin niin sama n. 500g hauenpoika oli aina kiinni vuoronperään jokaisen koukkuun.
Lopulta oli pakko nappaista haukipoika hengiltä kun alkoi olla jo huonossa kunnossa.
kalastuksesta en ole koskaan syttynyt, mutta rakkaudesta käyn kalassa kerran vuodessa;) muuten osallistun rakkaani harrastukseen perehtymällä kalastus välineisiin. Osaan siis ostaa oikenlaisia kuvia ja vuosittain tutustun eri valmistajien uutuuksiin, tiedän mitä ostan kun haluan rakkaani hyvälle tuulelle;)
, mulle ei okkaan kukaan huomannut kuvia ostaa...
Jostain kumman syystä mä saan usein puukon taikka linkkarin.Nykyään kyllä vähemmän, kun koitan melko alussa esitellä puukko- ja linkkarikokoelmani. :D
Hyvin passaa kalastus. Mukava harrastus.
Onkiminen kauniina kesäpäivänä, tai pilkkiminen kauniina talvipäivänä!
Oman kullan kanssa sekin olisi kaikki ihanaa.... tai olisi ollut.
enhän kuitenkaan raskisi syödä niitä kaloja, enkä osaisi niistä mitään laittaakaan. polskikoon siis kalat vapaina järvissä minun puolestani!
kalakaveriksi, mutta siinä kiinnostaa kaikki muu kuin itse kalastaminen. Viihdyn veden äärellä. Talvella jäällä pilkilläkin voisi olla ihan kivaa, kun saa ainakin raitista ilmaa. Minusta kalastaminen on aika julmaa. Olen melko huono siivoamaan kaloja, mutta osaan tehdä niistä yksinkertaista ruokaa ja kala maistuu minullekin. Järvikaloista syön silloin tällöin haukea, lahnaa ja kuhaa.
Katiskoissa on jotakin jännää. Enpä ole koskaan pyydystänyt kalaa sellaisella enkä ole itse virvelöinyt. Mato-ongella on tullut kai joskus joku ahven tai särki, en muista. Ei nämä kalastusjutut ole minulle niin tärkeitä. Ei minulla ole minkäänlaisia kalastusvälineitäkään. Osaisinko edes soutaa verkkoja tai saisinko kalan haaviin, kaipa. Pitkääsiimaa ollaan joskus laitettu jään alle, vai mitä iskukoukkuja ne oli.
Kalatutka veneessä on hyvä olla olemassa, että näkee, missä kalat liikkuu. Minulla liikkuu kyllä mielikuvitus vähän vilkkaammin. Odottelin sukellusvenettä, mutta turhaan. Näytti julmalta, kun vetivät vedestä ison hauen, jolla oli suu ammollaan. Kävi sääliksi.
osaan tehdä patakukon, kalakukkoa en ole edes yrittänyt. Sitä paitsi oikea kalakukko tehdään kuulemma ahvenista, paljon raitalihaa joukkoon. Mummoni antoi minulle ohjeet, ne on tallessa. Minusta kalakukko on herkkua, se ruiskuorikin, kalat sisällä tulevat ihan pehmeiksi ruotoja myöten! NAM!
Rakkaudella teille, savolaismummoni resepti:
KALAKUKKO
TÄYTE:
1/2 kg perattuja muikkuja tai ahvenia (valuta yön yli)
1/2 kg sianlihaa (raidallista)
TAIKINA:
4 dl vettä
1 rkl suolaa
200 g margariinia
n. 1/2 kg ruisjauhoa
n. 1/2 kg venhänjauhoa
KOSTUTUKSEEN:
vettä
VOITELUUN:
margariinia
Taputa taikina levyksi ja kostuta pohja, ripottele päälle jauhoa. Levitä täyte, kerroksittain sianlihaa ja kaloja (joka väliin vehnäjauhoa ja suolaa). Ennen kukon sulkemista kastele taikinalevyn reunat vedellä ja nosta sitten reunat sisusten päälle kuoreksi. Kostuta vielä liitoskohdat ja tasoita huolellisesti. Ripottele päälle reilusti ruisjauhoa.
PAISTO:
Alkulämpö n. 200 - 250 astetta (1 tunti tai alle). Kun kuori on kovettunut, voidellaan kukko margariinilla, jätetään voitelupaperi ja nokare margariinia kukon päälle ja kääritään kukko vielä alumiinipaperiin. Lämpö lasketaan n. 150 asteeseen ja annetaan tällä lämmöllä paistua kypsäksi (muikkukukko 4 - 5 tuntia, ahvenkukko 6 - 7 tuntia).
Kun kalakukon kietoo paiston jälkeen kostean pyyhkeen sisään ja antaa kuoren hautua siinä pehmeäksi, ei kukonkuoren avaamiseen tarvita moottorisahaa eikä katkea hammas.
