Eli kertokaas mieleenpainumimpia muistojanne yhdistelmästä koira ja auto.
Yksi on itselläni ylitse muiden, kun takavuosina pienen pompannapin (pikku Fiat) takapenkillä istuskeli kaksi bernhardilaista. Se oli varsinainen näky, kun auto oli suurinpiirtein samaa kokoluokkaa kuin koira.
No vaan kyllä olen varmasti itsekin aiheuttanut liikennevaloissa vieressäni olleille ihmettelyä, kun farmarissa matkusti 10 koiraa sulassa sovussa. Oli muutto meneillään ja kaikki koirat kuljetettiin yhtä aikaa.
Yksi on itselläni ylitse muiden, kun takavuosina pienen pompannapin (pikku Fiat) takapenkillä istuskeli kaksi bernhardilaista. Se oli varsinainen näky, kun auto oli suurinpiirtein samaa kokoluokkaa kuin koira.
No vaan kyllä olen varmasti itsekin aiheuttanut liikennevaloissa vieressäni olleille ihmettelyä, kun farmarissa matkusti 10 koiraa sulassa sovussa. Oli muutto meneillään ja kaikki koirat kuljetettiin yhtä aikaa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
paineli vimmatusti auton torvea ollessaan vapaana autossa. Oli joku näyttely, ja koira vietiin autoon, omistaja meni vielä takaisin näyttelypaikalle. Koira rupesi painelemaan torvea, ja välillä säntäsi sivuikkunoista katselemaan jokos isäntä tulisi. No kun ei tullut niin taas paineli vimmatusti torvea, siirtyi sivuikkunaan... Tätä jatkui hyvän aikaa, mutta tulihan se isäntä sieltä vihdoin!
Minusta on hauskan näköistä kun koira ja auto on parkissa kaupan parkkipaikalla ja omistaja kaupassa, niin koira on siirtynyt joko takapenkiltä tai pelkääjän paikalta kuskin penkille, sitten se siinä istuu ratin takana tärkeen näköisenä ihan kun olis odottamassa tyyppiä kyytiin että pääsee hurauttamaan kotiin....
Oletkohan sattunut näkemään koirani jossain kaupan parkkipaikalla, koska minun sprinkku tekee noin joka kerta kun sen autoon jättää!! Siinä se istuu tyyriin näköisenä kuskin paikalla ja todellakin on sen näköinen kuin odottaisi sitä kyytiläistä. Kyllä mekin varmasti olemme monelle aiheuttaneet naurunpyrskähdyksiä, kun auton takapenkillä on 4 isokokoista koiraa.
Kun me matkustettiin likkakaverin nissanissa mökille niin tosiaan liikennevaloissa oli hauskaa.Meillä oli 7 koiraa pienessä autossa,se oli elämää:)Sopu tilaa antaa,koirat ei koskaan tapelleet nissanissa,mut sit kerran lainattiin paku,että koirilla olisi tilaa,niin eikö urokset päättäneet alkaa matsata,Keimolan Nesteellä pysähdyttiin ja olihan siinä ihmisillä naurussa pitämistä kun autosta alko purkautua koira,koira,koira, jne.Tuuletus autto ja matka jatku.
Onhan noita hauskoja juttuja kuulunut..mutta saman verran myös ikäviä kolari tapauksia kun koira/koirat ovat vapaana autossa.
Meillä koirat kulkee kujetusboxissa eikä näin pääse aiheuttamaan vaaraa matkustamossa.
Mites teillä muilla koirat kulkee?
farmari ja kunnon,vahva verkko.
samoin ja tarkoitus olisi kohta hankkia myös pekettiauto jonne tulee taakse suuri häkki.
Meillä koirat kulkee autossa turvavöissä ja isommassa autossa häkeissä!! Se on vaan sääli, että aina tarvii tapahtua pahoja asioita ennenkuin ihminen viisastuu.. Ystäväni koira jäi auton alle ja menehtyi, kun kolarissa takaluukku aukesi ja koira hyppäsi pihalle. Nyt emme sitten liiku mihinkään ilman turvavöitä tai häkkiä.
