Karkaaminen kotoa

Sä voit tulla mun luo jos haluut. Tai jps haluut nähdä jossai, nii voidaa jutella. Mul on aika paljon tosta kokemuksia siis. Mut joo ei siis oo pakko, ehdotin vaa. Mut joo, kokemuksii siis on joten tiiän milt susta tuntuuu se.

Kannattaa kokeilla keskustella äitisi kanssa, kertoa hänelle että huutaminen aiheuttaa sinulle pahanmielen. Karkaaminen saattaisi aiheuttaa vaan enemmän pahennusta. Mikäli käyt koulua niin siellä pitäisi olla mahdollista päästä sosiaali kuraattorille keskustelemaan asioista, että suosittelen kysymään opettajalta. Parasta olisi jos pääsisitte yhteisymmärrykseen toistenne kanssa.

Karkaaminen ei auta. Poliisi etsii sinua kohta ja se johtaa lastensuojelullisiin toimenpiteisiin. Relaa hetki ja juttele sitten äidin kanssa. Olet varmasti tärkeä äidillesi ja hän on sinusta huolissaan. Jotain on tietty tapahtunut jos äidin luottamus on sinuun menny. Jutelkaa (ilman huutamista) ja yritä saada luottamus äidin ja sinun välille. Sillä te tuletta kuitenkin tarvitsemaan toisianne läpi elämän. (vaikka sitä ei nyt uskoisikkaan)
Pahempaa olisi jos sinä olisit tehny jotain ja äiti ei luottasi sinuun, mutta ei ottaisi mitään kantaa siihen mitä sanot tai teet. Olisi välinpitämätön. Eli et merkitsisi hänelle mitään. Uskon että se tuntuisi sinusta vielä pahemmalle. Mutta totuus on että määrätyssä iässä ei ole helppo ottaa vastaan kieltoja ja nekatiivistä palautetta. Ja sitten tilanne kärjistyy suotta ovet paukkaa ja kumpikin huutaa toisilleen.
Mutta kumpikin välittää toisesta silti. Eiks niin.

En suosittele. Et avaa liikaa mitä/mistä huutaa. Jos henkistä väkivaltaa eli haukkumista, nolaamista, nöyryyttämistä etc niin järjestelmällisesti kerro eteenpäin; itse menisin suoraan terkkarille ensimmäisenä -opettajista osa pelkää konfrontaatioita ja osa iso syy on mihin rakoon heidät on pakotettu... - ja sitten jos ei auta niin lastensuojelu google. Maailma ei lopu tai kaadu siihen, vaan alkaa jos ja kun. Maailma ei ehkä oo niin kiva kuin mitä se näyttää koti-ikkunasta.....Moni menee Hki ja jo asemalla on rikastavat avustajat valmiina "auttamaan" ala-ikäisiä, päättyy aina hyvin ja onnellisesti :I

Itse olisin mahd vähän kotona, tekisin koulun h***tin hyvin ja jos voi niin osa-aikahommia ja joka peseta talteen. Sitten oma asunto heti kun voi/saa. Sen jälkeen se oma elämä on just sen näköinen minkä itse siitä tekee....hyvässä ja pahassa :)
Itse olin liian tulisielu ja lähdin karmit kaulassa, jälkeenpäin katsottuna se maksoi monia vuosia että oppi elämän sääntöjä. Olisi ollut iisi life kestää ja järjestää kaikki kuntoon alle, etenkin kunnolla koulut. Nuorena ei tajua että se kouluttamaton ei käy niillä ihanilla lomilla, osta kesämökkiä ja mies hemmotele merkkilaukuilla...Ja tähän ei tarvi niiden 0,0001% kertoa ettei ole totta, seen it, been there..Köyhyys ja huono-osaisuus periytyy, mutta ei veren tai tissin kautta----------------------.

Mitä jos menet juttelemaan koulun terkalle, tai kuraattorille (onko kuraattoreita enää?) tai omalle opelle, sitä vartenhan ne siellä on, teitä oppilaita varten. Kerro, että sun on paha olla kun äidin kanssa huonot välit. He aikuisina osaa neuvoa ja järkkää vaikka keskustelutilaisuuden, jossa voit puhua äitisi kanssa ja siinä voi olla vaikka terkka paikalla tai joku muu ulkopuolinen. Pääasia on että sun äitisi ymmärtää, että sulle ei tarvitse huutaa vaan ymmärrät ihan normaalia puhetta. Ja että saisit sen äidin takaisin, joka kuuntelee, tukee ja auttaa sua niin kuin äidin kuuluukin.

VIttu oot kyllä betaaaamaaaleeeee et saaa edes äitiis tyydytettyä hah!!