Olen parikymppinen teoreettista fysiikkaa opiskeleva mies, jolla on kaikki kunnossa. Käyn viikossa about kolmessa asuntoesittelyssä ja pari päivää myöhemmin tulee aina iloinen tekstari, jossa vuokranantaja toivottelee hyvät kesät, mutta valinta ei valitettavasti osunut tällä kertaa minuun.
Minulla saattaa usein mennä 3-6 kuukautta kunnes löydän asunnon, jonka oikeasti saan. Vuokrakämpän ruinaaminen käy siis jo lähes työstä.
Muuten melkein ymmärtäisin tämän, mutta olen yhtään kehumatta täydellinen vuokralainen. Minusta ei vuokranantaja kuule yhtään mitään, mutta rahat tulee aina tilille joka kuukausi. Tätä itsekin haluaisin asunnon omistajana. Olen äärimmäisen tarkka siisteydestä ja käytöstavoista. En polta enkä edes juo. Mitään juhlia en pidä asunnossa ja lemmikeillekin olen sopivasti allerginen. Minulta löytyy kotivakuutus, joka kattaa irtonaiset esineetkin 5000 euroon asti. Useimmat jotka minut nokittavat esittelyissä eivät vakuutusta edes omista. Mielestäni kallis vakuutus opiskelijabudjetilla kertoo jotain ihmisen säntillisyydestä.
Opiskelen työmarkkinatuella joka riittää vuokraan, mutta jotenkin tuntuu että asunnot jää saamatta juuri siksi kun tulot ei olekkaan se 5 tonnia kuussa. Aivan kuin rahan määrä kertoisi yhtään mitään siitä, mihin sen käyttää. Kyllä niitä perinnöllä äkkirikastuneitakin on potkittu pellolle.
Tai sitten valintaan vaikuttaa se, että asun yksin. Ei ole vaimoa kainalossa tuomassa symppispisteitä. Esittelyissä onkin monesti pariskuntia ja lapsiperheitä ja ihmettelen miksi he hakevat yhdelle ihmiselle tarkoitettuja pieniä asuntoja. Kerrankin eräs lapsi sanoi asuntoesittelyssä äidilleen "äiti, toivottavasti me saadaan tämä asunto!" - asunnon omistaja hymyili ja tiesin siinä hetkessä hävinneeni tämän "työhaastattelun".
Monesti tuntuu että asunnot annetaan joko juuri näillä sosiaalisilla sympatiapisteillä tai sitten eniten tienaavalle. Minä olen vain hiljainen ja vuokransa maksava yksinäinen mies. Ketään ei kiinnosta vuokrata minulle asuntoa, koska siitä ei tule hyvä mieli. Lääkäripariskunnalle tai yksinhuoltajaäidille vuokraamisesta saa enemmän hyvää karmaa.
Siitä, että minulle annetaan tällainen torjunta, tulee paha mieli. Joku jossakin on analysoinut elämäni ja todennut, etten ole sopiva asumaan hänen asunnossaan. Toisin sanoen en ollut kelvollinen syytämään hänelle rahaa ylihintaisesta asunnosta. Masentaa.
Jos jokin on varmaa, niin työllistyttyäni ostan halvan mökin metsästä ja asun siellä. Eipähän tarvitse nöyryyttää itseään asuntoesittelyissä.
Kaikista erikoisinta tässä on se, että asunnot ovat kaiken lisäksi ylihintaisia. Tuntuu, että asunnoista on ihan hirveä kysyntä olivat ne minkä hintaisia tahansa. Ja nämä torjunnat asuntoesittelyissä johtavat vain siihen, että sitä suostuu sitten maksamaan parisataa lisää ihan vain siitä ilosta, että saa asua jossakin. Kummallinen kupla meillä. Pakko nostaa hattua asuntosijoittajille, olette ihan perusduunia tekemällä päässeet asemaan, missä voitte kiristää ihmisiä ja laittaa heidän ihmisarvonsa riviin kaupallistamalla jokaisen perusoikeuden asua jossakin.
Minulla saattaa usein mennä 3-6 kuukautta kunnes löydän asunnon, jonka oikeasti saan. Vuokrakämpän ruinaaminen käy siis jo lähes työstä.
Muuten melkein ymmärtäisin tämän, mutta olen yhtään kehumatta täydellinen vuokralainen. Minusta ei vuokranantaja kuule yhtään mitään, mutta rahat tulee aina tilille joka kuukausi. Tätä itsekin haluaisin asunnon omistajana. Olen äärimmäisen tarkka siisteydestä ja käytöstavoista. En polta enkä edes juo. Mitään juhlia en pidä asunnossa ja lemmikeillekin olen sopivasti allerginen. Minulta löytyy kotivakuutus, joka kattaa irtonaiset esineetkin 5000 euroon asti. Useimmat jotka minut nokittavat esittelyissä eivät vakuutusta edes omista. Mielestäni kallis vakuutus opiskelijabudjetilla kertoo jotain ihmisen säntillisyydestä.
