Onko teillä positiivisia kokemuksia jaettavaksi? Uhmakkaat murrosikäiset/keskenään alati tappelevat lapset ja uusi ihmissuhde. Onko ylipäätään mahdollista saada mitään parisuhdetta toimimaan tällaisessa perhekuviossa? Minusta ainakin tuntuu, että siinä vaiheessa kun tuot uuden miesystäväsi näytille ja v- tyyli alkaa murkun taholta, niin siinä useimmat miehet ottaa käpälät alle.
Onko toivoa?
murkun yh
8345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mistä mies on tehty =).Nykyinen avomieheni tiesi tarkkaan mihin soppaan lusikkaansa on pistämässä eli yh-äitiin kera neljän söpöläisen.Tietysti murkkujen ja avon välillä tulee aina matseja,jolloin huudetaan tyyliin "sä et oo mun isä,mun ei tarvi totella sua".
Mutta jos johdonmukaisesti hoitaa kaikki tälläiset tilanteet ja huumorin saa vielä itkunkin jälkeen toimimaan, kyllä kaikki hoituu.
Kärsivällisyyttähän se vaatii, mutta niinhän se lasten kanssa muutenkin on :)
Niin aivan liian helppoa on miehen vetäytyä takaisin omaan rauhaansa ja huokasta helpottuneena kun pääsi pälkähästä. Eikä tarvitse omaakaan jälkikasvuaan välttämättä hoitaa. Täällä minäkin vietän hiihtolomaa lasteni kanssa kun ex-mieheni ei ilmeisesti "muista", että sopimuksissa oli että hänellä on lapset tämän hiihtoloman.
meillä on voinut tuota sopimuspaperia käyttää Embon sijasta :).Huomattavasti helpotti,kun en enää odotellut näitä hakemisia vaan jos lapset tapasivat isän ja olivat yön...se oli yllättävä vapaa minulle.
Kyllä siis mun mielestä parisuhteen voi aloittaa murkkujenkin yh:na, kaikista miehistä ei vaan ole siihen.Ja tietysti minä olen viime kädessä se murkun kanssa tappeleva aikuinen, avo voi todellakin tarpeeksi raivostuessaan lähteä vaikkapa harrastusten pariin.Mutta toisaalta minä olen välillä se höyrypää,jonka on pakko lähteä tupakille pakkaseen ja avo jää jankuttamaan murkkujen kanssa.
Meillä sitäpaitsi enemmänkin hermo menee omalla isälläni kuin avolla, kun lapset osoittavat toisilleen "sisarrakkautta" mummilassa :).
Ja biologisen isän mielestä lasten tappelu on...kuinkas muuten kuin minun epäonnistuneen kasvatukseni ansiota =)
=)Niin olen tietysti saanut myös kuulla kasvattavani lapset päin v...a. Ja tietysti koko suvun voimalla, vaikka olenkin ollut yksin puikoissa vasta 3 vuotta. Mutta sisulla tässä yritetään selvitä. Paitsi nyt on taas siipi vähän maassa, kun ihmissuhde päättyi mitä merkillisemmästä syystä taas..
näkyviin :D.
Kyllä mullakin meni muutama suhde pieleen, mutta kyllä se aurinko paistaa risukasaankin...!Mieli saakin olla maassa, mutta eihän sitä ikuisuutta saa jatkua.Eihän suhteen kaatuminen ole harvinaista lapsettomillakaan, ei me murkkujen äipät mitään outoja olla.
Ja niinkuin sanoin , ei jokainen vastaantuleva mies halua/osaa/pysty olemaan murkkuperheen joukossa (ei edes biologiset isät :O )
Kiitos sinulle rohkaisusta :) Pakkohan tässä on ryhdistäytyä. Harmittaa tietenkin lastenkin puolesta tämä ainainen yritys/erehdys kuvio. Kuitenkin ihan selvästi olen enemmän ihmissuhdeihminen kuin yksineläjä..
Hei!
Olen kans kahden (11 ja 14v) lapsen totaaliyh-äiti eli 24h mamma. Mainitsit, miten kurjaa on lasten kannalta tämä yritys/erehdys-rumba. No, täytyy myöntää, ettei aivan jokainen suhteeni ole päättynyt sen tosiasian seurauksena, että mulla on 2 lasta. Mutta kyllä muutamasta seurustelusta ei ole tullut mitään aivan vain siitä syystä, ettei mies ole ymmärtänyt ja "kestänyt" mun lapsiperheen maailmaani. Mutta noista tarinoista ajattelen niin, että hyvä kun päättyi "ajoissa", koska ei siitä olisi pitkänkään yrittämisen jälkeen hyvää tullut. Jos miehellä on negatiivinen asenne ja vielä kokemattomuus lasten suhteen, sanoo järkikin, että miksi väkisin vääntämällä jatkaa... :)
Nyt mulla orastava suhde lapsettomaan mieheen, joka on kyllä kypsän ja ajattelevaisen oloinen ja ymmärtää ihmeen paljon lapsista. Siis näin teoriassa, koska en ole vielä tutustuttanut häntä lapsiini. Kerrankin etenen hitaan harkitusti, saa nähdä, jaksaako mies odotella...:)
Murkun kanssa taistelut raastavat hermoja, mutta on kivaa, kun on mieskaveri, jolle purkaa mieltään ja joka oikein kehottaa mua puhumaan mieluummin murheistani hänelle kuin huutamaan lapsille. Ihana mies, vai mitä!
Onnea kaikille uuden parisuhteen toivossa kulkijoille! Usko, että kyllä se vielä kohdalle tallustaa, se ihana mies.
Toivon sulle vilpittömästi onnea uuteen suhteeseen =) Toivottavasti olet löytänyt miehen jolla on sydän paikallaan.