Farmariauton verkkokaan ei estä sitä jos toinen auto ajaa perään ja takaluukku aukeaa!! Näin kävi juuri ystäväni koiralle!! Estääkö se sittenkään vahinkoa tapahtumasta vaikka verkko olisi takaluukunkin puolella??
Meidän poika matkustaa takapenkillä turvavöissä. Ei opiskelijabudjetista aleta farmaria ostamaan koiraa varten ;) Jotain oli pakko keksiä koska joskus on päästävä ajamaan yksinkin, eikä ole ketään pitelemässä koiraa aloillaan. Ja tottakai turvallisuuskysymys myös!
kaikkea ei mikään turvavaruste voi tietenkään estää. on mahdotonta ajatella noin. ainahan auto voi vaikka litistyä kokonaan kasaan ja siinä menee koirat ja kaikki. mikäköhän on sinun ajattelusi mukainen täysin turvallinen varuste?
En nyt tarkoittanut ihan sitä mitä sinä luulit...Eihän mikään turvavaruste ole 100 % !!
Mutta kun kerta keskusteltiin yleisesti ottaen turvallisuudesta niin laitoin omaa mielipidettäni samaan soppaan...Mutta kysymyshän on siitä, että kaikkihan parhaan kykynsä mukaan suojelee itseänsä ja koiriansa??
pahin on se, että koira saa olla vapaasti takapenkillä. tutuillani esimerkiksi kävi, että törmäsivät tien kaiteeseen ja mitään ei olisi käynyt kellekään jollei koira olisi lentänyt törmäyksen voimasta etupenkillä istuneen niskaan. sairaalareissuhan siitä tuli, mutta onneksi toipuivat kaikki.
haimme heinä paalin kaverini maatilalta marsuilleni ruuaksi ja koirat ja paali oli auton "sikaosastolla". mieheni kävi sitten nauramaan kun huomasi taustapeilistä, että toinen koira oli kiivennyt paalin päälle seisomaan ja näytti kattoon asti korkealta jättiläiseltä joka pää kenossa könötti. liikennevaloissa ihmiset katsoivat aika pitkään.
toinen liikennevalokokemus oli kun kaksi edellistä nuorta narttuani alkoivat nylkyttää toisiaan auton takatilassa.
joskus minulla oli näitä eläinsuojeluyhdistyksen koiria hoidossa. yhden sellaisen kanssa mentiin sitten mäkkärin autolinjalle ajattelematta sen pidemmälle koiran käyttäytymistä tilanteessa. auto oli silloin vielä semmoinen missä koira joutui olemaan takapenkillä. mäkkärin myyjä sitten kurkotti luukulla oikeen kunnolla ulkopuolelle ja koira siitä riemastu haukkkumaan ja melkein pyyhälsi etupenkkien kautta mäkkiin sisälle =D myyjä antoi kyllä paljon koirankeksejä ja saatiin tilaus hoidettua.
eräs taas el. suoj. yhdistyksen koira auton takapenkillä istuessaan huumautui vauhdista niin, että nojasi aina enemmän eteenpäin ja loppujen lopuksi oli otsa tuulilasissa kiinni penkkien välissä jos sitä ei takaisin kerennyt tuuppaamaan taakse ajoissa.
omissa mustista ja mirristä ostetuissa autovaljaissaan tai kuletusboksissa
Meidän koira rakastaa autossa matkustamista, jopa siinä määrin ettei alkuun suostunut tulemaan sieltä ulos. Huvittavin tilanne oli kun minä, kaikki auton ovet auki yritin maanitella sitä tulemaan.
käytettiin nakit ja kaikki herkut, mutta ei, koira oli ja pysyi autossa. Olisihan tuon sieltä repimällä varmasti saanut, mutta se tuntui julmalta kiskoa sakemannin kokoinen koira sieltä väkivalloin ulos ja siksi toiseksi kun minä olin kuskin puolella niin koira oli hantin puolella takana... Tätä piiri leikkiä jatkui jonkin aikaa.
No sain sen sitten motittettua apumiehen penkille, itse sukelsin kuskin puolelta autoon ja työnsin koiran ulos mennessäni. Sitten juostiin kilpaa ympäri autoa että sain potkittua ovet kiinni, koiran samalla pyrkiessä villisti takaisin autoon...
