Kysely

. . . .

myöntää, että en alkaisi seurustelemaan naisen kanssa, jolla on lapsi/lapsia. Syykin on yksinkertainen (kuulostaa varmaan kamalalta), en kestä lapsia, ne ovat mielestäni todella rasittavavia. Päivä sukulaisipanoiden kanssa on ehdoton maksimi. En myöskään halua "riippakiveä" loppuelämäkseni lapsesta.

Mielestäni niillä täytyy olla oikeus hankkia lapsia, jotka sitä haluavat, mutta ketään ei voi pakottaa vasten tahtoaan lastenhankintaan. Minä olen yksi näistä jälkimmäisistä. Ja sitäpaitsi tunnen 5 kpl 20-30v heteronaista, jotka ovat tästä lastenhankinta-asiasta ihan samaa mieltä, eivätkä ikipäivänä halua itselleen lapsia.

Periaatteessa pari juttua mietityttäisi kovasti, mutta en suoralta kädeltä voisi tyrmätä mitään noista.

Lemmikit on ok, itsellänikin on.

Tupakointi ei ole kiva ollenkaan, mutta en pelkästään sen takia diskaisi naista. Toki toivon että hän jo oman itsensäkin takia jossain vaiheessa lopettaisi. Tupakkasuuta on ikävä suudella, mutta ei mahdotonta. ;)

Lapset. Hmmm. Mulla ei ole enkä ole sinällään kauhean lapsirakas ihminen, mutta eivät lapsetkaan mahdoton asia ole. Jos sellaiseen alkaisin niin rakastaisin lapsia ja olisin heille turvallinen aikuinen ilman muuta.

Ehkä sitä kuitenkin valitsisi herkemmin jonkun ei-lapsellisen ei-tupakoivan, lemmikki saa olla.

Mutta ei sitä tiedä. Niin moni muukin asia ratkaisee.

noi kaksi ensimmäistä.
Ja on ollut eläinallergisia ja tupakka inhoavia.
Ekassa tapauksessa koitin aina laittaa pesukoneesta vaatteet ja jos meillä oltiin, niin sumutetta allergiaan.
Tupakkatapauksessa tuli hampaita pestyä melkosen usein.Ja nikotiinipurkkaa myös syötyä.
Pari kertaa olen ollut äitipuolena, mutta lapset ovat jo asuneet muualla.
Noi tuntuu jotenkin pieniltä jutuilta.
Muru on elänyt extra-ajalla jo yli 10vuotta.Joskus iskee epätoivo, kun leffassa on hautajaiset ja molemmat katotaan...Mutta päivä kerrallaan, eihän sitä kelleen ole enempää annettu.

kanssa voisi olla vaikein paikka nuo lapset.
Mä kyllä tulen toimeen hyvin muksujen kanssa mutta mä en kyllä ole lapsirakas.
Ehkä olen liian itsekäs ja tyytyväinen minä muru
elämään.

tyrmäämään. Meil on ihana, räksyttävä rakkikoira, joka puskee karvaa ympärilleen, silti en siit luopuisi vaik allerginen oonkin. Molemmat tuprutellaan tupakkaa ku savupiiput, vaikka mun osalta se joskus loppuneekin, muksuja nimittäin hommataan me, ainakin kakskymmentä. :)

ei ole este. pidän lapsista. lemmikitkään eivät ole este. pidän myös eläimistä. kunhan pitää kämpän siistinä (ei haise kissankusi eikä ole muuten sotkuista) mutta tupakalle sanon EI! olen aiemmin seurustellut parin tupakoivan naisen kanssa, ja ei kiitos enää!

-tupakoi
-- En.

-omistaa lemikkieläimen koira/kissa
-- En.

-hänellä on lapsia
-- En.

Tässä minun näkemykseni ja aiempi kokemukseni.

-tupakointi: ei kiitos, vastenmielinen haju koko olemuksessa ja varsinkin suussa, jota en haluaisi suudella pahan hajun takia. Kokeiltu on.

-omistaa lemikkieläimen koira/kissa: eläimet eivät ole este, vaikka vähän allerginen olenkin, kunhan ovat sisäsiistejä ja koulutettuja.

