toissa päivänä kun olin kotona huomasin että jollekkin tuli tekstiviesti. menin katsomaan omasta kännykästäni oliko se tullut minulle... mutta kännykkäni oli sammuksissa joten se ei voinut olla minulle.. otin kännykän käteeni avatakseni sen ja menin kysymään muilta perheenjäseniltäni kenelle se oli tullut. mutta ei muillekkaan ollut tullut. kun sain auki kännykkäni kuuluin tekstiviestin saapumisen merkki ja se oli siskoltani .. mikäköhän mahtaisi olla syy että kuulin viestin vaikka sen ei olisi pitänyt kuulua kun kännykkä oli kiinni.. olisikohan minulla jokin yhteys siskooni? ...tai kännykkään .. heh.=DD..
toinen tapahtuma kävin n. pari vuotta sitten kun olin kotona ja koirani nukkui patjallaan. menin silittämään sitä ja yhtä äkkiä silmissäni pimeni ja kuulin koiran vinkunaa, haukahduksia ja näin koirani makaavan ulkona maassa.. en oikein tiedä mitä sitten tapahtui mutta olin ilmeisesti pyörtynyt.. noustessani ylös koirani oli levoton ja näytti haluavan ulos.. päästin sen pihalle pissille koska se ilmoitti aina sillä tavalla haluavansa asioille.. laitettuani oven kiinni kuulin vähän ajan päästä samankuuloisia haukahduksia kuin näyssäni jolloin olin pyörtynyt.. juoksin eteiseen laitoin kengät jalkaani ja menin ulos ja näin koirani joka makasi maassa. menin nopeasti sen luokse ja huomasin että se ol kuolemaisillaan.. olin aivan shokissa enkä tiennyt mitä tehdä .. istuin koiran viereen ja pian se kuoli ja vielä lopuksi ennen kuin se kuoli täysin se nosti tassunsa ja laittoi sen polveni päälle.. .. olin nähnyt tämän tapahtuman juuri siinä näyssä.... mutta mitä näky hyödyttää jos sitä mitä siinä tapahtuu ei voi estää..?
toinen tapahtuma kävin n. pari vuotta sitten kun olin kotona ja koirani nukkui patjallaan. menin silittämään sitä ja yhtä äkkiä silmissäni pimeni ja kuulin koiran vinkunaa, haukahduksia ja näin koirani makaavan ulkona maassa.. en oikein tiedä mitä sitten tapahtui mutta olin ilmeisesti pyörtynyt.. noustessani ylös koirani oli levoton ja näytti haluavan ulos.. päästin sen pihalle pissille koska se ilmoitti aina sillä tavalla haluavansa asioille.. laitettuani oven kiinni kuulin vähän ajan päästä samankuuloisia haukahduksia kuin näyssäni jolloin olin pyörtynyt.. juoksin eteiseen laitoin kengät jalkaani ja menin ulos ja näin koirani joka makasi maassa. menin nopeasti sen luokse ja huomasin että se ol kuolemaisillaan.. olin aivan shokissa enkä tiennyt mitä tehdä .. istuin koiran viereen ja pian se kuoli ja vielä lopuksi ennen kuin se kuoli täysin se nosti tassunsa ja laittoi sen polveni päälle.. .. olin nähnyt tämän tapahtuman juuri siinä näyssä.... mutta mitä näky hyödyttää jos sitä mitä siinä tapahtuu ei voi estää..?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Millaisessa talossa asutte? olisiko kyseessä voinut olla naapurista kantautunut tekstiviestin piippaus?
Muutoin molemmat tapaukset ovat hyviä esimerkkejä prekognitiosta.
asun korvessa melkeimpä keskellä mettää ihan omakotitalossa eikä naapureita ole kuin n. 300m päässä, joten ei ole mahdollista että se olisi kuulunut naapurista.
Kyllä meikäläinen menee useinkin katsomaan tuliko tekstari, ääni kuuluu selvästi. Ja ei mitään..
Nuo telkkarimainokset nääs...
