Onko kenelläkään kokemusta (on varmaankin), että tämän ikäiset voivat tykästyä ja jos ollaan UJOJA/ARKOJA niin tulee vain väärinkäsityksiä?
Mulla on iso suru kun ensimmäisen kerran kohtasin ihmisen, joka tuntui heti sielunveljeltäni, mutta meidän kokemuksemme entisistä suhteista olivat molemmilla vaikeat, ei osattu luottaa, ehkä minä, hän ei. Tykkääminen oli uskomatonta, ihanaa, mutta etäännytimme toisemme pelossa jos kaikki TAAS toistuu.
Ei olisi ehkä vielä liian myöhäistä korjata välejämme, mutta kumpikin siipirikkoisia kun olemme, emme uskalla. Pieniä vihjeitä meileissä, mutta minulle hänen ovat mielestäni vain hänen kiltteyden sanomia.
Ehkäpä hän leikkikin tunteillani, vaikea uskoa, mutta vain niin ajattelemalla selviän hetken - hetken jälkeen.
En uskalla enää soittaa edes "mitäsullekuuluu".
Mulla on iso suru kun ensimmäisen kerran kohtasin ihmisen, joka tuntui heti sielunveljeltäni, mutta meidän kokemuksemme entisistä suhteista olivat molemmilla vaikeat, ei osattu luottaa, ehkä minä, hän ei. Tykkääminen oli uskomatonta, ihanaa, mutta etäännytimme toisemme pelossa jos kaikki TAAS toistuu.
Ei olisi ehkä vielä liian myöhäistä korjata välejämme, mutta kumpikin siipirikkoisia kun olemme, emme uskalla. Pieniä vihjeitä meileissä, mutta minulle hänen ovat mielestäni vain hänen kiltteyden sanomia.
Ehkäpä hän leikkikin tunteillani, vaikea uskoa, mutta vain niin ajattelemalla selviän hetken - hetken jälkeen.
En uskalla enää soittaa edes "mitäsullekuuluu".
Vastaukset 20
Vanhimmat
Voiko olla noin avuttomia ihmisiä 50 .
epäonnistuneet suhteet ja niistä johtuvat pelot voivat tehdä ihmisen hyvinkin aroiksi. Oli ikä, mikä tahansa. Tuntuisi loogiselta, että mitä vanhempi ihminen, sen syvemmin hän kokee pettymykset. Kun on nuori, ei ole vielä elämänkokemusta eikä tietoa..
Ehkä vanhempana jätetykstuleminen kirpasee enemmän siksi,että on vaikeampi löytää uutta,kun sillon nuorena ja nättinä.
tähän ikään kun tullaan on aina vaikea rakastu tai tykästyä,molemmilla takana eri elämä ,yhteinen sävel kun löytyy on kumppanista tullut kaveri ,rakastaja,hyvä ystävä.mutta saa rakastua .alku on aina hankala siitä se lähtee sit käyntiin.
jotka eivät koko ikänänsä ole ihan oikeasti koskaan rakastuneet tai rakastaneet. Se on mielestäni kaikkein surullisinta.
Kyllä teidän pitää elää ,ihastukaa ja rakastukaa
siitä saa elämään aihetta. Monia kertoja ja aina
uudelleen kukaan ei ole ainoa kellekkään lopul-
lisesti. Hauskempia elämänmakuisia hetkiä teille
toivoopi:Werk,,,,
mies vai nainen? Olisit kertonut! Olisi ollut ehkä helpompaa vastailla... Ainakin on helppoa myöntää, että tietenkin viisikymppinenkin voi tykästyä, ihastua, jopa rakastuakin!
Itse olen naispuolinen jutustelija, ja voisinpa melkein sanoa, että veit sanat suustani! Ainoana erona näkisin tuon luottamuksen. Entiset suhteemme eivät mielestäni härinneet. Eivät ainakaan hänen suhteensa minua. Itse en edes ennättänyt entisistä ajoistani oikeastaan puhuakaan. Luulen, että me luotimme... Oikeammin kai: minä luotin. Eri asia on sitten, jos toista vielä entinen suhde painaa liikaa... Silloin ei uusikaan tuttavuus merkitse loppujen lopuksi mitään.
Yhteistä sinun kanssasi taitaa olla ainakin se tunne, että tunteilla - jopa vakavillakin - on leikitty... Olemmeko molemmat nyt täysin siipirikkoja? Kuinka kauan? Jaksaminen tuntuu toivottomalta.
Kuule, meidän ikäisillä elämänkokemukset ja menneisyys ovat yli puoli elämää.
Vaikeaa on vastata kun itselläni on samantapainen kriisi menossa...
