Milloin on aika erota

Meillä jo viimeiset viisi vuotta mennyt kokoajan huonompaan suuntaan. Nyt ollaan siinä tilanteessa että minulla on tunteet toista kohtaan kuolleet ja toinen haluaa vain yrittää ja yrittää. Uskoo siihen että kyllä ne sieltä uudestaan heräävät kun aikaa menee eteenpäin. Tämä tuntuu itsestä pahalta ja saa olon entistä kurjemmaksi kun toinen niin kovasti yrittää saada asiat toimimaan. Tämä tuntuu olevan sellainen noidankehä joka ruokkii jo itsessään sitä pahaa oloa. Vihkisormukset on molemmilta lentänyt laatikon pohjalle. Viimeinen vuosi on ollut yhtä helvettiä kun tätä on käyty läpi. Meillä on ollut todella pahoja riitoja joissa ollaan loukattu toisiamme todella pahasti. Aina ollaan aloitettu keskustelemaan pyrkimyksenä saada asiat sovittua mutta jotenkin siitä on tullut sellaista asemasotaa jossa kumpikaan ei anna periksi. Nyt viime keskustelun jälkeen tuli itselleni kuitenkin helpottunut olo kun sain sanottua kaiken mikä mieltä vaivasi, myös sen ettei niitä tunteita ole enää ja toinen ei loukkaantunut siitä ja alkanut huutamaan. En tiedä aletaanko me jo väsymään tähän taistelemiseen vai mistä johtuu. Huomattiin sellainen asia että tavallaan lakkasimme olemasta pari jo vuosia sitten ja molemmat on vetänyt sitä vanhemman roolia ja keskittynyt lapsiin. Pikkuhiljaa se pariskunta meissä lakkasi olemasta ja ollaan menty vain eteenpäin pysähtymättä miettimään että kumpikaan ei todellisuudessa elä onnellista elämää. Alunperin piti katsoa tämän kesän yli että saadaanko kelkka kääntymään ja nyt kun kesän aikana asiat meni huonommaksi niin nyt toinen sanoi että katsotaan nyt vaikka jouluun asti. En tiedä kauanko sitä pitää yrittää ennenkuin toinenkin on valmis luovuttamaan. Toisaalta meillä on kyllä yhteisiä velkoja ja omaisuutta niin se eron järjestely vaatii vähän enemmän aikaa ja ainakin tällä hetkellä saatiin sovittua että maksamme nyt niitä velkoja nopeasti pois kun ei tiedä kuinka pahasti asiat vielä kärjistyy.

Aika sekavaa selostusta mutta on sellainen myllerrys menossa että on todella vaikea saada ajatuksia tuotettua sanoiksi. Meillä on pitkä liitto takana ja se itsessään jo ainakin minulle luo velvollisuuden hoitaa tämä kunnialla loppuun asti, on se sitten katkera tai onnellinen. Myös lapsien takia haluan hoitaa tämän kunnolla.

Ehkä tällä kirjoituksella haen sitä että olisi kiva lukea kuinka muilla on nämä asiat menny ja ehkä sitä kautta jonkinlaista vertaistukea. Minulla kun ei ole oikein ketään kenelle puhua näistä niin tämä palsta toimii apuna siihen.

7

1771

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Gidsons

      Oman kokemuksen perusteella oikeaa aikaa ei ole vaan päätös pitää tehdä itse. Neljä vuotta sitten eronneena pitkästä liitosta kysyn itseltäni miksen eronnut jo aiemmin. No toki kypsyttely vaatii aikaa mutta kyllä sen tiedostaa milloin aika on kypsä, pitää kuunnella itseään ja luottaa kuulemaansa.

      Oli myös omaisuutta ja jakamista ja kaikki saatiin hoidettua helposti. Talo myyntiin ja muu omaisuus puoliksi.

      Eron jälkeen on ollut helppo olla. Vaimo oli katkera ja yritti mustamaalata minua aikuisille lapsilleni ja onnistuikin siinä osittain mutta uskon että tilanne korjaantuu.

      Elämää ei kannata hukata huonossa suhteessa. Maailma on täynnä hyviä tyyppejä joita väkisin alkaa tulemaan vastaan jos niin haluat.