Nyt ei kuitenkaan ole tarkoitus loukata mitenkään, yksi toinen hyvä selitys olisi toisen tapojen hyvä tunteminen. Eli jotenkin sitä oppii tiedostamaan miten joku toinen henkilö toimii tiettyyn kellonaikaan tiettynä viikonpäivänä.
Minulla itselläni on ystäviä joiden soittotyylin tunnen niin hyvin, että otan kännykän jo valmiiksi käteen, koska tiedän heidän kohta soittavan. Joskus harvoin kun puhelin ei sitten soikkaan, huolestun ja soitan itse kaverille varmistakseni että kaikki on hyvin. No tämähän vain vahvistaa tapaa.
Tietysti telepatia on myös otettava vaihtoehtona huomioon, se voi olla myös sitä sen kummemmin en sitä ala kommentoida.
Koirajuttu vastaa joitain omia kokemuksiani, lähinnä päättelisin niiden merkityksen olevan ihmistä valmistava. Eli joku jossain, oma alitajunta tai jokin muu tulkitsee asian olevan liian traumaattinen yllätyksenä, on siihen parempi valmistaa ihmistä jo etukäteen.
Tosin omissa ennakkoaavistuksisani ei aina ole ollut kysymys mistään maailmanmullistavista tai vakavista asioista. Jokin tuleva ihan tavallinen arkinen tilanne saattaa näkyä myös. Mutta olisiko niin, että tuollaiset asiat eivät jää niin helposti mieleen. Koska ne eivät ihmistä järkytä ja sillä niitä ei muista sitten kun tilanne toistuu todellisuudessa.
Itse pidän osasyynä omaan joskus tapahtuvaan ennaltatietämiseeni aikoinani pitämääni unipäiväkirjaa. Eli harjoittelin systemaattisesti muistamaan uneni aamulla.
Kaikkein karvainta on, ettei kuitenkaan ainakaan meikäläisen kohdalla, ole etukäteen varoitettu tai valmistettu oman elämäni suurimpiin pettymyksiin ja järkytyksiin mitenkään etukäteen.
Tai sitten ne ovat olleet jo silloin etukäteen nähtyinä liian kovia paloja muistaa.
Oma käsitykseni ihmismielestä, ajatustoiminnasta ja alitajunnasta on kuitenkin sellainen, että se ennakoi ja "laskee" vaihtoehtoja, puntaroi todennäköisyyksiä ja luo ennusteita tulevista tilanteista. Joskus se puntarointi sitten pääsee päivätietoisuuteen asti unen tai näyn muodossa.
Vahinkona tai tarkoituksella kun ollaan unen ja valveen rajatilassa.
Onhan ihmiselle aika selviö, että jossain vaiheessa se lemmikki tulee tiensä päähän. Vaikka sitä ei mielellään ajattelekkaan tietoisesti, alitajunta ottaa senkin totuutena ja vääjäämättömänä asiana huomioon omissa laskelmissaan.
Toisaalta muistan aina päivän kun meidän perheemme uskollinen lemmikki tuli tiensä päähän, aaamulla se katsoi minua vaisusti silmiin, saattoi ihan nähdä, että sillä oli vakavaa kerrottavaa.
Se ei hyppinyt eikä haukkunut vaan nuoli rauhallisesti kättäni.
Päivällä tavallisen lenkkinsä sijasta koira kiersi koko talon ja pihapiirin. Tarkisti kaikki tutut paikat, pysähtyi ja katseli kaikkia yksityiskohtia pitkään ja ajateelevan näköisenä. Ilmeiseti se kertasi jotakin elämästään tai sitten se halusi hyvästellä sille rakkaat paikat ja esineet.
Siteen se palasi lempipaikaleen makoilemaan, se ei valittanut oli vain kuin olisi odotttanut jotakin.
Illalla auringon viimesäteiden vaipuessa horisontin taa, vaipui koirammekin ikiuneen. En usko koskaan enää kohtaavani tai omistavani yhtä viisasta ja uskollista ystävää kuin Ressu oli.