Olen 19-vuotias naisenalku jo, ja ajattelin että tämä aihe kuuluu ehkä tälle palstalle. Olen tuntenut kaverini jo seiskaluokalta asti ja näihin päiviin asti olemme pitäneet paljon yhteyttä. Meillä on vanhat yhteiset asiamme, mutta kamu käyttytyy mua kohtaan laiminlyövästi ja ilkeilee rivien välissä ja käytöksellään. Suoraan sanoen henkistä väkivaltaa. Vai mitä sanotte tapauksesta joka kutsuu mut riemusta hihkuen kylään (matkasta maksan 30 euroa sinne ja takaisin)ja sitten arvostelee mua siitä että vaadin liikaa huomiota, kun huomautan että olisi ollut mukavampi jos hän ei olisi koko ajan ollut tylsä ja vaivautunut seurassani (olisi voinut perua koko viikonlopun mun puolesta jos olisi halunnut olla yksin). Ja paljon paljon muita laiminlyöntejä.
Kysyn teiltä, arvon toverit,onko teillä kavereita, joiden seura vaikuttaa samanmoiselta? Erityisesti täysi-ikäisiltä nuorilta kaipaisin kipeästi vastakommentteja. Nuoremmilla tämä lienee yleisempää, petollinen bestis jne. ja saa siitäkin kirjoittaa tänne mun puolesta!
asiallista kommenttia, kiitos!
asiallista palautetta kiitos!
Kysyn teiltä, arvon toverit,onko teillä kavereita, joiden seura vaikuttaa samanmoiselta? Erityisesti täysi-ikäisiltä nuorilta kaipaisin kipeästi vastakommentteja. Nuoremmilla tämä lienee yleisempää, petollinen bestis jne. ja saa siitäkin kirjoittaa tänne mun puolesta!
asiallista kommenttia, kiitos!
asiallista palautetta kiitos!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla on vastaavanlainen kokemus. Ystäväni ja minä tutustuimme kuudennella luokalla ja siitäkin on aikaa jo kymmenen vuotta. Olemme myöskin pitäneet yhteyttä koko ajan ja nähneetkin ainakin kerran kuukaudessa. Asumme nykyään eri paikkakunnilla. Olen huomannut kuitenkin nyt viimeisen vuoden aikana kuinka kaverini käytös minua kohtaan on muuttunut. Hän ottaa yhteyttä silloin kun tarvitsee jotain, kuten esim. autoa. Lisäksi kun seurassamme on muitakin tuntuu, että hän "piilo#ittuilee" minulle, kuin olemme kaksin käytös on ihan erilainen. Nykyään pidämme kyllä yhteyttä, mutta luotan häneen vähemmän. En halua jakaa suuria salaisuuksia yms. Mukava hän on aina välillä ja muutenkin yhteydenpidonarvoinen, mutta nykyään kaverina, ei ystävänä.
eihän se kerro muuta kuin sen että kaverisi on harvinaisen lapsellinen ikäisekseen. sinun ei tarvitse katsella itsesi hyväksikäyttöä. teeppä sille samanlaisia keljuja temppuja kuin se tekee sulle niin eiköhän se ala tajuamaan.
sanoit että kannattaa tehdä keljuja temppuja takaisin. Mie teen, ja siitä nousee ihan kamala meteli aina. En tosin tykkää keljuilla, teen niin vain että kamu huomaisi mitä itse tekee.
Kiitos kaikille vastanneille! Vaikka olen itse mielestäni kasvanut henkisesti parin vuoden aikana, tuntuu että juuri tämä kaveri onnistuu aina rivien välissä mollaamaan, ja melkein uskon siihen. kiitos vielä...
Joo..on mullakin yläasteella ollut tuota samaa...
mun luokkakaverit naljaili vitsillä,mutta sitten on ollut sitäkin,että mun kaveri on haukkunut mun ulkonäköä,vaatteita ja mollannut ja pilaillut mun kustannuksellani kaikin tavoin...Yläasteella keksi muun muassa tämmösen jutun,ettei kukaan jätkä vois ikinä kiinnostua musta,kun mä olen niin ruma...Kasilla se oli mun kanssa sillon sitä itteään huvitti..Ja taisipa mollata mun jatkoopintojakin...Ja jos sanon oman mielipiteeni,niin tämä haukkuu sen täysin ja mitätöi mut pystyyn ja alkaa inttämään vastaan vain ärsyttääkseen mua...Ja väheksyy muutenkin ihmisenä,millon mä en osaa sitä enkä tätä...haukkuupa vieläpä pystyynkin,jos en tee jotain just niinkuin se haluaisi...Jätä tuollainen kaveri omaan arvoonsa ja etsi uusia tuuttavuuksia,jotka ovat kenties mukavampia...
