Puolisollani on 9-v tyttö. Alussa tuetenkin yritin parhaani ja olla ystävällinen,kiva jne. Kummastelin puolisoni vetäytyvyyttä lastaan kohtaan. En oikein ymmärtänyt vielä heidän menneisyyttään, jossa lapsi on tullut 20v. ja puolisoni on voinut vielä lapsesta asti hyvin huonosti oman alkoholi/sekakäyttäjä-äitinsä vuoksi.
Hänen mummonsa hoiti lasta paljon vauvasta asti ja kiintymyssuhde, sekä äidilliset taidot jäivät vajaiksi. Hän kuitenkin menehtyi,eikä ollut enää vara-äitinä.
Alussa olin erittäin vastaanottavainen lapselle ja otin tämän paketin vastaan hyvin positiivisesti. Nopeasti huomasin kuitenkin leväperäisyyden,taidottomuuden ja äidin neg. ja välttelevän asenteen lapseensa. Tuntui alussa erittäin pahalta nähdä tämä ei-haluavaisuus.
Ajattelin, kuitenkin, että yhdessä opettelemme perheessä olemisen taidot ja ymmärsin puolisoni menneisyyden ja tilanteen. joten otin tavoitteekseni saada perhe voimaan paremmin.
Rutiinit, jokapäiväiset hoidolliset toimet, läheisyyden antamisen, omatoimisuus, rajat, jne. Niitä taitoja milloin lapsi ja perhe voi hyvin.
Äiti ei kuitenkaan ottanut vastaan neuvojani, ehdotuksiani tai kädestä pitäen neuvottuja taitoja luoda parempi suhde lapseensa ja toimia äidin roolissa.
Näin heti ja suoraan sanoin sitten (meni jopa 6kk ennen kuin uskalsin), että tämä lapsi janoaa rakkautta, läheisyyttä HÄNELTÄ. Sekä edellä mainitsemiani asioita. Vuorovaikutus häneltä oli tasoa välttelevä ja lapsi omaan huoneeseen ovi kiinni, eikä varsinkaan kosketuskontaktia ja vähän kommunikointia lyhyillä lauseilla. Lapsi tietenkin oli sitten kiinni minussa koko ajan.
Minusta rupesi tuntumaan ja tuli selväksi, että mieluiten lykkäisi lapsen minun hoidettavakseni pääasiassa (Olen kasvatuksen ammattilainen,joten kasvatukselliset tiedot ja taidot ovat hyvät). .
Koin tilanteen epäreiluksi, koska piikomaan en tullut tai kasvattamaan hänen lastaan pääasiassa tai yksin.
Kaikki tämä edellinen ja lapsen jatkuva minussa kiinni oleminen alkoi ärsyttämään. Päätin siis tietoisesti, että puoliksi tehdään ja hänen tavallaan,. Koska mitään ei otettu vastaan, eikö muutosta mihinkään positiiviseen suuntaan näkynyt tai ollut halua.
Muutuin myös siis samanlaiseksi lasta kohtaan. Nykyään olen naama ilmeettömänä, selkä häneen päin ja ärsyttää suunnattomasti aina kun tulee. Myös osaamattomuus arkisissa asioissa, missä äitinsä ei oikeastan auta, ottaa päähän. Unohtelee jatkuvasti tärkeitä asioita, ei ilmoita itsestään(missä on milloin jne,vaan laittaa puhin pois päältä), on taitava valehtelemaan ja tekee sitä.
Tyttö on fiksu,mutta ei ole saanut tarpeeksi opetusta, tukea, itsevarmuutta kotoa. Lapsi elää kolmen kodin välillä joihin jäätävät välit. Arkisten asioiden hoito siis välillä V:n vaikeaa ja isänsä käyttää kaikki tilaisuudet alentaakseen puolisoani kertoakseen kuinka huono äiti hän on. Viesti mennyt selkeäati selkärankaan, kosk ei oikeastaan yritäkään,kuten tuli selväksi.
Koska järkevää aikuisten yhteyttä ei ole, tyttö tekee omia tyhmiä vetojaan ja manipuloi äitiä ja isäänsä minua.
3 perheestä, missä on joka 3vkl ei tietoa. Siellä tyttö voi hyvin.
