Seuraan urheilua tiiviisti ja palkintojenjaossa soitetaan voittajamaan kansallislaulu Ranskalaisille tämä on Marseljeesi. Tätä tapaa toteutetaan kansainvälisissä kilpailuissa kuten olympialaiset, mm-kilpailut, maanosien mestaruuskilpailut ym.t.
Se on näköjään totinen paikka kun voittaja seisoo korkeimmalla korokkeella asennossa ja tippa silmässä. Kun vielä voittaja- eli isänmaan lippu nousee salkoon niin ymmärtää yskän.
Ranska on myös merkittävä urheilumaa ja Marseljeesin kuule usein soitettavan. Kun kuulen tuon marssimaisen kappaleen mahtavan soinnin niin aina vaikutun.
Ehkä tuotakin sanotaan hymniksi isänmaalle, mutta sotilasmarssilta "Päin tulta" tuo
ainoassa kuulevassa korvassani kuuluu.
Minkähän pillipiiparit olivatkaan soittamassa kun Macron kävi Suomessa. Niin olemattoman kuuloista oli tuo "puhaltelu". Ihan hävetti kuunnella.
Se on näköjään totinen paikka kun voittaja seisoo korkeimmalla korokkeella asennossa ja tippa silmässä. Kun vielä voittaja- eli isänmaan lippu nousee salkoon niin ymmärtää yskän.
Ranska on myös merkittävä urheilumaa ja Marseljeesin kuule usein soitettavan. Kun kuulen tuon marssimaisen kappaleen mahtavan soinnin niin aina vaikutun.
Ehkä tuotakin sanotaan hymniksi isänmaalle, mutta sotilasmarssilta "Päin tulta" tuo
ainoassa kuulevassa korvassani kuuluu.
Minkähän pillipiiparit olivatkaan soittamassa kun Macron kävi Suomessa. Niin olemattoman kuuloista oli tuo "puhaltelu". Ihan hävetti kuunnella.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Eiväthän nuo soittajat mitään pillipiipareita olleet vaan arvattavasti Kaartin soittokunta varapilleineen!
Kyllä valtiovierailuilla varmasti joudutaan kuuntelemaan kansallislaulua mitä oudoimpina sovituksina.
Samoin urheilukilpailuissa.
Sävellys on upea ja uljas, mutta suomennettuna sanat ovat melkoinen taisteluunhuuto! Kurkunkatkaisuineen, ja vihollisen epäpuhdas veri lannoittamaan Ranskan peltoja, kuullostaa julmalta!
Kyllä sota kaikkialla on aina julmaa ja raakaa, vaikka Ranskassa vallankumouksen hurma on kirjallisuuden myötä saanut romantisoidun leiman.
Pidän kyllä Marseljeesistä!
Pidän Marseljeesista nimenomaan puhallinmusiikkina. On totta," Ranskassa vallankumouksen hurma on kirjallisuuden myötä saanut romantisoidun leiman"------ Kuten Sini-sirkku edellä asian toi ilmaisi.
Pidän puhallin musiikista, kun menneen elämän aikana useis tilaisuuksissa olimme mukana sekä oman isäni sittemmin aviosiippani "seuralaisena", Mutta nyt on nyt, mennyt aika ei koskaan enää palaa!
Marseljeesi on hyvin ponnekasta musiikkia, kuten marssilaulut yleensä, jo marsseja kuunnellessa alkaa jalka pöydän alla tahdissa koputtelemaan. "Die Alte Kameraden"---- saksalaisen musiikkikomppanian esityksenä.