Keskustelin eräällä sivustolla sienistä.
Laitoin kuvia keräämistäni pihan koivunkannoilla ja -juuristolla olevista sienistä. Enhän niiden nimiä tiennyt vaan kerroin koivunkantosienista. "Ei nuo koivunkantosieniä ole, ne ovat mesisieniä". Oli ensimmäinen reaktio. Googletin ja mesisieniähän ne, vaikka muiksikin nimettiin ja varoiteltiin myrkytyksestä.
Sain monenlaisia "asiantuntija" neuvoja. Kehittyi mielenkiintoinen keskustelu. Lisäsin uusia kuvia pihapiirini sienistä. Älä ihmeessä tuo on myrkkysieni ja tuo ei ole jauhosieni vaan erikoisen myrkyllinen sieni jne.
Positiivisiakin kommentteja mesisienten herkullisuudesta sain, mutta tuiki tuntematon herkku mesisieni tuntui olevan. "Voiko noita syödä". "Voi, mutta vain lakit" opastin puolestani.
Tuntuu, että keltavahvero on se ns. sienien sieni, jota etsitään metsistä, kuvataan mediaan ja aarrelöytöinä esitellään, samalla kun kiroillaan metsissä päälle ampaavia hirvikärpäsiä.
Mielestäni syötävät sienet maistuvat kaikki sienille. On uskallettava kerätä muitakin kuin ryöpättäviä rouskuja. Eikös ne ole myrkkysieniä kuten korvasienetkin?
Laitoin kuvia keräämistäni pihan koivunkannoilla ja -juuristolla olevista sienistä. Enhän niiden nimiä tiennyt vaan kerroin koivunkantosienista. "Ei nuo koivunkantosieniä ole, ne ovat mesisieniä". Oli ensimmäinen reaktio. Googletin ja mesisieniähän ne, vaikka muiksikin nimettiin ja varoiteltiin myrkytyksestä.
Sain monenlaisia "asiantuntija" neuvoja. Kehittyi mielenkiintoinen keskustelu. Lisäsin uusia kuvia pihapiirini sienistä. Älä ihmeessä tuo on myrkkysieni ja tuo ei ole jauhosieni vaan erikoisen myrkyllinen sieni jne.
Positiivisiakin kommentteja mesisienten herkullisuudesta sain, mutta tuiki tuntematon herkku mesisieni tuntui olevan. "Voiko noita syödä". "Voi, mutta vain lakit" opastin puolestani.
Tuntuu, että keltavahvero on se ns. sienien sieni, jota etsitään metsistä, kuvataan mediaan ja aarrelöytöinä esitellään, samalla kun kiroillaan metsissä päälle ampaavia hirvikärpäsiä.
Mielestäni syötävät sienet maistuvat kaikki sienille. On uskallettava kerätä muitakin kuin ryöpättäviä rouskuja. Eikös ne ole myrkkysieniä kuten korvasienetkin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Suosikkejani ei mesisieni ole, tunnistan kyllä. Koivunkantosieniäkään en kerää. Kannoilla kasvavissa sienissä on myös myrkyllisiä. Taitaapa tulla hyvä sienisyksy. Eilen pikkulenkillä näin tatteja jos jonkinlaisia, en ole vielä poiminut. Suosikkejani ovat sillihapero ja kultarousku.
Kävin käsikädessä 2-vuotiaan lapsenlapsen kanssa tontilla etsimässä sieniä, opetustarkoituksessa lähinnä. Löytyihän sieltä kuivuudesta huolimatta jokunen sieni, joita olin sieltä kerännyt vuosikymmenet. Muutama voitatti, haperoita jne. Otin pussiin myös muutaman valkean roskaisen oloisen sienen koska olivat madottomia. Kotona tarkistin Korhosen sienikirjasta lajin, se osoittautui suppilohaperoksi. Aiemmin keräämieni muutaman kantarellin kanssa saatiin iltapala, sienilämppärit. Löysin myös muutaman punertuvan kärpässienen, joka on syötävä sieni. Jätin kuitenkin ottamatta - ettei vaan pikkupoika alkaisi kantaa niitä äidilleen.
