Tarvitsisin vertaistukea tai vertaisten kokemusta näistä mielialalääkityksistä. Miten monella meillä 7-kymppisillä lopulta lääkitystä elämässä jaksamiseen on? Ja jos nyt näin pitkällä jo ollaan, niin lääke menee varmaan elämän tappiin.
Minulla ollut noin 20 v fluoksetiinilääkitys (Seronil) krooniseen masennukseen ja herkästi tulevaan ahdistuneisuuteen, olen sellainen jonkin tason mielenterveystapaus. Ahdistuneisuutta kyllä pyrin sietämään, sillä siihen ei kuole, mutta masentunut mieliala, kun mikään ei huvita eikä inspiroi, kääntyy tosiaan itseä vastaan mitä pidempään näin menee, kun sittenhän ei myöskään saa mitään virikkeitä, kun minkäänlaiset riennot eivät suju.
Kaikkea osallistumistahan neuvotaan jatkuvasti, mutta koen etten vain pysty ja halua sellaisiin, vaikka kaupungissa asunkin. Nyt minun pitäisi vain jaksaa arkeani näin ja itsekseni, mutta tuntuu aika pahalta.
Sen päätöksen kanssa kamppailen, että syönkö tuota lääkitystä elämäni loppuun, sillä välillä olen sitä todella vähentytkin onnistuneesti, kerran lopettanutkin, mutta en pärjännyt. Kun lääkettä ei ole, pahat olot pahenevat.
En tiedä, mitä haluan sanoa tai kysyä, mutta kerro (asiallisesti) jotakin aiheesta, jos siitä jotakin tiedät ja olet kokenut, kiitos.
Minulla ollut noin 20 v fluoksetiinilääkitys (Seronil) krooniseen masennukseen ja herkästi tulevaan ahdistuneisuuteen, olen sellainen jonkin tason mielenterveystapaus. Ahdistuneisuutta kyllä pyrin sietämään, sillä siihen ei kuole, mutta masentunut mieliala, kun mikään ei huvita eikä inspiroi, kääntyy tosiaan itseä vastaan mitä pidempään näin menee, kun sittenhän ei myöskään saa mitään virikkeitä, kun minkäänlaiset riennot eivät suju.
Kaikkea osallistumistahan neuvotaan jatkuvasti, mutta koen etten vain pysty ja halua sellaisiin, vaikka kaupungissa asunkin. Nyt minun pitäisi vain jaksaa arkeani näin ja itsekseni, mutta tuntuu aika pahalta.
Sen päätöksen kanssa kamppailen, että syönkö tuota lääkitystä elämäni loppuun, sillä välillä olen sitä todella vähentytkin onnistuneesti, kerran lopettanutkin, mutta en pärjännyt. Kun lääkettä ei ole, pahat olot pahenevat.
En tiedä, mitä haluan sanoa tai kysyä, mutta kerro (asiallisesti) jotakin aiheesta, jos siitä jotakin tiedät ja olet kokenut, kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
En ole alan asiantuntija, enkä ole itse koskaan tuntenut tarvitsevani mielialalääkkeitä. Joskus vain on laiskempi olo kuin toisinaan.
Tuli vain mieleen, että mitäköhän muita lääkkeitä syöt. Voisiko masennuksesi johtua jostain niistä? Katselepa muitten lääkkeittesi sivuvaikutuksia, josko niissä mainittaisiin sellaista. Joku syyhän masennukseen pitää olla ja mielestäni pitäisi mieluummin päästä sen alkujuurille, ja alkaa hoito sieltä, eikä vain popsia pillereitä.
Minulla ei säännöllisessä käytössä ole muita lääkityksiä, olen saanut olla suhteellisen terve, joitakin leikkauksia lukuun ottamatta. Ja mainitsin että masennusoirehdintani on ollut krooninen, voimakkuus siinä vaihdellut. Nyt vain jostakin syystä mietin tätä lääkitysasiaa. En osaa asiaani paremmin selittää. Psyykkisen pahoinvointini syille niin paljon kuin niistä tiedetään ei voi sinänsä mitään, etenkään nyt enää. Tähän asti pärjännyt, työelämät ja muuta.
Netistä löytyy tieto Seronil ja Seronil oireyhtymä. Jo kauan olen minäkin pitoisuutta käyttänyt.
Masennus on itse saavutettu ja sen voi ihminen itse purkaa pois menemällä sen alkujuurille. Vertaistuki myös auttaa, kerro kaverille. Terapia auttaa oikeasti, lääke valehtelee.