"Eräänä aamuna heräsin, ja tajusin miten
kauas olinkaan kadottanut itseni,
huolehtiessani toisista!
Kuinka minusta voisi olla enää apua toisille, kun olen vain pelkkä varjo entisestä,
sanani kuin kuiskauksia pimeässä.
Elämäni kirjo on kudottu hauraaksi,
kuin räsymatto kymmenin eri raidoin,
kehnolle loimelle,
huterilla kangaspuilla,
lyöjä vailla voimia,
vailla taitoa.
Sinä imet voimani kuiviin, viet iloiset
sävyt raidoistani,
haurastutat minun loimeni, elämäni
langat ovat täynnä solmuja.
Silti en osaisi elää ilman sinua,
ilman kättä piiskaavaa,
en ilman askeleitasi, pysyisi kai aloillaan."
-saana34-
kauas olinkaan kadottanut itseni,
huolehtiessani toisista!
Kuinka minusta voisi olla enää apua toisille, kun olen vain pelkkä varjo entisestä,
sanani kuin kuiskauksia pimeässä.
Elämäni kirjo on kudottu hauraaksi,
kuin räsymatto kymmenin eri raidoin,
kehnolle loimelle,
huterilla kangaspuilla,
lyöjä vailla voimia,
vailla taitoa.
Sinä imet voimani kuiviin, viet iloiset
sävyt raidoistani,
haurastutat minun loimeni, elämäni
langat ovat täynnä solmuja.
Silti en osaisi elää ilman sinua,
ilman kättä piiskaavaa,
en ilman askeleitasi, pysyisi kai aloillaan."
-saana34-
Vastaukset 3
Vanhimmat
tunteitasi olit runoon saanut,hyvä!
Mieti ystävä tilaasi,
niinkuin sulle sanoin.
Huolehdin hänestä,
uskonut parempaan huomiseen.
Huomista ei tullut meille,
minulle uusi kevät koittaa.
Siksi siemenen laitoin,
sitä hellin ja hoivaan
että joskus heräisin
sen huumaavaan tuoksuun.
Joskun annan sille kyyneleen.
"Kesken arkisen aherruksen, pysähdyn miettimään
kulunutta aikaa.
Niitä aamuja jolloin pelkäsin,
etten löydä sinua enää viereltäni.
Etten koskaan saa sieluuni rauhaa,
unohtaisin syyllisyyden taakan vihdoin harteiltain.
Muistan myös niitä ilon kipunoita,
jotka sinkoilivat ympärillemme
kun kietouduimme rakkaudesta toisiimme,
näimme vain toisemme, sielumme silmin.
Kuinka paljon aika onkaan muovannut meitä.
Se ei ole kullannut, ei haalistanut
muistoja elämän.
Se on kai muokannut meitä kuin aallot
rantakallion.
Taipunut kuin oksa hongiston,
lähes katkennut,
silti kasvattanut uuden oksan
-ja entistä ehomman."
-Saana34- :o)