-hänellä on lapsia: lapsista on kokemuksia. Pienet lapset ovat ihania, mutta valitettavasti ne kasvavat murrosikään ja alkavat pahimmassa tapauksessa haistatella. Pienillä ei ole vielä niin voimakasta tahtoa ja vallankäytön aseita, että heitä on helppo rakastaa, pitää hyvänä ja nauttia höppänyydestä. Toisaalta, kun eivät ole olleet omia, ei kasvatuskaan ole ihan yksiselitteistä ollut. Uudelleen en sitä haastetta ottaisi vastaan.

Jaa-a. Itse asiassa mikään allaolevista ei estäisi minua seurustelemasta ihmisen kanssa.
Valitettavasti en voisi asua samassa asunnossa kissan tai koiran kanssa ilman antihistamiinia, astmapiippua ja todennäköisesti kortisonipiikkejä:-) Tällä hetkellä en tarvitse noista kuin ensimmäistä kausittain:-)

Vakavasti puhuen: Jos onnistuu kalastamaan sen yhden helmen, kun niitä on niin harvassa muutenkin, on aika lailla sivuasia, mitä sen helmen mukana tulee. Siis ainakin minä olen tähän elämänvaiheeseen mennessä päättänyt näin. Ei oikein löydy asiaa, jonka kanssa en voisi elää. Siis kunhan toinen elää muita ihmisiä kunnioittaen ja lakia noin yleisesti ottaen noudattaen! Oma elämänkumppanini on tuonut mukanaan paljon uutta elämääni: mm. kokonaisen katraan sukulaislapsia ja sukulaisia. On ihana huomata, että kahden hyvin erilaisen maailman kohtaaminen voi silti sujua melko kitkattomasti kunhan kumpikin muistaa rakentaa siltaan paljon tukia...

Minä en jotenkin haluaisi heti aloittaa lapsirumbaa. Sitä on ollut tarpeeksi koko ikäni..O_o Ehkä en haluaisi omaa lasta ollenkaan. Tai voisi harkita joskus vaaaaaaanhana.:D

Kissahan olisi aivan ihana. Sen vain pitäisi sopeutua siihen, että minäkin haluan kissan!

Tupakointi..riippuu paljonko tämä tyyppi tupakoi. Jos on kuin korsteeni niin se voipi olla negatiivinen juttu.

En muista mainitsemistasi syistä, mutta tupakoinnin suhteen hyvin todennäköisesti kyllä.

En itse tupakoi ja se, että toinen osapuoli tupakoi saa mielenkiintoni totaalisesti katoamaan.

En vilkaise kahdesti naista, joka polttaa, olipa hän muuten miten ihana tahansa. Ajatus "tuhkakupin" suutelemisesta kestakaikkisesti ällöttää. Yök. Ei auta, vaikka kuinka paljon yrittäisin selittää itselleni, että "tuossa on mielenkiintoinen nainen, älä välitä, vaikka hän polttaa". En saa itseäni kiinnostumaan, en sitten millään.

Osa kavereistani polttaa. Osa ei. Kaverit polttakoon, jos tahtovat. En minä heidän polttamisestaan välitä kunhan vain puhaltavat savut eri suuntaan. Mutta oma rakas olisikin sitten toinen juttu.

Olen seurustellut kaikkien mainittujen lisukkeiden kera, joten en tyrmäisi. Siitäkin huolimatta, etten itse ole koskaan tupakoinut, enkä mitenkään villinä ole perhe-elämänkään puolesta. Ja noita karvakuonoja on itsellä, että paremminkin niin päin, että eläinten vihaaja tai pahasti allerginen ei sopisi kuvioon. Seurustelu ei ole kertaakaan kaatunut noihin mainittuihin seikkoihin vaan puhtaasti epäsopivaan henkilökemiaan.

En varmaan tyrmäisi. Asioita voi aina sovitella, jos on halua.

Kaverina ihan ihana mut,,

oon allerginen tupakalle ja elukoille..

Lapsista kyl tykkään heidän kaa voisin elellä..

Mut eix tupakoivia, lapsellisia ja elukallisia lesboi oo pilvein pimein - ett siit vaa yhtymään..