Opiskelen työmarkkinatuella joka riittää vuokraan, mutta jotenkin tuntuu että asunnot jää saamatta juuri siksi kun tulot ei olekkaan se 5 tonnia kuussa. Aivan kuin rahan määrä kertoisi yhtään mitään siitä, mihin sen käyttää. Kyllä niitä perinnöllä äkkirikastuneitakin on potkittu pellolle.
Tai sitten valintaan vaikuttaa se, että asun yksin. Ei ole vaimoa kainalossa tuomassa symppispisteitä. Esittelyissä onkin monesti pariskuntia ja lapsiperheitä ja ihmettelen miksi he hakevat yhdelle ihmiselle tarkoitettuja pieniä asuntoja. Kerrankin eräs lapsi sanoi asuntoesittelyssä äidilleen "äiti, toivottavasti me saadaan tämä asunto!" - asunnon omistaja hymyili ja tiesin siinä hetkessä hävinneeni tämän "työhaastattelun".
Monesti tuntuu että asunnot annetaan joko juuri näillä sosiaalisilla sympatiapisteillä tai sitten eniten tienaavalle. Minä olen vain hiljainen ja vuokransa maksava yksinäinen mies. Ketään ei kiinnosta vuokrata minulle asuntoa, koska siitä ei tule hyvä mieli. Lääkäripariskunnalle tai yksinhuoltajaäidille vuokraamisesta saa enemmän hyvää karmaa.
Siitä, että minulle annetaan tällainen torjunta, tulee paha mieli. Joku jossakin on analysoinut elämäni ja todennut, etten ole sopiva asumaan hänen asunnossaan. Toisin sanoen en ollut kelvollinen syytämään hänelle rahaa ylihintaisesta asunnosta. Masentaa.
Jos jokin on varmaa, niin työllistyttyäni ostan halvan mökin metsästä ja asun siellä. Eipähän tarvitse nöyryyttää itseään asuntoesittelyissä.
Kaikista erikoisinta tässä on se, että asunnot ovat kaiken lisäksi ylihintaisia. Tuntuu, että asunnoista on ihan hirveä kysyntä olivat ne minkä hintaisia tahansa. Ja nämä torjunnat asuntoesittelyissä johtavat vain siihen, että sitä suostuu sitten maksamaan parisataa lisää ihan vain siitä ilosta, että saa asua jossakin. Kummallinen kupla meillä. Pakko nostaa hattua asuntosijoittajille, olette ihan perusduunia tekemällä päässeet asemaan, missä voitte kiristää ihmisiä ja laittaa heidän ihmisarvonsa riviin kaupallistamalla jokaisen perusoikeuden asua jossakin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miten hitossa parikymppinen opiskelee yliopistossa työmarkkinatuella ja vaihtaa asuntoa sen verran usein, että "saattaa usein mennä 3-6 kuukautta kunnes löydän asunnon"?
Jokin ei nyt täsmää.
Tuossa iässä, jos ei ole varakkaita vanhempia, asutaan yleensä jossain opiskelija-asuntolassa. Paljon edullisempaa ja tulorajoja ei käytännössä ole.
Kirjoituksesi perusteella minuakin alkaisi epäilyttämään. En ottaisi vuokralaiseksi.
>>Kirjoituksesi perusteella minuakin alkaisi epäilyttämään. En ottaisi vuokralaiseksi<<
Siis suomeksi, et välittäisi vuokra-asuntoa avaajalle. Luikurivälittäjärotta on asunut palstalla varmaan kymmeniä vuosia eikä vieläkään ole tullut kaapista ulos vaikka muut tietävätkin totuuden :D
"Miten hitossa parikymppinen opiskelee yliopistossa työmarkkinatuella "
Riippuu. Työkkärin kanssa on mahdollista puhua asiat niin että kirjoittavat Kelalle että työmarkkinatuettu opiskelu perusteltua.
"ja vaihtaa asuntoa sen verran usein, että "saattaa usein mennä 3-6 kuukautta kunnes löydän asunnon"?"
Tällä hetkellä naapurit mölyää siihen tahtiin etten saa opiskeltua ja hermot menee. En muuta kuin pakosta, kamalaa se muuttaminenkin on.
"asutaan yleensä jossain opiskelija-asuntolassa"
Asun kaupungin ulkopuolella niin on vähän halvempaa. Asuntola ei ole vaihtoehto ihmiselle, joka ei kestä kuunnella kantapäätöminää ja tykkää pitää keittiön siistinä.