Tiedon vaihtamattomuutta olen yrittänyt saada tietenkin kuntoon, koska oma elämäni kärsii jatkuvista muutoksiata, kun venytetään tunneilla lapsen takaisin viemistä. Äiti tekisi mitä exä käskee, mutta minun vapaita ym.ei pilata, koska ei stna osata sopia ajoissa. Joskus tulee tietenkin muutoksia, mutta ei jatkuvasti. Ukko päättää ja itselleen eduksi enemmän, eikä puolisoni sano kuin minulle, että tämäkin on epäreilua. Minun puheeni kauttani sitten vaikeana laittaa jotain tekosyitä miksi vkl lapsi ei voi tulla, vaikka asia olisi pitänyt hoitaa viikkoja sitten. Miloin tulee ja menee ja käytännön asioita.
Harmittaa koko perheen puolesta, minkälaista kasvatusta kummassakin eroperheessä harrastetaan. Ei siellä toisesskan perheessä isänsä rakkautta anna, sekä antelee päättömiä rangaistuksia jne. Eli hukassa tuntuvat molemmat olevn. Yllätys, että exänkin puoliso kasvtuslalla..Itse olen liian tiukka,koska mikään ei mene perille ja selkeä keskittymishäiriö lapsella. Avaimista, perushygieniasta, astioista,nukkumisesta,vaatteista aina uusi saarna. Toisesta korvasta sisään ja ulos kuten äitinsäkin.
Rupean olemaan kyllästynyt itseeni, että miten ja miksi olen muuttunut niin negtiiviseksi/vältteleväksi lasta kohtaan? Kyllästynyt myös ettei puolisoa kiinnosta muuttaa toimintaansa,vaan hokee 9v- lapselle, että olet jo murrosiässä (varmaan että itse ei tarvitse auttaa/huolehtia kuin pientä lasta,vaikka pieni lapsi vielä onkin). Alan olemaan myös kyllästynyt tietenkin koko tähän ns.isäpuoli-juttuun, sekä lapsen vanhempien tapaan "hoitaa" keskinäisiä asioita. Syytä on minussakin, enkä tiedä enää teenkö hyvää puolisolleni. Lapsi kyllä pitää minusta käsitykseni ja käytännön kokemukseata ja minä hänestä, mutta silti aina vituttaa kun kuulee hänen äänensä. Äidin asenne tarttui minuun.
Rakastan puolisoani,pelkään eroa.
Hänen mummonsa hoiti lasta paljon vauvasta asti ja kiintymyssuhde, sekä äidilliset taidot jäivät vajaiksi. Hän kuitenkin menehtyi,eikä ollut enää vara-äitinä.
Alussa olin erittäin vastaanottavainen lapselle ja otin tämän paketin vastaan hyvin positiivisesti. Nopeasti huomasin kuitenkin leväperäisyyden,taidottomuuden ja äidin neg. ja välttelevän asenteen lapseensa. Tuntui alussa erittäin pahalta nähdä tämä ei-haluavaisuus.
Ajattelin, kuitenkin, että yhdessä opettelemme perheessä olemisen taidot ja ymmärsin puolisoni menneisyyden ja tilanteen. joten otin tavoitteekseni saada perhe voimaan paremmin.
Rutiinit, jokapäiväiset hoidolliset toimet, läheisyyden antamisen, omatoimisuus, rajat, jne. Niitä taitoja milloin lapsi ja perhe voi hyvin.
Äiti ei kuitenkaan ottanut vastaan neuvojani, ehdotuksiani tai kädestä pitäen neuvottuja taitoja luoda parempi suhde lapseensa ja toimia äidin roolissa.
Näin heti ja suoraan sanoin sitten (meni jopa 6kk ennen kuin uskalsin), että tämä lapsi janoaa rakkautta, läheisyyttä HÄNELTÄ. Sekä edellä mainitsemiani asioita. Vuorovaikutus häneltä oli tasoa välttelevä ja lapsi omaan huoneeseen ovi kiinni, eikä varsinkaan kosketuskontaktia ja vähän kommunikointia lyhyillä lauseilla. Lapsi tietenkin oli sitten kiinni minussa koko ajan.
Minusta rupesi tuntumaan ja tuli selväksi, että mieluiten lykkäisi lapsen minun hoidettavakseni pääasiassa (Olen kasvatuksen ammattilainen,joten kasvatukselliset tiedot ja taidot ovat hyvät). .
