Minusta on hyvin tärkeää, että jokaisessa elämän vaiheessa perhe ns. suku pitää yhtä ja tukee ja arvostaa jokaista jäsentään. Uskon tämän auttavan jokaista pärjäämään paremmin omassakin elämässään ja pystyvän tekemään valintoja, joissa on järki matkassa , eikä hörhöile niin helposti median ja tai minkään perään. Ihmisellä on näin kasvaen paremmin itsetunto kohdillaan.
Tämä kaikkihan alkaa lapsuudesta, toisilla on siellä jo arvostukset kohdillaan, toisilla on hajallinen lähtökohtakin, joten siitä on vaikeampi saada oma elämänsä kantamaan, kun niitä esteitä on vielä enempi matkalla.
Joten kohdelkaa jokaista lastenne oli sitten, poika, tyttö. Sekin onko kehitysvammainen, suuntautunut eri tavoin kuin ajatellaan, siis samanarvoisesti ja arvostaen.
Jokaisella lapsella ei ole lahjoja tai voimia esim. koulujen käyntiin ja sitä kautta parempiin mahdollisuuksiin, joten näitäkin pitää tukea muuta kautta saavuttamaan oman elämän hallinta, on erilaisia teitä saada ammatti. Toisilla on lukemisen kautta saada työnsä, toisilla on hienot kädentaidot.
Jokainen on kuitenkin lapsia ja pitää olla sisarustensa kanssa tasa-arvoinen vanhemmilleen.
Vanhempien tulee myös ajatella, että kaikki saavat jos perintöä jää samanarvoisen osan siitäkin, olivatpa nyt sitten mitä kautta elämäänsä eläneet. Eli arvosta älä jaotte lapsiasi.
Kovin karkeaa on nähdä sellainen, että joku metsänarvioija tekee arvon ja sitten se jaetaan tämän mukaan perintönä lapsilla.
Kuinkas ollakaan asia voi mennä näinkin, että jaettassa on osa juuri istutettu aluetta, jolle ei juuri arvoa lasketa, osassa pienellä alueella on metsä kasvanut ja tälle arvo on suhteessa valtava.
Joku voi ajatella, että tasa-arvo toteutuu, kun toinen saa nyt tuota kasvavaa puustoa ja näin
tulee ala jopa 50ha ja toinen tuon pienen pläntin jopa alle 5 ha kasvunsä päässä olevaa.
Kumpaakin voi tässäkin vaiheessa hakata ja muuttaa rahaksi.
No ei tarvita kovin kauaa kun isosta alasta pystytään ottamaan harvennushakkuu ja tilan arvo onki monikymmenkertainen tähän pieneen plänttiin.
Moni myy tilan ja saa elämänsä kerralla kuntoon, voi ostaa niin talot kuin tavarat, kun tuon läntin omistaja ei koko elinaikanaan tule hyvälläkään tilan hoitamisellaan tule saamaan kuin murusia.
Eri tahot eivät maksa pienistä puueristä samaa hintaa kuin tälle isommalle eli yhteiskunnallisesti laitetaan vanhemmat eriarvoistamaan lapsensa. Sen hinta on yleensä valtava katkeruus, sillä siinä moni ajattelee, että enhän merkinnyt vanhemmilleni mitään, lasten välit särkyy, sillä eihän isotilallinen edes keskustele köyhän sisaruksensa kanssa, eikä milloinkaan muista, että hän sai lahjan jonka ansiosta pöyhistelee.
No muunkinlaista eriarvoistamista on paljon, vanhemmat arvostavat jotakin ti joitakin lapsiaan ja tekevät testamentin, jossa todellakin sitten näkyy nämä arvostukset selvästi.
On ehkä jaettu joillekin jo aikaisemmin varoja lahjoittaen, vaikka ne käsiteltäisiin ennakkoperintönä, ei lopullisessa oteta huomioon rahan arvon muutoksia, joten muuta lapset joutuvat tässäkin tilanteessa vielä eriarvoiseen tilanteeseen.
Jos taas testamentilla määrätään eriä, voi olla laskettu jonkun saavan ns. lakiosan. Totuuden mukaan se aina tarkoittaa, että hän saa vain puolet siitä mitä olisi oikeutettu oikeasti saamaan ja silloin aina toinen saa tämän oman osansa lisäksi.
Voisin jopa ajatella, että yhteiskunta haluaa särkeä näin perheet, sillä on varmasti monia vanhempia, jotka eivät tätä tekisi ymmärtäessään, miten pahoin lapset tulevat eriarvoistetuiksi.
Minulla nousee kyllä "karvat pystyyn" aina jos kuulen yhdenkään sanovan, että hän tulee antamaan jollekin enemmän, olipa syy mikä hyvänsä.
Niin sekin tuntuu vanhemm9lle vaikuttavan, että yksi asuu lähellä ja käy heitä katsomassa useammin, toinen asuu kaunana tai hän ei yksinkertaisesti voi irrottautua omassa elämässään olevian asioiden vuoksi kovin usein käymään, kun käy yrittää auttaa vanhempiaan silloin niin monella tapaa, sivoaa, käyttää kaupoissa ym. Vanhempi ikään kuin maksaa tälle jatkuvasti käyvälle, antaen hänelle suuremman osan eli sen toiselle kuuluvan osan ja näin jakaa lakiosan tälle toiselle, jolla saattaa olla sydän jopa enemmän paikallaan, mutta mahdollisuudet eivät tasan. Ei lakiosia lapsille, vaan oikeus jokaiselle. Varmasti yhteiskunnassamme on enemmän itsetuntoisia ja tasapainoisia ihmisiä.