Oli siinä ohi kulkijoilla hauskaa!!!
tuosta tuli mieleeni äitini edesmenneen cavalierin tempaus. Oli kesä ja olin kluutunnut auton sisältä ja ulkoa. Ovet olivat selkosen selällään auki. Istuskelimme patiolla kahvilla cavan pyöriessä jaloissa. Yhtäkkiä koiruus haihtui kuin pieru saharaan. Sitä huhuiltiin ja etsittiin ja pelko iski, että oli lähtenyt päätielle, jossa ajettiin melkoista vauhtia. Koiraa ei näkynut ei kuulunut, joten päätin lähteä autolla sitä etsimään. Olihan siinä naurussa piteleminen, kun koiruus istui vänkärin jalkatilassa onnellisena siitä, että sai olla autossa.
kun olin eräällä tallilla töissä jossa oli kolme russelia. sinne kun meni autolla, täytyi tulla äkkiä ulos autosta tai muuten koko kopla kerkesi autoon ja niitähän ei sieltä helposti ulos saanut. siellä penkeillä vain istuivat jokainen vierekkäin tyytyväisinä, jos vaikka olisi ajelulle päässyt =D
Koirien kanssa lenkillä oli tien viereen pysäköity Saabi jossa kaksi rotweileria, karmea riehunta päällä kun siitä ohi mentiin, kyllä sai saapin sisusta kyytiä;)
Se taas ei ollut hauskaa kun kävin kioskilla, avaimet virtalukossa ja auto käynnissä, tietenkin koira keksi painaa keskuslukon päälle... Onneksi ei ollut pitkä matka hakea toisia avaimia.
Unohtui tuossa vielä yksi tapaus, ratsia yöllä ja poliisi tarjosi pilliä suuhun ja takapenkiltä sääfferi oli vähän toista mieltä siitä kuka työntää kättä autoon=) Otti kyttä muutaman askeleen taaksepäin nimittäin!
kerran. Näyttely oli ohi ja rahtasin koirat autoon. Jotain siinä sitten sähelsin ja lähtiessäni hakemaan boxia ja muita romppeita löin oven kiinni. Vaan tulihan mulle hätä, kun autolle palattuani en löytänytkään avaimia. Ne kun olivat kojelaudalla. Kesti oman aikansa, ennenkuin sain poliisit tulemaan paikalle oven avaamaan. Vaan kyllä siinä sai selitellä yhden jos toisenkin asian. Kun sitten vihdoin tulivat, niin sällimme oli sitä mieltä, että yrittävät murtautua mamman autoon ja nosti varsinaisen mölyn, jolloin poliisi mulle, että josko voisit saada pidettyä koiran toisella puolella. Siihen ei tarvittu kuin yksi komento ja huh, ovi aukes ja päästiin lähtemään kotimatkalle. Tuon jälkeen olen ollut varsinainen fanaatikko avainten suhteen ainakin silloin, kun koiria on matkassa mukana.
kerran, kun olin juuri ostanut äidilleni lahjan ja jätin sen autoon, missä oli myös nyt jo edesmennyt norjan harmaamme... Käväisin vielä pikaisesti toisessa kaupassa ja kun tulin takaisin oli auton takapenkki täynnä pahvisilppua... Oli vanha Taru päättänyt vähän tsekata, että mitä sieltä laatikosta oikeen löytyykään... Onneksi ei sentään laatikon sisällä olleet lasit menneet rikki!
jo edesmenneellemme testin. Sillä oli tapana aina loikkia kuskin paikalle välittömästi, kun olin peffani nostanut. Olimme menossa kauppaan ja jätimme kojelaudalle avonaisen Fazerinpatukan. Kun sitten palattiin, istui sälli kuin toteemipaalu hyvin tärkeän näköisenä kuskin paikalla ja se Fazerinapatukka oli täysin koskemattomana ;). Tuskin oli edes huomioinut koko patukkaa, kun paikan vahtiminen oli vienyt kaiken huomion.
koirat kyllä olis syöneet... Meidän Ressu teki kerran kotona niin, että kun oli kahvipöytään vielä jäänyt sokeriastia ja neljä munkkia ja muut oli lähteneet välillä ulkona käymään, niin eikös tämä "pirulainen" kiivennyt keittiönpöydälle syömään herkut pois... Kun palattiin sisälle, näytti koira niin tyytyväiseltä että! (Melkein kissalta joka on syönyt kanarialinnun.. ;-))
kaikkiin voi luottaan, kuten "Ässään". Ei voi välttämättä jättää mitään herkkuja keittiön pöydälle, ne saattavat kyllä häipyä parempiin suihin hyvinkin nopeasti :).
osaa myös hakea herkut -vaikka selkärepusta...