Koin tilanteen epäreiluksi, koska piikomaan en tullut tai kasvattamaan hänen lastaan pääasiassa tai yksin.
Kaikki tämä edellinen ja lapsen jatkuva minussa kiinni oleminen alkoi ärsyttämään. Päätin siis tietoisesti, että puoliksi tehdään ja hänen tavallaan,. Koska mitään ei otettu vastaan, eikö muutosta mihinkään positiiviseen suuntaan näkynyt tai ollut halua.
Muutuin myös siis samanlaiseksi lasta kohtaan. Nykyään olen naama ilmeettömänä, selkä häneen päin ja ärsyttää suunnattomasti aina kun tulee. Myös osaamattomuus arkisissa asioissa, missä äitinsä ei oikeastan auta, ottaa päähän. Unohtelee jatkuvasti tärkeitä asioita, ei ilmoita itsestään(missä on milloin jne,vaan laittaa puhin pois päältä), on taitava valehtelemaan ja tekee sitä.
Tyttö on fiksu,mutta ei ole saanut tarpeeksi opetusta, tukea, itsevarmuutta kotoa. Lapsi elää kolmen kodin välillä joihin jäätävät välit. Arkisten asioiden hoito siis välillä V:n vaikeaa ja isänsä käyttää kaikki tilaisuudet alentaakseen puolisoani kertoakseen kuinka huono äiti hän on. Viesti mennyt selkeäati selkärankaan, kosk ei oikeastaan yritäkään,kuten tuli selväksi.
Koska järkevää aikuisten yhteyttä ei ole, tyttö tekee omia tyhmiä vetojaan ja manipuloi äitiä ja isäänsä minua.
3 perheestä, missä on joka 3vkl ei tietoa. Siellä tyttö voi hyvin.
Tiedon vaihtamattomuutta olen yrittänyt saada tietenkin kuntoon, koska oma elämäni kärsii jatkuvista muutoksiata, kun venytetään tunneilla lapsen takaisin viemistä. Äiti tekisi mitä exä käskee, mutta minun vapaita ym.ei pilata, koska ei stna osata sopia ajoissa. Joskus tulee tietenkin muutoksia, mutta ei jatkuvasti. Ukko päättää ja itselleen eduksi enemmän, eikä puolisoni sano kuin minulle, että tämäkin on epäreilua. Minun puheeni kauttani sitten vaikeana laittaa jotain tekosyitä miksi vkl lapsi ei voi tulla, vaikka asia olisi pitänyt hoitaa viikkoja sitten. Miloin tulee ja menee ja käytännön asioita.
Harmittaa koko perheen puolesta, minkälaista kasvatusta kummassakin eroperheessä harrastetaan. Ei siellä toisesskan perheessä isänsä rakkautta anna, sekä antelee päättömiä rangaistuksia jne. Eli hukassa tuntuvat molemmat olevn. Yllätys, että exänkin puoliso kasvtuslalla..Itse olen liian tiukka,koska mikään ei mene perille ja selkeä keskittymishäiriö lapsella. Avaimista, perushygieniasta, astioista,nukkumisesta,vaatteista aina uusi saarna. Toisesta korvasta sisään ja ulos kuten äitinsäkin.
Rupean olemaan kyllästynyt itseeni, että miten ja miksi olen muuttunut niin negtiiviseksi/vältteleväksi lasta kohtaan? Kyllästynyt myös ettei puolisoa kiinnosta muuttaa toimintaansa,vaan hokee 9v- lapselle, että olet jo murrosiässä (varmaan että itse ei tarvitse auttaa/huolehtia kuin pientä lasta,vaikka pieni lapsi vielä onkin). Alan olemaan myös kyllästynyt tietenkin koko tähän ns.isäpuoli-juttuun, sekä lapsen vanhempien tapaan "hoitaa" keskinäisiä asioita. Syytä on minussakin, enkä tiedä enää teenkö hyvää puolisolleni. Lapsi kyllä pitää minusta käsitykseni ja käytännön kokemukseata ja minä hänestä, mutta silti aina vituttaa kun kuulee hänen äänensä. Äidin asenne tarttui minuun.
Rakastan puolisoani,pelkään eroa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.