näitä ihmisiä riittää maailmassa, jotka ei viellä ole ymmärtäneet sanaa ystävyys. mulla on myös eräs tälläinen ystävä.
kun ystäväni oli sinkku jaoimme kaikki sinkku huolet keskenämme. nykyään hän ei jaksa kuunnella minun sinkkuilustani, vaikka minun pitäisi kuunnella hänen ja poikaystävänsä huolia. eikö olisi reilua kuunnella minua myös. minusta on ainakin ikävää, jos haluan tilittää jotain ja vastaukseksi saa vaan älä-jaksa-itkee-asennetta. ihan kuin hän olisi unohtanut olleensa joskus samassa tilanteessa kuin minä.
hän on nykyään antanut myös ymmärtää, että sinkut ovat huonompia ihmisiä, kuin seurustelevat. inhottavaa olla hänen seurassaan tämän ajattelu tavan vuoksi. hän on täydellinen, minä en mitään. ja me ollaan vasta 18-vuotiaita.
ja vielä yksi ongelma. hän luulee, että saa jakaa salaisuuteni poikaystävälleen. liikutaan kuitenkin jonkin verran samojen ihmisten seurassa ja en luota tähän poikaan. hän on jäänyt jo aika monesta valheesta kiinni. miksi siis minun pitäisi uskoa henkilökohtaiset asiat myös ystäväni poikaystävälle, joka sitten naljailee minulle. olen huomauttanut tästä ystävälleni, mutta muutosta ei tapahdu. inhottaa kun hän on niin saatanan täydellinen mukamas. jos huomautan hänelle jostain mitä hän tekee mielestäni väärin olen kusipää. mukavaa. olen jo useasti laittanut välit poikki, mutta aina päätynyt takaisin hänen luokseen.
heips neiti kakara! Olin lisäämässä tuohon sun jutun perään että mun kamulla on aika samanlaisia taipumuksia. Hän pitää mua tavallaan jämähtäneenä (siis tähän jämähtämiseen voi vaikuttaa eri elämäntilanteet, toinen seurustelee, asuu omillaan tms.)ja itseään aikuisena ja se antaa hänelle syyn sanoa mua nipoksi, jos valitan jostain mitä hän tekee väärin. Jos pystyn osoittamaan selkeästi missä hän tekee väärin hän ohittaa ne keveästi ja alkaa syyttää mua entistä enemmän. huh huh. Ja jos pyydän häntä kantamaan raskasta ostoskassia, jossa on koko kaveriporukan iltasafkat, sillä selkäni oli mennyt jumiin aikaisemmin, hän katsoo minua , hymyilee maireasti ja sanoo "hei älä oikeesti viitsi, kyllä sä voit ne itsekin kantaa"
ai niin, kiva että joku muukin tykkää Edith Södergranista. :)
kiva, että en ole ainoa jolla on tollanen ystävä. tai ei sun kannalta kivaa.... on vaan välillä vaikeeta, kun toinen nostattaa omaatuntoaan mun avulla. hänellä on ihanat pohkeet ja mulla ei asenteella. vaikka mitä mua kiinnostaa mitä mieltä se mun pohkeista on, mutta jatkuva mun ominaisuuksien haukkuminen on vähän masentavaa.
joo, ja palveluksiahan ei tehdä ystäville? mä saan aina tarjoo tuoppeja sille baarissa ja se polttaa mun tupakat kysymättä edes lupaa. mutta jos hän tarjoaa kerran mulle muutaman kaljan on se maailman suurin teko. eikö miesten pitäis olla sitä varten että ne tarjoo? :) tai kun on vaan niin hemmetisti tollasia (pikku) asioita joita se ei tajuu tekevänsä. mutta onneksi hän on maailman täydellisin niin ei tarvikaan :) mua vaan kypsyttää.
södergran kunniaan!
