Nimimerkkisi taustaa tässä kyselen

Johtuu huonosta mielikuvituksestani.
Tämä on ihan se isäni minulle muovaama muunnelma minun itseni itselleni antamasta nätistä nimestäni, joka näköjään kelpaa jopa herttaisen kissanpennun nimeksi.

Meitsi taas keksii jokaiseen kommenttiinsa sopivan nimimerkin. Tai ainakin melkein, käytän myös niitä, joista tämä ohjelma muistuttaa.

Muistaaksei tulin Lenynä 60 aan vuonna 2005. Niihin aikoihin sain lahjaksi orkidean ja kun sain sen kukkimaan uudelleen, kerroin siitä palstalla ja vaihdoin Leny nikkini Katleijaksi. Se on suomennettu versio Cattleya-orkideasta. En ole rekisteröitynyt palstalle ja kun kirjoittelen ¨Katleijana'' on sitä aina hieman muotoiltava, jotta se kelpuutetaan.
Orkideojen kukinnasta on pitkä ilo, edelleen on äitienpäivänä saamani nelivanainen orkidea kukassa. Vain 4 kukkaa on tipahtanut.
Kertokaahan muutkin.

Ystävättäreni teki minulle profiilia suomi24 treffeille joskus kauan sitten. Istuin hänen olohuoneessa ja hän koneellaan toisessa huoneessa. Hän huusi mikä pannaan nimimerkiksesi, huusin hetken mielijohdosta, laita vaikka korpikirjailija.

Korpikirjailija vääntyi kirjoittajien muokkaamana korppikseksi, joten rekkasin senkin.

Nimimerkkieni valintaan ei liity mitään henkilökohtaisia tunteita. Tietenkin niistä on tullut osa minua, olemmehan vaeltaneet tätä yhteistä taivalta jo pitkälti toistakymmentä vuotta.

Sisso olit siis jo jostain lukenut näitä nimimerkkien taustoja. Mitä sait selville ?

Kun tulin kuuskymppisiin tarjosin montaa nimimerkkiä. etunimestä johdettua ja muitakin arkisempia. Mikään ei kelvannut. Lopulta tarjosin demeteriä ja se kelpasi. Se tuli mieleeni biodynamisten tuotteiden tavaramerkistä, ei niinkään kreikkalaisesta jumalattaresta.
Turhan korskealtahan se voi vaikuttaa, ellei tiedä tuosta tuotemarkistä, mutta sillä on nyt menty. Pari väännöstäkin siitä on keksitty: "demari", "deme" ja"dementti"... Ei pahoja..))
Kun tämä sivusto ei oikein toimi vaan vaatii jatkuvasti rekisteröitymään käytän myös tätä de-meteriä...Kirjoitan kyllä mieluiten "sinisenä" koska se antaa mahdollisuuden plussaamiseen ja ilmoittaa myös vastaukset...

Mielestäni "flegmaatti" kuvaa kierroslukueroa puutteentorjunnan ja eläkevuosien välillä.
En viitsi käyttää rekattua "laiska lassiani".

Lähtökohtana aikoinaan tunnetuksi tullu ralli keihäsmatkoista ja siitä kohta: reilut miehet havumetsien.
Kyseisillä matkoilla ei ole oltu eikä rallissa kuvattu ilmapiiri muutenkaan kiinnosta. On vain niin puhutteleva kohta kyseisessä musiikkikappaleessa.
Tosin elämän varrella havumetsätkin ovat tulleet tutuiksi.

Virallinen sininen nimimerkkini on kaapattu eräästä hauskasta lyhytelokuvasta, jota esitetään tv:ssä vieläkin aika-ajoin. En viitsi sitä käyttää, koska en kuitenkaan jaksaisi seurata mahdollisia vastauksia, saati kommentoida niihin. Enkä kuvaanikaan sinne aio lisätä.

Minä olen ollut "Paloma", rauhan kyyhky jo ainakin 15 vuotta. Lennän korkealla, mutta viihdyn myös pesäpuussa. Nukun rannan hiekassa tai korkealla havupuussa. Lennän harhaan, mutta löydän aina suuntani. Sitruunapuun oksalla istun ja terävällä nokallani hakkaan pienen pientä reikää sitruunaan. Viihdyn kotimetsässä ja kujerran illankoitteessa. Cucurrucucu-cuu lauloi kyyhky tunnetussa meksikolaisessa laulussa, kuubalaisessa laulussa kyyhkynen ikkunalla oli rakastetun sielu joka oli tullut merten takaa vierailemaan ja tuomaan terveisiä, valkoinen kyyhky paraguaylaisessa kansanlaulussa (hän joka tanssi yön ja katosi aamunkoitteessa palaamatta koskaan), kyyhkyläinen jonka neljä aseistettua miestä ovat ryöstäneet ja jota ovat lähteneet pelastamaan viisi kiväärimiestä perulaisessa kansanlaulussa ja unohtumaton kyyhky joka lensi harhaan Joan Manuel Serratin laulussa "Se equivocó la Paloma". Se.co. ei ihan tarkoita sekopäätä, kuten joskus on minulle kauniisti sanottu, vaan niiden maiden kansallistunnuksia, joissa oli kotini siihen aikaan kun sen rekisteröin "ulkosuomalaisissa".