Meillä oli kerran yksi sukulaistyttö lapsen vahtina ja olin sitten ostanut kaikille kolmelle karkkipussit, kun oli lauantai ja "karkkipäivä". Tyttö jätti avatun karkkipussin reppuunsa ja repun auki. Lähdimme pois kotoa vähäksi aikaa. Kun tulimme takaisin, lattialla oli tyhjä karkkipussi.. Arvaa kenen? Mutta nyt nämä meidän jutut eksyivät väärille raiteille... eivät liity autoon ja koiriin mitenkään...
Edes mennyt narttumme.Vanhempani olivat käyneet kaupassa ruoka ostoksilla ja menivät kirjastoon kotiin tulomatkalla. Narttu tietty jäi autoon " vahtimaan kasseja". No heidän takaisin tullessaan koira( iso sekarotuinen noutajan sekoitus)istui hyvin selkä suorana ja himpan nolon näköisenä takapenkillä. Tällä kertaa ei ollut syönyt auton penkkejä mutta ruokakassista oli broileri hävinnyt parempiin suihin:) siksi neiti siis oli niin nolon näköinen!! Tämä samainen neiti oli muutenkin erikoistunut auton sissustamiseen eli joka kerta yksin jäätyään kiskoi penkit auki, radion nappulat oli lattialla,vaihdekepin nuppu ruhjottuna ja pari kertaa onnistui pistää ovet lukkoonkin.:))
Myös hassu tapaus kun kaveri tuli käymään vanhalla Corollalla jossa oli kaksi Irlanninsusikoiraa.Koirilla persuus hattuhyllyllä ja turpa miltei radiossa kiinni.:)) ei voinut muuta kuin nauraa koko näylle!!Meillä karvakorvat matkustaa farmarissa ja nyt ovat oppineet olemaan siellä , Saara välillä tunkee verkon läpi pois:)
koiriin juu, mutta... ;-D
on sentään aika iisisti aina autossa, etteivät sentään ole koskaan mitään rikkomaan tai repimään intoutuneet.. Onneksi..
Kaikenlaiset herkut vaan vetävät puoleensa kuin hunaja kärpäsiä.. ;-D
Piti lähteä kyläilemään, koira mukana. Edellisenä päivänä oli satanut vettä ja yön aikana pakastunut. Auton toinen takaovi oli jäänyt lukitsematta ja laitoin koiran siitä ensimmäiseksi takapenkille ja vaistomaisesti painoin lukitussalvan alas ja löin oven kiinni. Vaan etuovetpa olivat umpijäässä eivätkä auenneet, muovisista kahvarimpuloista ei voimalla voinut kiskoa (kaksi oli jo aiemmin jäänyt käteen). Vaimo jo hätääntyi, että mitäs nyt, koira on autossa ja itse emme pääse autoon eikä koiraakaan saada ulos.
Ei hätä ole tämän näköinen, tuumasin koska tiesin kokemuksesta, että takaluukku (farmariauto) ei ole koskaan jäätynyt. Kömmin tavaratilaan ja siitä takapenkille ja edelleen etupenkille, jonkinmoista akrobatiaa tuo vaati. Sisäpuolelta työntämällä ovikin sitten aukesi.
farmarissa aikoinaan. Vaan mistäköhän mahtaneekaan johtua, että muut ovet jäätyvät, mutta se ei?
se autokin on sen verran "inhimillinen", että jättää jonkun takaportin vaikka muistuttaakin omistajaa huonosta hoidosta ovien jäädyttämisellä;)
Onneksi meillä ei sentään ollut kymmentä koiraa, olisi tuon suorituksen vaikeusaste ollut hieman suurempi;)
Viime kesänä, kun totutimme pentuamme (n 3kk ikäinen) autoon niin kävi pikku vahinko...
