Ranskan presidenttiparin romanttinen rakkaustarina on tuonut paljon nostalgiaa mieleen ja muistoista pulpahtaa esille (kuin makeinen maljastaan) oma ensirakkauteni. Olin14 ja poika oli 13, tapasin hänet ensimmäisessä kesäduunissani naapurin kesäsiirtolassa jossa oli auttamassa emäntää ja oppaana parhaille onkilammikoille. Poika oli ruskeasilmäinen helsinkiläinen ja ei me muistaakseni pussaamisista ja käsikkäin kävelyistä eteenpäin päästy, mutta hän kävi meillä kotonakin ja äiskä tarjosi mehua ja iskä kyttäsi että koskas toi s...na lähtee pois.
Se oli se kesä ja olisihan se voinut jatkuakin, mutta kesärakkautena se oli ihan ok silleenkin ja kyllä se poikakin minusta tykkäsi kun se lähetteli minulle aluksi kirjeitä jotka iskä takavarikoi ja poltti kammarin pystyuunissa ja minä ihmettelin että miksi en saanut kirjettäkään kun se poju sanoi kyllä minusta tykkäävänsä….hän kutsui minua lempinimellä Pirpana :)
(Sarjassa Paloman romanttinen perjantai- nyt ja joskus kauan, kauan sitten)
Se oli se kesä ja olisihan se voinut jatkuakin, mutta kesärakkautena se oli ihan ok silleenkin ja kyllä se poikakin minusta tykkäsi kun se lähetteli minulle aluksi kirjeitä jotka iskä takavarikoi ja poltti kammarin pystyuunissa ja minä ihmettelin että miksi en saanut kirjettäkään kun se poju sanoi kyllä minusta tykkäävänsä….hän kutsui minua lempinimellä Pirpana :)
(Sarjassa Paloman romanttinen perjantai- nyt ja joskus kauan, kauan sitten)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mutta tämä aloitus kyllä unohtuu.
Luulisi riittävän, että sen yhdelle palstalle laittaa.
Aloitus on massapostaus.
Kuinka monella muulla palstalla se jo on?
Minun mielestäni siinä ei ole mitään romanttista, jos 35-vuotias naisopettaja alkaa lirkutella 15-vuotiaan opiskelijapojan kanssa. Kyseessä on todella lähellä pedofiilia, joten mitäpä Paloma, jos nyt lopettaisit tämän vanhojen ämmänläyskien sekoamisen alaikäisiin pojannappuloihin.
Tässä ranskalaisrouvan Macronin tapauksessa taisi olla kyse vieläkin pahemmasta, kun käsittääkseni on 25 vuotta vanhempi miestään ja he olivat tavanneet koulussa, jossa Macron oli opettajatar ja herra Macron ainostaan 15-vuotias pikkupoika, huh huh.
Ei kai Paloman ensirakkautta voi verrata, vain vuoden ikäero.
Minä muistan ensirakkauteni. Yritin aina satuttaa itseni samoille paikoille missä hän oli. Sitten myöhemmin rakkauteni kuoli, syytä en muista.
Olen kuullut että hän menehtyi äskettäin Alzhemerin tautiin. Elämä on lyhyt, jollakin vielä lyhyempi.
Mitä se kenellekään kuuluu jos presidentillä on puolison kans hyvä olla. Jo ei olisi niin kai olisi herra lähtenyt omille teilleen.
Onhan Katri-Helenallakin paljon enemmän ikäroa kalakaverinsa kanssa.
On tainnut unohtua minulta nuo lapsuuden "ensirakkaudet", en ole varma onko minulla sellaisia edes ollut. Jonkinlaisia poikiin kohdistuvia ihastumisia ja herääviä tunteita minullakin tietysti oli, mutta en vielä tuon ikäisenä edes haaveillut poikaystävästä tai seurustelemisesta.
Kavereiden kanssa leikittiin enemmän ulkona (tai kellareissa ja vinteillä) kuin toinen toistemme kodeissa, ei ollut mikään itsestäänselvyys, että sai kavereiden koteihin sai mennä. En usko isäni nähneen meillä käyneissä pojissa eli minun tai veljieni ja siskoni kavereissa mahdollisia poikaystäviä tai sellaiseksi pyrkiviä. Äiti sen sijaan teki joskus ihan selviä tarkistuskäyntejä milloin minnekin missä arveli meidän olevan, avasi oven aivan yllättäen ja koputtamatta yms..
Ensipanot muistaa tarkemmin kuin jonkun ensirakkauden tai ihastumisen...
Panot nimenomaan, kun onhan ne sähläämistä ja sohlaamista, kuin ydin kateissa, kuin ammatin harjoittelua.
Muistan oikein hyvin sekä ensirakkauden että "ensipanon", yksi ja sama mies. Sähläystä tai sohlaamista en muista, pienen muodollisen vastusteluni jälkeen olimme oitis asian ytimessä.