Suomalinen virkamieskunta voisi ajatella tätä asiaa vakavasti.
Nähnyt tätä paljon omassa työelämässä
Tämä kaikkihan alkaa lapsuudesta, toisilla on siellä jo arvostukset kohdillaan, toisilla on hajallinen lähtökohtakin, joten siitä on vaikeampi saada oma elämänsä kantamaan, kun niitä esteitä on vielä enempi matkalla.
Joten kohdelkaa jokaista lastenne oli sitten, poika, tyttö. Sekin onko kehitysvammainen, suuntautunut eri tavoin kuin ajatellaan, siis samanarvoisesti ja arvostaen.
Jokaisella lapsella ei ole lahjoja tai voimia esim. koulujen käyntiin ja sitä kautta parempiin mahdollisuuksiin, joten näitäkin pitää tukea muuta kautta saavuttamaan oman elämän hallinta, on erilaisia teitä saada ammatti. Toisilla on lukemisen kautta saada työnsä, toisilla on hienot kädentaidot.
Jokainen on kuitenkin lapsia ja pitää olla sisarustensa kanssa tasa-arvoinen vanhemmilleen.
Vanhempien tulee myös ajatella, että kaikki saavat jos perintöä jää samanarvoisen osan siitäkin, olivatpa nyt sitten mitä kautta elämäänsä eläneet. Eli arvosta älä jaotte lapsiasi.
Kovin karkeaa on nähdä sellainen, että joku metsänarvioija tekee arvon ja sitten se jaetaan tämän mukaan perintönä lapsilla.
Kuinkas ollakaan asia voi mennä näinkin, että jaettassa on osa juuri istutettu aluetta, jolle ei juuri arvoa lasketa, osassa pienellä alueella on metsä kasvanut ja tälle arvo on suhteessa valtava.
Joku voi ajatella, että tasa-arvo toteutuu, kun toinen saa nyt tuota kasvavaa puustoa ja näin
tulee ala jopa 50ha ja toinen tuon pienen pläntin jopa alle 5 ha kasvunsä päässä olevaa.
Kumpaakin voi tässäkin vaiheessa hakata ja muuttaa rahaksi.
No ei tarvita kovin kauaa kun isosta alasta pystytään ottamaan harvennushakkuu ja tilan arvo onki monikymmenkertainen tähän pieneen plänttiin.
Moni myy tilan ja saa elämänsä kerralla kuntoon, voi ostaa niin talot kuin tavarat, kun tuon läntin omistaja ei koko elinaikanaan tule hyvälläkään tilan hoitamisellaan tule saamaan kuin murusia.
Eri tahot eivät maksa pienistä puueristä samaa hintaa kuin tälle isommalle eli yhteiskunnallisesti laitetaan vanhemmat eriarvoistamaan lapsensa. Sen hinta on yleensä valtava katkeruus, sillä siinä moni ajattelee, että enhän merkinnyt vanhemmilleni mitään, lasten välit särkyy, sillä eihän isotilallinen edes keskustele köyhän sisaruksensa kanssa, eikä milloinkaan muista, että hän sai lahjan jonka ansiosta pöyhistelee.
No muunkinlaista eriarvoistamista on paljon, vanhemmat arvostavat jotakin ti joitakin lapsiaan ja tekevät testamentin, jossa todellakin sitten näkyy nämä arvostukset selvästi.
On ehkä jaettu joillekin jo aikaisemmin varoja lahjoittaen, vaikka ne käsiteltäisiin ennakkoperintönä, ei lopullisessa oteta huomioon rahan arvon muutoksia, joten muuta lapset joutuvat tässäkin tilanteessa vielä eriarvoiseen tilanteeseen.
Jos taas testamentilla määrätään eriä, voi olla laskettu jonkun saavan ns. lakiosan. Totuuden mukaan se aina tarkoittaa, että hän saa vain puolet siitä mitä olisi oikeutettu oikeasti saamaan ja silloin aina toinen saa tämän oman osansa lisäksi.
Voisin jopa ajatella, että yhteiskunta haluaa särkeä näin perheet, sillä on varmasti monia vanhempia, jotka eivät tätä tekisi ymmärtäessään, miten pahoin lapset tulevat eriarvoistetuiksi.
Minulla nousee kyllä "karvat pystyyn" aina jos kuulen yhdenkään sanovan, että hän tulee antamaan jollekin enemmän, olipa syy mikä hyvänsä.
Niin sekin tuntuu vanhemm9lle vaikuttavan, että yksi asuu lähellä ja käy heitä katsomassa useammin, toinen asuu kaunana tai hän ei yksinkertaisesti voi irrottautua omassa elämässään olevian asioiden vuoksi kovin usein käymään, kun käy yrittää auttaa vanhempiaan silloin niin monella tapaa, sivoaa, käyttää kaupoissa ym. Vanhempi ikään kuin maksaa tälle jatkuvasti käyvälle, antaen hänelle suuremman osan eli sen toiselle kuuluvan osan ja näin jakaa lakiosan tälle toiselle, jolla saattaa olla sydän jopa enemmän paikallaan, mutta mahdollisuudet eivät tasan. Ei lakiosia lapsille, vaan oikeus jokaiselle. Varmasti yhteiskunnassamme on enemmän itsetuntoisia ja tasapainoisia ihmisiä.
Suomalinen virkamieskunta voisi ajatella tätä asiaa vakavasti.
Nähnyt tätä paljon omassa työelämässä
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.