Meillä on farmari auto ja poika on matkustanut alusta saakka siellä takana (paitsi kun haettiin kasvattajalta niin silloin matkusti mamman kanssa takapenkillä). Poju ei oikein tykännyt autossa matkustamisesta vaan vinkui aina matkan alussa. Totutimme sitä autoon leikin avulla, makupaloilla, pienillä ajeluilla jne... Yhtenä päivänä lähdimme vähän pidemmälle ajelulle. Poika vinkui alkumatkan ja luulimme sen olevan "taas sitä samaa" vinkumista. Jonkin ajan kuluttua se loppui ja olimme tyytyväisiä kun "poju matkustaa tyytyväisenä".
45 min kuluttua tulimme kotipihaan ja avasimme takakontin... Koira istui siellä kakkojensa keskellä ja mitä me tehtiin??? Alettiin nauramaan ihan hillittömästi ja koira oli NIIIIN nolona.
Kakkahätäänsä siis vinkui matkalla. Omituista on se, ettei se haissut ollenkaan...
Mutta siihen loppui sisälle kakkaaminen kotonakin. Häpesi vissiin niin paljon ku me pöljät naurettiin.
Nykyään matkustaa tyytyväisenä autossa mutta autoon meneminen on välillä vähän niin ja näin.. Häkki täytyisi ostaa, sen määrää jo lakikin.
Meinasimme tässä jokunen vuosi sitten aiheuttaa kaverini kanssa ketjukolarin. Olimme liikenteessä mustalla vanhalla taunuksen rottelolla, todella hikisen kuumana kesäpäivänä. Kyydissä tietysti musta tanskandoggi. Rupesin sitten ihmettelemään ajaessani, että mitä vikaa kun vastaantulijat jarruttelee tuijottaa ja meinaa ajaa ojaan. Sit kun kurkkasin sivupeilistä selvisi syy... Meitin doggineiti roikkui ikkunasta vilvoittelemassa, ja siis ryntäitään myöten ulkona ja vauhtia 80km/h. Siinä sitten korvat ja huulet lepatti iloisesti tuulessa.
Tuli vähän kiire vetää tien sivuun ja veivata ikkuna kiinni ja koira kokonaan autoon. Kyllä säikähdettiin, olisihan se voinut tipahtaa vauhdissa ulos. Ihan oma mokahan se oli, olin jättänyt takaikkunaa pari senttiä auki, kun auto oli kuin sauna. Koira sitten sai itse ikkunan melkein kokonaan auki ja sekun oli niin hirveä rottelo ja piti niin kovaa meteliä, etten edes kohinasta huomannut et nyt on liikaa vetoa jossain.
Kyllä sitten myöhemmin on naurettu asialle isollakin porukalla ja kiitetty onneamme ettei mitään pahempaa sattunut. Eläilääkäriin kyl jouduttiin. Sai meinaan neiti ihan kiitettävän korvatulehduksen...
Tyystin koko jutun!! No meillä oli vm62 Avo Impala joka juuri oli ollut näyttelyssä. Oli todella kuuma päivä ja lupauduin isännälle kukskiksi kun hän niin halusi tuopposen Kanta krouvissaan.No auto jäi parkkipaikalle rätti alhaalla ja koira kyydissä.Se nukkui aina penkillä kiltisti eikä puhettakaan että olisi pois tullut. Sattuipa siihen sitten nuoria poikia( vasta kortin saaneita) osa siinä ihasteli autoamme ja päätti tulla lähemmäksi katsomaan.( itse istuimme terassilla ja jännitimme että mitä tuleman pitää).Kaveri siinä kummastelee ja otta askeleita autoa lähemmäs katsoakseen sisälle. Silloin kuuluu:Wuff Wuff ja Rocky ponkasee pystyyn ja ärisee. Jeppe siihen sanoi että joo joo, pidä autosi,ei mua enään kiinnostakkaan!!:))
Kyllä meitä ja muita nauratti. koira tietty sai aplodit ja aikansa siinä rinta nörhöllään oltuuan , kävi onnellisena nukkumaan.Voi voi, ikävä koiraa ja kesäpäiviä...:))