Jos keksin keinon, joka auttaa niin vastaan. Mun miesystävä pakenee... ei usko, että minä en ole kuten hänen exänsä, itkustuttaa (ei se itku ikää utele!!!)
soita kiireellä! Kumpikin olette jo sen ikäisiä ettei onneaan kannata päästää käsistä, ja etenkin jos se toinen on tuntunut hyvältä ihmiseltä - rohkeesti vaan...
Vastasit, että huomenna kun alaikäiset lapsensa ovat nyt luonaan. Ymmärrän tilanteen, mutta, mutta, mutta, siis enintään 5 minuuttia jossain muualla etteivät lapset kuule (puhelua), ei olis kohtuutonta.
Hän on mua 4 vuotta vanhempi joten ei mitään teini-inspistä.
Kiitoa asiallisile vastauksille, huominen tuo mitä tuo, teille kivoile ainakin hyvän päivän!
"Vastasit, että huomenna, kun alaikäiset..."
Outo juttu.
Saahan täällä kai pari ihmistä keskenään ketjua pystyyn laittaa, mutta outoa on... Missähän Pirre noin sanoi...? Telepatiaa???
Menimmekö me mukana eläneet nyt täysin pihalle?
..öh..no olihan tuo ...sanoisko hieman, jopa naisen logiikallekin liikaa :)), noo - jos se tuon kellonajan huomioon ottaen laittaisimme väsymyksen piikkiin. :o)
moi! onko kukaan linjoilla?
välttämiseksi, miettikää, että montako sanaa tarvitsette, että mikä olisi se oikea, sana !:)
Nys se sitten tapahtuu.. Hirvittää, vatsassa perhosia, niskavilloissa joku outo kihelmöinti, mitäkö tämä on. Kerron, olemme olleet nuoruudenrakkauden kanssa muutaman kerran puhelin yhteydessä ja TÄNÄÄN lupasin tavata Hänet!! Kamalaa 34v. sitten olen viimeksi tavannut, puhelimessa yhtä valloittava kuin silloin ennen. Huh minua oikeasti h i r v i t t ä ä .katotaan kuis "tyttösen" käy. Jännittää .
, minä toivon teille onnea matkaan ja että löydätte toisenne uudelleen - kerro sit joohan :)))
Ihan totta sua minä aattelin, melkein huusin saadakseni kommenttisi. Sillä jotenkin sinun aatokset on emmä tiiä, eihän minun nyt ees tarvi tietää..Kerron, kerron- ja nyt pienet hymyt on herkässä.
pittää ruveta uskomaan yliluonnollisiin :)), ja minäkun olen julistautunut skeptikoksi suureen ääneen:)!
Onnea - mie pien peukkuja sulle - teille!
Ilman muuta kannattaa tarttua noin ihanaan tilaisuuteen rakastua.
Rakkaus on ihanin asia maailmassa, joskin se myös voi satuttaa eniten. Mutta se riski kannattaa otta....sillä rakkaus on arvokkainta mitä voi kokea.
Suosittelen avoimmuutta, rehellisyyttä, uskallusta, aitoutta ja rohkeutta heittäytyä. Kertokaa, kysykää ja puhukaa toisillenne.
Järjen voi toki pitää myös mukana kuvioissa, niin ettei anna alistaa tai käyttää itseään missään muodossa hyväksi tai suostu tekemään jotain sellaista, mikä ei tunnu hyvältä tai oikealta.
Mitä voisit pahimmassa tapauksessa menettää?
.... Lisääpä listaasi: mahdollisuuden kokea ihania asioita! Ellet tee mitään, voit jälkikäteen vielä moneen kertaan joutua miettimään, että olisiko minun sittenkin pitänyt... ja mitä jos...
Kun rohkeasti otat selvää, silloin ainakin tiedät eikä tarvitse jossitella seuraavia vuosikymmeniä.
Jos toinen olisikin leikkinyt tunteillasi, se on surullista, mutta eihän mikään voi ottaa sinulta pois elettyjä positiivisia hetkiä. - Ellet sitten päättäisi katkeroitua ja takertua negatiivisiin tunteisiin.
Minusta on surullista, että on paljon ihmisiä jotka mahdollisen tulevan ikävän/surun kohtaamisen pelossa eivät uskalla elää tässä ja nyt.
Rakastuminen on ihana kokemus missä iässä tahansa. Ikävien kokemusten jälkeen varmaan osaa paremmin vaalia tunnetta ja nauttia siitä vielä enemmän. Elämä on täynnä mahdollisuuksia, eikä koskaan ole liian myöhäistä... Ellei se ollut hän, ehkäpä ...
Sinä olet oman elämäsi asiantuntija; en välttämättä tarkoita, että sinun pitäisi noudattaa ohjeitani, vaan halusin ravistella ajatuksiasi - ehkä hieman vastuuttomastikin.
Kertoisitko meille sitten, mitä sinulle jatkossa kuuluu?
Aurinkoista kevättä sinulle!