Kustannustoimittaja, vastaa kiltti!

Kustannustoimittaja on kännissä ja joutuu arpomaan.

Koska Suomessa ei ole kirjallisuusagentteja, jotka lähestyvät kustantajaa, on taso joka suunnasta: heikompaa, keskivertoa ja laadukasta. Määrät eri laatuisista käsikirjoituksista voi vain arvata.

Hyvä käsikirjoitus lienee johdonmukainen, mukaansa tempaiseva, jotakin uutta kulmaa avaava ja kielellisesti kiehtova, henkilögallerialtaan omintakeinen.

Hyvän käsikirjoituksen tunnusmerkkejä ovat: on jotain sanottavaa ja oma tapa kertoa se.
Vaikka aihe on yleinen löytää siihen silti jotain uniikkia. Tai päinvastoin, jos aihe on iso ja vaikea, niin tarjoaa sen maailman lukijalle, niin että siihen pääse helposti mukaan.
Jos kyse on proosasta, henkilöhahmot ovat syviä ja ristiriitaisia. Kokonaisia.

Huonon kirjoittajan tunnistaa kielestä, se on kliseistä ja latteaa. Lukemattomuus paistaa läpi.
Hahmot ovat ohuita, puhuvia päitä.
Ei ole löytänyt vielä sitä mistä kirjoittaa, vaikka kieli olisi hienoa.

Mutta omalla nimellään nykyiset kustannustoimittajat eivät käsikirjoituksen lähettäjälle mitään vastaa.

Tähän tultiin, kun kustannustoimittajat alkoivat olla etupäässä näitä kaupungeissa kasvaneita, akateemisesti koulutettuja naisihmisiä. Ovat niin herkkähipiäisiä, että eivät halua joutua pettyneen kirjailija-alun kanssa väittelyyn.