polttohautajaiset

Muistaakseni laitettiin arkun päälle kappelissa. Taisi olla niin koskettava juttu, että en muista koko hautajaisista juuri mitään.

Kyllä hautajaisissa yleensä laitetaan kukkia arkun päälle, ei siis riipu siitä poltto- vaiko tavallisesti haudataan. Arkku jää kappeliin, mutta ei sinne siunaustilaan (vai mikä sen nimi onkaan) vaan viedään jonnekin muihin tiloihin odottamaan tuhkausta. Tai jos siunaus tapahtuu muussa rakennuksessa kuin tuhkaus, arkku viedään sinne. Kukkia ei käsittääkseni polteta kuitenkaan arkun mukana. En tiedä mitä niille tehdään siunaustilaisuuden jälkeen, kun arkku on viety pois.

Kyllä ainakin minun isäni kun siunattiin,veimme kukkia ja sitten kukat otettiin siellä talteen kylmiöön ja kun viikon päästä oli uurnan lasku saimme samat kukat että voimme laittaa ne uurnan laskun jälkeen haudalle.Oli hyvä systeemi ja olivat kukat säilyneet hyvin.Se oli minulle yllätys että jouduimme itse täyttämään haudan.Eihän se monttu toki suuren suuri ollut.Tsemppiä Sinulle hautajaisiin!

Olen ollut viime vuosina kolmissa hautajaisissa, joissa vainaja on ollut määrä tuhkata. Arkku on ollut kaikissa tapauksissa esillä kappelin etuosassa ja kukkatervehdykset on jätetty arkulle normaaliin tapaan. Yhdessä tapauksessa (Helsingin Hietaniemen Krematoriokappelissa) katafalkki arkkuineen ja kukkineen poistui lopuksi koneellisesti näkymättömiin kappelin seinään avautuvan aukon kautta. Ilmeisesti kukkalaitteet otettiin siellä näkymättömissä henkilökunnan toimesta talteen ennen arkun ja vainajan jatkokäsittelyä. Kahdessa muussa tapauksessa vainaja arkkuineen vietiin muualle tuhkattavaksi; toisessa tapauksessa näistä kukkatervehdysten laskijat noutivat kukin omat kukkalaitteensa arkulta ja kävivät laskemassa ne kappelin viereiseen uurnalehtoon sille paikalle, johon vainajan uurna oli määrä laskea myöhemmin.

Äitini siunattiin Hietaniemen krematoriossa 1996. Kukkatervehdykset laskettiin arkulle kappelissa.

Monosen kanssa oli sovittu, että kuljettavat kukat haudalle, jonne uurna on tarkoitus laskea muutama päivä myöhemmin.

Muuten meni hyvin, mutta muutaman askelen päässä oli hauta, jossa oli sama sukunimi. Monosen kuljetus oli levittänyt kukat tälle haudalle.

Niinpä me kolme jälkeenjäänyttä sitten roudasimme kukat oikealle haudalle odottamaan uurnanlaskua ja totesimme, että sattuuhan sitä. Emme mitenkään pitäneet Monosen tekoa tahallisena, sattuuhan sitä, kun muutaman metrin päässä on samannimisten vainaiden haudat (siis sukunimen, tai paremminkin entisen sukunimen merkeissä).

Uurnan haku Krematoriosta sujui ihan hartaan juhlallisesti. Uurna tuotiin pöydälle, sytytettiin kynttilä, ja viereiselle pulpetille laitettiin valmiiksi paperi, johon pyydettiin asianomaiset kuittaukset. Istuskelimme muutaman minuutin, kuittasimme paperin ja lähdimme omalla autolla viemään rakasta vainajaamme viimeiseen lepoon.