Se kostea pyyhe pitää laittaa alumiinifolion päälle ennen kuin kalakukko jäähtyy, foliota ei siis oteta pois. Kosteus imeytyy ja pysyy näin kuoressa.
Minä olen nähnyt, miten kalakukko tehdään. Näiden ohjeiden perusteella pitäisi olla mahdollista onnistua, mutta monen aloittelijan kukko vuotaa silti. Kokeilkaahan, pilkkiahvenet sopivat kalakukkoon hyvin.
PS. Ennen vanhaan kalakukko voideltiin sian rasvalla ja käyhän se kai vieläkin.
Ennen kuin kalakukko pannaan uuniin, siihen tehdään sukkapuikolla tai tulitikulla reikä päälle. Näin on varmempaa se, ettei kukko vuoda pohjasta. Kun kukon kuori on kovettunut tunnin paistoajan jälkeen, se voidellaan ja reikä peitetään, taikinaa pitää siis säästää tähän tarkoitukseen. Sitten kukko laitetaan folioon ja takaisin uuniin muutamaksi tunniksi.
näitä tiedonjyviä sulle tipahtelee tasaisin väliajoin? :D
ihanilta naisilta!
täytyy tehdä savukalaa. Yks niitä harvoja mistä mä tykkään.
Elikkäs savustuspönttön(200l öljytynnyrin puolikas) alle roihu(vaiks tiilistä se alusta, että tuli palaa alla.), kansi kiinni.Sit kun oikeen kuuma( siel pohjalla lepänlastuja ja sokeripaloja 3-4 kipaletta.)
meil semmonen 50kpl kerrallaan vetävä, kanaverkosta tehty hässäkkä, mikä roikkuu sitten kuuman pöntön keskellä(rautalankakoukuilla tynnyrin reunoista). Ja sitten annetaan olla kannen alla about 20minsaa.
Ahvenillekkin sopii hyvin. Eikä niitä sitten tartte suomustaa, jos savustaa. Päivä siinä kyllä helposti kuluu, ennenkö 50 ahventa saa narrattua:D
maksaa melkosesti. Aikamoinen homma meinaan.:D
johtuu siitä, että kalakukko on niin hyvää! En kyllä ole itse ikinä maistanut ostokukkoa. Haaveissa on, että lähiaikoina pääsen "osingoille".
..molemmat tykätään kalastella =) Mie enemmänki ongin ja muru nakkelee.
Toivottavasti tulevana kesänä tulee muutakin kuin särkiä ja mutuja ;)
käy kalastus hyvin pyydyksiini. Näinä aikoina taidan olla enämpi juuri se potentiaalinen kalastaja. Olen aina mato-onki-ikäinen (Pakko oli saada kirjoittaa tuo lainasana ;) ). Myös virvelöinti vaaputellen on mukavaa. Pilkintä ja katiskojen katsastelu sopivat, perhostelua olen kokeillut myös.
Välineurheilusta ja suorittamisesta en ole kiinnostunut tässäkään toimessa. Saaliskin on sivuseikka; kahdesta kalasta ei nykymaailmanaikaan suuria rakenneta, joten jos, niin tuttavien kissoille. Mutta evästely on retkillä pop! Ja luonnontilassa liikkuminen, veden äärellä olo.
virvelillä, vetouistellen ja verkon kattominen talvella,katiska tietysti. Iso-isän kanssa aikannan alottelin kalastuksen..itseasiassa nyt ois aikas hyvä aika..aurinko laittaa kalatkin liikkeelle.
Nyt muutamaan aikaan en kyllä ole kalassa käynyt.
Kalstamisesta vielä sain sen minkä aina tahoin kalastaessa, sopivan kokosen kalan. Pienet inkkarihyppelyt tein sitten siinä jalokalan ympäri..
Kalastus on ehdottomasti minule rakkain harastus.
Kaikki kalastaminen käy,mutta yli kaiken on perhokalastus lapin rauhallisilla joilla. Siinä on sitä jotain, vaikka sääsket pörrää mustanaan ympärillä, silloin ajattelen positiivisesti,että nehän ovat naispuolisia.
Pilkilläkin on tullut istuttua joka kevät, mutta nyt jäiden takia olen uskaltautunut vain rantakaislikon viereen mistä sain pikkuruisen ahventirrin. Eipä siinä gourmet aterian aineksia ollut.
Siis tietysti asiaan kuuluu, että perkaa saaliinsa ja laitta ruuaksi. Tähteet ja sintit voi hyödyntää metsän eläville.
Hieno harrastus siis,joskin nykyisen lupaviidakon takia useasti kalale tulee muhkea kilohinta. Muttakun kaikkea ei voi eikä tarvitse mitata rahassa.