Lemmikeistähän saa vain lisäpisteitä! Mutta tupakointi kyllä tipauttaa pistesaldoa jo aika paljon, ja lapsista diskaan. En halua lapsia, en omia enkä muiden. Jos treffi-ilmoituksen kirjoittaisin, niin tupakoimatonta toivoisin. Sen verran pölijää ja pahanhajuista hommaa käryyttäminen, että näillä omilla ikävuosilla toivoisi kumppaninkin jo tajunneen että se tupakki näyttää aikuisen naisen huulessa yhtä surulliselta kuin alaikäisellä angstiteinillä. Eikä ollut tarkoitus loukata tupruttelijoita.:)

Mä en itse polta enkä ole mikään lapsirakas...
Mutta oma lapsi on siitäkin huolimatta =D sekä karvakasa... Jos saisin valita, ottaisin mieluiten naisen joka on savuton ja lapseton. Mutta silti haikailen rakkaan eksäni perään jolla oli lapsi ja hän poltti... Eli kyllä se on niin ihmisestä kiinni..
Lapsista on aina oma rasite, suoraan sanottuna. Mutta se mitä he/ne antavat, ei voi sanoin kuvata.. Jos jotain saa, aina jotain menettää. Tässä tapauksessa saa erittäin paljon enemmän. Mutta se on vaan mun mielipide.
Jos tästä maailmasta löytyisi oikea timantti, ei haittaa vaikka se ei olisi täydellisesti hiottu. Rakkaus on tärkeintä

Eli sen lemmikin - omakin löytyy. Kivahan sille olis kaveri hommata :o). Tyttöystävä on vaan allerginen, mutta lääkkeiden kanssa ja vuoroin heillä asustellessa homma toimii.

Tupakka, hyi yäk. Onneksi ei kuulu meidän suhteeseen. Olis todella hankala sopeutua tupakoijan hajuun - olen NIIN tuoksuihminen. Ei ei ei...

Lapset. En halua ehkä koskaan, ja vielä vähemmän nyt. Jos en edes halua omia, miksi haluaisin jonkun toisen? Edelleen, onneksi meillä kumpikaan ei halua lapsia eikä ole niitä koskaan vahingossakaan hankkinut :o)

Itse en käsitä sitä, että tupakointi voisi estää jotain? Oma kultani tupakoi ja minä en. Tietysti olisi mukavampaa ettei hän polttaisi, mutta ei se mikään este ole. Hän ei haise tai maistu kamalasti tupakalle, osaa huolehtia siitä.

Eläimistä pidän. Lasten kohdalla joutuisin miettimään vähän enemmän... tai aika paljonkin kyllä. Se on jo iso juttu.

Itse tupakoin, kultani ei.

Minulla on koira ja kissa ja ainoa mikä voisi aiheuttaa ongelmia, olisi jokin lemmikki joka ei tulisi toimeen omien eläinteni kanssa.

olen myöskin seurustellut naisen kanssa jolla lapsia..

joten ei, en voisi tyrmätä ketään noilla perusteilla.

Kirjoittelin tuonne aiemmin, etten ihastuisi tupakoivaan naiseen ja jäin miettimään, miksi noista kolmesta vaihtoehdosta juuri tupakointi on ehdoton "ei", vaikka myös lapset ja eläimet toisivat omat ongelmansa.

En ole lapsirakas, en aio hankkia lapsia ja toivoisin, ettei toisellakaan osapuolella olisi lapsia eikä hänkään niitä haluaisi. Edellytyksemme ymmärtää toisiamme olisivat paljon paremmat, koska olisimme samanmielisiä tästä asiasta. Mutta, jos toisella osapuolella jo olisi lapsi/lapsia, olisin valmis yrittämään seurustelua (vaikka en tästä lapsiasiasta ilahtuisikaan). Enkä pitäisi tilannetta tyystin mahdottomana. Ehkä kaikki sittenkin lähtisi sujumaan.

Eläimistä kovasti pidän, mutta olen lievästi allerginen. Voin käydä kylässä paikassa, jossa on lemmikkejä, mutta en asua. Jos olen useita vuorokausia karvaisen lemmikin kanssa samassa asunnossa, silmät muurautuvat kiinni, hengitys vinkuu ja ääni vain pihisee. Seurustelun este lemmikkieläin ei olisi. Yhteen muuttamisen lemmikki luultavasti estäisi, mikä voisi nakertaa jossain vaiheessa suhteen jatkumisen edellytyksiä.

Miksi sitten tupakka on ehdoton "ei" ja lemmikit ja lapset eivät? Käsittääkseni siksi, että lemmikit ja lapset eivät estä ihastumista, koska ne eivät tee kenestäkään fyysisesti vastenmielistä. Tupakka sen sijaan tekee. Siksi tupakka aiheuttaisi varmat pakit, mutta "lapselliseen" ja "eläimelliseen" voisin hyvinkin ihastua, vaikka tietäisinkin, että hankaluuksia voisi olla tulossa.