mulla on ollu myös samankaltainen tapaus ku sulla.. oon tuntenu mun parhaan kaverin reilu 5 vuotta..viimesen kolmen vuodem aikana se on muuttunu ihan totaalisesti.. se alko seurusteleen mun exän kans ja pam! siinä samassa hän muuttu.. me ei tavattu niin usein ku ennen ku tää poika sitä, ja tätä.. ei voitu nähdä kaksin ku se jätkä tuli joka paikkaan mukaan. kaverini ei uskaltanu kertoo mulle yksin et se on exän kans.. se salaili sitä vähän aikaa ennen kertomista.. nyt en voi kertoo sille mitään salaisuuksia koska en luota siihen et ne pysyis salassa.. kun aloin ite seurusteleen vanhemman pojan kans joka sattu omistaan auton niin kyl sillon mun kaveria alko mun seura taas kiinnostaan.. mun piti mennä poikaystäväni (nykyisen kihlatun) kans joka paikkaan mihin kaveri halus..se ei kuunnellu sanaa ei ollenkaan.. kun alotin autokoulun ja päätin et ajan myös kuorma-auto kortin hän ei ymmärtänyt sitä.. vaik oonkin suvun ainoo nainen jolla on kuorma-auto kortti, oon ylpee itestäni.. mistä mä voin tietää mihin töihin vielä päädyn.. kaverini on halveksinut tätä asiaa mussa.. sit ku en hommannu autoo heti kortin saamisen jälkeen niin se oli niin kamalaa mun kaverille.. mulla ei todellakaan oo rahaa.. ostan auton sit ku todella tarvin sitä..
mullakin on tuollainen entinen ystävä nykyinen kaveri. tutustuttiin jo yhdeksän vuotiaana, nykyisin ollaan kakskymppisiä. siitä asti ollaan oltu kavereita, yläasteella oltiin kuin paita ja peppu. Sitten tapahtu kaikke mitä minä tein oli kamalaa ja väärin, kuinka mä voin... ja sitten kun se ite tekeeniin se on maailman paras ihminen... mulla olisi sata esimerkkiä mutta te kyllästyisitte...
nykyisin ollan naapureita...muutin samoihin taloihin kun se eikä se ole vieläkään kertaakaan käynyt meillä...antaa paskan olla pyydetty on...
Ei se mua haittaa, tai haittaa mutta toisaalta saan naureskella sen tyhmille jutuille mutta se ämmä on tehnyt niin kamalia asioita mulle, ja olen koittanut antaa anteeksi mutta en koskaan unohda... En ole ikinä jättänyt sitä pulaan...siitä voin antaa sanani...
niin toi on niin tota perus sontaa. mä oon sun kaveri oikeesti (hyödyn vaan kaikesta mitä sulla on). tämän vuoksi en halua olla rikas. joutuis miettii ketkä on oikeita kavereita. kun mulla hetken oli vähän enemmän rahaa, niin tuntu olevan ihmisiäkin. eikö ne oikeesti tajuu että niitten läpi näkee suoraan. "lähetkö baariin, olis kiva jos tulisit" = "saat tulla mukaan jos lähet autolla, etkä vikise aikasin, että haluat jo lähteä". noh whatever!
mullakin on muuten kuokki kortti! halusin tosiasiassa tulla vaan lesottaa sillä. niin naisellista, mutta so not!
Yläasteella oli eräs kaveri. Tämä tyyppi oli niin ystävää kahdestaan, ja ihan hyvää kaveria kun oltiin liikkeessä erään toisen kaverini kanssa kolmistaan, mutta odottakaapa kun päästiin joukkoon. Ja odottakaapa, jos en ollut joukossa mukana. Voi mitä paskaa se selkäni takana puhui. Lopulta kyllästyin ja annoin koko tyypin olla. Yritti vielä lähettää joulukorttia sun muuta, mutta luovutti kun takaisin ei tullut mitään.
Toisesta tapauksesta on vain vuosi. En väitä että ainoa syyllinen tapahtuneeseen olisi vain kaverini, mutta enemmän häntä syytän tapahtuneesta kuin toista osapuolta. Kyseessähän on siis tapaus, jossa kaverini oli poikakaverini kanssa selkäni takana 3 viikkoa. Näkivät sinä aikana 3 kertaa. No, mitään kummallista ei tapahtunut (kuulostan idiootilta, mutta uskokaa pois, tunnen poikaystäväni ja tiedän, kuinka nopeasti hän etenee --- eli hitaasti), olen jätkän kanssa edelleen, mutta kaverin heivasin. Aluksi yritin vielä selvitellä välejä, mutta nyt olen tajunnu, että mun on huomattavasti parempi olla kun ei tarvitse miettiä koko tyyppiä ollenkaan. Alkaa pikkuhiljaa taas tuntua siltä että kaikki no taas hyvin, ja se on sen ansiota, että "luovuin" kaveristani".
Niin, olen siis itsekin 19. Tai no, täytän parin kuukauden päästä. Enempää kokemuksia ei onneksi mulle ole kerääntynyt petollisista kavereista.