    • Tyhmäpäolenollut

      Minä tein tänään päätökseni, haen eroa ja hyvin piakkoin. Mieheni oli sitä mieltä, että mitenkä se vaikuttaa lapsiin negatiivisesti. Mutta mitenkä negatiivisesti minuun vaikuttaa olla suhteessa ukkon, joka viiden eri naikkosen kanssa minua pettänyt. En voi enää jatkaa tätä surkeaa liitttoa. Osaan pitää huolen lapsista, yksi jo aikuinen.

      • 987978

        Hyvä päätös!


    • Nipa74

      Meillä oli vähän vastaava tilanne, mies vatvoi liian pitkään haluaako erota vai yrittää vielä (kaksi vuotta). Minä menin rikki koska olisin halunnut vielä yrittää ja rakastin. On tosi rankkaa ja raaka seurata vierestä kun toisen tunteet ja motivaatio hiipuu pois. Älkää jättäkö toista roikkumaan älkääkä olko toisen kanssa myötätunnosta, se on niin väärin toista kohtaa, pahinta henkistä väkivaltaa antaa toisen ymmärtää että kaikki vielä korjaantuu. Tästä seurasi masennusta ja hirveää itsensä syyttelyä, mitä tein väärin. Nyt ajankuluttua tiedän että minussa ei ole mitään vikaa, toinen vaan päätti lakata rakastamasta, mutta ei sitä voinut ääneen kertoa.
      "Ihminen rakastuu sattumalta, ihminen ei pysy rakastuneena sattumanvaraisesti vaan onnellinen parisuhde vaatii tekoja ja panostusta, ihminen ei lakkaa rakastamasta sattumalta vaan se vaatii tietoisen päätöksen olla rakastamatta."

      • sinullakinosuutesi

        Nyt on pakko kommentoida tekstiäsi. Tekstistäsi saa sellaisen vaikutelman, että olit ulkoistanut itsesi tuosta suhteesta. Mies mietti erotako, mies teki sitä ja tätä. Kävittekö terapiassa, yritittekö muuttaa asioita. Terapian hyvä pyoli on se, että vaikka suhde ei jatkuisikaan tietää ainakin jotakin juttuja miksi suhde päättyi eikä sellaisia epämääräisyyksiä kuin toinen ei enää tahtonut rakastaa. Ongelmatilanteissakin hankalaa on ihmisten erilainen reagointi. Osa tosiaan pistää päänsä pensaaseen ja odottaa lamaantuneena kuoliniskus, osa tekee jotain. Asiat eivät myöskään korjaannu, jos ne korjaantuu vain teoriatasolla. Toivottavasti wt loukkaantunut telstistäni, ei ollut tarkoitus loukata, enkä toki tiedä edes koko tilannettasi.


      • wero

        " Älkää jättäkö toista roikkumaan älkääkä olko toisen kanssa myötätunnosta, se on niin väärin toista kohtaa"

        Siis mitä oikein tarkoitat? Ei liittoon jäädä välttämättä "roikkumaan" pelkästä myötätunnosta, vaan miettimään ja erittelemään tunteitaan. Pohtimaan mikä on rakkauden syvin olemus (;)). Kiintymystä, kumppanuuttakin. Yms.

        Erittäin tärkeää huomata, ettei eropäätös koskaan synny hetkessä. Tie ensimmäisestä eroajatuksista lopulliseen eroon usein pitkä prosessi. Joskus ei erota ollenkaan. Eroajatukset jäävät pelkiksi ajatuksiksi. Silloin kun ne kerrotaan puolisolle, olisi suhteeseen tehtävä jotain perusteellisia muutoksia. Ilman niitä tule väistämättä ero - tai mikäli ei erota, parisuhde kuolee, muumioituu.

        " toinen vaan päätti lakata rakastamasta, mutta ei sitä voinut ääneen kertoa."

        Rakkaudentunne ei ole tahdon alainen, päätöksen varainen asia. Ihan oikeasti. Kukaan ei tänään rakasta, ja huomenna päätä lakata rakastamasta. Jos näin käy, ko. ihminen ei ole alun perinkään rakastanut.

        Parisuhteessa tarvitaan myös paljon, hyvin paljon muuta kuin rakkautta. Pelkkä rakkaus ei riitä toimivaan, hyvään parisuhteeseen. Tämän olen kokenut hyvin henkilökohtaisesti peräti kaksi kertaa.

