Nettikiusaus

Heppatytöt 11-14v

Tyttäreni harrastaa ratsastusta. Hänellä ei ole tallilla kavereita vaikka vuosia jo harrastanut. Kun kysyy joltain jotain, kaikki vaan mulkoilevat eivätkä välitä vastata kysymykseen. Mitä tämä on muuta kuin kiusaamista jättämällä ulkopuolelle?

Koulukiusaamisen kärjessä pienen kunnan koulut?

https://yle.fi/uutiset/3-10127702 Mitä se kertookaan 6000 asukkaan kunnan koulujen tasosta, jossa tällaisessa negatiivisessa asiassa on kärkipaikalla, siis ensimmäisellä sijalla. On siis aivan epäilemättä niin, että kouluissa ei kiusaamisiin puututa ja opettajat ovat lakaisseet ongelmat "maton alle". Jos koulussa tapahtuu kiusaamista, on koulu siitä yksin vastuussa. Jos kiusaamista tapahtuu välitunnilla, kertoo se heikosta valvonnasta ja siitä, että opettajat eivät vaivaudu puuttumaan heti kiusaamistilanteisiin. On suorastaan välinpitämättömyyttä, laiskuutta ja kyvyttömyyttä, jos välituntivalvoja on "ummistanut" silmänsä, eikä lopeta kiusaamistilanteita. Suurimmat ongelmat syntyvät, kun helpon lopputuloksen aikaansaamiseksi opettajat uskovat aina äänekkäimpiä, kiusaajia ja kiusatut jäävät alakynteen. "KiVa Koulu -ohjelmassa keskitytään paitsi kiusaamisen ennaltaehkäisemiseen, myös mahdollisimman tehokkaaseen kiusaamistapauksiin puuttumiseen. Kussakin mukana olevassa koulussa toimii vähintään kolmen opettajan tai muun aikuisen muodostama koulutiimi. Tiimin jäsenet ovat koulutuksessa perehtyneet toimenpiteisiin, joiden avulla yksittäisiin kiusaamistapauksiin puututaan. He toimivat oman koulunsa asiantuntijoina kiusaamista koskevissa asioissa. Kun vanhempi ottaa yhteyttä kouluun kiusaamisasiassa tai oppilas kertoo kiusaamisesta opettajalle, selvitetään ensin, onko kysymyksessä systemaattinen kiusaaminen, satunnaisempi konflikti, riita lasten välillä tai esimerkiksi väärinkäsityksiin perustuva loukkaantuminen. Kaikista kiusaamisen tunnusmerkit täyttävistä tapauksista välitetään tieto koulutiimille, jonka jäsenet ryhtyvät selvittämään asiaa ja käymään keskusteluja eri osapuolten kanssa. Tiimin jäsenet keskustelevat ensin kiusatun oppilaan ja tämän jälkeen jokaisen kiusaamiseen osallistuneen oppilaan kanssa yksitellen. Kiusaamisessa mukana olleet lapset tavataan vielä ryhmänä. Kun on sovittu, miten he muuttavat käyttäytymistään, sovitaan uudesta tapaamisesta, nk. seurantakeskustelusta. Sekä kiusatun että kiusaamiseen osallistuneiden kanssa tavataan uudelleen ja varmistetaan, että kiusaaminen on todella loppunut. Vanhempia informoidaan kaikista tiimin käsiteltävänä olleista omaa lasta koskevista tapauksista. Tarvittaessa vanhempia voidaan pyytää koululle selvittämään asiaa. Ensisijaisesti kiusaamiseen liittyvät keskustelut käydään kuitenkin koulun aikuisten ja oppilaiden välillä." Mikä se onkaan, kun nämä ohjeet eivät kuitenkaan mene perille ja saavutetaan kärkipaikka näin ikävässä tilastossa. Olisiko niin, että kunnan sivistystoimen ote on heikko ja haluton vai se, että koulu suhtautuu kiusaamisiin epäpätevästi. Tällaisen kärkipaikan saavutus on aina koululle ja asuinpaikalle häpeäksi ja luulisi siitä pyrittävän eroon oikeilla toimenpiteillä,