En kuitenkaan mitenkään voi uskoa, että hylkäisin (kuvitellun) seurustelukumppanini ja alkaisin pitää häntäkin fyysisesti vastenmielisenä, jos hän alkaisi jo meneillään olevan seurustelusuhteen aikana polttaa. Jos tunnesuhde olisi jo muodostunut, tupakanpoltto olisi (inhottavuudestaan huolimatta) moneen muuhun asiaan verraten sivuseikka.

En voisi seurustella tupakoivan naisen kanssa. Yleensä jos näen kivannäköisen naisen, joka pistää tupakaksi, huomaan, että vähintään puolet viehätysvoimasta haihtuu silmänräpäyksessä.

Lapset ja eläimet eivät olisi este. Eläimet olisivat jopa boonusta!:) Ja lapset taas kuuluvat niiden äidin elämään "melko" kiinteästi, joten ne olisi vain hyväksyttävä. Tietty "lapsellisen" naisen kanssa seurustelun aloittaminen olisi aika iso asia, mutta ei kuitenkan mahdotonta.

Mitä tulee siihen, että kuinka joku voi pitää eläimistä enemmän kuin lapsista - helposti. Eläinvauvat ovat kymmenen kertaa suloisempia kuin ihmisvauvat!! Silti lapset ovat myös ihan kivoja, eläimet vaan vielä ihanempia. :)

En haluaisi kumppania joka tupakoi tai jolla on lapsia.

Perustelu: en tupakoi itse enkä pidä tupakan hajusta vaatteissa tms. Lapset on ihan ok, kunhan ne ei ole omia. Minullakin on kummipoika jota on ihan kiva nähdä satunnaisesti, mutta en ole lapsirakas joten tuskin olisi kellään kivaa. Lemmikkejä saisi ehdottomasti olla, itsellänikin on.

Itselläni on elukoita, lapsia ja olen entinen (huom!) tupakoitsija ja silti olen elämän nainen kullalleni =)

Mun täytyy siis olla huipputyyppi!

olen allerginen kissoille, enkä voi sietää tupakointia.

Lapset olisi ihana lisä ihanalle ihmiselle. :)

Normaalioloissa saattaisin olla niuho, mutta ei tuollaisia asioita lasketa tai muisteta silloin kun se on menoa.

Sitä paitsi: melkein kaikkeen tottuu. Kunhan lemmikkinä ei ole hämähäkki :)

Tupakointi olisi ehkä vaikein paikka. Se syö toisen terveyttä ja omaa siinä sivussa. Harrastaisinko käännytystä pois tupakoinnista? Ehkä.

Olen itse huomannut saman kuin sinäkin, vaatimukset ovat kovia. Tietysti jokainen ihminen saa hakea seuraa millä kriteereillä tahtoo.

Itse olen seurustellut ihmisen kanssa jolla oli lapsi, ei tuottanut ongelmia. Meidän suhde vain loppui muista syistä.

Olen myös seurustellut ihmisen kanssa joka ei polta, eikä minun polttaminen häntä häirinnyt.

En tosiaankaan voisi itse olla tutustumatta muuten mukavaan ihmiseen, jolla on esim. lapsi. Koska ei pienet asiat ole esteitä ja jossakin asioissa voi joustaa.

tyrmään, jos hänellä on alaikäisiä lapsia.

Niin se vaan on.

Lemmikitkin on kyllä todella iso turn-off. Mutta menee jotenkuten jos ei tarvitse saman katon alla asua. Likaa, karvoja, jokapäiväistä koirankakan poimintaa lenkin ohessa, ruokakuppeja lattialla - ei kiitos.

En tyrmäisi ketään noiden kolmen syyn perusteella. Itse tupakoin satunnaisesti ja lopettaisin heti, jos mahdollinen kumppanini pyytäisi. Tiedän ja ymmärrän kuinka vastenmielistä tupakointi voi joillekin olla (ja syystäkin). Vaikka en itse varsinaisesti lemmikkejä haluakaan, niin ei toisen sellaiset häiritse. Lapsien kanssa voisi olla vähän sopeutumista, koska pidän itseäni aika epävarmana ihmisenä pikkulasten suhteen.