Kyllä siitä "ensipanosta"tuli sellainen ,että hyvin sen muistaa . Siitä tuli sellainen miehekäs varma olo . Kokemattomuutta se lienee sillä tytölläkin ,ei ollut huolehtinut oikein puhtaudestaan ja se outo haju vaivasi itseäni viikon verran .
Tein tän aloituksen ensiksi tänne, mutta sitten myös 70-plussiin kun siellä on enemmän jengiä jotka tykkää vertailla lapsuusmuistoja.
Joku nipottaja on käynyt poistattamassa näköjään.
***
Melkein jokainen meistä on ollut joskus pikkuisen pihkassa opettajaan; taitaa olla yleismaailmallinen ilmiö. Ei siitä tarvitse mitään pedofiliaa tehdä: yleensäkin ja kuten Macronienkin tapauksessa se on oppilas joka ihastuu opettajaansa.
mihin perustat tuon väittämäsi melkein jokainen meistä?????
en minä ainakaan ja kysäisin tuossa kaveriltakin, ei hänkään, lapsuuden/nuoruuden ensirakkauksiammekaan emme sen kummemmin muista, ihastuksia tuli ja meni
Omiin kokemuksiini koulun maailmasta, sekä oppilaana että opettajana. Minäkin olin (ihan vähän tosin) ihastunut meidän historianmaikkaan, charmikkaaseen keski-ikäiseen suomenruotsalaiseen keskikouluaikoina. Mun kaverit oli kanssa ja useat muut luokan tytöistä. Opettajana olen saanut rakkauskirjeitä murrosikäisiltä pojanklopeilta (eniten jää mieleen pappisseminaarissa opiskeleva nuorukainen jonka luokalle opetin englantia). Murrosiässä alkaa hormoonit ja tunteet herätä ja sympaattinen ja viehättävä aikuinen lähipiirissä on usein kiinnostuksen kohde. Tämä on useimmille opettajille ja nuorten kanssa työskenneille aikuisille aika tuttua kamaa.
Yök..... En ole ikinä ollut pihkassa opettajaan.
Totta, kyllä opettejien ja oppilaiden välillä joskus sinkoilee. No, me olemme olleet opetustehtävissä joten kokemuksen tuomaa tietoa.
Minkähän takia kaksikymmentä vuotta naimisissa olleiden rakkauden alkua yökötellään.
Kesäromansseista mieleenpainuvin oli hesalainen komea tumma nuori mies, jolla oli turkoosin väriset silmät. Postikorttilaatikossa on vielä muistona hänen kortteja.
Esikoinen teki jutun tästä samaisesta kesäromanssistani nyt jo seitenkymppisestä miehestä. Näin filmin ja no, hyvän näköinen oli vieläkin.
Minä ihastuin rippikoulussa pappiin. Onneksi ihastus oli yksipuolista.
Miksi joka asiaan sotket omat lapsesi ? Jopa nuoruuden mitättömiin romansseihin ? Eikä kellään ole turkoosin värisiä silmiä. Valehtelet nytkin.
Oliko se pappi yhtä komea poika kun englantilaisessa tv-sarjassa?
Ei ollut. Noin kolmevuotinen perheen isä. Punatukkainen ja pisamainen. Hänen suhtautumisessaan oli jotain joka miellytti kovasti,ei ollut virallinen ja jäykkä kuten kirkkoherra.
Opettajiin "rakastuminen" on niin tavallista että siitä puhutaan opettajankoulutuksessakin. Sekä pojat että tytöt ihastuvat opettajiinsa murrosiässä ja varhaisessa teini-iässä, myöhemminkin. Päinvastoin se on harvinaista.
Olin huomattavasti monia vanhempi rakastuessani ensi kerran, kaksikymppinen. Hän ei rakastanut minua ja se otti lujille, opiskelukin oli keskeytyä. Opin, miltä rakastuminen tuntuu ja odottelin rauhassa sitä oikeaa, jonka sitten kohtasinkin. Pikkuisen olen ihan asiallisesti tekemisissä ensirakkauteni kanssa. Suru sen suhteen loppumisesta on auttanut, kun kumppanit ovat kuolleet.
Kyllä ne olivat aika surullisia tapauksia, jotka joutavat unohtumaan. Yhdellekin olin laastari, joka nauroi paljon, oli helpompi olla kun oli tullut jätetyksi.
Minun ensirakkauteni ei ollut surullinen tapaus; olimme niin kovin nuoria vielä ja kyllä me tunsimme ihan oikeaa vetovoimaa toisiimme: toisaalta niin lapsellista ja viatonta että emme osanneet edes peitellä sitä vaan halailimme ja pussailimme aivan julkisesti. Poika oli vasta 13 ja minä juuri täyttänyt 14. Nyt tulee mieleen kun katselen tyttärenpoikaa joka on juuri täyttänyt 12 vuotta ja tykkää tytöistä myös, mutta on aivan lapsi vielä. Tunteet ne on lapsillakin :)