        Eri sairauksien kohdalla monien kohdassa "oireet" lukee jotain sinne päin, että kun oireet ovat nämä ja nämä, hakeudu lääkärin hoitoon. Sama juttu lääkkeiden sivuvaikutusten kohdalla. Samoin parisuhdeasiantuntijat kertovat milloin parisuhteessa pitäisi ns. hälytyskellot soida. Ihminen on tosiaan valmis tekemään eropäätöksen vasta kauan sen jälkeen, kun "oireita" ja "sivuvaikutuksia" on ilmaantunut. Ehkä hälytyskellotkin ovat jo soineet pitkään - joskus ihan hiljaa, toisinaan kovempaa. Älä ollenkaan luule, että kukaan huvikseen on kertomatta rakkauden päättymisestä.

        On täysin normaalia, vieläpä yleistä, ettei sitä kerrota, koska ei tiedetä itsekään rakastaako vai ei. Jatkaako parisuhdetta vai ei. Jotkut seikat puhuvat puolesta, toiset vastaan. Positiivinen ja negatiivinen kamppailevat. kyllä siinä puolisolla olisi tekemistä, jos toinen non-stoppina kommentoisi päivittäin miten tunteet ja ajatukset heittelee laidasta laitaan "jatkan - en jatka" "rakastan - en rakasta". Tällaista suhde ei ainakaan kestäisi.

        " pahinta henkistä väkivaltaa antaa toisen ymmärtää että kaikki vielä korjaantuu"

        Kun itse uskoo siihen, että kaikki vielä korjaantuu ja haluaa aikalisän, se ei todellakaan ole väkivaltaa, kaukana siitä. Sinä menit rikki sen vuoksi, kun rakastit ja halusit yrittää eikä se tuottanut toivomaasi tulosta. Ei ole ensimmäinen, ei viimeinen kerta, kun joku on palasina omien tunteidensa kanssa. Huomaa myös, että sinulla oli kaikenaikaa valta päättää toisin eikä seurata vierestä toisen tunteiden hiipumista . Olisit voinut sanoa, en kestä enää, tästä ei tule mitään, erotaan.


    • KunMikäänEiRiitä

      Silloin kun lakkaa tahtomasta, vaikka niin on joskus luvannut. Tunteetkin on pitkälti tahdon asia.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Oulaisten vaalit, hyvä alku mutta lisää toimenpiteitä tarvitaan.

      Hallituksen toimet rikollisuutta vastaan alkavat tuottaa tulosta. Puolueväriin katsomatta demokratian valtaa ja perustus
      Oulainen
      6
      4205
    2. Olet minua

      vanhempi, mutta se ei vaikuta tunteisiini. Tunnen enemmän kuin ystävyyttä. Olo on avuton. Ikävöin koko ajan. Yhtäkkiä va
      Ikävä
      115
      2536
    3. Jos tapaisimme uudelleen?

      niin luuletko että mikään muuttuisi vai toistuuko meidän historia? Ehkä vähän eri tavalla mutta samoin tuloksin J
      Ikävä
      68
      1068
    4. Mies pyysi rahaa

      Jälkikäteen kun tarjosi kyydin yhteisestä harrastuksesta kotiini. Mitä vi**... Ei ihastunut mies noin toimi?
      Ikävä
      198
      984
    5. Mitä piirteitä rakastat

      Eniten kaivatussasi?
      Ikävä
      39
      942
    6. Mites nyt suu pannaan

      Kitkiöjoki ja Järvinen solmivat Attendon/Terveystalon kanssa sopimuksen, jonka mukaan sopimuksen irtisanomisoikeus on va
      Sysmä
      38
      901
    7. Hän on niin

      Hyvännäköinen. Vaikea vastustaa
      Ikävä
      47
      884
    8. 36
      846
    9. Taas Lieksassa tyritty

      Suomalaisten kansallismaisemaa juntit pilaamassa. Nuori tyttö kaupunginjohtajana ei ole sen viisaampi. *S-ryhmän hanke
      Lieksa
      119
      825
    10. Nähdäänkö ensi viikolla

      paikassa joka alkaa samalla kirjaimella kuin etunimesi? Ikävä on sinua. Fyysistä läsnäoloasi.
      Ikävä
      35
      802
    Aihe