Uurnan lasku sitten tapahtui. Malmin hautausmaan puolesta oli kaivettu siisti kuoppa, n. 1,3 metrinen, jonne uurna upotettiin siinä olevan valmiin narun avulla. Hautausmaan vahtimestari kysyi, haluammeko itse peittää. Niinpä me sitten kukin vuorollamme heitimme uurnan päälle hiekkaa siten, että se varmasti jäi maan poveen.

Ja siellä se on yhä vieläkin. Kukat pinottiin sen pienen hiekkakummun päälle, ja siinäpä se sitten olikin. Äiti nukkuu uurnassa viimeistä untaan, ja me perilliset lähdimme erääseen ravintolaan syömään asian kunniaksi lounaan (tuo uurnan-upotus-seremonia tapahtui aamupäivällä). Loppupäivän jokainen lähti sitten omalle taholleen muistelemaan vaínajaa.

Äiti oli ennen kuolemaansa toivonut näin tapahtuvan, ja yritimme noudattaa parhaan ymmärryksemme mukaan hänen toivomuksiaan.

osa tilannetta on erilainen, paikkakunnista riippuen.

Mielläpäin toimitaan niin, että kukkalaitteet viedään kirkolle.

Muisto/siunaustilaisuudessa jokainen laskee omat kukkansa arkulle tai sen viereen. Jos niin on sovittu.

Seremonian jälkeen kukat haetaan pois arkulta ja viedään joko muistolehtoon, tai uurnapaikan ristin viereen. Riippuen missä hautapaikka on.

Arkku vainajineen viedään poltettavaksi naapurikaupunkiin ja tuhkauurna tuodaan aikanaan takaisin.

Uurnanlasku sovitaan kirkkoheranviraston kanssa ja siihen osallistuu niin monta omaista/henkilöä kuin on sovittu. Yleensä siinä on kuitenkin vain lähimmät/rakkaimmat koska nk. viralliset maahan panijaiset on jo pidetty.

Osaisiko joku vastata,jos uurna on laitettu arkkuhautaan 10 vrk.sitten ja nyt suvun kesken on tullut riitaa.Voiko uurnan siirtää vielä uurnalehtoon.Se on omaisten vanha hauta ja ovat pahoittaneet mielensä vaikka ensin lupasivat.

Nykyään on käytäntönä polttohautauksissa että siunaustilaisuudessa lasketaan arkulle yksittäiset ruusut ja tilaisuuden jälkeen ne viedään itse muistolehtoon tai otetaan mukaan muistotilaisuuteen. Kukat jotka jäävät arkun päälle ovat monessa seurakunnassa ongelma, ne heitetään roskiin tai päätyvät seurakunnan henkilökunnan kotiin. Kokemuksenani on tätini siunaustilaisuus jossa kysyimme suntiolta voiko hän tai kanttori viedä kukkaset vieressä olevaan muistolehtoon. Vastaus oli ettei heillä ole sitä palvelua ja he kehottivat ottamaan kauniit kukat mukaan, loput he vievät omiin koteihinsa. Kannattaa kysyä mikä käytäntö on sopivin kussakin seurakunnassa.

Arkkulaitetta ei tuhkata arkun mukana, vaan kukkalaite päätyy roskiin. Siksi kannattaakin pyytää kukkakauppaa vain laskemaan laite arkulle, mutta ei kiinnittämään sitä ruuveilla tai nauloilla. Tällöin se on helppo saattoväen ottaa siitä ja viedä muitten kukkien keralla tulevalle hautapaikalle, tai jos tuhka menee muistolehtoon tai sirotteluun, kukat voi viedä "muualla lepäävien muistomerkille". Irtokukat, joita käydään arkun vierellä olevaan maljakkoon laskemassa viimeisenä tervehdyksenä, voi viedä myös muistotilaisuuteen. Arkkulaitetta ei, koska se on ollut arkun päällä ja olisi epähygieenistä viedä se esimerkiksi kahvipöydän koristeeksi. Vaikka kukkalaite on omaisten omaisuutta, ei sitä voi käyttää missä tahansa.