Minulla säästyy myös rahaa senkin takia, etten ole eläessäni ostanut viinaa tai tupakkaa. Nuudelia ja vettä vaan, loput rahat voi pistää asumiseen.
Minulla on myös mm. peltier-elementeillä toimiva minibaari jääkaapin sijasta, säästää monta kymppiä sähkölaskussa. Ei tosin mahdu edes 1,5 litran limsapulloa tonne, mutta sitäkin vähemmän tuhlaa sähkötehoa. Onkohan muille tullut mieleen? Loistava rahansäästökeino.
"En ottaisi vuokralaiseksi. "
Jotenkin kirjoituksestasi tuli minulle sellainen käsitys, että et omista asuntoja.
Ei ole tullut kaapista myöskään tunnettu trolli ja vuokralusmu "onserottamainen". Sun aloituksia nämä kaikki ikivanhat nostot on vuosien takaa, joissa on vaan vaihdettu päivämäärää. Elämässään epäonnistunut onneton rääpäle, jolla ei ole mitään muuta elämää kuin trollaaminen.
Rotta on siirtynyt trollaamaan myös rekkaamattomilla :D
Slow day in the välitystoimisto?
Säähän todellinen hupiukko olet, kun trollaamiseltas ehdit. Jotain vikaa täytyy olla päässä, jos elämäntehtävänä on trollaaminen vuosien ajan.
<<Jotain vikaa täytyy olla päässä, jos elämäntehtävänä on trollaaminen vuosien ajan.<<
Puhut siis itsestäsi :D
Tule vaan ulos kaapista, kaikki tietää sut :D
Trolli on trolli. Sun ei edes tarvi tulla ulos. Elämässään epäonnistunut vuokralusmu. Olisi kannattanut trollaamisen sijaan tehdä jotain muuta, niin ei tarvis olla niin katkera.
Näyttää sieltä rotan nikin alta paljastuvan vielä likaisempi rotta :D
>>Trolli on trolli<<
Sähän sen tiedät kun harrastat monella nikillä, rekkaamattomilla ja rekatulla :b
Buahhah haa sä oot niin pelle trolliksi. Voisit itse alkaa kirjoittelemaan noita viestejäs "pelle jo vuodesta nolla". Sun älys ei riitä edes sen asian tajuamiseen, että nyt ei puhuta samasta henkilöstä. Tosin mitäpä voisi odottaakaan elämässään epäonnistuneelta luuserilta.
>>Buahhah haa sä oot niin pelle trolliksi<<
Sähän olet se ammattitrolli, kiitos vahvistuksesta :b
>>Sun älys ei riitä edes sen asian tajuamiseen, että nyt ei puhuta samasta henkilöstä<<
Siihen se riittää ja pillastumisasteesta päätellen kalikka osui ja kilahti kipeästi.
Tulit paljastaneeksi itse itsesi :D
Se on totta, että miehiä ja nuoria miehiä syrjitään vuokra-asuntohaussa. Ihmisillä vaan on yleinen käsistys siitä, että naiset olisivat huolellisia, tarkempia ja siistimpiä. Tämä on sukupuolesta johtuvaa syrjintää. Mies ehkä pääseee eroon tästä ominaisuudesta olemalla lääkäri, juristi tai muu paremman ammatin edustaja, josta ihmiset päättelevät kunnollisuutta ja kykyä huolehtia omista asioistaan.
Naisia sitten syrjitään joissakin muissa asioissa. Näin se vaan on.
Oma kokemukseni on se, että nuori nainen möykkää ja sotkee asunnossa kaikista eniten. Ei nykynaiset ole mitään 1920-luvun siistejä hienostoneitejä vaan bilettäjiä. Joka viikonloppu tuodaan uutta miestä kämpille juomaan, valvotaan neljään ja kantapäätömistellään.
Nuoret miehet ovat hiljaisia, ohjelmoivat lähinnä koneella ja ovat kiltisti.
Kyllä suututtaa kun haet jotain susipaskaa mutta silti 650e/kk hintaista kämppää lähiöstä ja tulee se tekstari "valinta ei osunut sinuun".
Tekisi mieli laittaa takaisin että en kyllä tuosta huonosti hoidetusta riistokämpästä olisi halunnutkaan maksaa.
Esimerkkinä ovenia-isännöinniltä voi hakea asuntoja samoin kuin Joensuun kodit ja Joensuun Elli. Olen itse tyytyväinen ja ota yhteyttä kiinteistöyhtiöihin, niiltä voit kysyä suoraan asunnoista ja lisäksi esim. Jos on jo varma asunto niin noin kaksikin vuotta saattaa mennä asuntojonossa. Nopeuttaa hakua voi esim. Esittämällä syitä miksi hakemus pitäisi käsitellä pian. Älä kysy vain yhdeltä yhtiöltä.