Täällä taas yksi reppana pöytälaatikkokirjailija pohtii, että millainen on hyvä/ huono käsikirjoitus?
Millaisista merkeistä yleensä huomaa, ettei käsikirjoituksesta ole mihinkään?
Mikä on kirjoitusten taso? Lähettääkö oikeasti _huonot_ kirjoittajat tekstejään kustantamoihin ja miten sen tunnistaa huonon kirjoittajan tunnistaa?
Saa muutkin kuin kustannustoimittajat vastata!
Millaisista merkeistä yleensä huomaa, ettei käsikirjoituksesta ole mihinkään?
Mikä on kirjoitusten taso? Lähettääkö oikeasti _huonot_ kirjoittajat tekstejään kustantamoihin ja miten sen tunnistaa huonon kirjoittajan tunnistaa?
Saa muutkin kuin kustannustoimittajat vastata!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kustannustoimittaja on kännissä ja joutuu arpomaan.
Koska Suomessa ei ole kirjallisuusagentteja, jotka lähestyvät kustantajaa, on taso joka suunnasta: heikompaa, keskivertoa ja laadukasta. Määrät eri laatuisista käsikirjoituksista voi vain arvata.
Hyvä käsikirjoitus lienee johdonmukainen, mukaansa tempaiseva, jotakin uutta kulmaa avaava ja kielellisesti kiehtova, henkilögallerialtaan omintakeinen.
Hyvän käsikirjoituksen tunnusmerkkejä ovat: on jotain sanottavaa ja oma tapa kertoa se.
Vaikka aihe on yleinen löytää siihen silti jotain uniikkia. Tai päinvastoin, jos aihe on iso ja vaikea, niin tarjoaa sen maailman lukijalle, niin että siihen pääse helposti mukaan.
Jos kyse on proosasta, henkilöhahmot ovat syviä ja ristiriitaisia. Kokonaisia.
Huonon kirjoittajan tunnistaa kielestä, se on kliseistä ja latteaa. Lukemattomuus paistaa läpi.
Hahmot ovat ohuita, puhuvia päitä.
Ei ole löytänyt vielä sitä mistä kirjoittaa, vaikka kieli olisi hienoa.
Mutta omalla nimellään nykyiset kustannustoimittajat eivät käsikirjoituksen lähettäjälle mitään vastaa.
Tähän tultiin, kun kustannustoimittajat alkoivat olla etupäässä näitä kaupungeissa kasvaneita, akateemisesti koulutettuja naisihmisiä. Ovat niin herkkähipiäisiä, että eivät halua joutua pettyneen kirjailija-alun kanssa väittelyyn.