Viehättäviä tarinoita nikeistänne !
Itselleni Ramonasta tuli merkittävä opetellessani tanssikurssilla hidasta valssia Ramonan tahdissa, Olavi Virran laulamana, ja esitettiin sitä tanssilavoillakin. "Tullos mun kanssani vuoristoon, kuu jo valon loi, kosken laulut soi . Kaukana kätkössä erämaan majamme on pien, sinne sinut vien." Laulu on Mabel Waynen säveltämä, Gilbert Wolfen sanoittama, elokuvasävelmänä aikoinaan suosituksi tullut , intiaanitytön haikeansuloinen rakkaustarina. Leif Wagerillakin on kiva versio laulusta. Pidän paljon myös muihin tahtilajeihin sovitetuista, kuten Blue Diamondsin ja Louis Armstrongin esityksistä.

Intiaanikulttuuri kiehtoo, joskus avattarenani on ollutkin Pocahontas melomassa kanootissaan. Olen askarrellut intiaanien unisieppareita höyhenistä ja helmistä, pukeutunut inkkariksi useammissakin naamiaisissa.

Tunsin kerran viehättävän romanitytön nimeltä Ramona. Kerran improvisoitiin näytelmää ja sain keksiä itselleni romaninaisen roolinimen : siitä tuli Ramoona Rummukainen. Olisihan se ollut hienoa joskus päästä mustalaisten kanssa leirinuotiolla tulisesti tanssimaan viulujen soidessa. :)

Pertikki tulee pertistä, käyttänyt jossain muuallakin, myös salasanaa käytän monessa samaa niin muistaa tarvittaessa.
60 plus siellä oli toinen nimimerkki.

Kirjasta Suomen ruusut. Kirj. Pirjo Rautio
Himmelsauge (taivaan silmä) karmiininpunainen ruusu. Minulla on tuo kirja ja ihastuin taivaansilmään sekä Himmelsaugeen joka olisi kaunis myös ihmisen nimenä.
Minulla on maalla jonkinverran ruusuja, yksi kauneimmista on Augusta Luise.
Alussa oli ja on vieläkin varalla Viatonsivullinen, sen keksin muistaakseni johonkin tarpeeseen mihin se hyvin kävi ja halusin juttuunnähden olla viatonsivullinen. Edelleen on erittäin hyvä nimimerkki ja usein mainion osuva.😌

Pinsini on ollut käytössä noin vuoden eri some-palveluissa. Se on sekoitus nimeäni ja mielikuvituksen tuotetta. Se on lyhyt, selkeä ja sellainen, jota kukaan ei ollut ehtinyt viedä.

Vaihdan aika ajoin nimimerkkejäni kun kyllästyn edelliseen tai kun tunnen kasvaneeni ulos nimimerkistäni. Pitkäaikasin nimimerkkini eli rinnallani about 10 vuotta. Kirjoitin siihen aikaan novelleja pöytälaatikkoon ja silloinen nimimerkkini oli erään tarinani päähenkilön nimi.

Sen jälkeen käytössäni oli about 5 vuotta nimimerkki, joka oli myös muunnos erään tarinan päähenkilön nimestä. Tämä on edelleenkin käytössä joissain some-palveluissa.

Jostain syystä yritän yleensä keksiä nimimerkin jonkin vanhan tarinani päähenkilöstä, jolloin tunnen nimimerkin omakseni ja yleensä nimimerkki on sellainen että se kelpaa melko nopeasti eri some-palveluissa ilman että pitää alkaa muokkaamaan nimimerkkiä tai lisäilemään turhia numeroita rekisteröitymisen onnistumiseksi.

Sitä vaan, että kun joku kysyi, että sainko jotain jossain aiemmin selville nimimerkkien taustoista, niin sanonpa nyt vaan, että enpä muista moista.
Oon ollut reissussa, joten kommentointi jäänyt sivuun.
Mielenkiintoisia tarinoita nimmareitten takana!

Heh, metsä vastaa niinku sinne huudetaan :)

Minä olen ollut Ruuneperina lähes alusta. Kirjoitin paljon ja olin ”kuin Ruuneperi” mielestäni. Muidenkin runoilijoiden nimiä otettiin ihan runsaasti käyttöön. Eikka Leino ihan haukkui minua.

Hengissä olen säilyny. Ruunemaniksi oli pakko muuttua.

suoraan omista nimistä yhdistetty nimimerkki