Olen reilun vuoden verran seurustellut onnellisesti erään miehen kanssa ja
asumme yhdessä. Yleisesti ottaen meillä menee tod. hyvin.
Mutta, mua vaivaa kovasti nyt seuraava asia;
opiskelen korkeakoulussa tällä hetkellä, mutta opiskelu ei jaksa kiinnostaa enää
tippaakaan.
(valmistuin viime keväänä ammattikoulusta,nyt olen korkeakoulussa)
käyn töissä samalla (josta tienaa n.500-600 euroa/kk) Tykkää työstä ja palkka
riittää mulle.
Mies on vaan eri mieltä. Hän patistaa olemaan koulussa, eikä hyväksy noin "ali
palkattua" työtä.(Hän itse ei ole käynyt kun toisen asteen koulun).
Asiasta on puhuttu muutamankin kerran.
Sanoin hänelle viimeksi että jos meidän suhde on mun työpaikasta ja palkasta
kiinni niin mun on varmaan parempi lähteä.
(hänellä itsellään on tod. hyvät tulot, hän maksaa lähes kaiken aina. olen
sanonut että voin mäkin maksaa jotain joskus, mutta ei käy hänelle. raha ei
sinänsä ole riidan aihe)
Hänen mielestään saan tehdä mitä haluan. (mutta toivoo että kävisin koulun ja
kuvittelee että saisin paremman työn)
mulle riittää tutkinto jonka viime kevään suoritin (korkeakouluun hain koska sillä
hetkellä ei ollut töitä, enkä halunnut jäädä kotiin työttömäksi)
jos keskeytän koulun, inhottaa koska hän tulevaisuudessa varmaan tulee
muistuttamaan asiasta. Tuntuu myös etten ole hänelle tarpeeksi hyvä.Ymmärrän
kyllä että hän ajattelee mun parasta,
mä en vaan jaksa enää opiskella, mulla on työ mistä tykkään. eikö se riitä?!?
haluaisin rehellisiä mielipitetitä asiasta...
ja yleisesti opiskelun kiinnostavuudesta sen verran,että opintotuki systeemi on niin onneton, että se ei kannusta ketään opiskelemaan!
asumme yhdessä. Yleisesti ottaen meillä menee tod. hyvin.
Mutta, mua vaivaa kovasti nyt seuraava asia;
opiskelen korkeakoulussa tällä hetkellä, mutta opiskelu ei jaksa kiinnostaa enää
tippaakaan.
(valmistuin viime keväänä ammattikoulusta,nyt olen korkeakoulussa)
käyn töissä samalla (josta tienaa n.500-600 euroa/kk) Tykkää työstä ja palkka
riittää mulle.
Mies on vaan eri mieltä. Hän patistaa olemaan koulussa, eikä hyväksy noin "ali
palkattua" työtä.(Hän itse ei ole käynyt kun toisen asteen koulun).
Asiasta on puhuttu muutamankin kerran.
Sanoin hänelle viimeksi että jos meidän suhde on mun työpaikasta ja palkasta
kiinni niin mun on varmaan parempi lähteä.
(hänellä itsellään on tod. hyvät tulot, hän maksaa lähes kaiken aina. olen
sanonut että voin mäkin maksaa jotain joskus, mutta ei käy hänelle. raha ei
sinänsä ole riidan aihe)
Hänen mielestään saan tehdä mitä haluan. (mutta toivoo että kävisin koulun ja
kuvittelee että saisin paremman työn)
mulle riittää tutkinto jonka viime kevään suoritin (korkeakouluun hain koska sillä
hetkellä ei ollut töitä, enkä halunnut jäädä kotiin työttömäksi)
jos keskeytän koulun, inhottaa koska hän tulevaisuudessa varmaan tulee
muistuttamaan asiasta. Tuntuu myös etten ole hänelle tarpeeksi hyvä.Ymmärrän
kyllä että hän ajattelee mun parasta,
mä en vaan jaksa enää opiskella, mulla on työ mistä tykkään. eikö se riitä?!?
haluaisin rehellisiä mielipitetitä asiasta...
ja yleisesti opiskelun kiinnostavuudesta sen verran,että opintotuki systeemi on niin onneton, että se ei kannusta ketään opiskelemaan!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Opintotukeahan saa yksin asuva mitään tienaamaton opiskelija n. 1500 mk/kk, eli melkein puolet siitä mitä sä työssäsi tienaat. Kun siihen saa vielä asumistuet (ja halvan lainan) päälle, ei opiskelijan osa ole ollenkaan hassumpi. Tietty jos asut hyvätulosen tyypin kanssa, tuet on aika olemattomat. Mutta asiaan. Jos lopetat opiskelun, saatko sitten työn josta saat enemmän palkkaa? Ajattelen vaan, ettei 500 €:llä kuukaudessa kummosesti pärjäile. Mitä sitten jos miehesi joutuu työttömäksi? Entä jos teille tulee ero? Näitä asioita kannattaa ja täytyykin oikeesti miettiä. Hyvähän se on jos on työ josta pitää, mutta siitä täytyy tienata sen verran että sillä pystyy elämäänkin. Pääsetkö opiskeluja jatkamalla kenties yhtä mieluisaan työpaikkaan, jossa palkka juoksee selvästi paremmin? Jos pääset, suosittelen jatkamaan opintoja.