Sisko löysi jo monta herkkutattia kotitien varresta. Oikeaan metsään tekisi minunkin mieli. Eilen illalla lenkkipolun varrella näin paljon syötäviä sieniä. En niitä meinaa lähteä pussin kanssa keräämään, koska moni kiertää niitä reittejä koiran kanssa.
Koivunkantosieni kuuluu suosikkeihihi. Pitää kuitenkin muistaa että koivunkantosieni kasvaa vain koivunkannolla, koska on vaara että sienen sekoittaa myrkkykääpikkään. Isostakin rypäskästä koivunkantosieniä valitettavasti vaan kertyy pannulle hirmu vähän. Vaalea orakas on nykyisin yksi lemppareistani, satoisakin kun sille päälle sattuu.
Aloituksellani on toinenkin funktio.
Se on läpileikkaus nettikeskusteluista eri foorumeilla.
Keskustelut menee kaikilla foorumeilla saman kaavan mukaan.
Lue nyt aloitus uudestaan. Mitä tulee mieleesi?
Herkkutateilla on joku yrittäjäkin rikastunut. Kaveri taitaa olla italialainen. Nimeä en muista.
Meillä ennen kun kaukana korvessa asuttiin kivitatteja, herkkutatteja ei koskaan osattu käyttää. Me pikkusantut potkimme ne nurin.
Rouskut ja keväällä korvasienet otettiin talteen. Äiti teki korvasienistä maukkaita kastikkeita. Emme tienneet että niitä voi myös kuivata.
Haaparouskuista tuli hienoin sienisalaatti meidän mielestä. Mustarouskutkin kelpasivat. Kai nekin on suolattu.
Lampaaankääpä katsottiin kääväksi, ei syötäväksi. Ei tunnettu edes mustaa torvisientä.
Kerään ja käytän vain suppilovahveroita sekä kanttarellia. Pitää tietää pomminvarmasti mitä kerää ja miten sienet pitää käsitellä ennenkun syöt ja syötät muille keitokseksi. Korvasieni huippumyrkyllinen eikä ole varma lähteekö myrkky pois millään keittämisellä, vaiko vain vähenee.
Haapasieni suht helppo pongata ja kuuluukin varmoihin talous-arkisieniin. Herkkusieni varmatapaus kun tuoreena kaupasta ostaa. Tatteja en ole koskaan syönyt, olen tullut toimeen ilmankin.
Eilen ostin torilta 3 litraa kanttarellia, pakastin.
Keskustelufoorumeilla saa usein ohjeita kysymättä, mutta kun kysyy asiallista asiaa, saa ivallisia ohjeita, googleta.
Miettiikö nuo vastaajat mistä se google kaiken tietää?
Mistä google osaa sanoa onko sieni myrkyllinen?
Googlen kaiken tiedon on ihminen sinne ladannut! Google ei tietäisi muuten mitään sienistäkään, saati muusta tarpeellisesta.
Googlessa oleviin tietoihin pitää aina osata suhtautua pienellä varauksella, koska sinne syötetään kaikki mitä mieleen tulee, eikä aina niin asiassakaan pysyen.
Se on kuin nämä palstat. Kysyjälle ei vastata, mutta puhutaan asian sivusta kaiiki mahdollinen, varsinkin, jos jotain kielteistä voidaan kysyjästä osoittaa löytyneen.
Minusta löytyy netistä paljon tietoa, mutta en ole mitään asioita keksinyt muita harhauttaakseni, kun suola maistuu suolalle kaikkien suussa joilla on mauaisti tallella.
Sienimetsään, hirvikärpästen uhalla.
mauaisti, makuaisti, sanat lyhentyvät kun näppis ei toimi ok.